Nykyajan trendi on mielestäni kiistatta pidemmät elokuvat. Tällainen havainto ei perustu mihinkään tutkimuksiin, vaan ihan omakohtaiseen tuntumaan. Elokuvien kestot venytetään poikkeuksetta kaksituntisiksi tai parhaimmassa tapauksessa jopa kolmituntisiksi. Itse en pidä ajan trendistä, vaan suurimmaksi osaksi elokuvat olisivat parempia, jos ne olisi leikattu kompaktimpaan mittaan. Esimerkiksi harmittelen vieläkin Yön Ritaria, joka olisi ollut entistä parempi kompaktimpana. Yksi viheliäisimmistä esimerkeistä omalle kohdalle on viime aikoina osunut Hobitti - odottomaton matka, jonka matka oli hyvin odottamaton kestoltaan. Eivät tietenkään kaikki elokuvat samasta taudista kärsi, vaan viihdyttävät ihan maaliin asti reilussa mitassaan. Mutta ihan näin kokonaisuutta ajatellen tältä se vain nyt tuntuu. Peli ei ole vielä menetetty, koska uutuuttaan kimalteleva Gravity on vähän trendistään poikkeava luomus. Mitä mieltä olette, oletteko huomanneet saman? Ajatteleeko kukaan samanlailla?
Tässä ketjussa ei siis kysytäkään sitä, onko tullut katsoneeksi tiettyjä elokuvia liian monta kertaa. Asiaan... Oma tuntumani asiaan on se, että pitkäkestoisimmat elokuvat tuppaavat olemaan tiettyyn taruun perustuvia elokuvia aina Ben Hurista vaikka siihen Yön Ritariin. Tällaisessa elokuvissa pidempi kesto mielestäni perusteltua, koska kyse on universaalisti tunnetusta tarinasta, josta ei hevin voi leikata mitään pois. Myös isojen ohjaajien spektaakkelit (esim. Inception) tuppaavat olemaan pitkäkestoisia elokuvia ja tämä taas perustunee ohjaajan suosioon ja taitoihin tarinankertojana -- kyllähän sitä hyvää kerrontaa katsoo mielellään pidempään kuin keskivertoa tai huonoa kerrontaa. Voin olla väärässä, mutta suhteellisen harvassa ovat ne pitkäkestoiset elokuvat, jotka eivät kuulu näihin kahteen kategoriaan. Joskus tietenkin tulee epäonnistumisia ja kyllä minäkin kärsin Hobittia katsoessani tietyissä kohdissa. Voihan olla, että joskus ohjaajalta karkaa mopo käsistä, jos lähdemateriaali ja aiemmat elokuvat ovat olleet äärimmäisen suosittuja, ja hän yliarvioi katsojan mielenkiinnon pysymisen elokuvan parissa.
En ole huomannut, että elokuvat olisivat nykyään mitenkään kestoltaan pidempiä kuin ennen. Nämä Hobbit ja Taru sormusten herrasta-trilogiat on erikoistapauksia. Jos elokuvan tarina on kiinnostava ja toteutus onnistunut, niin pidemmät elokuvat on aina tervetulleita. Minulle kelpaisi jopa viisi tuntiset Hobbit elokuvat kotona katsottavaksi.
Kyllä tämä elokuvien pidentäminen on ollut trendi jo pidemmän aikaa. Asiaa pitää tarkastella vuosikymmenien ajalla ja tällöin trendin voi havaita selkeästi. Olen itse sitä mieltä, että sopivan pituuden määrittää tarina. Jos käsikirjoittajan eväät on jo syöty tunnin kohdalla, on odotettavissa aika pitkäveteinen elokuva, kesti se sitten 1,5 tai 2,5 h. Elokuva voi olla hyvinkin mukaansa tempaava (ja ajantajun kadottava) tai äärimmäisen pitkäveteinen kestostaan huolimatta. (Aika on suhteellista? ) Esim. Ben-Hurin elämää suurempi tarina vaatii spektaakkelimaisen keston. Yksi mielenkiintoinen ilmiö on ns. ohjaajien versiot, joilla myydään elokuvia uudestaan. Ne on järjestään pidennettyjä versioita! Usein elokuva saattaisi kuitenkin hyötyä tiukemmastakin leikkauksesta.
