Mankka toiminut nyt puolikesää hyvin ja omiin tarpeisiin on ollut enemmän kun hyvä. Nyt kuitenkin puhelin sippas, ja uudesta ei ääntä irtoa läheskään samalla lailla. Minkäläisella systeemillä pystyisi vahvistamaan tuota puhelimesta vahvistimelle menevää ääntä/signaalia? Tietokoneelta soitettaessa ääni on melkein 3x verrattuna puhelimella soitettaessa. Hoitaako esimerkiksi tuollainen vahvistin tätä asiaa? http://www.ebay.com/itm/2-X-150-mW-..._Audio_Amplifiers_Preamps&hash=item19dd285f3b
Osaisko joku kertoa montako litraa tarttis visatonin bg13 elementti? Tarkotus olis rakennella tommonen minimankka yhdellä bg13 kun löytyy varastosta. Kiitän jo etukäteen :thumbsup:
Tässä olisi pätevä kärry ghettoblästeriaihioksi. http://murobbs.plaza.fi/sekalaiset/1146333-pateva-karriaihio-vaikka-ghettoblasterille.html
Itelläki tuli tälläne vehe värkättyä tos kesän aikana. Kaikki muut osat löysin autotallin nurkista, paitsi akun, vahvistimen, keskimmäisen diskantin ja ledin irrotin lidlin 9e matkakaijuttimesta. Virtanäppäinkin täytyi käydä ostamassa 1.5e kaupasta :/. Elikkäs rahaa meni tähän kauhistuttavat 10.5e. Kuuluu hyvin ja kovaa sekä selkeästi, mutta basso ei tietenkään ole vahvillaan koska vahvistin oon niin heikko. Mutta hyvin sopii rannalle tai muunlaiseen jumputukseen. en tiiä näkyykö kuva kun otin dropboxista, mutta tossa vielä linkki jos ei toimi. katso liitettä 2014-08-13 18.15.22.jpg
Nyt lyö aivo tyhjää ja siksi tyhmä kysymys. Jos löyn "subin" virkaa ajamaan 2x 4ohm / 90dB/w herkkyydellä olevaa elementti + kotelo komboo, niin herkkyys nousee 6dB ja impedanssi nousu sarjaan kytkettynä syö siitä 6dB. Eli etu jää +/-0dB, mutta virta eli teho puolittuu? Saanko koko 6dB herkkyys edun, jos kytken molemmat elementit omiin vahvistin kanaviinsa? Eli systeemin kokonais herkkyys 96dB / 0,5w + 0,5w? Sekaavako?
Elementit sarjassa tuottaa 8 ohmin impedanssin ja omiin kanaviinsa kytkettynä 4 ohmin. Jälkimmäisessä tapauksessa tehoa kuluu nelinkertaisesti -> +6 dB. Mitään eroa hyötysuhteeseen ei tule, vaan riippuu millaisella kytkennällä saat minkäkin määrän tehoa elementeille.
Lähinnä mietin tota etua tohon yhteen elementtiin, että saa volttiherkkyyden mahdollisamman korkealle, kun akkujen kanssa pelataan.
Eihän sillä herkkyyteen ole merkitystä, miten sinä ne watit tuotat, rinnan, sarjassa vai omissa kanavissaan, watti on aina watti. Mutta vahvistimesta ulossaatava teho ja mahdollisesti vahvistimen hyötysuhde vaihtelee kuorman mukaan.
