Sinivalkoinen valhe on uskalias dokumenttielokuva, joka kertoo suomalaisen maastohiihdon raadollisen doping-historian ja paljastaa huippu-urheilussa vallitsevan valheiden verkon. