Tuollainen pieni dramatiikan lisääminen ei ainakaan omasta mielestäni ole tuomittavaa. Tilanne olisi eri jos tässä olisi esimerkiksi räikeästi muutettu tuon ajan poliittista asetelmaa tms. Argon tapauksessa tuo vietiin osittain tosin jo hölmöilyn puolelle esimerkiksi siinä lopun lentokoneen takaa-ajossa.
Jep, hieman ihmetytti katsoessa mikseivät vallankaappaajat osanneet soittaa lennonjohtoon ja/tai lennonjohto ilmoittanut piloteille, että lähtölupa on peruttu...
Jotenkin vaikuttaa että jenkit palkitsevat elokuvia usein vain poliittisista syistä. Perusjännitys draamaa kerran katsottava 3/5
Poliittiset perusteet, kuinkahan monessa Best Picture Winners: 2012 - "Argo" 2011 - "The Artist" 2010 - "The King's Speech" 2009 - "The Hurt Locker" 2008 - "Slumdog Millionaire" 2007 - "No Country for Old Men" 2006 - "The Departed" 2005 - "Crash" 2004 - "Million Dollar Baby" 2003 - "The Lord of the Rings: The Return of the King" 2002 - "Chicago" 2001 - "A Beautiful Mind" 2000 - "Gladiator" 1999 - "American Beauty" 1998 - "Shakespeare in Love" 1997 - "Titanic" 1996 - "The English Patient" 1995 - "Braveheart" 1994 - "Forrest Gump" 1993 - "Schindler’s List":thumbsup: 1992 - "Unforgiven" 1991 - "The Silence of the Lambs" 1990 - "Dances With Wolves" 1989 - "Driving Miss Daisy" 1988 - "Rain Man" 1987 - "The Last Emperor" 1986 - "Platoon" 1985 - "Out of Africa" 1984 - "Amadeus" 1983 - "Terms of Endearment" 1982 - "Gandhi":thumbsup: 1981 - "Chariots of Fire" 1980 - "Ordinary People" 1979 - "Kramer vs. Kramer" 1978 - "The Deer Hunter" 1977 - "Annie Hall" 1976 - "Rocky" 1975 - "One Flew over the Cuckoo's Nest" 1974 - "The Godfather Part II" 1973 - "The Sting" 1972 - "The Godfather" 1971 - "The French Connection" 1970 - "Patton":thumbsup: 1969 - "Midnight Cowboy" 1968 - "Oliver!" 1967 - "In the Heat of the Night" 1966 - "A Man for All Seasons" 1965 - "The Sound of Music" 1964 - "My Fair Lady" 1963 - "Tom Jones" 1962 - "Lawrence of Arabia" 1961 - "West Side Story" 1960 - "The Apartment" 1959 - "Ben-Hur" 1958 - "Gigi" 1957 - "The Bridge on the River Kwai" 1956 - "Around the World in 80 Days" 1955 - "Marty" 1954 - "On the Waterfront" 1953 - "From Here to Eternity" 1952 - "The Greatest Show on Earth" 1951 - "An American in Paris" 1950 - "All About Eve" 1949 - "All the Kings Men" 1948 - "Hamlet" 1947 - "Gentleman's Agreement" 1946 - "The Best Years of Our Lives" 1945 - "The Lost Weekend" 1944 - "Going My Way" 1943 - "Casablanca" 1942 - "Mrs. Miniver" 1941 - "How Green Was My Valley" 1940 - "Rebecca" 1939 - "Gone with the Wind" 1938 - "You Can't Take It with You" 1937 - "The Life of Emile Zola" 1936 - "The Great Ziegfeld" 1935 - "Mutiny on the Bounty" 1934 - "It Happened One Night" 1932/1933 - "Cavalcade" 1931/1932 - "Grand Hotel" 1930/1931 - "Cimarron" 1929/1930 - "All Quiet on the Western Front" 1928/1929 - "The Broadway Melody" 1927/1928 - "Wings"
Tarkoitin sitä että nyt lähivuosina on palkittu kaksi kohtalaisen huonoa elokuvaa parhaana argo ja hurt locker vaikka ne eivät mitään ihmeellisiä ole. Niistä kummastakin löydän sellaista jenkki politiikkaa joka voisi ehkä selittää voitot.
Amerikkaa kritisoivaa jenkki politiikkaa siis? Molemmathan olivat hyvin kriittisiä elokuvia niin nyky- kuin menneestä politiikasta.