Olen osittain eri mieltä. Ainakin näppituntumalta ennen "täyspitkä" elokuva oli 90-105 minuuttia. Nykyään tuntuu olevan sääntö, että kaksi tuntia tai enemmän sen olla pitää. Muissakin, kuin noissa spektaakkeleissa. Valitettavasti tämä johtaa usein siihen fiilikseen, että leffasta olisi saanut saksia 15-20 min helvettiin. Alkaa junnata jossain vaiheessa, kun sisältöä ei riitä koko elokuvan mitalle ja rytmitys raahaa.
Olen aivan samaa mieltä. Draamaelokuvissa, komedioissa ja jopa animaatioissa hätyytellään kahden tunnin mittoja, joten ei tässä nyt voida oikein genrettäkään rajata pois. Yleinen kokonaisvaltainen suuntaus on mielestäni väärä, kun määrällä yritetään korvata laatua.
Itsekin kyllä tehnyt tämän huomion elokuvien pitenemisestä. Jos tarina vaatii ja sisältöä riittää niin elokuvan parissa toki viihtyy kolmekin tuntia helposti ja pitkäkestoisuus voi olla suotavaakin, mutta tuntuu että usein supersankarileffat ja muut kevyemmät pläjäyksetkin täytyy nykyään venyttää kaksi ja puolituntiseksi ja usein käy niin että sitä tiukkaa materiaalia ei riitä koko kestolle vaan jossain vaiheessa tarina jää paikalleen junnaamaan. Toki eihän tämä genresidonnainen asia ole. Hyvässä elokuvassa ei kesto haittaa oli se sitten vähän tai paljon. Heikompaa elokuvaa katsellessa se kyllä ärsyttää jos kestoa on reilusti enemmän kuin tarvitsisi. Aika ympäripyöreästi sanottu, mutta en nyt sitä osaa paremminkaan muotoilla.
Sama vika havaittu. Viimeksi tämä tuli konkreettisesti vastaan, kun mietin että minkä elokuvan sitä vuokraisi, mutta ajanpuutteen takia piti valita lyhyempiä filmejä. Halusin nähdä jonkun kevyen leffan ja vilkaisin The Lone Rangerin takakantta ja silläkin pituutta 2,5h! On jäänyt toistaiseksi vielä näkemättä. Sanoisin kumminkin, että yllättävän vähän leffojen piteneminen on haitannut, kun osaa välttää niitä pahimpia tapauksia tai sellaisia jotka eivät ainakaan kiinnosta. Hyvä elokuva tuntuu yleensä lyhyemmältä kuin on ja moni yli kaksituntinen pätkä on tuntunut sopivan pituiselta, kun leffaan uppoutuu eikä mieti ajankulua. Toisaalta, jotkin huonot elokuvat sitten tuntuvat hyvinkin pitkiltä, esimerkkinä Goon, joka kesti vain 90 min, mutta minun oli pakko pitää tauko jotta jaksoin katsoa sen loppuun. Yhteenvetona, piteneminen ei haittaa jos sisältöä tai laatua tuodaan lisää. Esimerkiksi Aliensin pidennetty versio on aivan mahtava verrattuna lyhyempään, teatteriversioon, josta leikattiin "turhaa tunnelmanluontia" pois. Heikot leffat ovat heikkoja lyhyinäkin.
