Olen tässä rakentamassa ensimmäistä kunnon järjestelmää ja juuri kun olin tilaamassa uutta AV-vahvistinta, aloin miettimään seuraavia juttuja. Pahoittelut heti kärkeen jos/kun asiaa on käsitelty aiemminkin. Uskalsin nyt kuitenkin aloittaa uuden topikin koska ollaan aloittelija-alueella Lyhyt taustoitus: järjestelmän käyttö 60% musiikin kuuntelu, 40% leffat. Kaiutinjärjestelmä 2.0 ja mahd. myöhemmin 2.1. Useammat kaiuttimet eivät kiinnosta. Sitten asiaan: AV-vahvistintahan perustellan usein seuraavilla syillä: selkeämpi johtoviidakko kun telkkariin menee vain yksi HDMI sekä helpompi ääni-/kuvalähteen valinta kun kaikki on keskitetty vahvistimeen. Nyt kun tuota miettii käytännössä, niin eiväthän nuo asiat päde todellisuudessa lainkaan. Nimittäin sehän on HDMI-piuhojen määrän ja sekavuuden kannalta ihan sama, onko ne kaikki kiinnitetty suoraan töllöön vai ensin AV-vahvariin, joka sitten on töllössä kiinni. Jälkimmäisessä vaihtoehdossahan on päinvastoin yksi piuha lisää. Toisekseen kuva-/äänilähteen valintahan on itse asiassa automaattista kun kaikki laitteet ovat telkkarissa kiinni. Äänet siirtyvät lähdelaitteista HDMI:llä telkkarille ja kun telkkari puolestaan on kytketty esim. optisella äänilähdöllä vahvistimeen (perinteinen, ei AV), kuuluvat äänetkin ihan yhtä helposti. Tuo telkkarista lähtevä äänikaapeli sitten tasaakin pelin vaihtoehtojen välillä kaapelien määrän osalta. Päälle kytkettävien laitteidenkin määrä on sama: töllö, vahvari ja lähdelaite. Eli nyt ihan oikeasti: mitä aitoa hyötyä on AV-vahvistimesta verrattuna siihen, että hankkii samalla rahalla stereovahvistimen, joka samassa hintaluokassa aika varmasti peittoaa AV-vahvistimen musiikintoiston laadussa? Ja hyödyiksi ei lasketa joistakin uusista laitteista löytyviä nettiominaisuuksia.
Stereovahvistimien huonoja puolia: 1. Ei HD-ääntä. 2. Harvemmin bassomanagerointia (jakosuotoa subwooferille)/etäisyyssäätöjä. 3. Hinta, jos vahvistimen pitää sisältää DAC ja bassomanagerointi. 4. Ei huonekorjausta. 5. Lipsyncin puute potentiaalinen ongelma kuvalähteillä. 6. Ehdottamallasi kytkennällä musiikinkuuntelu ja tv:n katselu samaan aikaan ei mahdollista.
Jo mainittujen seikkojen lisäksi stereovahvistin vaatii monikanavaisen videoäänen toistosssa eteensä HTPC:n täysin manuaalisäädettävällä audiodekooderilla. Mikään mediasoitin, BD-soitin tai XBMC-lubundu tubundu open elec semi-HTPC ei käy. Muuten LFE-kanavaa ei kuulu ollenkaan. LFE:n toistamatta jättäminen tarkoittaa käytännössä melko kastraation kokeneen kuuloisia videosessioita - näytöllä räjähtelee, tanner tömisee ja aitaakin kaatuu, mutta kaiuttimista/kuulokkeista kuuluu pelkkää piipitystä. Moni perinteinen stereojorma onkin tässä vaiheessa tuominnut monikanavaäänen täysin. Vaikka vika on kanavaohjaus-impotentissa stereolaitteessaan. AV-vahvistimet ja täysin manuaalisäädettävällä audiodekooderilla aseistetut HTPC:t ovat ainoita tunnettuja laiteryhmittymiä mitkä osaavat LFE-kanavan taikuroida kuuluviin 2.0 tai 2.1 -playback kanavan kokoonpanossa.
