Jos Dreddi ei riisu kypärää sarjakuvissakaan kertaakaan, niin miksi sen pitäisi tehdä se elokuvassa? Dredd on yksiselitteisesti Tuomari, ei muuta.... Ja se, että henkilöt on yksiulotteisia, sitä ne on sarjakuvissakin... Ma-Ma:n historiahan kerrotaan... Pitäiskö kertoa kaikki ensiparkaisusta lähtien? Se on vain elokuvaa ja hyvää sellaista.... T: Vesku
Sen verran tuohon vielä että ymmärrän toki EtP:nkin pointin, mutta jos Dreddille olisi lähdetty keksimään vaikka jotain alkoholiongelmaa tai kuollutta vaimoa syventämään hahmoa, niin sarjakuvan fanithan olisivat tuominneet (tahaton sanaleikki) nämä alimpaan helvettiin. Tai Kirottuun Maahan vähintäänkin. Mutta eikös jatko-osissa ollut tarkoitus perehtyä Dreddin historiaankin... ainakin jotain sellaistakin puhetta muistelen puhuttaneen.
Harmikseni en ehtinyt katsomaan Dreddiä teatterikierroksella, koska näytöksiä oli vähän ja se katosi teattereista melko sukkelaan. Kun nyt katsoin blu-rayn, niin tuntuu vahvasti siltä, että kyllä tämä olisi pitänyt nähdä teatterissa 3D:nä. Tilapäisen mielenhäiriön vallassa erehdyin noukkimaan ale-laarista pohjoismaisen 2D+3D-julkaisun (Svensk Filmindustri), jossa ei ole mitään lisämateriaalia. Sen sijasta olisi pitänyt hankkia amerikkalainen levy. Elokuvanautintoa latistivat katselun kaksiulotteisuus ja BD:n huono kuvanlaatu tai paremminkin kuvanlaadun jyrkkä vaihtelu toimintakohtauksissa. Varsinkin ulkokuvat näyttivät hienolta, mutta hämärissä otoissa kuvaan ilmestyi välillä voimakasta kohinaa (jopa ohutta punertavaa digitaalista lumisadetta) ja hienoista puuroutumista, ja se vaihteli häiritsevästi otosta toiseen ja veti huomion puoleensa. Muutamista kohtauksista näki, että ne olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa kolmiulotteisessa esityksessä. Sarjakuvatarinoita en entuudestaan tuntenut. Kokonaisuus oli melko tyly ja hiukan yksiulotteinen lahtauselokuva, melko lailla totisempi kuin esimerkiksi Robocop. Erikoistehosteiden halpuus pisti aika ajoin silmään. Tapahtumapaikkana oli niin toivottoman turvaton dystopia, että tarinassa oli vaikeaa asettua kenekään puolelle; asetelma oli enemmänkin ahdistava kuin viihdyttävä. Rikolliset olivat julmia raakalaisia, ja heidät sai teloittaa saman tien tällainen mustavalkoisuus vastannee paremminkin amerikkalaista kuin pohjoismaista rikollisuustilannetta. Tavallisten asukkaiden elämä vaikutti lohduttomalta: poliisi ehtii puuttua 6 prosenttiin rikoksista. Elokuvan maailma oli niin karu ja onneton, että tunsin enemmänkin sääliä kuin jännitystä. Ehkä en kuulunut aivan keskeisimpään kohderyhmään, kun tuollaisia aloin miettiä. Jos Dreddistä pitää sanoa jotain myönteistä, niin oli se toiminnallisena tieteiselokuvana mielestäni parempi kuin Prometheus ja uusi Total Recall. Karl Urban on tehnyt vakuuttavia rooleja aikaisemminkin, ja tässä hän oli yhden miehen esitutkintaviranomainen, raastupa ja täytäntöönpano-osasto vailla vertaa. Olivia Thirlby tarjosi tervetullutta vastapainoa, ja hän jopa selvisi hengissä, toisin kuin Tyne Daly Murskaajassa. 2/5 Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-raysta... Spoiler Ulkokuva näyttää hyvältä: Mutta sitten tulee tällaisia pölyisiä ottoja: Välillä ollaan kirkkaasti pöllyssä:
Tämän perusteella uskaltaisin epäillä, että et varmaankaan ole koskaan Judge Dredd -sarjakuvia lukenut? Elokuvahan esitti ko. maailman suorastaan yllättävän uskollisesti. Se toki on ymmärrettävää, että Judge Dreddin maailma ei välttämättä ihan kaikkien ajatusmaailmalle sovellu. Puolustukseksi todettakoon kuitenkin, että sarjakuvasta välittyy tietty sarkastinen ote elokuvaa paremmin. Kannattaa aina muistaa, että kyseessähän on kuitenkin brittisarjakuva ja brittien näkemys tulevaisuuden Amerikasta...