Huomasin ilmiön viime vuosikymmenen puolivälissä, kun kävin läpi Hesarin teatterielokuvien viikkokarttaa. Miltei kaikki viikon elokuvat olivat yli kaksituntisia, kun ideaalina oli pidetty 90 minuuttia. Vielä 1990-luvulla elokuvaohjaajaa, joka ei osannut kertoa asiaansa alle sadassa minuutissa, pidettiin työnsä huonosti hallitsevana. Elokuvien keskimääräisten kestojen kasvu on ristiriidassa 2010-luvun ihmisten järjettömän kiireen ja lyhytjänteisyyden kanssa. Taannoisen tutkimuksen mukaan amerikkalaisnuoret kokivat Public Broadcasting Servicen tapaisten TV-kanavien ohjelmien omaksumisen ylivoimaisena. Niitä kun ei pätkitä mainoksilla sietokyvyn rajoissa oleviin kymmenen minuutin annoksiin. Kirjoihin ei jakseta keskittyä, kun kännykkää täytyy vilkuilla yli sata kertaa vuorokaudessa. YLE.fi ja Hesari liittävät jo alle puolen A4:sen mittaisiin juttuihinsa muutaman lauseen "mistä on kysymys"-tiivistelmiä niille, jotka eivät (muka) ehdi lukea vieressä olevaa varsinaista artikkelia. Selityksiä elokuvien pidentymiselle vastoin ihmiskunnan henkistä degeneraatiota voisi olla kaksi: Elokuvayhtiöt haluavat tarjota lisääntyneen keston avulla suurempia elämyksiä ja/tai elokuvantekijöiden tiivistämisen taito on tosiaan romahtanut. ”Elokuvissa ei jakseta enää keskittyä” (Helsingin Uutiset 31. 8.)
Aikas mielenkiintoista tosiaan tämäkin. Samaan tahtiin kun käsikirjoittajien taso on romahtanut ns. suuren luokan elokuvissa, niin niitähän on myös pidennetty käytännössä pelkästään toimintakohtauksia ja massiivisen hienoja tehosteita yhdistelemällä. Sekä tietysti pelkästään tehosteilla luotuja toinen toistaan hienompia digitaalisia maisemia ja muita teknisiä otuksia ja rakennelmia pitää esitellä entistä pidempään, joita katsojat sitten voivat suu auki ihailla, Vaikka mitään muuta ei elokuvassa samalla tapahtuisikaan. Puhumattakaan 3D:n vaikutuksesta. Elokuvien tuottajat ovat ehkäpä myös saattaneet ilmeisesti ottaa onkeensa pidempien ns. ohjaajan versioiden suosiosta ja päätyneet ratkaisuun pidentää elokuvia jo suoraan? Mikä nyt sinällään on jo täysin järjenvastaista jos elokuvat eivät pidennettyinä toimi. Tuottajat päättävät pituuden, eikä ohjaaja. Eli ei mitään järkeä. Ja lopputulos nähtävissä. Ei kai sentään. Olisikohan tämä kehitys myös kenties massiivisten Sormusten Herra-elokuvien aikaansaannosta alunperin? Kuten myös nykyisin enemmän ja enemmän katsojia ja arvostusta saavien tv-sarjojen ansiot herättäneet ajatuksia syventää tarinoita niitä pidentämällä? En tiedä. Mutta harvoin tuntuu toimivan elokuvissa. Tosin ylipitkiä elokuvia ilman massiivisia tehosteitakin on paljon ollut aina, kuten myös hyviä pitkiä elokuviakin, joissa aika kuluu kuin siivellä eikä huomaakaan, kun 3 tuntia on mennyt. Edit: Öh vielä lisäys. Keskustelun avaus on melko haastavasti nimetty. Ehkäpä vaikka Liian pitkiksi kokemasi nykyelokuvat voisi olla ehkä parempi tai jotain sinne suuntaan..
Mielestäni nykyelokuvat ovat keskimäärin tarpeettoman pitkiä. Pitäisi olla erittäin painava syy ylittää kahden tunnin pituus. Jos ei osata kertoa simppeliä tarinaa sadassa minuutissa, on se aika huonosti. En osaa sanoa mikä elokuvia nykyään venyttää, ehkä elokuviin pitää ympätä eri kohderyhmiä kosiskelevaa materiaalia. On myös niin, että kompakti ja tehokas tarinankerronta on vaikeampaa kuin veltompi ote. Jos elokuva on huono, se tuntuu liian pitkältä, oli kesto mitä tahansa.
Ehkä kyse on kuitenkin pienestä harhastakin. Suuren rahan ns. tapauselokuvista tehdään usein pitkiä, keskibudjetin ja sen alle jäävien pituudet sen sijaan pysyttelevät aika lailla perusmitoissa. Tällainen kuvaaja löytyi, johon on laskettu eri vuosikymmenien top50 elokuvien keskipituudet. Pituudet ovat vuosikymmenien saatossa toki kasvaneet, mutta nykyisenkaltainen tilanne on saavutettu jo 60-luvulla.
