8-pallo (2013) (Aku Louhimies / Jessica Grabowsky, Mikko Leppilampi, Pirkka-pekka Petelius, Eero Aho) Pike on vankilasta vapautuva pienen tytön äiti. Takana on repaleinen menneisyys, edessä epävarmuus. Pike on päättänyt saada kiinni uudesta elämästä, enää ei ole varaa tehdä virheitä. Ulkomailta palaava entinen poikaystävä Lalli sotkee Piken suunnitelmat. Lalli tuo mukanaan intohimon, mutta avaa samalla ikkunan menneisyyteen, johon Pike ei enää halua palata. Piken tulevaisuudesta on kiinnostunut myös poliisietsivä Elias, jolla on tarve varmistaa, että entinen asiakas pärjää uudessa elämässään. Vai onko se sittenkin rakkautta? Eliaksen pariksi tutkintaosastolle määrätään työtapaturmasta toipuva Olli, jonka hartioita painaa ero. Siinä missä Pike haluaisi käyttää mahdollisuutensa uuteen elämään, haluaisi Olli entisen elämänsä takaisin. Menneisyyteen ei voi kuitenkaan palata. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 22.02.2013
Vai että Mikko Lempilampi... Häiritsevää, että roolihahmoilla on pelkät etunimet. Mutta tuohan kertookin, aivan osuvasti, uskomattoman amatööristä tasosta. Tiedättehän ketkä kirjoittavat tarinoitaan vastaavalla tavalla? Ala-koululaiset. Teksti on muutenkin itse asiassa näppärä tiivistelmä louhimiehistä. Tämä on tuskaista, mutta ei vie kauaa: "Pike on..." "Takana on... edessä" "Pike on..." "Enää ei ole..." "Lalli sotkee..." "Lalli tuo... mutta avaa" "Pike ei enää halua..." "on myös Elias... jolla on" "entinen asiakas pärjää..." "pariksi määrätään... jonka hartioita painaa" "Pike haluaisi... haluaisi Olli" Aivan niin, faktat määrittävät totuuden, ja elokuva on totuuden toteamista. Synopsiksessa on kuitenkin myös 2 hienoa avainlausetta: "Vai onko se sittenkin rakkautta?" Varmasti elokuvan ihan avainkysymys. Joko-tai? Kumpi vai kampi? "Menneisyyteen ei voi kuitenkaan palata." Epäilemättä elokuvan tautologian jännitemaksimi.
Tosi hyvä leffa, suosittelen. Rankkaa katsottavaa toki. Mielenkiintoisinta oli nähdä Pirkka-Pekka Petelius vakavassa roolissa ja vieläpä uskottavasti. Odottelin koko leffan ajan, että koska hupimaneerit puskevat väkisin läpi, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. :thumbsup: Neljä tähteä.
Ei tämä huono ollut, muttei täydellinenkään. Kaipaan suomalaiseen poliisimenoon leffoissa Wallandermaista otetta, ei kaiken tarvitse olla niin himputin depressiivistä. Niin ja olihan tämä tehty myös melko inhorealistiseksi, että oikein puistatti välillä. No saipahan tuntemaan jotain ja ajatukset pysyivät leffassa katsonnan ajan.
Eipä ollut hääppöinen, varsinkaan kun melkein heti tämän jälkeen katsoi Jahti elokuvan( http://www.filmgoer.fi/new/elokuva/jahti ) 2/5 Eniten ehkä ärsytti näyttelijöiden "töksähtely"...tosin Aho hoiti mallikkaasti osansa(myös muutama muu hoiti sivu/osansa!)
