Nebraskan pääosassa on Bruce Dern, joka on jo palkittu roolistaan mm. Cannesin elokuvafestivaaleilla viime vuoden keväänä. Saatuaan arpajaisvoittokirjeen postissa riidanhaluinen isä (Bruce Dern) luulee rikastuneensa ja suostuttelee poikansa (Will Forte) lähtemään reissuun hakemaan omaisuutta. Kuvattuna mustavalkoisena neljän osavaltion alueella Nebraska kertoo perhe-elämän tarinoita Amerikan sydänmailla. Elokuva esitettiin Suomessa syyskuussa 2013 Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla. Leffalla oli tuolloin yhteensä kolme loppuunmyytyä näytöstä ja saatu katsojapalaute oli kauttaaltaan erittäin positiivista. Ohjaaja Alexander Paynen edelliset elokuvat olivat Sideways (2004)ja The Descendants (2011). Nebraska on Oscar -ehdokkaana seuraavissa kategorioissa: Paras elokuva, Paras ohjaus (Alexander Payne), Paras miespääosa (Bruce Dern), Paras naissivuosa (June Squibb), Paras alkuperäinen käsikirjoitus (Bob Nelson), Paras kuvaus (Phedon Papamichael). Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 28.02.2014
Aivan mahtava, Payne ei petä taaskaan. Mustavalkoisuus toimi tässä todella hyvin, eikä ollut mikään turha taiteellinen tyylikeino. Tämän vuoden Oscar-ehdokkaat yhtä lukuunottamatta nähneenä voin sanoa, että vaikka tämä on kirjoissani parempi kuin moni muu ehdokas, valitettavasti tällä ei voiteta parhaan elokuvan pystiä, olipa tämä kuinka hyvä. Elokuva on liian "pieni", aihe on "väärä", mustavalkoisuus jne. Harmi sinänsä, mutta Academy on liian ennalta-arvattava.
Nebraska on sydämellinen ja realistinen komedia ikämiehen elämästä. Alexander Payne on onnistunut kuvaamaan tavallisten ihmisten elämää ja Amerikan takamaita ja hienovaraisesti tavoittamaan olennaisen. Tätä elokuvaa voisi luonnehtia aikuiseksi ja kypsäksi sanojen parhaassa merkityksessä taas uusi sulka Paynen päähineeseen. Nebraskan pääosassa on isän (Bruce Dern) ja pojan (Will Forte) parivaljakko: molemmat haluavat päästä hetkeksi pois kotiympyröistään, ja molempien vaikuttimet käyvät katsojalle selväksi. Elokuva on täynnä hiljaista tilannekomediaa ja hulvatonta luonnekomediaa varsinkin äitimuori (June Squibb) on hahmona sekä uskottava että ainutkertainen (kuin Mansikkapaikan fröken Agda). Dialogi keskittyy olennaiseen, eikä sitä aina edes tarvita. En ole vähään aikaan nauranut näin paljon katsoessani elokuvaa, ja muillakin tuntui olevan hauskaa; tässä huumori ei ole häijyä niin kuin Uutisvuodossa (jossa revitään kaikki irti erään kansanedustajan teuvoiluista) vaan hyväntahtoista. Elokuvan musiikki ja viipyilevät maisemaotot (mustavalkoinen Cinemascope) tukevat sympaattista ja levollista tunnelmaa. 5/5
Yhdyn edellisiin, leppoisan verkkainen ja lämminhenkinen tarina. Naurunpurskahduksia pääsi välillä ja silmäkin kostui loppupuolella yllättävän helposti. 4/5
Joo, eipä tästä tämmöinen hyvänmielen draamakomedia pahemmin parane. Bruce Dern vallan mainiossa vedossa eikä muissakaan näyttelijöissä vikaa ollu. Hyviä hahmoja ja huumoria löytyy. Kaiken kruunaa kaunis mustavalkokuvaus. ****½
Vahvojen hahmojen elokuvaa ja vieläpä todella hauskaa sellaista. Serkkupojat (joihin raiskaussyytös loi yllättävän synkeän pohavireen) ja kompressorinhakumatka varsinkin mainioita. ½