Jep, kyllä asiat olisivat hienosti, jos Sveitsi veisi kullan ja Suomi voittaisi USA:n. Jos nyt nämä otteluparit siis menevät näin, peliä vielä paljon jäljellä, mutta kyllä tuo Sveitsi on mahtavana underdogina selvästi mieluisampi voittaja kuin vaisu Ruotsi.
On ollu kyllä hieno katsella tuota Sveitsin peliä. Ruotsi joutuu huomenna aika koville! Tänään Suomi on sitten uusi euroviisumestari!
Karkeasti vertaa noita joukkueita niin siinä oli hieman keskitasoa alemman änärijengin ja AHL-seuran kohtaaminen, siihen nähden Suomi pärjäsi ihan ok. Käsittämättömänä pidin sitä miten kurittomia jäähyjä Suomi napsi vähän väliä, eikö muka Kanada peli opettanut että jäähyjä ei saa ottaa kuin äärimmäisessä hädässä. Ei auttanut se että av oli poikkeuksellisen huonoa. Voi että kun Sveitsi veisi kultaa. Vituttaa jo valmiiksi että Sveitsi tulee pyörittämään koko pelin mutta Ruotsi saa heppoisesti yv:n ja Sedinit käy ratkomassa pelin :OI
Pääsi unohtumaan. Tuosta kirouksesta puhuttiin vuoden 2010 kisojen aikaan kun Venäjä voitti kaikki pelit ja loppuottelussa hävisi Tsekille. Sveitsiltä uskomaton peli. Usein lätkässä yllätykset tulee siinä että "Iljaa ja Radua" ei vaan satu kiinnostamaan pelaaminen ja työteliäämpi joukkue ottaa voiton, mutta Sveitsi kuitenkin on päässyt tähän asti puhtaasti omilla ansioillaan. Sveitsi voitti Ruotsin jo aiemmin, mutta silloin Sedinit ei olleet vielä joukkueessa eli ehkä kyseessä oli täysin eri joukkue. Kuitenkin näkisin, että heillä on realistiset mahdollisuudet voittaa mestaruus. Tämänpäiväinen peli-ilme oli parasta mitä näissä kisoissa on nähty. Sveitsin pelitapa on myös täysin erilainen kuin esim. Suomella, mikä on kivaa vaihtelua. Kyllähän tuollaista peliä on kivempi katsoa ja mukava nähdä että se tuottaa myös tulosta. Tämänpäiväisen tappion jälkeen alkaa taas näkyä urheilun hienous. 2011 Bratislavan saavutus kasvaa koko ajan arvoa. Ei pronssipelit ole mitään siihen verrattuna ja fakta on se, että todennäköisesti Suomi ei pelaa edes finaalissa vielä vuosiin. Taas tulee pettymyksiä vuosi toisensa perään, joten mikäs sen mukavampaa kun sitten taas jonain kauniina keväänä tulee kolmas maailmanmestaruus. Sitten sitä osaa taas arvostaa. Ensi vuonna tietenkin kohokohta on Sotshi. Suomella on historian kovimmista kiekkoturnauksista (olympialaiset 1998, 2002, 2006 & 2010) kolme mitalia mikä on ihan käsittämättömän kova saldo tämänkokoiselle kiekkomaalle. Noissa turnauksissa pronssikin on kova juttu.
Sen verran mitä ite kattellin, niin Ruotsin pakit oli "karvan verran" edellä meidän maailmanluokan pakkeja (mm. Kukkie - Melart), sieltä lensi maalin edestä Suomipojat joka tilanteessa, mm. Pesosella taas vaan posket hölskyi kun ruottalaiset piti maalin edustaa puhtaana. Mites WC 2004?
Varmasti oli paljonkin eroja joukkueiden välillä, mutta ratkaiseva ero oli että Ruotsilla oli huipputaiturit jotka iskee laatan häkkiin ja Suomelta ne puuttui. Toisaalta tehokkuus Kontiolan ketjulta aiemmissa peleissä ylipäätään toi Suomen näinkin pitkälle. Mutta ei heitä voi Ruotsin ykköseen verrata, ei mitenkään. Tietenkin kova saavutus, mutta WC:t on arvojärjestyksessä olympialaisten jälkeen. Olympialaiset on täydelliset.