Ei voi sanoa kovin simppelisti mitä kannattaisi tehdä. Turha murehtia koko asiaa, ellei ole valmis käyttämään kymmeniä tunteja aikaa asian vaatimiin teoreettisiin optimointeihin ja simulointeihin. Havaintoesimerkki: Analoginen AB-luokan päätevahvistin antaa 100 wattia 8 ohmiin ja kuluttaa sähköä tällöin 200 wattia (100 W hukkaan). Analoginen AB-luokan päätevahvistin antaa 200 wattia 4 ohmiin ja kuluttaa sähköä tällöin 250 wattia (50 W hukkaan). Tällaisessa tapauksessa kannattaa käyttää 4 ohmin kaiutinta, koska analogisessa vahvistimessa on suuri tyhjäkäyntitehonkulutus ja kokonaishyötysuhde paranee ohmiluvun pienentyessä ja tehoakin saa kaiuttimeen sitä enemmän mitä pienemmät ohmit kaiuttimessa on. Digitaalisessa vahvistimessa on usein päinvastainen tilanne, eli ohmien pienentyessä vahvistin alkaa kuumentua liian paljon ja syö enemmän hukkatehoa kuin suurempiohmisella kaiuttimella. Vaikka digitaalivahvistimessa kaiuttimeen menevä maksimiteho pysyy lähes vakiona ohmeista riippumatta, niin vahvistimen itsensä häviöt ovat erittäin paljon riippuvaisia kaiutinkuormasta. "8 ohmille suunniteltu" digitaalivahvistin hukkaa reilusti tehoa lämmöksi jos käytetään 4 tai 16 ohmin kaiutinta. Myös särökäytös pahenee radikaalisti kun poistutaan suunnitellusta ohmiluvusta. Oli vahvistin digitaalinen tai analoginen, pitää katsoa kyseisen vahvistimen hyötysuhdekäyrästä, että millä ohmiluvulla saadaan paras hyötysuhde eli pienin hukkateho. Että akkukäyttöaika olisi maksimaalisen pitkä. Hyötysuhdekäppyrä paljastaa myös kyseiselle vahvistimelle ominaisen "optimaalisen tehotason". Eli optimia suuremmalla kuunteluteholla hukka lisääntyy, samoin optimia pienemmällä kuunteluteholla hukkatehoa syntyy enemmän. Jossain pisteessä vallitsee vahvistimelle ominainen ideaali kaiutinkuorma eli ideaali ohmiluku. Ja ideaali teho joka siihen ideaaliin kuormaan ajetaan. Tässä optimipisteessä vahvistin toimii parhaalla hyötysuhteellaan, esim. 96 % tehosta kaiuttimeen ja 4 % hukkalämmöksi. Käytännön elämän kannalta tällä tiedolla ei vielä pitkälle pötki, koska kukaan ei kuuntele ideaalilla kuormalla ideaalia tehotasoa ideaalilla taajuudella. Käytännössä 100% ajasta ollaan poissa vahvistimen ideaalista toimintapisteestä. Turha surra asiaa, niin vain käy. Toinen hyötysuhdetieto, ehkä kaikista tärkein jopa, on se, paljonko tehoa vahvistin syö "ilman ääntä" kun kaiutinkuorma on kytketty, mutta kuunnellaan pelkkää hiljaisuutta. Tässä pisteessä kaiuttimeen menee nolla wattia tehoa, tai käytännössä muutama nanowatti kohinaa. Plus muutama watti katoaa hukkalämmöksi vahvistimen käynnissä pitämiseen. Tämä pohjateho on hirveää energian tuhlaamista ja vahvistin kannattaa sammuttaa virrattomaksi aina kun ei kuunnella ääniä. Tyhjäkäyntiteho on jopa kaikista määräävin tieto pienitehoisilla vahvistimilla (alle muutaman watin tehoiset vahvistimet). Jos esim. kuuntelee musiikkia yhdellä watilla (90 dB metrin päähän laajakaistakartiolla) niin tämä varsinainen kuuntelu kuluttaa tehoa yhden watin, tai noin 1,2 wattia häviöiden kera. Mutta SEN LISÄKSI vahvistimessa voi olla kaiutintehosta