Veikkaan, että sen lisäksi, että Argo on Oscar-akatemialle sopivan tasalaatuinen, sovinnainen ja tyylikkäästi ohjattu leffa, niin elokuvan osittainen "Hollywood pelastaa päivän" -teema on ollut isossa osassa päätöksiä tehdessä. Vähän niin kuin viime vuonna fiilisteltiin Artistia. Mutta kyllä minullekin on tullut monesti mieleen, että Oscar-pystit ovat toisinaan olleet elokuvallisten ansioiden palkitsemisen sijaan kannanottoja, esim. muulla ei oikein voi selittää Crashin voittoa 2005, vaikka ihan ok leffa olikin.
Crashissa ihmetytti kun sehän oli pyörinyt jo jakelussa vaikka miten pitkään... Harvemmin löytyy dvd:llä Oscarvoittaja. Itse leffa oli mielestäni kyllä neljän tähden tasoa.
Niinpä. No varmaan joku löytää noista leffoista oikeasti jotain kritiikkiä USA:n politiikasta ja leffaväki voi hehkuttaa liberalismistaan vaikka oikeasti tyydyttyvät patriotismista. Kuka taputti eniten Irakin sodan vastaisille mielenosoituksillekin? George W. Bush. No eipä nämä järkiargumentit yleensä mitään pure. Propaganda puree aina.
No onneksi sinä pystyit kaiken tuon selvittämään trailerista. Mitä turhaan sitä itse elokuvaa katsomaan.
Ben Affleck asettaa Argon tapahtumat niin selkeään kontekstiin, että kritiikkiä elokuvasta löytyy, vaikka se kuvaakin CIA:n suurta onnistumista. The Hurt Locker ei kuitenkaan mielestäni sisällä kriittisiä äänenpainoja vaan on USA-myönteinen propagandafilmi. Kirjoitin Zero Dark Thirty -ketjussa Kathryn Bigelow'n ja Mark Boalin tuotoksista laajemminkin, mutta lyhyesti sanottuna kaksikko mielestäni peittää propagandansa dokumentaarisen pinnan alle. The Hurt Lockerissa nähdään joitakin sotimisen raadollisuudesta kertovia kohtauksia, mutta Bigelow ja Boal ovat hioneet elokuvasta särmät pois ylistämällä USA:n sotilaiden rohkeutta ja taitavuutta painajaismaisissa olosuhteissa.
Vaikka en Hurt Lockerista pitänytkään (ja Bigelow on muutenkin mielestäni keskitason ohjaaja parhaimmillaan), niin silti Lockerista jäi enemmänkin käteen kuvaus Amerikkalaisista spesialisteista sekopäinä, jotka nauttivat jatkuvasta vaarasta ja ovat parhaimmillaan juuri ja juuri kyvykkäitä hoitamaan tehtävänsä. Patrioottisuus jäi aika kauas varsinkin lopusta, jossa Spoiler päähenkilö kyllästyy normaaliin elämään ja hevin pauhatessa taustalle lähtee etsimään uusia kicksejä sodasta.
Noin itsekin leffan käsitin ja vielä niin, että nimenomaan sodan takia tyypit ovat sekopäisiä adrenaliininarkkareita. Samaa aihetta käsiteltiin vähän eri kantilta myös David Ayerin Harsh Timesissä.
Juuri näin, tätä aihetta käsiteltiin tuossa ketjussa, ja se vaan on niin että kun laitetaan kamerat heilumaan niin ihmisiin puree kuin tosielämää katselisivat. Aika pieni osa ymmärtää nähdä näissä jutuissa hieman enemmän sinne pinnan alle. Kuinka yksinkertainen pitää olla, jos kuvittelee että OSCAR-VOITTAJA on oikeasti todella kriittinen USA:ta kohtaan kun Amerikassa valtaosa ihmisistä on hyvin patrioottisia... Eihän sellaista edes tarvita, näennäiskritiikki riittää varsin hyvin ja vieläpä pääosin itse viattomiin sotilaisiin kohdistettuna! Mitä kritiikkiä se edes on, että sodassa ihmisiä murenee paineen alla, sekoaa yms. Eli kun tämä oli todellisuuden kuvausta niin missä oli se kriittinen osa? Bigelow:n sanoma oli että voi voi miksi lähdemme sotimaan kun osa sotilaista hajoaa sinne ja tämä jotenkin vie sodan päämäärältä pohjan pois? Sotahistoriaan kannattaisi varmaan ensiksi tutustua jne. Onhan se varmaan järkyttävää että joku lähtee sotimaan tappamisen ilosta ja tästä saa elämäänsä sisältöä mutta get over it. Mitä sitten? On aikamoinen harha että sodissa tapettaisiin vain väkisin ja ettei tappamisesta voisi nauttia. Hitto, tätä varten on kokonaiset military trainingit. Suomen armeijassakin sanotaan että parasta tappaa hymy huulilla. Treenaavat jenkeissä kai sitten huonosti. Koomikothan ovat Amerikassa niitä parhaita kriitikoita, ja nykyään poliitikotkin ovat vitsikkäitä. Miettikääpä sitä.
