Sinulle sattuneet tapaturmat

Keskustelu osiossa 'Terveys & hyvinvointi' , aloittajana Homeboy, 02.01.2014.

  1. Homeboy

    Homeboy The Collector Tukijoukot Guest

    Liittynyt:
    25.07.2003
    Viestejä:
    504
    Saadut tykkäykset:
    0
    En äkkiseltään vastaavaa löytänyt ja nyt kun omalle kohdalle osui taas uusi kolhu niin ajattelin kysyä kohtalotovereita.

    1994 jalkapalloa pelatessa nilkka pyörähti "alle" ja nivelsiteet meni remonttiin, pari kk huilia siitä.
    2002 onnistuin kolhimaan pääni kaverin kotona keittiön pöytään liukastuttuani parkettiin. Tosin alkoholilla oli osuutta asiaan. Lopputulema oli oikea silmäkulma auki silmän ylä ja alapuolelta, 3 tikkiä yläpuolelle ja 2 alas.
    2011 tipuin sängystä hämmentävästi enkä ehtinyt ottaa vastaan niin löin etuhampaat laminaattiin ja toinen etuhammas katkesi puolesta välistä.
    2013 liukastuin yöllä kotona rappusissa ja otin kädellä vastaan. Myöhemmin selvisi, että keskisormeen vievä kämmenen luu oli katkennut. Nyt käsi paketissa alustavasti 4 viikkoa.
     
  2. Professional

    Professional Stirlingite Tukijoukot

    Liittynyt:
    09.08.2004
    Viestejä:
    11 301
    Saadut tykkäykset:
    594
    - Kun olin 9-vuotias Punkaharjun Kesämaassa oli jonkinlainen koskiseikkailu, mistä tullaan alas renkaiden päällä istuen. Yhden kerran tulin altaaseen täysin selkä edellä ja rengas kippasi kivasti. Allas ei ollut kauhean syvä joten löin takaraivoni suoraan pohjaan. Muistan, että taju meni hetkeksi.

    - Kun olin 10-vuotias astuin paljaalla jalalla rikkinäisen pullonpohjan päälle. Jalanpohjassa näkyy edelleen arpi.

    - Kun olin 13-vuotias annettiin kaverin kanssa keinuun vauhtia työntämällä. Oikean käden nimetön osui ilmeisesti jonkinnäköiseen mutteriin, mikä repäs sitten melkein koko sormen kahtia. Kiva sormenpituinen arpi edelleen.

    - Kun olin 14-vuotias meillä oli leirintäalueella tapana pelata pihalla ja metsässä vapaamuotoista golfia julmetun painavilla minigolf mailoilla. Kaveri suuttui ja viskas mailansa talon yli suoraan mun päähän. Jalat meni samantien alta. Nousin maasta sitten päätäni pidellen. Muistan, kun kaverit katsoo kauhuissaan ja huutavat jotain. Päässä oli ammottava reikä ja vertakin tuli ihan mukavasti. Tikkien määrä en muista. Onneksi osui minuun, joku pienempikokoinen olisi voinut kuolla.

    - Kun olin 22-vuotias päätin hiihtolenkillä laskea pimeässä yhteen mäkeen tehtyä latua. Ladun yli oli kuitenkin tehty hyppyri, minkä seinämään sitten laskin aika kovaa vauhtia. Mitään en nähnyt. Lensin siitä sitten viitisen metriä ja laskeuduin pehmeästi niskoilleni. Makasin pimeässä mäessä monta minuuttia ennen kuin uskalsin ruveta liikuttelemaan paikkoja. Tästä selvittiin säikähdyksellä ja kahdella rikkinäisellä suksella.

    - Kun olin 23-vuotias meni lentopalloa pelatessa vasen nilkka.

    - Kun olin 31-vuotias meni lentopalloa pelatessa oikea nilkka.

    Siinä mieleenpainuvimmat.
     
    Viimeksi muokattu: 02.01.2014
  3. Dr. Eever

    Dr. Eever Guest Guest

    Liittynyt:
    23.12.2008
    Viestejä:
    1 737
    Saadut tykkäykset:
    0
    Semmosena 20-22 vuotiaana murtui sormi kaatuessani alkoholin vaikutuksen alaisena.
    Siitä pari vuotta niin murtui isovarvas kaatuessani.
    Ja siitä pari vuotta eteen, niin murtui pohjeluu heti tosta polven alta sählypelissä.
    Vuosi sitten vääntyi nilkka ja pari viikkoa sitten mentiinkin kepeillä.
     