^ Amerikkalainen levy korjaisi ongelman ekstrojen suhteen, mutta eikös siinäkin ole samat ongelmat kuvanlaadussa? Siis 2D:nä jos katsoo. Suomalainen pelkän 2D:n sisältävä levy on suositeltava hankinta, itsehän lisäksi hommasin brittien 2D&3D-julkaisun, jos vaikka joskus olisi vehkeet katsella kolmiulotteisena. Viikko sitten juuri katselin tämän ja olihan se pirun kova kotonakin nähtynä, vaikka vähän huolissani olinkin sen suhteen. Kiinnitin nyt vielä enemmän huomioita Olivia Thirlbyn suoritukseen, joka on mielestäni loistava. Esim. ilme, kun Spoiler Anderson joutuu teloittamaan aseettoman miehen ... täydellinen valinta rooliin. Ei Dredd toki kaikille sovi, esim. marlan varmaankin on oikeassa tuossa kommentissaan kohderyhmästä.
Köh... kuten totesin: Sarjakuvatarinoita en entuudestaan tuntenut. Jo tämä tieto olisi varmasti muuttanut katsomiskokemustani. Ehkä jonkinlainen sarkastinen loppusilaus olisi ollut elokuvalle eduksi, kun se teki hiukan totisen vaikutelman. Verrataan esimerkiksi elokuvaan Shoot Em Up, jossa oli sopiva annos omalaatuista huumoria (porkkanat!) tylyn toiminnan höysteenä. Aivan sama ei tietenkään olisi Dreddissä toiminut. Jos elokuvantekijällä on näkemystä, niin hän osaa keksiä, millainen viimeistely (se kuuluisa piste i:n päälle) kuhunkin tarinaan sopii, niin että katsoja tuntee kaiken osuvan nappiin. Todiste: Don Siegel ja Likainen Harry.
Aihetta sivuten... Dreddiin tutustunee parhaiten Complete Case Files sarjakuvakokoelmien avulla. Vajaa kymmenen puntaa per laaki, esim Amazon.co.uk:sta. Parhaimpiin kuuluva pidempi tarina, Cursed Earth, löytyy toisesta osasta joten melkeinpä suosittelisin sen hankkimista ensiksi. Jos se iskee, perehtyy sitten ensimmäiseen kokoelmaan, joka on lähinnä irrallisia kertomuksia. Kakkososasta taitaa löytyä myös mainio Judge Caligula. Omia suosikkeja on Block Mania ja Apocalypse War, jotka löytyvät sitten myöhäisemmistä seteistä, olikohan 5 ja 6.
Kiitos tästä, tätynee tarkastaa. Sarjakuvat kiinnotavat kyllä, ikävä kyllä elokuva oli huono. Suurin miinus tulee käsikirjoituksesta, joka oli oikeasti huono. Elokuva tuntui puuduttavalta ja tarina typerältä. Pidän scifistä, ja sarjakuvafilmatisointi elokuvista, jos ne ovat onnistuneesti käännettyjä, mutta tämä oli pettymys. Päähenkilä ei ollut uskottava / kiinnostava, ja suurin osa kohtauksista oli huonoja / tylsiä. En muista paljoa aiemmasta elokuvaversioista (täytynee tarkastaa). Omaan tyyliini elokuva ei toiminut, jotenkin epäuskottavuus ja liiallinen mukahieno tyylittely hidastuksineen oli naurettavaa ja amatöörimäistä näinkin ison budjetin elokuvalle. Ei hyvä
Eikä sovi unohtaa myöskään osasta 4 löytyvää Judge Child -kokonaisuutta. Dreddeihinhän voi muuten hakea ensituntumaa ihan kirjaston kauttakin. Noita alkupuolen tarinoitahan kun aikanaan julkaistiin suomessakin. Block Maniaa lukuunottamatta kaikki tässä mainitut isommat tarinakokonaisuudet löytyvät noista suomennetuista albumeista. Suomennokset eivät tosin mene aikajärjestyksessä, joten kovin yhtenäistä kuvaa noita pelkkiä suomalaisia albumeja lukemalla ei Dreddistä saa.
