Huippusuosittu kymmenvuotias, punatukkainen Risto Räppääjä ja hänen ystävänsä Nelli Nuudelipää sukeltavat uusiin seikkailuihin. Rauha-täti saa mielestään loistavan idean: heidän pitää löytää mies, joka olisi sopiva isähahmo Ristolle. Risto ei ole ideasta ollenkaan innoissaan, eikä myöskään heidän naapurinsa Lennart, joka on itse ihastunut Rauhaan. Sen vuoksi Lennart yrittää luoda täydellisen miehen, joka täyttäisi Rauhan jatkuvasti muuttuvat toiveet siitä, millainen kunnon miehen pitäisi olla. Lennart saa huomata ettei ole ollenkaan helppoa yrittää olla monta eri henkilöä yhtä aikaa. Kun vielä Elvi-tätikin ihastuu yhteen Lennartin luomista isähahmoista, alkavat asiat mennä hulvattomasti solmuun. Tämä unohtumaton kesä on täynnä uskomattomia kiemuroita ja vauhdikkaita väärinkäsityksiä. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 07.02.2014
Ei kyllä vakuuta tämä Koivusalon tuotos verrattuna Rantasilan aikaisempiin, näin ihan vaan trailerin perusteella. Varsinkin kolmas Räppääjä-elokuva asetti riman aika korkealle.
Taattua Koivusaloa, kaikki mihin ukko koskee muuttuu tavalla tai toisella ripuliksi! aloitetaan nyt vaikka castingista. Aikaisempaan Rantasilan tuotantoon verrattuna casting on epäonnistunut. Minttu Mustakallio ei sovi lainkaan Rauha Räppääjäksi, ainakaan Annu Valosen tutuksi tehdyn hahmon jälkeen. Annun hahmo oli ihan täysin yliampuva, kun taas Minttu ei oikeastaan tee muuta kuin muikistele, eli siis ihan samaa, mitä kaikissa muissakin leffoissaan ja sarjoissaan. Itse Risto räppääjän hahmo on huonoin tähän nähdyistä, jättää jopa pienen epäilyksen häivän, että onko edes laulanut itse hahmon lauluja, vai onko otettu leffaan vain sopivan näköisen naaman takia. Beatbox-osuudet ainakin on niin huonosti suunniteltu ja toteutettu, että vetää jopa vertoja AC/DC:n Highway to Hellin videolle (https://www.youtube.com/watch?v=l482T0yNkeo) huulisynkassa... Sanni Paatso on ihan kohtuullise hyvä Nellinä ja Vesa Vierikko puolestaan antaa pitkän uran puhua ja varastaa shown Lennartin osassa. Riitta Havukainen Elvinä puolestaan ei vedä vertoja Ulla Tapanisen vastaavalle hahmolle, jo pelkästään kokoero on niin huomattava, että uskottavuus karisee. Rantasilan ohjauksissa värimaailma oli liioitellun värikäs, kuten alkuperäisissä teoksissakin, nyt kuitenkin Koivusalon käsissä on päätetty käyttää vanhaa Naantalia ihan sellaisenaan, näyttelijoiden vaatteetkin ovat kauhtuneita kuteita 60-70-luvulta. Lisäksi Rantasila käytti tehokeinoinan paljon nopeutuksia, ääniefektejä, lähikuvia ja tietenkin yliampuvia näyttelijöiden ilmeitä saadakseen luotua tunnelmaa. Nämä puuttuvat lähes täysin, tai ovat huonosti toteutettuja Koivusalon ohjauksessa... Viimeinen beeffi on musiikissa... Iiro Rantala teki aivan loistavia sävellyksiä edellisiin elokuviin, lauluja joissa oli koukkuja ja jotka jäivät ainakin kertsin osalta soimaan päähän kertakuuntelulla... Esa "Bum-Tsi-Bum" Nieminen ei vastaavaan yllä. Musiikki sinänsä on ihan hyvää suomi-iskelmää, mutta ei sen enempää.... Iskelmää... Eikä edes mitenkään Niemisen A-tuotantoa, vaan pikemminkin studion lattialle jääneitä kikkareita. Harmittaa syvästi tällainen tekele verrattain laadukkaan elokuvasarjan joukossa... En tiedä taustoja, miksi Rantasila ei jatkanut ohjaajana, mutta en kyllä Koivusaloakaan enää pyytäisi uudelleen, jos tarkoitus on tehdä lisää leffoja. Poika tykkäsi, mutta syynä taisi olla enemmänkin elämän ensimmäinen kerta isossa elokuvateatterissa.