  4. Liekinheitin

    Liekinheitin Käyttäjä

    Liittynyt:
    15.01.2004
    Viestejä:
    4 524
    Saadut tykkäykset:
    87
    Mitäs näitä olisi... no, pentuna sattui eniten, ikävuosista ei mitään tarkkaa kuvaa. Vähän hämäriä muistikuvat muutenkin, on niin pitkä aika.

    - Ryömin leikkiessäni kotona wc:n lavuaarin alla ja nostin ajattelemattomasti pään ylös kovalla vauhdilla, se osui siihen johonkin metalliseen osaan. Verta ja tikkejähän siitä seurasi.
    - Putosin jotenkin naamalleni kotona olevista voimistelurenkaista, vai miksi niitä nyt sanotaankaan. Ikeniin tuli jonkinlainen aukko ja ei kun sairaalaan.
    - Olin jonkun naisen luona hoidossa ja siinä leikkiessä naisen ilmeisesti oma kakara heitti rautaisella leikkiautolla päin näköä. Sairaalareissusta arpi silmäkulmassa muistona. Tuskin tuli oltua enää samassa paikassa hoidossa.
    - Intissä kävelin illalla sotkusta kohti kasarmia ostamani lasisen limonadipullon kanssa. Oli pimeää ja jotenkin ajatuksissani astuin sillalla harhaan pudoten sen päältä. Pudotus oli lyhyt, mutta pullo tietenkin hajosi ja leikkasi oikean käden lihaa auki mukavasti. Oikein sodan arvet siis muistona tästäkin. Kun olisi ollut muovinen pullo, niin ei olisi kuin vähän vaatteet sottaantuneet.
    - Vuosi sitten limsapullo iski jälleen, kun pudotin sellaisen suoraan pottuvarpaalle. Murtui, mutta tilapäinen pikkujuttuhan tämä. Meni silti käveleminen etanan nopeudella ensimmäiset päivät.
     
  5. JR1911

    JR1911 Ponies everywhere! Tukijoukot

    Liittynyt:
    27.03.2004
    Viestejä:
    2 735
    Saadut tykkäykset:
    5
    Omalle kohdalleni on sattunut ainoastaan yksi merkittävämpi tapaturma, eli ollessani 5-vuotias olin puun oksalla leikkimässä ja tietenkin onnistuin sieltä pudota. Selkää loukkasin sen verran että sairaalareissuhan siitä tuli. Mitään pahempaa ei onneksi ollut sattunut ja muutaman päivän päästä pääsin sairaalasta kotiin.

    Yksi arpi on myös sormessa muistona puutyön tunnilta jolloin sahasin vahingossa rautasahalla sormeen. Olin silloin muistaakseni toisella luokalla.
     
  6. vps358

    vps358 Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    11.02.2005
    Viestejä:
    4 725
    Saadut tykkäykset:
    479
    Apauttiarallaa 4-5 vuotiaana oikean käsivarren luu poikki, ja löysän kipsin ansiosta väärään asentoon luutumisen takia lääkäri joutui sen murtamaan uudestaan.
    Pauttiaralla 5-6 vuotiaana naapurin poika heitti virvelinvavalla oikean silmäluomeen haavan, verta tuli kuin sikaa pistettäessä.
    5-6 vuotiaana lasinsiru jalkapohjassa, faija poisti sen kun mätäpatti oli kasvanut tarpeeksi.
    11 v oikea käsi murtui koulun parikeinusta hypätessä.
    Suurinpiirtein samanikäisenä hampaita murtunut kun leuka osui polveen.
    13 v vasemman käden peukalosta kynsi jäi puutyöluokan lattialle puusorvilla kalikkaa hioessa hiomapaperilla.
    14 v vasemman käden etusormesta leikattu siivu metallityöluokassa joululahjoja tehdessä kaarisaksilla.
    Hiukan alta kolmekymppisenä ravintolassa joku karju vetäs avokämmenellä oikealle korvalle ja tärykalvo puhki, alkoholilla osuutta asiaan.
    2000 joku toinen karju tönäisi raflassa mut selälleen lattialle ja oikeasta ranteesta joku luu murtui, alkoholilla osuutta asiaan.
    2005 putosin ruotsinlaivan kaksi viimeistä rappusta alas mennessä ja vasen isovarvas murtui, alkoholiila ei ollut muuta osuuta asiaan, paitsi että sitä oli iso määrä kannossa.