riippumaton 4 watin tyhjäkäyntikulutus. Vahvistin siis syö 4 wattia kun ei kuuntele mitään, ja 5,2 wattia silloin kun kuuntelee jotain. Akkukesto on esimerkiksi 2 ½ tuntia musiikin kuuntelua tai 3 tuntia hiljaisuuden kuuntelua. Ei siis ole suurta väliä millaista äänenpainetta käyttää, koska tyhjäkäyntikulutus käytännössä rajoittaa akun keston. Suosittelen valitsemaan vahvistimen sillä perusteella, että siinä olisi pienin mahdollinen tyhjäkäyntihukkateho. Vaikka itse musiikin toistossa hyötysuhde olisikin vaatimaton. Mieluummin valitaan A) 0,5 W tyhjäkäyhtihukka + 50% hyötysuhde kaiuttimeen (2,5 wattia akusta pois ja 1 watti kaiuttimeen), kuin B) 4 W tyhjäkäyntiteho ja 90% hyötysuhde kaiuttimeen (5,1 wattia akusta pois ja 1 watti kaiuttimeen). Ikävä kyllä mitä pienempi tyhjäkäyntiteho vahvistimessa on, sitä huonompi äänenlaatu siinä on. Pohjakohina ja särötaso kasvaa mitä parempi hyötysuhde halutaan. Saman hintaluokan sisällä siis. Nollia kun lisää hintalappuun niin äänenlaatu tietysti kasvaa, samoin hyötysuhde paranee. Tähän päivään mennessä en ole löytänyt sopivaa vahvistinsirua. Pienihukkatehoiset vahvistimet kohisevat+särisevät liikaa. Ehkä jonain vuonna keksitään halpa ja hyvä vahvistin mitättömän pienellä tyhjäkäyntihukalla. Tänään vielä pitää valita joko halpa+huono tai kallis+hyvä. Jonain tulevana vuosituhantena halpa+hyvä kyetään valmistamaan. Suprajohtava optinen vahvistin se lienee, ja leijuvat lenkkarit saa kaupanpäällisenä. En ole sitä päivää näkemässä. Kännyköiden audiovahvistinpiirit, nuo parin kuutiomillimetrin hippuset, omaavat erinomaisen tyhjäkäyntihukkatehon, lähes nolla wattia, mutta äänenlaatu ei ole hifiä nähnytkään, saati kuullut. A-luokan Krellit, nuo sadan kilon mötikät, omaavat järjenvastaisen tyhjäkäyntihukkatehon, luokkaa kilowatti, mutta äänenlaatu vastaavasti ylitää hifikriteerit moninkertaisesti. Ei siis kyetä tunkemaan samaan pakettiin hyvää äänenlaatua ja olematonta tehonkulutusta. Jokaisen pitää etsiä itselleen sopiva vahvistintyyppi eli kärsimyspiste, jossa masennuksen massa on vähiten valtava möykky, että sen juuri ja juuri jaksaa selässään raahata. - Timanttikorva valitsee puhtaimman äänen ja 1 minuutin akkukeston ja raahaa perässään painavaa hifipäätettä. - Puurokorva ottaa ilolla vastaan Karmeat Kohinat ja Sietämättömät Säröt eli monen tunnin akkukeston ja pikkuruisen vahvistinpiirin. - Nahkakorva luovii jossain välimaastossa, keskikokoinen keskihyvä keskihukkainen vahvistin. - Idiootti ottaa estoitta vastaan minkä tahansa ojan pohjalta löytyvän ratkaisun ja on siihen täysin tyytyväinen. Onko idiootti sittenkin elämäntaidoiltaan nero? Ja ikuisesti kaikesta kärsivät timantti/kulta/palladium-korva/silmä/nenät vastaavasti tehneet väärän valinnan kiroillessaan puutteellisen teknologian surkeuksia kaikki valveillaolosekuntinsa. Kuten minä. Paitsi, että unissakin kaikenlaiset tekniset puutteet häiritsevät niin pahasti, että hätkähtelen hereille jos törmään unessa todella surkeaan laitteeseen tai karmaisevaan puurokorvaan, joka ei erota hyvää huonosta. On se nyt kumma kun ei saa edes nukkua rauhassa. .
