American Hustle on tarina uskomattomasta huijarista Irving Rosenfeldista (Christian Bale), joka yhdessä brittiläisen sekä vähintäänkin yhtä taitavan ja viehättävän kumppaninsa Sydney Prosserin (Amy Adams) kanssa pakotetaan tekemään yhteistyötä FBI-agentti Richie DiMason (Bradley Cooper) kanssa. DiMaso lähettää heidän keskelle Jerseyn alamaailmaa. Carmine Polito (Jeremy Renner) on kiihkeä, arvaamaton newjerseyläinen poliittista valtaa käyttävä henkilö, joka joutuu keskelle huijarien ja viranomaisten peliä. Irvingin vaimoa Rosalyn (Jennifer Lawrence) saattaa olla se taho, joka romahduttaa koko korttitalon... Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa - (USA:ssa 12.12.2013)
Tämä kyllä kiinnostaa kovasti. Kovat on näyttelijätkin leffaan saatu. Tää taitaa olla varmaan kolmas Bradley Cooperin ja Jennifer Lawrencen yhteinen leffa. Oiskohan, jotain sutinaa kenties menossa.
Eka puolisko oli sen verran tylsää paatosta, että ihmettelin mistä ihmeestä ne Oscar-ehdokkuudet oikein tulivat. Mutta jälkimmäinen puolisko sitten olikin loistava monelta kantilta. 4/5
Aika pettymys. Kiinnostavimman hommasta tekee, että iso osa kässäriä / dialogia on ilmeisesti improvisoitua. Bale vetää parhaan roolin, Jennifer Lawrence oli surkea (aksentti häviää jne.).
American Hustle on näyttelijöiden elokuva, sillä käsikirjoitus ei erotu genressään edukseen. En osaa suhtautua Bradley Cooperiin vakavana näyttelijänä, mutta hänen roolisuorituksensa oli hersyvin. Christian Balen pitäisi löytää uusia ulottovuuksia näyttelemiseensä, sillä vaikka mies on yksi alansa muuntautumiskykyisimmistä, niin sama vakava tuijotus ja suun pienoinen ammollaan oleminen tuntuvat jatkuvan elokuvasta toiseen. Hän voisi ottaa mallia vaikkapa vastanäyttelijästään, joka on ehkä se Hollywood-historian muuntautumiskykyisin ja samalla moniulotteisin (tiedätte kyllä kuka). Jennifer Lawrence teki pirteän ja onnistuneen sivuosaroolin, josta hiljaisempana vuotena voisi jopa Oscar-pysti irrota. Amy Adamsin roolisuorituksesta täytyy sanoa se, että eroottinen lataus alkoi paikoitellen lähennellä jo Sharon Stonen huippuvuosia. Summa summarum, mielenkiintoisia roolisuorituksia täynnä oleva elokuva, jota en kuitenkaan katsoisi toista kertaa. 3/5 :naminami::naminami::naminami:
Virkistävää nähdä huijauselokuva, jossa itse huijauksen (usein vielä mukanerokkaalla) toteutuksella ei sen kummemmin briljeerata, vaan keskitytään ennemminkin hahmoihin. American Hustle tasapainoilee lähes farssin rajamailla, mutta huumori pidetään juuri sopivan vinona sortumatta liikayrittämiseen. Tyypit ovat mainioita, sopivissa määrin karrikoituja, jopa näiden kampauksillakin tuntuu olevan omat roolinsa. Kunnianhimon eri asteet, suhdesoppa ja ystävyys käsitellään herkullisella 70-luvun kuorrutuksella.
Todella mainio leffa, jonka parhaisiin puoliin kuuluu että tekijät eivät vain keskity asiaan eli huijausjuoneen vaan tarinan kaikilla hahmoilla on elämä, jota käsitellään vähintään yhtä suurella painolla kuin sitä huijausjuontakin. Tarinan edetessä kaikella on tarkoitus, Spoiler ja lopulta tärkeintä ovat ihmiset eikä raha . Tämä oli varsinainen hyvän mielen leffa. Olen tainnut ennenkin kehua Amy Adamsia mutta pitää taas todeta että vau. :love: Eikä muissakaan näyttelijöissä mitään vikaa ollut. Miesnäyttelijöiden hiuksetkin olivat oudon merkityksellisiä tarinan kannalta... 4,5/5
Ymmärrän kyllä miksi tämä ei saanut mitään oskareita ehdokkuuksista huolimatta. Ekan puolituntia elokuvaa katsoessa mietti että ompas tylsä, mitään ei oikein tapahtunut ja lässytettiin joutavia. Onneksi loppuosa vähän paransi tempoa joten kai tälle 2,5/5 voi antaa. Suosittelen odottamaan blu-ray julkaisua.
American Hustle on kelvollinen veijarikomedia, jonka juoni ei onneksi kompastu omaan nokkeluuteensa vaan kiinnostavuus säilyy loppuun asti. Pää- ja sivurooleissa nähdään tasokkaita näyttelijöitä (mm. Robert De Niro pienessä mutta vaihteeksi vakuuttavassa roolissa). Tukkalaitteet ovat aitoa 1970-lukua ja lavastus vakuuttavaa. Christian Bale oli hiukan lihonut Koneenkäyttäjän ajoista. Pieni moite sen johdosta, että kokonaisuus on kyllä tasokas mutta hiukan tasapaksu: draamallinen huipentuma ei oikein erottunut intensiivisyydellään, ja siksi elokuva tuntui jossain kohtaa pitkähköltä. Kaikesta huolimatta katsomiskokemus (Kinopalatsi 2) oli viihdyttävä ja hyväntuulinen. 3½/5
Omituinen sillisalaatti. JLaw on kyllä yksi ärsyttävimmistä näyttelijöistä koskaan enkä ymmärrä edes vähää alusta kaikkea häneen liittyvää ulkonäköhehkutusta saati ylistystä näyttelijäntaidoista. Lähes katselukelvotonta heilumista oli taas näkyvillä. Useaan kertaan leffan aikana tuli ihmeteltyä Oscarehdokkuuksia. Ei tarvitse tätä kyllä toiste katsoa. Musiikit ei toiminu edes vähää alusta ja muutenkin jäi vähän WTF olo koko pätkästä. 2/5