    Sitten vähän OT:tä:
    Sairastettu tuhka-, vihuri- ja vesirokko, sikotauti, valekuristustauti ja paraikaa on päällä ja pysyy MS-tauti...

    T: Vesku
     
    Viimeksi muokattu: 02.01.2014
  7. Digiman

    Digiman Uusi jäsen

    Liittynyt:
    05.03.2004
    Viestejä:
    907
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen pelannut vuosia salibandyä, ihan harrastetasolla.
    v.2005 sain pallon silmään, 3 viikkoa sairauslomaa josta 1,5 meni puolisokeana (sen jälkeen olen käyttänyt aina suojalaseja) oli kuulemma milleistä kiinni että verkkokalvo ei revennyt
    v.2007 nilkassa murtuma, taas salibandyssä, leikattiin ja nilkka on nykyään parempi kuin ennen leikkausta
    v.2013 olin astumassa pelikentälle, kompastuin kentän laitaan, vasemman käsivarren molemmat luut poikki, toinen luu tuli "hauskasti" ihon läpi, nyt 10cm teräslevy pitää luut kasassa.
     
  8. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Muutama vuosi sitten purin "kivettömiä" taateleita, siis sellainen korttipakan kokoinen tummanruskea puristeklöntti. Ja luonnollisesti siellä oli kivi eli taatelin siemen tms. kappale, joka lohkaisi poskihampaasta palasen. Ei kun hammaslääkäriin seuraavana päivänä hätäpaikattavaksi.

    Sanomatta selvää on se, että sen jälkeen en ole, enkä tule ikinä koskemaan "kivettömiin" tuotteisiin. Liiterin kivelliset taatelit ovat hyviä, niitä on/oli näin jouluaikana myynnissä ja ilomielin moisia mussutan. Maku on erinomainen ja taatelin sisällä varmuudella piileksivä kivi on helppo sylkeä pois.

    Länsimaiset elintarviketuotteet läpivalaistaan hiekan/lasin/metallin/kiven/jne. vierasesineen paljastamiseksi tuotteen sisuksista, mutta nuo kiinalaiset tai mitkä lie bambumaan taatelipalikat eivät ole läpivalaisusta kuulleetkaan, joten aina kun panet suuhusi tai vapaavalintaiseen aukkoosi halpatuotteen, voipi siitä seurata aijai-voivoi sekä lääkäritapaaminen.


    ------------------------------------------


    Fillarilla kaatuilen useinkin. Tosin nyt taitaa olla takana vuosi tai ylikin, jona EN ole kaatunut kertaakaan, en lumella enkä kesäkelillä. Tämän sanottuani luonnollisesti kaadun heti kun lumi tai jää tänne Epsooseen joskus helmikuussa ehkä saapuilee? Aiempina vuosikymmeninä kaatuilin mopoilla ja moottoripyörillä lukemattomia kertoja. En edes viitsinyt korjata vilkkuja talvisin, koska ne kuitenkin olisivat hajonneet seuravana päivänä uudelleen. 2-pyöräisellä kaatumisesta on tullut niin luontainen elämäntapa, etten pelkää sitä ollenkaan. Varaosia kuluu ja vaatteet reikääntyvät, mutta verinaarmuja pahempia kolhuja ei ole tapahtunut. Ne pellet, jotka EIVÄT kaatuile usein, telovat itsensä pahemmin. Siispä suosittelen treenaamaan kaatuilua. Se on pirun hauskaa. Kannattaa aloittaa kesällä kaatuilut rantahiekalla tai nurmikolla, talvisin pakkautuneella hiekkavapaalla lumella. Jää on treeneihin liian kova, samoin paljas asfaltti. Hiekoitussepelinen talvinen maa on myös huono, sepelihiekka raapii haavoja ihoon ja rikkoo vaatteet ja ajokin maalipinnan.