Digi on yleistermi, joka kattaa "täysdigitaalisen" D-luokan ja "puolidigitaalisen" T-luokan ja muutkin variaatiot. Yhteistä kaikille digeille on se, että vahvistin käyttää energiaa suunnilleen saman määrän mitä kaiuttimeenkin menee. Plus pieni lisäteho kaiken perustoiminnan pyörittämiseen. Kun taas analogiset vahvistimet kuluttavat karrikoituna "aina saman tehon", riippumatta paljonko tehoa kaiuttimeen menee ja paljonko jäähdytyslevyyn. Esim. A-luokan analoginen vahvistin kuluttaa aina saman sähkömäärän, se vain jaellaan kaiuttimen ja jäähdytyslevyn kesken siinä suhteessa, miten audiosignaali määrää. Sähkölasku pysyy vakiona. AB-luokan vahvistin kuluttaa pienillä antotehoillaan sähköä samaan tyyliin, eli jäähdytyslevy ja kaiutin jakavat tehon keskenään ja sähkölasku on vakio. Kun volumetasoa tässä vahvistinluokassa nostetaan, poistutaan tuhlailevasta A-luokan moodista säästäväisempään B-luokkaan, ja silloin kaiuttimeen menevä teho lisääntyy reilusti, mutta jäähdytyslevyyn menevä vain lievästi, eli hyötysuhde paranee volumetason noustessa. Ja sähkölaskukin alkaa kasvaa. Sitä suuremmaksi mitä kovemmalla äänenpainelela kuunnellaan. Teknisesti eron näkee silmällä välittömästi. Digivahvistimissa on pienehköjä keloja, joiden kautta kaikki kaiuttimeen etenevä energia kuljetetaan. Watin antotehoiset tai pienemmät voidaan rakentaa ilman kelojakin, jolloin konkat varastoivat energian. Digivahvistimet sirisevät mekaanisesti. Akkukäyttöisistä kuuluu kimeää ujellusta tai vinkumista, joka syntyy kelojen ja konkkien värähtelystä. 230-volttisissa on lisäksi 100 Hz sirinä, siis 100 kimeää naksahdusta sekunnissa. Digivahvistimet kannattaisi koteloida ilmatiiviisti ja liimata kelat sekä konkat jonkinlaisen ääntä imevän ja lämpöä siirtävän kumimaisen seoksen sisään. Että ujellukset ja sirkutukset eivät pääse korvaan asti. Analogisissa vahvistimissa taas ei ole välttämättä keloja ollenkaan. Akkukäyttöiset analogiset vahvistimet pärjäävät ilman yhtäkään kelamaista esinettä. Tällainen vahvistin on 100% äänetön. Ei ujelluksia eikä sirinöitä eikä muutakaan mekaanista melua. 230 voltilla toimivissa vahvistimissa on yksi kookas ja painava 50 Hz taajuudella huriseva muuntaja. Tämä muuntaja jyrisee bassotaajuuksia, koko laitehylly voi resonoida 50 Hz taajuudella. Jyrinää ei pääse pakoon umpikoteloinnillakaan. Muuntaja pitää kumierottaa muusta koteloinnista. Epoksiin valetut muuntajamallit ovat hieman hiljaisempia, mutta niistäkin 50 Hz värinän kuulee ja tuntee sormella. Viimeistään silloin kuulee kun jäykällä kepillä/sauvalla/putkella painaa ohimoa ja kepin toisella päällä muuntajaa. Koko päässä alkaa kuulua 50 Hz jytinä. Kaikissa vahvistimissa, niiden "luokasta" riippumatta, saatetaan käyttää kaiutinantoliitännässä ilmavaa sarjakelaa jokaisessa