Katosi ilmainen Cmore total (vai mikä lie missä pirusti kanavia) juuri ennen semifinaalia, ei viitsinyt enää parin pelin takia ottaa lätkä pakettia. Kyllä on kamalaa kuunneltavaa MTV3:n ilmaisten lähetysten selostus. Selostaja tuntuu olevan niin kahvilla ja myöhässä tilanteista ettei mitään rajaa. Mertaranta jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni on meilkeinpä yksi syy katsoa näitä pelejä. On hyvin tilanteen tasolla ja reagoi tapahtumiin sekä maustaa sopivasti selostusta laajoilla taustatiedoilla ja (välillä täysin älyttömilläkin) jutuillaan. Ja ikävästi muutui SD kuvaksikin tämä vaikka MTV3 HD:lta tuleekin.
Kyllä se Sveitsi vaan on kova Saa Sedinitkin pistää kutosvaihteen päälle vielä. //Ei ois pitänyt kukkoilla, nythän se on jo 2-1 Ruotsille. ///Ja niinhän siinä kävi että Sedinit + parikymmentä heittopussia vei mestaruuden. Eipä tässä kyllä joukkuelajista oikein voida puhua .
Olinko oikeassa, olinko? Sen verran täytyy tosin vetää sanoja takaisin, että leijona nousi taisteluun, tasoitti pelin ja kaatui lopulta saappaat jalassa rankkareissa.
Taidettiin hävitä viime vuonna pronssipeli täysin samalla kaavalla. Ensimmäisessä erässä sähelletään ja pari viimeistä erää dominoidaan, mutta se ei riitä. Jalosen aikakaudesta jää hyvät muistot, mutta totuus on että joukkueen sytyttämisessä pelaamaan ensimmäisestä vaihdosta alkaen hän ei koskaan onnistunut. Kun miettii vaikka Bratislavaa 2011 niin joukkue taisi olla melkein koko turnauksen ajan tappiolla Lopussa sitten tasoihin ja rankkareilla voitoon. Toisaalta tollaisistahan ne parhaat tarinat syntyy. Eilisessä finaalissa homma pysyi jännittävänä kaksi erää mutta kolmannessa Ruotsi vei ja Sveitsi vikisi. Peli ratkesi siinä kun Sveitsi Vatanen päätti vähän kikkailla sinisellä. Ruotsi huvittavasti juhli mestaruutta rumat kultakypärät päässä. Ei tuollaiselle ääriruotsalaiselle iloisuusmeiningille voi muuta kuin nauraa, mutta tietenkin tuostakin jotkut närkästyivät.
Täytyy sanoa, etten juurikaan ymmärtänyt, miksi Lauri Korpikoski valittiin viimeiseksi rankkarilaukojaksi ensimmäisellä kierroksella. Toki mies oli itse ottelun aikana tsempannut, mutta tällainen penkkiurheilijakin näki jo miehen parin ensimmäisen luisteluliikkeen jälkeen, että kyseessä on puolustajamainen rankkarinlaukoja: iso mies isoin liikkeen luistelee hyvin suoraviivaisesti ja kovaa kohti maalivahtia, ja yrittää hyvin suoraviivaista ratkaisua. Ymmärtääkseni tällaiset rankkarit menevät paljon harvemmin verkkoon kuin sitten rankkarit, joissa taidokas hyökkääjä jopa vähän peippaakin ja luistelee kohti maltillisemmin ja laskelmoivammin. En olisi myöskään Granlundia kaikesta huolimatta valinnut rankkareita laukomaan. Miehellähän on kasassa nyt jo useampi epäonnistuminen rankkareissa Leijona-paidassa, ja kun itseluottamus on varmasti ollut koetuksella sen takia, ettei hänen tuhkimotarinansa jatkunutkaan Pohjois-Amerikassa, niin valmentajana en välttämättä laittaisi häntä noin kovaan paikkaan. Sekään ei tietenkään auta, että Mikke yritti jälleen samaa kikkaa, jonka varmaan jo jokainen maalivahti maailmassa tietää. Aaltonen olisi ansainnut päästä rankkareita laukomaan. Hänhän nyt tunnetusti osaa ainakin kikkailla, joskin jonkinmoisesta kehityksestä huolimatta hänellä on edelleen paha tapa luistella kiekon kanssa ylös muutaman kikan avulla ja sitten menettää kiekko samantien. Miehellä olisi varmasti ollut myös itseluottamusta, sillä neljä voittomaaliahan hän taisi tässä turnauksessa ampua. Toki se nyt täytyy sanoa (kun en kuitenkaan koe Aaltosta suosikkipelaajakseni), että taisipa hän suurimman osan ellei jokaisen noista voittomaaleista tehdä siten, että seisoi vain vastustajan maalin vasemmalla puolella ja löi syötetyn kiekon sisään (ei ihan niin kova suoritus kuin maali, jossa pelaaja itse tekee oman esityön tai edes luistelee hieman ennen laukausta). Anyway, hienon trillerin Leijonat silti tarjoilivat. Kiitos siitä. :naminami:
Suomi pelasi mielestäni hienon turnauksen. Koko ajan tuntui, että joukkue oli henkisesti voittajaporukka. Ykkönen näytti mihin suomalaiset parhaillaan pystyy. Kun ykköskentän peli ei jatkanut huippuliitoaan, tuli Granlundin porukasta jopa vähän taustatukea. Neljässija tuntuu pieneltä pettymykseltä, vaikka joukkue olisikin sijoittunut alemmaksi, kun sitä olisi ennen turnauksen alkua tutkaillut ns. paperilla. Rankkarivalintoja en ymmärrä, mutta en olisi varmaan itsekään tehnyt parempia valintoja.