Itseäni ei mitkään hidastukset ärsyttäneet taas lainkaan, en edes muistanut että siinä olisi niitä ollut (tai ne eivät jääneet ärsyttävinä mieleen). Lisäksi tämä Dredd elokuvahan oli pikemminkin pienen budjetin elokuva nykymittapuulla. Siihen nähden hyvää jälkeä joka osa-alueella mielestäni. Ja uskottavuus yleensä näissä leffoissa karisee jo aihepiiriin. Onko uskottavaa että tulevaisuudessa on olemassa henkilöitä jotka toimivat samaan aikaan poliiseina tuomareina ja teloittajina tappaen oman harkintansa mukaan jopa satoja ihmisiä? Vai oliko kyseessä joku muu uskottavuusongelma?
Miksi tuo on tulevaisuudessa epäuskottavampaa kuin nykyisyydessä ja lähimenneisyydessä? Harry Callahan, Marion Cobretti, John Matrix ja vaikka James Bond ovat jakaneet lopullista oikeutta satapäisille vihollislaumoille jo 70-luvulta lähtien. Nykyisellä julkisen puolen tehostamistahdilla tuo kuuden prosentin vastauskyky ei valitettavasti kuulosta kovinkaan kaukaiselta utopialta. Muutenkin tekisi ehkä ihan hyvää siirtää resursseja pois paperinpyörittelystä kentälle.
Menneisyydestä ja nykyisyydestä tiedämme varmasti että kyseessä ei ole uskottava skenaario. Tulevaisuudesta vähän pienemmällä varmuudella. Mutta pointti nyt oli siinä, että tuskin kannattaa katsoa sarjakuvaan perustuvaa elokuvaa ja odottaa realismia vaikka ne joskus menevätkin mahdollisuuksien rajoissa. Mutta alkuperäinen kirjoittaja ei tarkemmin eritellyt mikä epäuskottava toiminta häntä häiritsi joten tää on ihan tällasta diipadaapaa sen suhteen.
En minäkään entuudestaan sarjakuvasta ole ollut juurikaan tietoinen, muuta kuin joskus ohimennen nähnyt. Ja Robocophan on tehty 80-luvulla, jollon kaikki muukin oli vähän erilaista kuin nykyisin. Silloinhan järkytyttiin elokuvan väkivallasta vähintäänkin riittävästi ja elokuvan muut hienoudet jäivät ymmärtämättä. Aika oli silloin eri. Monet muutkin vanhemmat aiemmin paheksutut elokuvat ovat saaneet näin jälkikäteen nostatusta. Johtuneeko osin nykypäivän toimintapläjäyksien tasosta. Näille elokuville on aina paikkansa, toisin kuin isolla rahalla tehdyt Prometheus ja Total Recall, jotka jättivät jälkeensä lähinnä kysymyksiä miksi lopputulos on nähdyn kaltainen ja miksi nämä ovat näin huonoja vaikka rahaa riittäisi myös käsikirjoituksiinkin. Tämän lajityypin elokuvissa oleellista on nimenomaan yksinkertainen ja viihdyttävä toimintatapa, sekä katsojan kannalta pätevä sankari. Ja siksi nämä ovat toimintaelokuvia puhtaimmillaan, toisin kuin aiemmin mainittu parivaljakko, joissa yritetään etsiä jotain typerää ajatustakin, joka ei kanna mihinkään huonon lopputuloksen johdosta. Näitähän siis tehdään tolkuttomasti huonojakin, joten tämä on erinomainen piristysruiske kaiken halpispaskan sekaan. Samaan sarjaan pistäisin vielä myös Crankin, joka mielestäni mullisti toimintaelokuvien toiminnallisuuden totaalisesti. Jos on vielä näkemättä, niin suosittelen varauksetta. Toisaalta jos nämä suoran toiminnan elokuvat ei millään putoa, nin ei kai niitä sitten kannata muutamaa enempää katsoa. Tässä genressä tosiaan tason vaihtelua on vähintäänkin riittävästi. Toivottaa American Ninjatkin ja Norrisin vanhat katsellut. Puhumattakaan huonommista.
