Jännityskirjailija Ellison (Ethan Hawke) löytää kokoelman omituisia, järkyttävää materiaalia sisältäviä kotivideoita, jotka syöksevät hänen oman perheensä keskelle painajaismaista yliluonnollista kauhua. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 26.10.2012 (USA:ssa 05.10.2012) IMDb:ssä alustavasti 7.1 pistettä... hmmm...
Tämä elokuva alkoi sinänsä lupaavasti — kirjailija ryhtyy jäljittämään perheiden murhaajaa, samanlaista kuin esimerkiksi elokuvassa Psykopaatin jäljillä. Yliluonnollisia aineksia ei kuitenkaan saatu tuotua tarinaan mukaan sellaisella tavalla, joka tuntuisi loksahtavan kohdalleen (toisin kuin vaikkapa elokuvassa Stir of Echoes — henkien vankina). Loppupuolella on koko ajan sellainen olo kuin käsikirjoituksessa yritettäisiin ahtaa neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään ja tarinaa viedään väärään suuntaan à la Luojan tähden paetkaa! Mielestäni elokuva lässähti täydellisesti siinä kohtauksessa, jossa Spoiler valkokankaalle ilmestyivät kauhuefektinä valtavankokoiset kummituslapsen kasvot sentin päähän Ethan Hawken kasvoista — eikä hänen hahmonsa nähnyt niitä. Katsoja alkoi ihmetellä, miksi kummitukset alkoivat yhtäkkiä näkyä juuri tässä kohden tarinaa. Pelottelu lakkasi silloin pelottamasta ja elokuvan loppu oli katsojalle pelkkää sinnittelyä. Loppuratkaisu oli hiukan epätyydyttävä: tuhansia vuosia vanha jumala elää kaitafilmin maailmassa. Lisäksi ihmettelin Oswaltin epäjohdonmukaisuutta: jos itse kuulisin talossa yöllä epäilyttäviä ääniä, niin ensimmäiseksi sytyttäisin kaikki valot enkä suinkaan lähtisi hiippailemaan pimeässä talossa, jossa ei näe mitään. Yllä olevassa juoniselosteessa on virheitä: Ellison Oswalt ei ole jännityskirjailija, vaan hän kirjoittaa rikosaiheisia tietokirjoja. Hän ei löydä ”kotivideoita” vaan 8 mm:n kaitafilmejä. Suomennoksessakin töppäiltiin: kun filmikotelon päällä lukee ”House painting ’12”, tekstityksessä lukee ”Talon maalausta 1912”, vaikka kyseinen filmi kuvattiin nykyajassa vuonna 2012. 1½/5
Itselle tämä oli vuoden positiivisin yllättäjä (ainakin kauhu rintamalta). Harvoin alkaa oikeasti ahdistaa, saati pelottaa nykyiset kauhuteokset (viimeksi tässä onnistui Insidious-Riivattu) mutta tämä kolahti ja kovaa. Ohjaaja ja näyttelijät hoitivat työnsä kunnialla. Tarinassa toki kliseitäkin mahtui mukaan, mutta eipä sellaisia filmejä taida enään ollakkaan, jossa niitä ei jollain tutulla tapaa vastaan tulisi. Nuo kaitafilmitkin oli kerrankin nuhruisia kuten pitääkin, eikä mitään HD kameralla kuvattuja pätkiä. Erinomainen aikuisille suunnattu iltasatu, joka panostaa enemmän siihen jatkuvaan painostavaan tunnelmaan, kuin äkillisiin säikyttelyihin. Omasta mielestä elokuvan ensimmäiset minuutit paljastavat maistuuko teos katsojalle vai ei
Olipahan kokemus. Alkuun voisi sanoa, että itselleni toimi Sinister huomattavasti paremmin kuin ilmeisesti hyvin usein tähän verrattu Insidious. Tälle on kyllä ainakin yksi selkeä syy, mutta aloitetaan ihan alusta ensiksi. + Ne kaitafilmit. Mahtavasti rakennettuja kohtauksia, ja se kaitafilmin kuva ja tunnelma vaan on nerokas, ei siitä mihinkään pääse. + Ethan Hawkea olen aina pitänyt varsin pätevänä näyttelijänä, eikä ukko tälläkään kertaa pettänyt. Uskottavasti esitti kirjailijaa, jonka Spoiler henkinen tasapaino alkaa pikkuhiljaa nyrjähtämään pois raiteiltaan. Muut perheenjäsenet hoitivat myös sinällään vähäisen hommansa ihan hyvin. + Sitten se ehkä elokuvan suurin yksittäinen plussa: Äänimaailma ja sen suhde kuvalliseen kerrontaan. Toki alkuun oli hivenen häiritsevää että kaitafilmien taustalla soiva musiikki esitettiin elokuvassa diegeettisenä äänilähteenään nimenomaan se projektori (näin sen ainakin itse tulkitsin), mutta kun ääniraidalla juhlii muunmuassa loistava Ulver, on tällaisista aika vaikea sen kummemmin valittaa. Ylipäätään huomasi, että ääniraitaan oli panostettu ja hienosti se myös elokuvan luomia tunnetiloja myötäili sekä vahvisti. - Niitä perinteisiä säikäytyksiä olisi voinut olla vieläkin vähemmän, vaikka loppujen lopuksi kovin montaa (ainakaan oikeasti toimivaa) kyseisiä kohtauksia ei edes tarjoiltu. Siinä mielessä lienen vähemmistössä, että sain aika hienot vibat kohtauksesta jossa Spoiler tenavat seurailevat pimeässä talossa haahuilevaa Oswaldia "in slo-mo" . Tuonkin lisäksi mukana oli pari oikein toimivaa, ja sitten taas jokunen vähemmän toimiva kohtaus, jotka joko oikeasti saivat aikaan kylmät väreet tai pienimuotoisen huvituksen. - D'onofrion hahmoa olisi voinut olla mukana vähän enemmänkin, mutta toisaalta lyhyehkö esiintymisensä kyllä teki tehtävänsä, ja voisi olla että liian selittelyn mukana olisi voinut hävitä osa elokuvan tunnelmasta. Kaikenkaikkiaan aivan loistava piristys näin marraskuun iltaan, ja koska Insidiousille muistaakseni lätkähti kolme tähteä, pitää tälle antaa sitten se neljä. Mm. yllämainituista syistä tykkäsin elokuvasta todella paljon. Ihan kauhean analyyttisesti en kauhuelokuviin ylipäätään viitsi suhtautua, on huomattavan paljon palkitsevampaa vaan antaa elokuvakokemuksen viedä mukanaan ja siinä tämä onnistui kiitettävästi.