En olisi välttämättä laittanut juuri näitä leijonia pelaamaan mitaleista. Myös Jalosen olisi voinut vaihtaa ennen kisoja.
Jalonen peluutti kuumia pelaajia paljon ja palkitsi myös heitä rankkareilla. Kyllä Korpikoskikin osaa vähän veivailla, mutta päätyi nyt tuollaiseen ratkaisuun (jolla on ihan aiemminkin pistänyt häkkiin). Olisi kiva tietää, mitkä ovat tilastot ns. suoraviivaiset yritykset vs. erinäköiset veivailut. Änärissäkin molemmilla voi menestyä kun esimerkiksi vertaa Patrick Kanen salibandymaisia kiekolla leikkimisiä ja Corey Perryn yksinkertaisia, mutta tehokkaita rannelaukauksia. Granlundin rankkarihan olisi onnistunut jos kiekko ei olisi lipunut ohitse. Siinä ei Gibsonilla ollut mitään tekemistä sen torjumisen suhteen. Virheistä kumminkin opitaan eikä voi alkaa välttämään vaikeita tilanteita, ylä- ja alamäkiä kumminkin tulee jokaisen pelaajan uralla. Hyvällä pelipäällähän Granlund oli parin pelin ajan eikä nöyristellyt yhtään. Pojuhan on pelannut hyvin AHL:ssä ja luistelu on kehittynyt, mutta vielä on matkaa NHL -pelaajaksi. Aaltosen lisäksi joukkueessa ei nyt oikein ollut edes vaihtoehtoja rankkareihin, Hagman ja Salminen osaavat kiekolla leikitellä, mutta kumpikaan ei ollut mitään maalitykkejä.
http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-1288567354568.html Huutonaurua Kalelle! Jälleen täydellinen itsensä nolaaminen. Viime vuoden kisoissa paras tunnelma oli jossain Ranska-pelissä kun sinne myytiin kohun seurauksena lippuja halvemmalla kuin muihin peleihin (olikohan puolet normaalista eli 78 euroa, täydellinen kusetus sekin ja kertoo vain jääkiekon asemasta Suomessa että ne meni kaupaksi). Tänä vuonna kaikki alkusarjan pelit oli loppuunmyyty koska niissä ei ollut riistohintoja, mutta sitten tosipelien tullen katsomossa oli joka viides paikka tyhjänä koska siinä vaiheessa riistohinnat astui kuvaan. Tuo on kaukana onnistuneesta, se ei ole edes neutraali vaan täysfloppi.
Itse maksaisin maksimissaan 100 euroa Suomen MM-finaaliottelusta ja maksimissaan 55 euroa muista otteluista, vaikka olisin miljonääri. Kyse on yksinkertaisesti periaatteesta. Onneksi olenkin henkilö, jolle ei tee tippaakaan pahaa tyytyä katsomaan otteluita kotisohvalta sen sijaan, että olisin paikan päällä. Toki tästäkin ilosta on höylätty Mertarannan laittamisella maksukortin taakse. Taas toisaalta tässäkin on helppo edetä periaatteen mukaisesti: paljon mielummin kuuntelen ilmaiseksi jotain huonompaa selostajaa, joka ei nostata ihoa samalla tavalla kananlihalle ja tuo kyyneleitä silmiin, kuin sitten maksan Mertarannan selostuksesta, jonka luen kuuluvaksi ilmaisiin kansalaisoikeuksiin. Onhan tuo silti oksettavaa, kun nykyään asiassa jos toisessa saatetaan nostaa hintoja aika häikäilemättömällä tavalla. Siinä kai luotetaan siihen, että suurin osa porukasta mielummin maksaa hampaita purren kuin sitten yksinkertaisesti äänestää jaloillaan ja luopuu ko. palvelusta tms.. Itse pyrin kulkemaan tuota jälkimmäistä reittiä, ja kummasti siinä myös oppii, ettei kaikkea tarvitsekaan saada ja on hyväksi välillä luopua jostain, mistä pitää.