Beasts of the Southern Wildin ympärillä on kiehunut tänä vuonna aina Sundancen elokuvajuhlien Jury Grand Prix'stä alkaen. Lisäksi elokuva sai ansaitusti Cannesin parhaalle esikoisohjaajalle myönnettävän kultaisen kameran sekä kevään aikana melkein kaikki muutkin mahdolliset elokuvapalkinnot. Elokuvan päähenkilö on 6-vuotias kikkarapää Hushpuppy (Quvenzhané Wallis), jonka isän nimi on Wink (Dwight Henry). Paikka on Bathtub, rämeinen suoseutu jossain eteläisen Louisianan tulvapatojen ulkopuolella ja sivistyksen tuolla puolen. Elämä pyörii perimmäisten asioiden äärellä: Vedestä nousee rapuja ja niiden kavereita niin paljon kuin jaksaa syödä. Kotipolttoinen tippuu joka tönössä. Beasts of The Southern Wild taistelee kaikkea modernia, kunnollista ja turvallista vastaan. Se on New Orleansin merellisiin maisemiin kajahtaneen ohjaajan hempeänraivoisa idylli ihmisistä, jotka elävät sulassa sovussa luonnon kanssa. Itseriittoista yhteisöä koskeva ylevä moraalisaarna yhdistyy Benh Zeitlinin käsittelyssä ilonpitoon, joka saa railakkaan räyhähenkisen sävyn. Tarinan merikorttiin voi piirtää laveita vetoja aina Huckleberry Finnin seikkailuista klassisiin meripetoja kuvaaviin maalauksiin ja Robert J. Flahertyn kiistanalaisiin merellistä elämää kuvaaviin dokumentteihin. Kun taivas lopulta aukeaa tuoden tullessaan vimmaisen tulvan ja pyörremyrskyn, katsomo pääsee osalliseksi alkukantaisesta elämyksestä. Kuin ensimmäisestä elokuvasta. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 11.01.2013 (USA:ssa 27.06.2012)
Ja mikähän tämänkin elokuvan pointti taas oli. Vähäosaiset neek... tummaihoiset hyörivät ja pyörivät omassa kurjassa ja köyhässä yhteisössään jossa vuoronperään ollaan eripuraisia ja huomaavaisia, eikä mitään kummempaa oikeastaan edes tapahdu. Riehutaan, itketään, naureskellaan, huudetaan myrskytaivaalle, kiskotaan kiljua ja välillä rävitään merenelävien kanssa ja hortoillaan rämeellä likaisissa kamppeissa eikä mitään juonta tai palkitsevaa draamankaarta ole. Todella tyhjänpäiväinen tapaus. Vähän tällaista köyhälistöeksploitaatiota. Taitaa olla taas näitä "paljon melua tyhjästä", sillä tyhjää tästä nyt lähinnä jäi käteen. Musiikki oli hetkittäin hyvää, kuten ajan ja paikan naturalistinen kuvaus, sekä lapsipääosa Quveznhaahannza mikä se oli suoriutui kelvollisesti mutta muut meriitit jäävät epäselviksi. Tällainen suunnilleen kahden tähden elokuva, älkää uskoko hypeä tällä kertaa. Not very good.
Kyllä tästä pidin, muttei elokuva kuitenkaan ehkä kaiken hälyn arvoinen ollut. Visuaalisesti ja miksei hieman sisältönsäkin osalta tätä katsoessa tuli useaan otteeseen mieleen, että kyse on nyt vahvasti Instagram-sukupolven elokuvasta. Näpsäkkää jälkeä, muttei aiheeseen sopivan luonnollista kuitenkaan. Lapsen näkökulma tavoitettiin hyvin, ja tämä sai pohtimaan tapaa, jolla lapsi kokee maailman - mahdollisimman ankeatkin olosuhteet voivat tuntua normaalilta, muun ollessa vierasta ja pelottavaa. Rappioromantiikkaa. ½
Ei auennut tämän leffan tarkoitus meikäläiselle. Lapsi oli pääosassa ja kivasti hänen maailmassaan mentiin. Mutta mikä idea on tehdä näistä densoista / mitä tahansa roskasakkia olivatkaan sankareita ja oman elämänsä herroja. Ja sitten vielä hehkuttaa, että kyllä sillä lapsella vaan on parempi olla noissa oloissa, ja sivistys on pahasta. En siis tykännyt, sillä taas haiskahti asenne. 2/5