Ainoa virallinen dokumenttielokuva Lordista, suomalaisesta kansallissankarista, luovasta hirviönerosta, joka voitti bändeineen Suomelle ensimmäisen Euroviisu-tittelin. Elokuvassa päästään ensimmäistä kertaa kulissien taakse, missä voiton myötä bändin johtohahmo Mr Lordi, rovaniemeläinen Tomi on kokenut suuren menestyksen ja massojen hyväksynnän. Kahden vuoden jälkeen Lordista on tehty kaupallinen brändi, mutta Tomi kärsii totaalisesta romahduksesta eikä pysty luomaan uutta. Paine onnistua on suuri sekä fanien että suuren yleisön taholta. Onnistuuko Tomi vaikeuksien keskellä pitämään hirviöyhtyeensä kasassa ja löytämään lapsenomaisen luomisen ilon ratkaisevan tärkeää uutta Lordi levyä varten? Elokuvassa seurataan yksinoikeudella suositun hirviöbändin vaikeaa arkea esirippujen takana ja nähdään ainutlaatuista, ennennäkemätöntä arkistomateriaalia hirviöunelman syntyvaiheista Tomin lapsuusvuosilta. Tomi vannoo ikuista uskollisuutta kasariheville eikä koskaan aio kasvaa aikuiseksi. Elokuva kertoo luomisen vimmasta, ja rohkeudesta olla juuri sitä mihin itse uskoo, vaikka hevimonsteri 1980-luvulta ei olisikaan enää muodikkain juttu maailmassa. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 26.09.2014
Tulee mieleen Putaansuu Kummelimaisesti piipittämässä tiedotettaan live-uutislähetyksessä ja kaikki alkavat nauramaan. Kiinnostaako näiden naamat tai muukaan bändissä enää ketään?
Vaikuttaa aika pahasti siltä, että edes bändin faneja ei kiinnosta tämä leffa. Kai niitä faneja vielä joku on, kun levyt ovat kuitenkin päässeet jopa albumilistalle.
Tai sitten ne fanit boikotoivatkin mulkkua ohjaajaa, joka petti kaikki bändin kanssa tekemänsä sopimukset ja pisti jäsenten oikeat naamat näkyville. Minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta tämä leffa, bändi itsessään, eikä muusikoiden naamatkaan, mutta tosifaneille tuon luulisi olevan kohtalaisen tärkeä asia.
Mikä lie julkisuustemppu tuokin, yritetäänkö jotain skandaalin makua saada ympärille. Coldplay voisi kyllä lahjoittaa nimensä Lordille, on sen verran kylmää ollut kyyti sieltä huipulta nykypäivään.
Tämähän oli ihan hyvä dokumentti! Onnistunut kuvaus rokkibändin kulissien takaisesta elämästä suuremman suosion loputtua, ongelmineen kaikkineen. Putaansuu on aika symppis kaveri joka tekee häpeilemättä omaa juttuaan omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan, vaikka muut bändin jäsenet eivät siitä aina olisikaan yhtä mieltä. Tokihan tämä oli enemmänkin dokkari nimenomaan Tomi Putaansuusta, eikä niinkään Lordi-bändistä, mutta kuten hän monesti elokuvan aikana toteaakin, niin hän on Lordi, kuolemaan asti. Siinä mielessä täytyy yhtyä Putaansuun negatiivisiin kommentteihin, että mieluusti olisin kyllä nähnyt enemmän materiaalia nimenomaan bändistä, tuosta maskien ja pukujen teosta, biisien teosta, keikkailusta ynnä muusta. Tuntui, että elokuva ei oikein meinannut edetä mihinkään, näytetään pari minuuttia keikalta, välillä pari minuuttia studiosta, mutta aina palataan takaisin sinne Rovaniemen piilopirttiin ja Putaansuun lapsuuden juttuihin. Iloinen loppu täpötäysiltä ulkomaan keikoilta oli melkein kuin suoraan Anvil-dokumentista konsanaan, mutta Monsterimies-elokuvassa ei ollut ihan samanlaista tarinankaarta. Leffa tuntui hieman katkonaiselta. Mielelläni ostan kyllä tämän Blu-Raylla tai DVD:llä, mikäli mukana tulee poistettuja kohtauksia. Ihan mukava lisä Anvil- ja Lemmy-dokumenttien joukkoon kokoelmassa.
Hyvä dokumentti. Elokuvallisesti kerronnassa oli vähän haasteita, aivan kuten edellä Brawndo toteaa. Ne eivät kuitenkaan haitanneet ainakaan minua. Lordin motiivit ja into tehdä omaa juttua tuli hyvin esille. Arvostus ukkoa kohtaan nousi, ja mä voin kertoa että se Kuorosota-episodi on unohdettu jo. Ehkä se rassaa jotain teiniviiksinassikoita, mutta me vanhemmat nestorit olemme sen unohtaneet. Pari koomista juttua leffasta on pakko nostaa esiin. Lordin puku on hieno, sillä ne järjettömät kompleksimonot kasvattavat äijää noin 50 cm! Ovat ihan siinä naurettavuuden rajalla. Ja toisaalta puku peittää Tomin kaljamahan (tai millä se sitten onkaan hankittu) hienosti. Siitä pisteet. Onnea vaan jatkossakin, kyllä maailmaan yksi hyvä kasarihevibändi mahtuu! 3½/5.