Kyllähän noihin asioihin leffassa vihjataan, mutta aika lempeäksi Bigelow'n kritiikki jää. Nuokin asiat nousevat pintaan lopussa vain siksi, että Bigelow pääsee kunnioittamaan sotilaiden uhrauksia. Ohjaaja välttää tiukasti näyttämästä sotilaita kovinkaan negatiivisessa valossa ja esimerkiksi kohtaukset, joissa näytetään miten päähenkilö kohtelee paikallista lasta, tuntuvat melkoiselta USA:n sotilaiden inhimillisyyden ja hyvien tarkoitusperien alleviivaamiselta. Samaa aihepiiriä käsitellään huomattavasti kriittisemmin ja rehellisemmin Brian De Palman elokuvassa Redacted ja Paul Haggisin elokuvassa In the Valley of Elah.
Hieno leffahan tämä oli, jossa ei ollut mitään ylimääräistä jos ei sitten mitään ihmeellistäkään. Eli tyypillinen kaikkia tasaisesti, eritoten myös tarinaltaan, miellyttävä Oscar-elokuva. Affleck oli löytänyt vihdoin tasapainon sekä ohjaukseensa että myös näyttelyynsä, chucknorrismainen eleettömyys tuntuu toimivan mikä sopi hyvin tehtyyn, sympatiaa huokuvaan rooliinkin. Mielenkiintoisesti näyttelijöistä muuten jäi mieleen kaikki ne muut, toki tunnetusti tähditetyt sivuosamiehet eikä juurikaan itse tapahtumien keskipisteessä olleet panttivangit, mutta geneerisinkin jenkki on pelastuksen arvoinen. Vähän lähinnä häiritsi iranilaisten yksitoikkoinen kuvaaminen kiihkoilevina kiilusilminä ja 70-lukulainen tunnelmakin olisi käynyt selville vähemminkin viikseilyin. Mutta elokuvan perusvire miellytti kovasti. ****
Hämärästi muistan jotain tuosta Yhdysvaltojen lähetystön valtaamisesta Iranissa, joten lähtökohdiltaan Argo kiinnosti kovasti ennakkoon. Ben Affleckin naama alkoi vuosien saatossa jo kulumaan siihen malliin, että pidin häntä "menetettynä" tapauksena. Sitten astui kuvaan uusi aluevaltaus, elokuvien ohjaaminen. Mahtavaa, kaveri osaa uudistua ja sai jo osin menetetyn huomioni taas takaisin (joka onkin hänelle varmasti todella tärkeää). Argo. Aluksi ihmettelin mistä moinen nimi on repäisty elokuvalle, mutta tarinan edetessä sekin selvisi. Elokuvan juoni on kyllä uskomaton tositarinaksi. Varsinkin miten paljon taustatyötä ja kulisseja sen eteen piti CIA:n rakentaa, jotta amerikkalaiset panttivangit saatiin Teheranista elävänä ulos. Affleck on kameran takana jopa vakuuttavampi, kuin sen edessä. Vaikkakin on heti myönnettävä, että Argossa hän vetää roolinsa CIA:n virkamiehenä moitteitta. Turhat virnistelyt on jääneet kokonaan pois. Elokuva kuvaa aikakautta uskottavasti. Iranin kansannousu on kuvattu niin aidon näköisesti, kuin vain voi kuvitella. Mieltään osoittavat ihmiset kaduilla, on jopa pelottavan aitoja. Koska kyseessä on draamalla höystetty trilleri, niin elokuvan loppu on melkein pakko kuvata niin kuin se kuvattiin. Jännitystä siis riittää aivan loppuun asti. Hyvä Ben! Jatka samaan malliin. 4,5/5
Suoraviivainen ylemmän keskitason trilleri. Beni osaa näköjään näyttelemisen lisäksi myös ohjata. Jonkinasteinen laatuelokuvan merkki l. todellisuuspaon taso tuli muistaakseni saavutettua; full screenissä ilman kusitaukoja alusta loppuun. Kerrassaan jopa jännittikin välillä vähäsen, mistä lisäpuolikas pisteisiin. 3,5/5