The Sinister (2012) Olihan tämä elokuva viime vuoden ns. kauhuelokuva mikä itselläni tuntui ”jossakin”. Ethan Hawke toi näyttelijä lahjoillaan leffaan ns. ”uskottavuutta”. Vielä kun ohjaus/kuvaus/juonikin toimivat, niin olihan tämä SE kauhuelokuva vuonna 2012 (paljon tuli nähtyä ja suurin osa kuraa!). Muutamat säikyttely kohtaukset saivat säpsähtämään ja kaitafilmit (snuff) toivat elokuvaan oman lisänsä. Musiikki oli harvinaisen painostavaa ja elokuvaan juuri sopivaa. Toivottavasti tulemme tänä vuonna näkemään vastaavanlaisia yllättäjiä:thumbsup: R-luokitus ei ole koskaan huono asia tämän tyyppisessä elokuvassa. The Sinister 3+/5 Kakkososaa odotellessa ja D'onofrion hahmoa enemmän. Kuten myös hyvän Insidious leffan toista osaa (http://www.imdb.com/title/tt2226417/) The Sinister: Production Budget: $3 million/Worldwide: $62,501,790 Insidious: Production Budget: $1.5 million/Worldwide $97,009,150 Kyllä sitä halvallakin hyvää saa. Kunpa suomessakin alettaisiin tekemään "pienen"budjetin kauhuelokuvia:thumbsup: Muutamahan niitä on tehty, mutta ei hetkeen.
Elokuvassa oli kyllä aineksia paljoon mutta loppua kohden kauhu alkoi hiipua. Kaita filmi kohtaukset olivat kyllä jänniä mutta kun mysteeri alkoi paljastua ei enää pelottanutkaan. Minusta kun tälläiset mörkö jutut eivät pelota kun ne ovat liian yliluonnollisia. 3/5
Sinister on kyllä viime aikojen kökköjen riivaus-kauhuleffojen väliin piristävämpi poikkeus, jossa pääosassa on tiivis ja painostava tunnelma pööttelyjen sijaan. Toki niitäkin jokunen on sekaan heitetty, mutta sitten Heartlessin enpä ole nähnyt näin ahdistavaa kauhuleffaa. Ethanin lähes soolorooli kantaa hyvin oikeastaan koko leffan ajan. Soundeihin saatiin sopivaa häiriintyneisyyttä mukaan. Kaitafilmivaiheet olivat tosiaan erinomaisia. Loppupuoli ei ihan vastannut erinomaista alkupuolta, mutta tällaisenaankin kelvollinen suoritus. 4/5
Elokuvan alku toimi hyvin, kuvittelin jo löytäneeni peolottavan kauhuleffan. Mutta kun ei pelota, niin ei pelota. Oikeasti, Spoiler Kaitafilmissä elelevä kummitus vuosituhansien takaa ratkaisu oli niin säälittävä, että meinasin huutaa kun tuo selvisi. 2/5 alun fiilareista.
Täytyy sanoa, etten muista, milloin viimeksi kauhuelokuvan jälkeen on ollut näin pelokas ja jännittynyt olo kuin nyt Sinisterin katsomisen jälkeen. Kaitafilmit olivat karmivia ja musiikki oli suorastaan piinaavan ahdistavaa. Vaikka elokuvan ensimmäisellä puoliskolla aavistelinkin väärin, että Spoiler Deputy So and So olisi Mr. Boogie outojen ilmeidensä ja innokkuutensa tähden , niin kyllähän juoni oikeastaan vaati yliluonnollisia elementtejä toimiakseen. Valitettavasti niitä kuitenkin päätyi elokuvaan liikaa, vaikka loppuratkaisu olikin onnistuneen karmea. Ethan Hawken karisma nostaa Sinisterin kuitenkin yhdeksi 2000-luvun parhaista kauhuelokuvista. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:
Alku ihan jees ja erityispointsit Spoiler ruohonleikkuupätkälle , joka oli ihan oikeasti tehokas kohtaus. Mutta loppuratkaisu oli jälleen naamapalmuosastoa, niinkuin näissä tapana. Murhaajanhan kekkasi jo heti leffan alussa, kuvittelin sen tietoiseksi katsojan harhautukseksi ja olipa typerä fiilis kun näin ei ollutkaan. Katselen aika paljon... no erittäin paljon kauhuleffoja ja tämä meni jonnekin keskivaiheelle uudemmista kauhisteluista. Ei mitään tarvetta uusintakatselulle. 2/5