Jos tarina kantaa, niin ei kai niillä minuuteilla ole väliä. Lyhyt tarina pitäisi kertoa nopeasti, eeppisempi tarina taas vaatii lisää materiaalia. Esim. LoTR-elokuvat voisivat olla mielestäni pidempiäkin, saman ohjaajan King Kong olisi saanut olla max. 1½ tuntia pitkä. Tai sitten tämä Hobbitti-saaga... kirjasta saataisiin kehiteltyä yksi 2 tunnin elokuva ja se tarina tulisi kerrottua riittävän tarkalla tasolla. Yleensä ottaen tuntuu siltä, että leffat ovat pidentyneet. Halutaanko antaa enemmän vastinetta rahalle (ennemmän minuutteja samaan hintaan!)? Kyse ei voi olla siitä, että ei osata tiivistää tarinaa sen vaatimalla tavalla.
Olen huomannut että teatteri levitykseen päätyvät elokuvat ovat useammin ainakin pari tuntisia kuin suoraan dvd päätyvät. Itse en kyllä ole huomannut silleen että onko nykyään elokuvat pidempiä. Minulla on kyllä dvd ostamani elokuvat tänäkin vuonna olleet enemmän varmaan 90 minuuttisia. Mutta jos tarinaa saa 3 tuntiseenkin niin mielellään olen kyllä katsonut.
Ihana nähdä että muutkin ovat saman rasittavuuden huomanneet. Osaamattomuus tiivistää kerronta on hyvä pointti sekin. Sitten on leffoja kuten Magnolia tai Kummisetä, vanhemmista esimerkeistä, joissa pituus ON osa hienoutta. Oma vankka mielipide on se että tuo 90 minuuttia on oikein hyvä "ohje"kesto leffalle, joskin ihan huippuparhaimmat leffat menee siellä parin tunnin ja ylikin. Siinä tulee se romaani-efekti, eli tarina ja kokemus saa kasvaa. Tähän pitäisi kyllä kaivaa paremmalla ajalla enemmän tilastoa ja esimerkkejä. Alta 90 min. ei varmasti kovin montaa leffaa enää mainstreamissa tule.
Ja nyt kun tänne on jo moni vastannutkin, niin jos aloittajalle sopii, niin kyselisin myös näitä elokuvia. Uutta keskustelua on varmaankin turha avata asian tiimoilta. Eli mitkä elokuvat ovat tuntuneet liian pitkiltä vuosien varrella ja mitkä ovat mittansa arvoisia kenenkin mielestä? Esimerkkinä avaan vaikkapa jo kovasti kehumani Mud, joka varmasti 130 minuutin sijasta olisi asiansa saanut vielä paremmin kerrottua ehkäpä parinkymmenen minuutin leikkauksella. Hieno elokuva olisi saattanut olla vielä parempi paketti?
Ketjun aloittaja taisi itsekin mainita esimerkkejä ehkä jopa vihjaillen, että omiakin kokemuksia esimerkkeineen saa nostaa kaikin mokomin pöydälle.
No niinpä. Mutta niitä ei paljon täällä ole näkynyt. Joten ilman vihjailuja ehdotin että jospa vaikka suoraan kerrottaisiin.
No kaikki transformersit on aivan liian pitkiä. Tämä ei ole pelkkä vitsi, sillä vastaavat action-seikkailut aiheuttavat yleensä saman haukotteluefektin. Tai sitten evo katsoa. Toki leffoissa on se hyvä puoli, että leffa kestää vaan aikansa ja sen voi sitten jättää kitumaan itsekseen ikuisiksi ajoiksi. Tv-sarjoissa taas pitää katsoa kaudesta toiseen väsyttävää roskaa. Sofia Coppolan leffoille erityismaininta. Ovat aivan helvetin hii-taai-ta ja siten aivan tajuttoman ylipitkiä, ihan jokaikinen. Jos nyt jonkun hyvänkin ylipitkän leffan kaivaa, niin kyllähän kuuluisa esimerkki on se Apocalypse. Now. Etenkin redux-versio, joka taas on monien mielestä se ainut oikea. No Coppolaahan sekin.. ja taitaa olla hiukka kehno esimerkki nykyajan leffoista.