おおかみこどもの雨と雪 on Mamoru Hosodan neljäs kokoilllan animeohjaus. Edellisistä サマーウォーズ (2009) sai Suomessa teatterilevityksen, mutta tieteisromanssia 時をかける少女 (2006) ei ole Suomessa levitetty lainkaan. Myöskään ”Susilapsia” ei ole Suomeen tuotu (vaikka IMDb-arvosana on korkeahko 8,1). Ehkä syynä on pohjoismainen petoviha. Kaikissa näissä elokuvissa on tiettyjä Hosodalle luonteenomaisia yhtäläisyyksiä: nuori päättäväinen naishahmo, ja pilvet toistuvat kuvauskohteina. ”Susilapset Ame ja Yuki” (Ōkami Kodomo no Ame to Yuki) on koskettava eksistentiaalinen draama, jonka päähenkilönä on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Hana. Elokuvan aiheena ovat yksilön ja yhteisön suhde, ihmisen ja luonnon suhde sekä ratkaisevien valintojen tekeminen. Nuori yliopisto-opiskelija Hana tutustuu nuorukaiseen, joka työskentelee muuttomiehenä ja livahtaa yliopiston filosofianluennoille, vaikka ei opiskele yliopistossa. Heistä tulee pariskunta, vaikka mies kertoo olevansa ihmissusi, ja lapsia syntyy kaksi. Välillä tapahtumat etenevät musiikin säestämänä mykkäelokuvana. Sitten mies kuolee ja Hana jää yksinään kasvattamaan lapsia, jotka ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi susia. Sisarukset Ame ja Yuki ovat lähestulkoon toistensa täydelliset vastakohdat — toinen ulospäinsuuntautunut, toinen hiljainen. Spoiler Hana pelkää ympäristön suhtautumista, ja hän muuttaa lapsineen mahdollisimman syrjäiseen paikkaan, jotta lapset voisivat kasvaa vapaasti ja muuttua ihmisestä sudeksi ja sudesta ihmiseksi muiden häiriintymättä. Silti tuossa syrjäisessäkin paikassa perhe päätyy osaksi yhteisöä ja elämä asettuu uomaansa, lapset menevät kouluun ja joutuvat lopulta tekemään elämänsä keskeisimmän valinnan: ryhtyvätkö he elämään sutena vai ihmisenä. Käännekohdaksi muodostuu lopun myrsky, mutta se ei saa fantastisia mittasuhteita niin kuin vaikkapa Hayao Miyazakin elokuvassa Ponyo rantakalliolla. Vertauskohdaksi ”Susilapsille” voi mainita piirroselokuvat Karhuveljeni Koda ja もののけ姫. ”Susilapsissa” kuitenkin korostuu tarinan realistisuus, ei niinkään sadunomaisuus: millaista on kasvattaa kahta erityislasta yksinhuoltajana. Ihmissudet on riisuttu kaikesta kauhuromantiikasta, jota esiteltiin vaikkapa elokuvassa Harry Potter ja Azkabanin vanki kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Tarinassa on liikuttavia hetkiä, joita on vaikea katsoa silmät kuivana. Myös musiikki (Masakatsu Takagi) korostaa tarinan hienoista sentimentaalisuutta; tyylillisesti se on lähellä Joe Hisaishin musiikkia (Prinsessa Mononoke), mutta olin kuulevinani myös kaikuja John Adamsin konsertosta Century Rolls (ehkä kuulin omiani). Maisemakuvat ovat upeita, ja niissä on syvyyden tuntua. 4½/5 Itselläni on USA:lainen blu-ray (Funimation), mutta kiinnostavia julkaisuja on myös Ranskassa ja Saksassa — näissä on japanilaisten tekijöiden kommenttiraita, joka lienee kiinnostavampi kuin englanninkielisen dubbauksen tekijöiden. Muutama kuvanäyte USA:laisesta levystä: Spoiler
Oli kyllä erittäin hyvä elokuva! Mukavana piirteenä esim. vaikka luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa tässä kuvattiinkin, niin mitään suurempaa vastakkainasettelua/toisen puoliskon demonisointia ei kuitenkaan väkisin väännetty. Tunnelmallinen, kaunis ja koskettava. 8/10 Girl Who Leapt Through Time, oli myös hyvä. Harmi kun näitä ei täällä julkaista, syytä olisi, mutta onneksi tuo kaupankäynti toimii nykyään mukavasti yli rajojen, niin ei tarvitse tyytyä paikalliseen suppeaan tarjontaan.