Halusin viimeinkin subin, jossa on riittävä taajuusvaste ja kohtuullinen äänenlaatu. Elementiksi valikoitui Mach 5 Audion UXL_18, jolla saa suljetussa kotelossa omiin tarpeisiin riittävästi voimaa. Semmoisen kimppatilaus oli vieläpä sopivasti menossa tällä foorumilla. Mielenkiintoisimmat numerot ovat 34 mm Xmax ja 1200 W RMS. Sähköntoimittajaksi oli helppo valita sisäänrakennetun DSP:n ansiosta Behringer iNuke 3000 DSP. Koska en kuitenkaan halunnut olohuoneeseen mitään rumaa vanerilaatikkoa (enkä sellaista olisi edes saanut tuodakaan), eikä seinään upottaminen ollut vaihtoehto, piti reilun sadan litran kotelo järjestää jotenkin näkyville piiloon. Siispä konvertoimaan perintönä tullut, vanhan näköinen, mutta 90-luvulla tehty pieni kaappi subikoteloksi. Projektikuvien pitäisi löytyä kuvakansiosta: https://www.dvdplaza.fi/galleria/showgallery.php/cat/500/ppuser/52611 Kuvat kertovat kutakuinkin kaiken rakentamisesta. Ekaksi piti tiivistää kaikki saumat ja kun musta sikaliima loppui, piti Bauhausista hakea lisää. Löytyi jotain uutta sikaliimaa, joka on täysin kirkasta. Oikein kätevää, kun ei sotke paikkoja. Liimaakin ihan hyvin. Koska kaapin sivuseinät ovat kaarevat, ne sai sisätilavuuden kärsimättä riittävän jäykiksi ja lujiksi laminoimalla sisäpuolelle hiilikuitua paksulti. Hiilikuitulaminaatti on suurin piirtein yhtä lujaa ja jäykkää kuin alumiini, joten 4x600g/m2 (joka tekee käsinlaminoinnilla noin 3 mm seinämävahvuuden) on jo varsin luja rakenne. Mahonkiset jäykisterimat vielä varmuuden vuoksi kahteen suuntaan. Poikkeukselliset materiaalivalinnat johtuivat siitä, että niitä lojui autotallissa Vaimennusmateriaalin kohdalla päätin että pari vanhaa tyynyä oli tarpeeksi muhkuraisia loppukäyttöä varten. Sidoin tyynyt jäykisterimoihin nippusiteellä kiinni niin, että ilma pääsee kiertämään ylhäältä alas kaarevaa seinää pitkin. Näin kotelon sisäilma pääsee tarvittaessa jäähtymään joten kuten, koska hiilikuitu johtaa lämpöä erittäin hyvin. Kaarevat ulkoseinät olivat alun perin vain muutaman millin vahvuista viilua, joten ne ei ihan kauheasti lämpöä eristä. Alkuperäisen oven taakse tuli vanhasta pöytälevystä (jälleen varastolöytö) sahattu viilutettu lastulevy. Kaapin välihyllystä tuli lisäpaksuutta kattoon. Takaseinä on vesivaneria, sitäkin kun löytyi kotoa. Vaneri liimattiin ja ruuvattiin alkuperäiseen takaseinään ja kaapin raameihin. Kaappi muuten ei ollut läheskään niin arvokas kuin miltä näyttää. Kaikki levyt ovat viilutettua lastulevyä, umpipuuta on ainoastaan sorvatut pilarit ja raamit. Elementtiä kun koeponnistin ennen kotelon tekoa, niin puhekela rahisi. Luulin, että elementti on reissussa saanut osumaa ja magneetit on pois sijoiltaan, koska ne eivät olleet päältäpäin ihan linjassa. Sitten tuli vahingossa väännettyä vahvarin volumenuppia pari pykälää enemmän kuin piti. Kartio vispoi lähellä X-maxia ja elementti on ollut soraäänetön siitä lähtien. Kenties jokin roska ilmaraossa. Yhdessä pääkaiuttimien Jordan JX92S -elementissä oli mulla aikanaan vastaava vika alkuun. Meluisaan vahvistimeen löytyi yksinkertainen ratkaisu. Se asustaa vierashuoneen nurkassa. Ei kuulu tuuletin olohuoneeseen. Ja eikun elementti kiinni ja vasteita mittaamaan. Ihan jäätävät seisovat aallot kivitalon olohuonekuutiossa odotetusti on parhaan sijoituksen haun jälkeenkin. Pahin 38Hz ja seuraavana kerrannainen 76Hz. Alle 38:n jälkeen on sitten suht tasaista, mitä nyt 15 Hz:n kohdalla on kenties ikkunoiden resonanssista aiheutuvaa heittelyä. 15Hz siniaaltoa nimittäin kun lykkää 10 mm kartion liikkeellä, niin tuplalevyinen Saksalainen elementti-ikkuna heiluu keskikarmin kohdilta useita millejä. Tällä subilla on siis vaarana jopa poksauttaa ikkunat karmeineen kadulle. Lisäksi taajuusvasteessa on kaikkea mahdollista heiluntaa ja ylemmillä taajuuksilla perus kampasuodattumista. Kuvaajat on kahden illan säätöurakan jälkeen isännän paikalta, eli huoneen keskilinjalta sohvalta. Tällä paikalla -3db on jossain 11Hz tienoilla ja äänenpainetta enemmän kuin kehtaa käyttää. Ei paha, riittää mulle. Nurkassa on 40 hz tienoilla 6dB enemmän. Taajuusvastemikrofoni on itse johtoon kolvattu MCE 2000 ja mikrofonivahvistin jonkin sähköteekkarin muinaisten nettisivujen ohjeen mukaan tehty. Piirilevynä banaanilaatikosta otettua vaneria. Lenovon läppärin äänikortti toimii joten kuten kalibroituna (Ilman kalibrointia olisi n, -12dB @ 20 Hz). Mittaustuloksiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Eli siis, kyllä sen isohkonkin basson näemmä saa ilman hellasäröä olkkariin. On sitäpaitsi paljon helpompaa ja jopa halvempaa hankkia sisustukseen sopiva kaappi, pöytä tms. koteloitavissa oleva käytetty huonekalu, kuin alkaa itse tekemään huonekalutasoista viimeistelyä ja muotoilua.