    ------------------------------------------


    Juotostina, hitsikipinä, kulmahuomakoneen kipinä eli sula metallipisara paljaalle iholle on hauskaa masokismia. En halua reikiä vaatteisiin, joten nudistina suoritan työstämiset. Kipinät ja pallerot useimmiten ovat harmittomia ja vain sopivan kivuliaita. Tai ainakaan minulle ei ole pysyviä vaurioita niistä tullut. Mutta jos esim. rosteritikkuja vaatteiden kuituihin päästää, ne jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi ja pistelevät ihon verille toistuvasti, joten metallityöstövaatteet ovat kertakäyttöisiä, ne pitää hävittää yhden käytön jälkeen, eikä missään tapauksessa saa panna pesukoneeseen, koska siellä rosteritikut siirtyvät muihin vaatteisiin pilaten nekin. Alasti työstäminen on halvinta, muuhun vaihtoehtoon ei minulla ole varaa. Ja siihen pistelyyn/poltteluun tottuu. Pysyy mieli virkeänä pienen kipuilun vuoksi.


    ------------------------------------------


    Luita ei ole murtunut kuin kerran, vaikka fillarilla polkien on kolaroitu kahdesti: fillarin kanssa (pitkä ilmalento ja monta päivää sairaalassa) ja auton kanssa (lyhyempi ilmalento, ei tarvetta sairaalalle). En suosittele treenaamaan auton tai fillaroijan päälle kolaroimista, koska jokainen tälli maksaa kaluston ja kuskin korjaamisen vuoksi. Rikkaat toki törmäilköön vaikka 120 km/h Volvollaan (ettei Mersuihin tule kolhuja) betoniseinään jos haluavat, mutta köyhä joutuu ajamaan kolarinsa treenaamatta, kylmiltään ja varoittamatta. Tämä on siis se ainoa harrastelaji, jota minä pyrin välttämään; kolarointi muiden kanssa. Vaikka olisi miten ammattilainen kaatumaan itsekseen, siitä taidosta ei ole mitään hyötyä kun auto tulee päälle ja minä lennän ilmassa puoli volttia kierteellä monen metrin päähän selälleni. Lentävä esine on aina matkustaja, joka ei voi ohjata etenemistään tai edes laskeutumistaan, koska aivojen reagointiviive estää tekemästä mitään. Vasta maahan mätkähdettyään tajuaa viiveellä, että jassoo, auto on tulossa päälle, kohta sattuu otsaan. Onneksi oli täysi ajovaatetus ja reppu, niin ei tullut loukattua itseään pahemmin, mitä nyt viikon verran oli sääret arkoina ja pidin paussia polkemisesta.


    ------------------------------------------


    Ihmisiä on kahdenlaisia: kömpelöitä sairaaloiden vakioasukkeja (kantakävelijöitä/tupakoitsijoita/alkoholisteja/narkkareita), joille jokainen askel on potentiaalinen sairaalareissu. Ja sitten kissamaisen äänettömästi lipuvia intiaaneja eli varvasastujia, kuten minä, jotka voivat tehdä mielettömiä stuntteja, eivätkä silti loukkaa itseään oikeastaan koskaan. Vaikka harrastan vaarallisia menetelmiä (mm. viis veisaan kemikaalien pääkallo- ja rastimerkeistä, paljaat kädet ja iho kestää tarpeeksi hyvin), kehon hallinta on riittävässä kunnossa ja kompurointia ei tapahdu. Vain kaksi kertaa olen maannut sairaalassa, ja niistäkin toinen oli pakkohoitoa ja vapaaksi päästäminen, kun en ollutkaan mielisairas sarjamurhaaja, tai mitä se idiootti tohtori lie luullutkaan kun pakkohoidon määräsi.

    Omien Rajojensa Tuntemus lienee avainsana.
    - Kömpelöt tyypit yliarvioivat kykynsä ja joutuvat toistuvasti onnettomuuksiin, joista seuraa luultua suurempia haittoja.
    - Taidokkaat tyypit taas hakeutuvat tahallaan toistuvasti "sopivan pahoihin" tilanteisiin, joista selviää "sopivan pienin" vaurioin. Tämä lisää taitotasoa ja kokemusta, jotta jatkossa voi kokeilla aavistuksen pahempia tempauksia, ja selvitä niistäkin vielä voittajana.

    Kannattaa siis LISÄTÄ TÖPEKSIMISTÄ, mutta VÄHENTÄÄ VAIKEUSTASOA. Kolhimistilanteiden suuri määrä opettaa, ja kolhujen pienuus pitää toimintakunnon hyvänä. Rajumpi loukkaantuminen tuottaa pakkolomaa ja motoriikan heikentymistä ja taas pitää aloittaa nollasta se riskinoton treenaus. Mieluummin mustelma kerran päivässä kuin luu poikki kerran vuodessa. Eli mieluummin 365 kevyttä stunttia vuodessa, kuin yksi maailmanennätyksen yritys (juu, mahani kestää 40 tonnin rekan yliajon) ja sairaalareissu/hautuumaa.

