Kirjastosta löytyi Mamoru Oshiin (Ghost in the Shell) anime-ohjaus The Sky Crawlers (スカイ・クロラ, joka on julkaistu pohjoismaissa blu-rayna (Pan Vision). Valitettavasti tällä levyllä ei ole mitään lisämateriaalia, ja takakansitekstissä paljastetaan juonen sisältöä vähintäänkin onnettomalla ja avuttomalla tavalla. Elokuvakokemus kärsii, jos kyseiset seikat tietää ennalta. Mitä vähemmän tarinasta tietää etukäteen, sitä suuremman vaikutuksen se mielestäni tekee. Elokuvan päähenkilöt (Yūichi Kannami, Aizu Yudagawa, Yuriyuki Shinota ja Naofumi Tokino) ovat nuoria taistelulentäjiä, jotka käyvät sotaa jossain Keski-Euroopan yllä. Elokuvassa on huikaisevia ilmataistelukohtauksia ja muutoinkin vaikuttavaa, virheetöntä animaatiota. Taistelukohtauksissa ja muutoinkin blu-ray olisi kyllä hyötynyt vähintään 6.1-kanavaisesta äänestä (Pan Visionin levyllä on vain 5.1). Kannattanee harkita saksalaista tai ranskalaista julkaisua. Kenji Kawain musiikki on upeaa, samantyyppistä kuin esimerkiksi elokuvassa Ghost in the Shell. Tällaisenaankin äänisuunnittelu tekee vaikutuksen. Spoiler Taistelulentäjissä on erikoinen piirre: he ovat lapsia, ja he kuulemma pysyvät lapsina eivätkä kasva aikuisiksi. Heistä käytetään nimitystä Kildren (kirudore = kill-dolls), ja heidän olemuksensa jää osin avoimeksi. He ovat ikään kuin lapsia, jotka koettavat elää aikuisten roolissa, eivätkä he saisi hankkia omia jälkeläisiä. Elokuvan maailmassa sotaa eivät käy valtiot vaan jonkinlaiset suuryritykset. Päähenkilöiden työllistäjä on Rostock, ja tukikohta tuntuu sijaitsevan jossain Puolassa, päätellen lähikaupungin tekstikylteistä. Vihollinen on Lautern. Kokonaisvaikutelma on jopa hiukan mystinen, ja kokonaisuus pitää katsojaa otteessaan. Taisteluiden lomassa on hiljaisia hetkiä, joissa ei tapahdu paljonkaan; taistelut ja hiljaisuus tasapainottavat toisiaan. Olisi vaikea kuvitella tuollaisia tuokioita mihinkään amerikkalaiseen sotaelokuvaan: koko ajan pitää olla menoa ja melskettä, jotta 6-vuotiaan tasolle jäänyt keskivertoamerikkalainen ei heti pitkästyisi (horror vacui). Katsoja kuitenkin tuntee pääsevänsä tuollaisten mietteliäiden hetkien aikana lähemmäksi henkilöiden sielunmaisemaa. The Sky Crawlers onkin lähempänä eurooppalaista ja japanilaista elokuvataidetta kuin Hollywoodin meluisia spektaakkeleita, joissa suuresti kammotaan sellaista mahdollisuutta, että katsoja joutuisi hetkeksikään vastatuksin omien ajatustensa kanssa, ja joissa kaikki väännetään mahdollisimman paksusta rautalangasta. Sisäinen tyhjyys on peitettävä paksulla pakkelilla. Kokonaisuutena The Sky Crawlers tuo mieleen jopa Alain Resnaisn elokuvataiteen, jossa oleminen on kehämäistä: kaikki toistuu yhtä uudelleen samanlaisena, lasten ja isän taistelu on ikuista. Tähän viitataan myös loppujaksossa, joka tulee lopputekstien jälkeen: Kannamin tilalle saapuu uusi lentäjä, joka muistuttaa häntä. Toinen vertauskohta voisi olla Andrei Tarkovski. Lopputekstit kannattaa katsoa kokonaan. Valitettavasti Pan Visionin julkaisun suomenkielinen tekstitys on täynnä virheitä. Pahin vika on se, että isot Ä- ja Ö-kirjaimet ovat kadonneet kokonaan. Esimerkiksi eräässä kyltissä piti lukea: PÄÄSIÄISPUPULLE, mutta tekstityksessä näkyi arvoituksellinen sanan PSIISPUPULLE (!). 4½/5
Kun katsoin kyseisen elokuvan, niin Kenji Kawain musisoinnilla höystetyt alkutekstit tuli katsottua/kuunneltua muutamaan kertaan ennen kuin itse filmiä pystyi jatkamaan. Hieno elokuva joka ei tosiaan sovi keskittymishäiriöisille. Lievää offtopiikkia: Kawai-fiilistelyn päästyä nyt valloilleen pitäisikin uusintakatsastaa Mamoru Oshiin Avalon (2001).