audiokanavassa. Jopa sellaista kelaa, jonka sisällä on tehovastus kelan rinnalle kytkettynä. Suurtaajuusvärähtelyä vaimentamaan on voitu lisätä antolitännän rinnalle konkka+tehovastus sarjaankytkettynä, (tai vastuksen tehtävää hoitava muutamien kierroksen kela). Tällaiset yksinkertaiset häiriö- ja värähtelyvaimennukseen liittyvät osat antoliitännän puolella eivät paljasta onko vahvistin analoginen vai digitaalinen. HUOM: nämä annon Boucherot- eli Zobel-suodatuksen komponentit eivät inise tai jyrise. Ei kuulu jyrinää eikä sirinää eikä vinkumista. Ei siis kannata valaa mitään kumia tai epoksia näiden osien päälle. Jos valaa, aineen pitää olla lämpöä johtavaa ja sähköä johtamatonta. Digivahvistimissa voi olla kolmet kelat+konkat, joista kustakin syntyy omanlaisensa meluäänet ja häviöt. Kolmen satsin vahvistimessa on: 1) Yksi hakkurijärjestelmä tekemään kulutetusta sähköstä siniaaltomaista resistiivyyden imitoijaa, kuten nykyään on pakko kaikissa pc-powereissakin tehdä. Hakkuroinnilla pyritään tehokertoimeen 1, ja sen saavuttaminen kuluttaa hieman hukkatehoa lämmöksi. 2) Toinen hakkurisysteemi muuntaa 230 voltin siniaallon halutun suuruiseksi tasajännitteeksi tai useammaksi tasajännitteeksi, joita vahvistin käyttää monien toimintojensa ylläpitoon. 3) Kolmas hakkurisysteemi siirtää varastoitua tasajännitettä kaiuttimeen pieninä pulsseina, joista muodostuu audiosignaalin näköinen loppusignaali. Neljäntenä asteena juuri ennen kaiutinantoliitäntää on mahdollinen erillinen alipäästösuodatus keloineen ja konkkineen, mutta kaikissa hakkurivahvistimissa sitä ei ole. Ja mikä olennaisinta, tämä on passiivinen suodatusvaihe, jota ei ohjailla päälle ja pois feteillä tai trankuilla tuhansia...miljoonia kertoja sekunnissa, kuten kolmessa aiemmassa hakkurivaiheessa tapahtuu. Vanhoista hakkurivahvistimista puuttuu tuo ensimmäinen systeemi. Analogisen virtalähteen omaavista hakkurivahvistimista puuttuvat kaksi ensimainittua, ne on korvattu isolla 50 Hz muuntajamötikällä ja isoilla elkoilla. Autovahvistimistakin puuttuu ensinmainittu, koska akkuun päin ei tarvitse imitoida siniaaltoa eli resistiivista vastuskuormaa. Keskimmäinen vaihe kuitenkin tarvitaan, että akun antama 12 volttia saadaan nostettua muutaman kymmenen voltin tasolle, jota kolmas vaihe tarvitsee syödäkseen. .
Ei ne digivahvistimet ujella. Jos ujellus kuuluu, on jotain vikaa. Vai kuuleeko korvasi satojen kHz:en kytkentätaajuuden? Itse en ainakaan ole kuullut kuristimien värähtelevän keinokuormaan ajettaessa testitaajuudella. Joku itsekäämitty löysäkääminen, valamaton tietenkin voi värähdellä signaalin taajuudella. Sen sijaan perinteisessä analogisessa usein päätetrankut tai emitterivastukset yms. alkaa metelöimään signaalintaajuudella, kun kuormittaa kHz-taajuuksilla.