Juu en tarkoittanut "epäuskottavuus" -kommentilla juoneen / tarinaan liittyviä asioita (itse asiassa pidän tarinaa mielenkiintoisena ja hyvänä lähtökohtana elokuvalle). Suurin ongelma oli niellä toimintakohtaukset joissa Dree väistää jokaisen luodin senttimetrin etäisyydeltä, ja toiseen suuntaan luodit osuvat aina maaliin jne. Toimintakohtaukset muuttuivat hyvin nopeasti tylsiksi. Pahikset myös useaan otteeseen miettivät: "kuolikohan se nyt" sitten Dredd taas seisoo pystyssä ja pahikset miettivät "Jaa ei se tainnut kuolla", kun voisivat sen sijaan ampua helppoon kohteeseen. Epäuskottavuus oli siis käsikirjoituksessa ja toteutuksessa (ei tietenkään päde kaikkiin kohtauksiin). Ehkä huomasin ogelmat / kiinnitin niihin huomiota enemmän, sillä huomasin tylsistyväni. Karl Urban ei myskään ollut mielestäni paras valinta Judge Dredd -rooliin. Tuoreessa muistissa oli vielä "The Raid: Redemption", jossa paljon yhtäläisyyksiä juonessa. Raid oli kuitenkin tiiviimpi ja viihdyttävämpi paketti kaikinpuolin. Harmi sillä olisin halunnut pitää tästäkin elokuvasta. Täytynee lukea sarjakuvat
Dredd:llä ja muilla Tuomareilla onkin käytettävisssä n+1 erikoisia maaliinhakeutuvia tai muuten erikoisia ammuksia joka tilanteeseen... T: Vesku
Ja tarkempaa tietoa ko. luodeista löytyy vaikkapa tuolta. Kummallisempaahan tuo olisi, jos ei noilla jo osuisi... Toki tuomarien koulutuskin voi asiaan hieman vaikuttaa, kun penskasta lähtien aletaan opetella taistelutaitoja. Ja parhaat tuomarithan ovat vielä lisäksi lahjakkaaksi havaitun materiaalin klooneja, eli geenitkin ovat kohdillaan . Dreddin maailmaa ei siis ehkä kannata alkaa arvioida ihan normistandardeilla.
Jatko-osasta taas jotain ... http://www.airlockalpha.com/node/9759/dredd-takes-steps-toward-sequel.html Ja nyt sen puolesta kerätään ääniä ihan virallisesti täällä, saa käydä allekirjoittamassa (tehty): http://www.tinyurl.com/dreddsequel Edit: Urban itse äänessä, Dreddistä puhetta alkaen minuutin kohdalta...
Kyllähän Dredd jatko-osan ansaitsisi, joten kävin allekirjoittamassa tuon vetoomuksen. Edelleenkin jaksan ihmetellä miten alhaiseksi elokuvan lipputulot jäi.
^ Hyvin tehty. Tosiaan koki rajua vääryyttä lippuluukulla, mutta kotimyynnit ovat onneksi olleet ihan päinvastaista luokkaa, voisi sanoa. Joten kirves ei suinkaan ole kaivossa. Ja tuntuu, että juuri tuon epäreilun floppaamisen takia elokuvan fanit ovat harvinaisen äänekkäitä ja aktiivisia jatko-osan suhteen, joten tavallaan se on kääntynyt positiiviseksi jutuksi. Edit: tuli äskettäin luettua Complete Case Files 04 ja lähes puolet kirjasta vievä Judge Child oli aivan törkeän hieno tarina mielestäni. Suosittelut! Tuossa vähän ylempänä tämä jo mainittiinkin näköjään, upeaa scifiseikkailutoimintaa. Edit II: tämä kiinnitti sen verran huomiota, että pakko sanoa jotain: Tämä on kyllä ainakin omasta mielestäni jo kritiikkiä koko toimintaelokuvagenreä kohtaan, eikä vain tätä elokuvaa. Kuinka monessa pyssyfilmissä/sarjassa homma on tehty jotenkin eri tavalla? Ainahan sankari ampuu paljon tarkemmin kuin puolisokeat pahikset... -Tinke- ei liene lajityypin suurimpia ystäviä, ja eihän siinä mitään. Älä vain erehdy esim. Woon honkkareita katsomaan ikinä