Dammit, erittäin hieno. Tosi hyvä kun jengi rakentaa näitä stealth-subbareita. Oikeasti hyvin suorituskykyä ja äänenlaatua, mutta täysin näkymätön rakenne. I likes!
Semmostahan se on, hiilikuitua rullakaupalla ja epoksitynnyreitä lojuu autotallit ja liiterit pullollaan, eikä oikein tietäis mihin ton kaiken saisi käytettyä.. Spoiler
Myönnetään, epoksin joutui hakemaan kaupasta tätä projektia varten. Tuppaavat nimittäin paakkuuntumaan parissa vuodessa. Siispä yli jäänyt säilöttiin tällä kertaa vastalauseista huolimatta pakastimeen
Itellä ois vähän saman henkinen projekti, mutta käytettävä elementti on vähän kysymysmerkki, 18lw2400 soi nätisti, mutta kapasiteetti loppuu matalimmilla omaan käyttöön suljetussa, 15" alpine type r:ssä riittää taas kapasiteetti, mutta en ole saanut sointia taas yhtä tarkaksi. Nyt pitäisi löytää elementti mikä omaisi noiden molempien hyvät puolet
Miten olisi: http://istonline.ca/mach5_phallus.html Tosin samalla rahalla saisi enemmän kuin kaksi 18lw2400:sta... Vaikea varmaan on tuon 18-Soundin hintaluokassa paljon isompaa iskutilavuutta löytää.
Jep, ja jos iskunpituus tuplataan niin se vasta on ensimmäinen oleellinen parannus. Muutama milli lisää ei juuri vaikuta. Melkein enemmin pitäisi löytää toimiva ja _paljon_ halvempi 18-tuumainen, joita voisi sitten käyttää vaikka neljää ilman, että hinta lentää kattoon. Jota varten verstaalla on pari Eminencen Delta Pro 18:a. Kokeillaan, irtoaisiko niistä jotain hauskaa.
Kyllähän noita voisi enemmänkin laittaa, mutta kotelokoko kasvaa väistämättä turhan isoksi mikä vaikeuttaa sijottelua entisestään. Tai toinen että yhdestä psc 2.700 alkaa loppua teho jos liikaa koteloa pienentää (4x 18lw2400 50 litran koteloissa). Huomasin vaan että tietyn arvoset elementit on jonkin verran herkempiä pienemmälläkin kotelotilavuudella. Tiedä sitten johtuuko tuo juuri tuosta fs-arvosta. Käytännon testissä jo 50% vai 75% lisää iskutilavuutta tuo huomattavan lisän (18 sound 18" 9mm ja alpine 15" 22mm")
Parametrien puolesta näyttäisi siltä että pari tuommosta voisi olla hyvä paketti paineen ja ulottuvuuden kannalta niinkuin alpinekin. Mietin myös stereo integriytä, mutta yltääkö nuo tarkkuuden suhteen eighteensoundin tasolle? Vai onko ainut vaihtoehto osta ja kokeile
Behringer iNuke 3000 DSP ei ole meluisa jos viitsii tehdä 15minuuttia töitä ja vaihtaa tuulettimen,turha sitä on muuhun huoneeseen kantaa.Niitä vieraita sitten vituttaa kun pitää kuunnella puhinaa.
Tuohon Berkun jäähdytyspuhaltimen vaihtoon ja sen vaatimaan uuden puhaltimen tilaamiseen en jaksanut lähteä, koska vahvarin sai niin helposti toiseen huoneeseen. Tuskin ne vieraat mene nukkumaan ennen musiikin hiljenemistä