Kaikki 50 Hz muuntajalliset laitteeni jyrisevät minua häiritsevästi, se mainittakoon, jos pääsi unohtumaan. Paras pitopaikka niille on jäykän lastulevykuution eli kaiutinkotelon päällä betonilatialla, tai suoraan betonilattialla jos pölyäminen on estetty. Kaikenlaiset kevyet hyllyköt ja kaapit lisäävät resonanssin voimaa eli pahentavat melua. 50 Hz jyrinää ei pääse pakoon millään halvalla konstilla. 50 Hz taajuuden ilmaäänieristäminen vaatii tonnikaupalla betonia ja hermeettisen umpion. Voi vain yrittää vähentää runkoväörähtelyjen etenemistä, kelluttamalla laitetta pehmeän vaahtoaineen päällä (Memory Foam -tyyny), mutta pehmikkeen alla ei siis saa olla mitään resonoivaa, vaan pitää olla betonilattia tai kevytsoraharkkotorni tms. On äänettömiä ja on meluavia laitteita. Pääasia, että tietää meluriskin olemassaolon. Itse en omista ainoatakaan hakkurilaitetta, joka olisi äänetön. Monitorit, monitorien poweriblokit, JOPA HIIRET minulla inisevät ja sirisevät. Paristokättöiset laitteetkin siis inisevät ja naksuvat minua häiriten. Jokainen hakkuritoiminen (-powerillinen) laitteeni pitää ääntä, jonka omine korvineni kuulen. Tarvitaan x metrin etäisyys, että tietoinen kuulohavainto katoaa. Toistaiseksi hiiri ja monikanavavahvistin ja monitori ovat "liian lähellä" ja tietoinen häiriintyminen pääsee tapahtumaan. Häiriö voi silti tiedostamattomallakin tasolla kuormittaa aivoja, eli aivosähkökäyrästä näkisi häiriöäänen aistimuksen, vaikkei sitä koe kuulevansa. Joko minulle on sattunut omistukseeni 100% otannalla kaikki mahdolliset nimenomaan melua tuottavat digilaitteet, tai sinulle ne kaikki maapallolta löytyvät harvinaiset äänettömät laitteet. Tai sitten minulla on parempi kuulo. Luultavasti laitteesi ovat huippulaatuisia ja silloin meluasiat on jo tehtaalla huomioitu. Minun kiinassa valmistetut kuluttajaluokan roskavehkeeni puolestaan meluavat. Muistakaa tämä kun teette valintaa 100000 euron kaiutinkaapelin ja 7 euron eBay-vahvistimen välillä, että se halvempi ostos niistä on se meluisampi, ja itse otatte riskin kun ette elä lottovoittajan elämää. Fakta on se, että hakkurit MITATTAVASTI generoivat mekaanisia häiriöääniä, riippumatta kuuleeko joku yksilö niitä vai ei. Ei ole olennaista ihmisten tai eläinten kuulokykyjen erot, vaan se, meluaako laite oikeasti ja mitattavasti, vai onko se "äänetön" mittalaitteiden mielestä. Mittadata tai muu fakta on ainoa vertailukelpoinen tieto ongelman luonteesta. Ainoa tapa panna laitteiden ongelmat todelliseen arvojärjestykseen keskenään. Esim. jos laitteessa on 40 kHz hakkuritaajuus, laitteella on riski häiritä korvaa 40 kHz ja 20 kHz taajuuksilla. Jos tuollaista kellotaajuutta ei laittessa ole, tyyliin analoginen hifipääte, ei myöskään ole riskiä 20 kHz tai 40 kHz värähtelyn syntymisestä. Pelkkä teoreettinen tieto jo kertoo onko riskiä häiriön syntymiselle, vaikkei mittadataakaan olisi vielä saatavilla. 