Muutamia juttuja tulee mieleen: - Jos päädyt 2.1-ratkaisuun, niin subbarin säätäminen on helpompaa, kun vahvistin hoitaa jakotaajuuden säädön. Eikä tarvitse viedä kaiutinpiuhoja subbarin läpi, paitsi Genelec-ratkaisun kanssa. - Jos ripustat telkkarin seinälle, niin johtokourusta tulee siistimpi, kun telkkarille tarvitsee viedä vähemmän piuhoja. Vahvistinta ei yleensä ripusteta seinälle. Itse pitäisin merkittävimpänä juttuna kyllä tuota yllä mainittua LFE-kanavan poisjäämistä leffoissa, jos käytössä ei ole AV-vahvistinta.
Tähän lisätäkseni: maailmassa on joku kolme laitetta, jotka osaavat downmixata sen .1 kanavan 2.0 signaaliin oikein. Täysin järjenvastaisesti soittimista, joissa on analogilähdöt, on mahdollisuus vaihtaa asetuksista subwoofer on/off. Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että soitin ohjaisi LFE-kanavan muualle, kuin subwooferiin silloin, kun asetus on off. Lähtö on päällä tai ei ole, mutta uudelleenohjausta tuo ei tee. Eli, 2.0 käyttöön elokuvan ääniraidan toistoon tarvittavan stereovahvistimen pitäisi siis: - sisältää DAC - ottaa vastaan DD/DTS singaalia (monikanava PCM pitäisi sittten uudelleenkoodata DD/DTS lähteessä tai unohtaa kokonaan) - osata tolkuttoman harvinainen LFE-kanavan uudelleenohjaus ja lisäksi/vaihtoehtoisesti 2.1 käytössä - osata tehdä jakosuoto pääkanavien ja subwooferin välillä. Siitä, että subwoofereissa on omatkin jakosuotimet ja että signaalin voi ottaa myös kaiutinlähdöistä on ihan turha keskustella. Yhteensovitus on tolkuttoman vaikeaa ja toimii yleensä huonosti, alle kahden tonnin subwoofereiden jakosuotimet ovat tolkuttoman loivia ja käytettäessä subwooferin jakosuodinta pääkaiuttimia ei suodateta lainkaan, jolloin jakotaajuutta ei voi valita ja herran haltuun, miten se pääkanavien vaste sattuu putoamaan huoneessa. Onnea vaan etsintään. Jos se stereovahvistin olisi samaan hintaan parempi vaihtoehto, kuten melkeinpä väität, niin miksiköhän sitten samalla rahamäärällä ostetaan AV-virvoja, eikä niitä vähintään yhtä hyviä ellei parempia stereovahvareita...
Muziikintoiston laatu ei siitä muutu miksikään. Audiovahvistimen tehtävä on ohjausjänniteen pito kaiuttimen persventtiileissä kiinni ja sen (kaiuttimen) kulloisenkin impedanssin imaiseman virtamäärän toimittaminen sinne kaiutinjohtoa pitkin. Ei ole mitään sci-fiä, vaikeaa, eikä edes raskaasti volumerajoitetun tyypillisen kotikuuntelun alle 50 watin tehotasoilla kallista. Ns. mielikuvitusäänentoiston harrastelijat ovat itse tehneet siitä vaikeaa/kallista, itseasiassa myytin, koska mystiikasta riisuttu ns. Reaaliäänentoisto saattaa olla melko tylsää laitevemppausharrastuksen kannalta pidemmän päälle. Moni nykyinen stereovahvistin on itseasiassa saman valmistajan jonkin monikanavavehkeen yksinkertaistettu versio: heitelty vain päätekortteja, dekooderilutikoita yms. sisäkaluja hiiteen sopiva määrä. Silti se voidaan myydä samaan hintaan, koska stereojorma -asiakkaat saavat tyydytyksensä jo siitä kun kanavia on vain kaksi (2) kpl. Eikä yhtään yli. Ja kyllä. Epäonnistuneita, esim. avainosiltaan liikaa säästettyjä, vahvistimia on markkinoilla kyllä olemassa. Mutta niitä on olemassa sekä kaksi- että useampikanavaisena. Yli kaksi päätevahvistinkanavaa ei siihen suoranaisesti liity millään tavalla. AV-vahvistimilla on, mikä lähes aina unohtuu näissä mitä-rahallani-saankaan -hohhailuissa, massiivisen sarjatuotannon voluumiedut puolellaan. Voluumietu tarkoittaa sitä, että kun jotakin asiaa tehdään paljon, hinta/kpl saadaan alaspäin. Kymmenien/satojen tuhansien kappaleitten erissä puhutaan jo aika mittavistakin alaspäin painumisista.