    Töppäily pitää aloittaa kevillä lapsellisilla helpoilla mokauksilla, joiden määrää eli toistoa lisätään, ja vaikeustasoa nostetaan vasta sen jälkeen kun ollaan totuttu kevyisiin jokapäiväisiin kolhuihin. Mikäli kolhimisesta seuraa toimintakunnon aleneminen eli saman tempun tekemisen taito huononee vamman vuoksi, on palattava helpompiin keveämpiin temppuihin, kunnes toimintakunto palautuu/kasvaa ja kyetään vaativampiin kolhuihin.

    Talvella Hyödyllinen treeniesimerkki on jäällä kävelemisen ja kaatumisen opettelu. Puetaan päälle kaikki mahdolliset luusuojat ja kypärä ja niskatuki ja mitä nyt vain kehtaa päällysvaatteiden alle tai päälle sulloa. Sitten mennään jäälle tai jäiselle nurmelle kaatuilemaan. Olennaisinta on olla ottamatta käsillä vastaan, koska ranteet hajoavat. Treenaamista eli toistoja pitää tehdä tuhansia. 10000 kaatumisen jälkeen asia on jo selkäytimessä, eli osataan kellahtaa selälleen pyöreästi leuka ja kädet rinnassa, selän muoto kuin kuperkeikassa. Tai kyljelleen, kaartuvana rojahtaen sekin. Naamalleen kaatuminen onkin vaikeampaa, se edellyttää vahvoja selkälihaksia ja taipuisuutta, pitää ottaa mahalla kolhu vastaan, ja kädet+varpaat ilmassa ollen viiveellä alas mätkähtävät. Polvet paskaksi menevät ilman suojia, joten polvisuojattomana kaatuminen vaatii oman erikoistekniikkansa, jota en tunne. Paksu ihminen voi helpommin kaatua mahalleen kuin luiseva anorektikko, jonka luun palasia pitää haarukalla kaapia ympäristöstä, koska ravintopuute on tuhonnut ruipelotyypin luuston kimmoisuuden. Toisaalta lihaksikas kevyt tyyppi voi kaatua nenälleen käsiensä varaan, kuin punnerruksessa, mutta se edellyttää voimaa ja kimmoisuutta ja kevyttä kehon massaa. Mitä lihavampi, sitä varmemmin ranteet ja sormet katkeavat jos käsillä yrittää ottaa vastaan.

    Kemikaalien sietoakin voi treenata, ellei ole allergiaa tai kehkeydy allergiaa. Esim. minä käytän ihon ja astioiden ja kaiken pesemiseen kemikaalia, jossa on rasti, ja jossa sanotaan, että jos ainetta joutuu silmiin, on silmiä huuhdottava pitkään ja mentävä ehdottomasti lääkäriin. Ja paskat. Olen kymmeniä vuosia päästänyt kyseistä tai vastaavaa kemikaalia silmiin, joka helvetin suihkutilanteessa, enkä ikinä ole lääkäriin sen vuoksi mennyt. Eikä näkökyky ole litkun takia huonontunut. Aine hieman kirvelee silmissä, mutta sen saa huuhdottua pois ja kirvely lakkaa. Luonnollisesti jos joku kömpelö röökinpolttaja-kantatömistelijä käyttäisi samaa ainetta silmäänsä, hän sokeutuisi ja olisi 55 vuotta tehohoidossa. Koska hän otti kykyihinsä nähden liian suuren riskin. Minä tiedän, ettei ihoni/silmäni kärsi tietyistä vaarallisista aineista, joten käytän niitä surutta. Mitään kumihanskoja en tarvitse, koska ne sulavat rikki monien litkujeni vuoksi. Iho kestää paljon paremmin mömmöjä. Kun on kymmeniä vuosia totutellut itseään niihin.

    Tunne Rajasi Ja Telo Itsesi Sopivan Kevyesti Ja Toistuvasti. Silloin pysyy lääkäri loitolla ja keho oppii kestämään soipivan lievää toistuvaa väkivaltaa.