1 MHz kellotaajuus hakkurikeloilla+konkilla taas kertoo sen, ettei moista taajuutta voi ihmiskorvalla aistia missään olosuhteessa; ollaan turvassa 1 MHz taajuiselta melulta. Subjektiivinen kokemus on vain juuri sitä, eli henkilökohtainen elämys asian tiimoilta. Jokainen kokee omalla tavallaan saman fysikaalisen ilmiön, esim. -10 dB äänenpainetasoisen vinkumisen, joka minun korvallani on kuultavissa, mutta Naapurin Arskan korvalla samaa ei kuule. Onneksi mittalaite tai teoria kertoo, että kyseessä on -10 dB tasoinen vinku, ja jokainen saa subjektiivisesti suhtaustau siihen tietoon omalla tavallaan. Minä hypin seinille ja naapurin puurokorva puolestaan kuorsaa rauhassa, vinkumisesta mitään tietämättömänä. Minä edustan aina niitä, jotka eivät siedä mitään häiriöitä ja säröjä, ja jotka omin korvin kuulevat nämä mitattavat häiriöt ja ärsyyntyvät niistä valtavasti. Puurokorvien kantoja joku muu saa luvan mainostaa. Mittalaitteet onneksi ovat samaa mieltä korvieni kanssa. Jos melua syntyy, se on mitattavissa ja korvineni kuultavissa, simppeli asia minulle. Hankalampi asia on silloin jos mittari kertoo todellisesta ongelmasta ja joku ei kuule sitä ongelmaa korvillaan. Siitä tulee joko vainohulluksi tai unohtaa koko ongelman. HUOM: vahvistan ja täsmennän sitä, että suurin melu syntyy 230 V verkkotehon muuntamisen takia (100 Hz sirinä), ja autovahvistimissa puolestaan liian matalalle eli ultraääniin laskettu hakkuritaajuus (ulina/vinku). Varsinainen audion hakkuroiminen eli audiosignaalin tekeminen pulssittamalla, sen mekaaniset häiriöt eivät ole kuultavissa, tai ne peittyvät audion alle, koska häiriön signaalimuoto on sama kuin hyötyäänen. Vain ihan niissä ikivanhoissa hakkurilaitteissa hitailla puolijohteilla audiosignaali vaikuttaa ulinan luonteeseen ja häiritsee kuuntelua. Nykyaikaiset nopeat puolijohteet ja pikkuiset kelat+konkat ovat nostaneet mekaanisen värähtelyn niin suureen taajuuteen, ettei sitä kuule, mutta sen voi mitata mittalaitteilla, siis mekaanisen värinän, joka on todellinen ilmiö. Lapakot saattavat ottaa pulttia uudenkin laitteen hakkureista, koska kuulevat suuria taajuuksia. Mikä sitten on tarpeeksi uutta ja "äänetöntä" tekniikkaa, sitä en osaa sanoa. 7-vuotiaat laitteeni inisevät urakalla, eli ainakaan silloin ei vielä kyetty valmistamaan äänettömiä hakkurilaitteita ja ainakaan 2300 euron monitorin hintaluokassa tai sitä edullisimmissa. Ehkä juppien ökyvehkeet jo silloin olivat äänettömiä, huu nous, hän kertokoon. Musiikin mukaan moduloiva sirinä tai vinku on vähemmän haitallista, koska se peittyy musiikin alle, ainakin jos äänien välillä on useiden (kymmenien) desibelien tasoero, kuten on. Näitä moduloivia häiriöitä pitää kuunnella korva kiinni laitteessa, ettei kaiutinmelu peitä niitä alleen. Mutta helpompaa on pitää korva irti vahvistimesta ja antaa musiikin peittää häiriöt alleen. En ole alkanut luennoida näistä modulointimeluista vielä mitään, koska ne ovat kaduntallaajan kannalta mitättömiä ongelmia. Itse kuulen mm. passiivijakosuotimien surinan, siis kaiuttimien jakareiden. Kokeilkaa itse korvata tilapäisesti kaikki kaiutinelementit tehovastuksella niin ihan selvästi voitte jammailla biisin tahtiin pelkkiä jakarin