Kerronnan hitaudella mainattiin karkoittaa meikäläinen television äärestä, mutta enneksi puolivälin jälkeen alkoi tapahtumaan edes jotain. Tarina oli synkkä. Llinnasta vapautuneen pirihuoran elämä oli tylsää ja synkkää. Ulkonakin oli joko pimeä yö tai pilvinen päivä, että siinäkin sitä synkkyyttä riitti. Petelius teki hyvän roolin, Louhimiehen kyky kertoa tarinoita ei pettänyt. Vähän oli turhan synkkä meikälisen makuun, mutta hyvin tehty raina. 3½/5
Tähän oli varsin hyvä. Vaikeat roolisuoritukset hoidettiin pääasiassa kunnialla, ja oli mielenkiintoista nähdä Pirkka-Pekka Petelius vaihteeksi aivan erilaisessa roolissa mihin on totuttu. Lopputeksteistä joku oli Twitterin puolella ilmeisesti bongannut että konsultointipalveluita oli tarjonnut itse Jari Aarnio, joka luonnollisesti antaa elokuvaan mielenkiintoisen lisäulottuvuuden viime aikojen uutisoinnin valossa. Oikeastaan erittäin hyvin toimiva elokuva poislukien ihan viimeiset pari minuuttia. Ne eivät jotenkin sopineet kokonaisuuteen. Sama arvosana kuin yllä, 7/10.
Eikö Peteliuksen hahmo voisi olla joku Aarnion kiltimpi veli? Ihme kun asiaa ei ole pahemmin sohaistu missään artikkeleissa tai arvioissa. Voi toki olla, etten olisi niitä eksynyt lukemaan, ja lisäksi hesarin kohuartikkeli julkaistiin vasta hieman sen jälkeen, kun 8-pallo oli jo BD&DVD-myynnissä. Pari kertaa olen Jessica Grabowskyyn törmännyt kaupungilla tämän elokuvan nähtyäni, ja "Ihanaa leijonat, ihanaa!" on ruvennut soimaan päässä. Tämä paha?
Katselin elokuvan toista kertaa ja elokuva kestin sen loistavasti. Perustuu Marko Kilven romaaniin Elävien Kirjoihin ja jäljittelee kirjan tapahtumia varsin orjallisesti. Elokuva on tunnelmaltaan paljon tunteita herättävä ja elokuvaan on saatu varsin todentuntuisesti tuotua huumeiden käyttäjän maailmaa. Näyttelijöistä Jessica Grabowsky sekä Eero Aho tekevät vahvat suoritukset, kun taas esimerkiksi Mikko Leppilampea ei allekirjoittanut vain oikein jaksa katsoa.
No olihan tämä nyt surkea, ilmeisesti lähinnä parodiaa Louhimiehen aiemmista elokuvista? Melkoisen sumeilematonta ja tympeää kurjuuseksploitaatiota ja sossupokea, vähän niin kuin Louhimies olisi päättänyt filmata yhden numeron Alibi-lehteä. Mikko Kouki vääntää samaa paskaroolia kuin sadassa muussakin elokuvassa. Muutenkin osoitus Louhimiehen "hienovaraisuudesta", kuinka kaikki pahishahmot ovat äärimmilleen viritettyjä, alleviivattuja ja karrikoituja. 1,5/5
8-pallo tuli lopulta katsottua, kun levy ehti kypsyä hyllyssä kolmisen vuotta. Periaatteessa elokuva on murhemielistä sosiaalipornoa, mutta sitä kannattelevat erinomaiset näyttelijäsuoritukset, kuten Jessica Grabowsky ja Pirkka-Pekka Petelius, sekä juoni, joka ei sorru huumerikostarinain klišeisiin. Erityisesti on kehuttava Eero Ahoa: hänen hahmonsa on aidosti pelottava huumehörhö Lalli, jonka keskimääräinen elinajanodote on umpeutunut jo muutamia vuosia sitten. (Ehkä pitäisi katsoa myös Pahan kukat, jossa hän on mukana?) Toisaalta nuoremman poliisin Ollin (Mikko Leppilampi) juonikuvio tuntuu kokonaisuuden kannalta hiukan ylimääräiseltä. 3½/5 Kuvanäytteitä Nordisk Filmin blu-raysta on toisessa viestissä.