keloja ja konkkia kuuntelemalla! Kaupasta ostettuja osia minä olen käyttänyt ja ne ainakin meluavat. Ehkä itse keloja käämimällä ja konkkia kerrostamalla saisi hiljaisemmat osat, tai meluisammat, en tiedä. Kaupalliset osat ainakin pitävät mekkalaa. Onneksi passiivijakarit ovat 100% äänettömiä kun musiikki on poissa. Jakari meluaa vain musiikin läsnäollessa ja hyvin harvoin jakarimeteli käytännössä häiritsee musan kuulemista. Mutta jakarikin siis mitattavasti lähettää sekä ilmaääniä että runkovärinöitä, jotka jokainen ottakoon huomioon korvansa vaatimalla tavalla. Paras asia tässä normaalisti on se, että kaiutinelementti omalla äänellään peittää jakarin melun alleen, koska kaiutinelementti on 60...80 dB meluavampi äänilähde. Tällainen 60...80 dB mekaaninen häirietäisyys riittää estämään jakarimelun kuulemisen. Jos oikein surkea komponentti jakarissa räpättää, se voi alkaa kuulua kaiutinäänen ylitse, mutta niin huonoja osia en ole vielä ikinä tavannut. Hmmm... nyt löysin kolme äänetöntä hakkurilaitetta: atomikello-radiolukitteinen herätyskello ja taskulaskin ja älykännykkä. Näissä on melko varmasti hakkuripiirejä, mutta en kuule sitten yhtikäs mitään ääntä näistä laitteista. Vaikka Lumia 920:ssa onkin loistetaustavalaistus, joka teknologiana sirisee niin perkeleellisesti, kuten 4 megapikselin monitorini tekee. Taitaa kännykän sirinä olla niin hiljaista, että pitäisi painaa känny ohimoon kiinni, että häiriö kuuluisi. En halua tehdä sitä koetta, koska heti jos kuulen sirinän, se alkaa vaivata ja siitä syntynyt muistijälki alkaa kummitella alitajuisesti vaikka kännykän heittäisi mereen. Siispä varoitan: älkää alkako tarkoituksellisesti etsiä häiriöääniä, koska kun olette ne löytäneet, ne kiusaavat loppuikänne. Ei kannata kepin ja ohimon avulla kuunnella laitteiden jyrinäitä, tai painaa korvaa kiinni vinkuvaan elkoon. Ne vuodet kun vielä nyt elätte autuaan tietämättöminä kaikkien laitteiden mekaanisista häiriöäänistä, ovat elämänne viimeisiä onnellisia vuosia. Kun totuus meluista paljastuu, ainoa apu jatkuvaan kärsimiseen on lottovoitto tai korvanpoistoleikkaus. .
Amp6 ei nykysin enää saa oikein mistään niin kumpi amppi olis parempi blastaan? - http://store.accusafe.nl/maxamp20-met-jst-ph-connector - http://store.sure-electronics.com/audio/audio-amplifier-board/aa-ab32167
Riippuu paljon mitä olet tekemässä ja millaisella akulla. 12 voltilla saa maxampista 12 wattia, tuosta suresta vain 3 wattia 4 ohmin kuormaan. ELi ovat erilaiset vahvistimet, toisessa differentiaalilähtö (molemmat "kuumia", sillattu) toisessa vain toinen aktiivinen.
Jonkun näköinen boomboxi ois tarkotus rakentaa. Luultavasti 12v akulla hobbykingistä. 4ohmin kajarit ajattelin laittaa. Onko muita ehotuksia jos noista ei kerran saa sitä 20w edes pihalle..
Lisää jännitettä, sillä saat tehoa lisää. 12V noin 12 wattia, 24V n 50 wattia 4 ohmiin, jos sillattu lähtö. http://www.ebay.com/itm/2-X-100-Watt-4-Ohm-Class-D-Audio-Amplifier-Board-STA508-100W-Stereo-T-Amp-/111373401440?pt=UK_Sound_Vision_Amplifier_Parts&hash=item19ee5f3d60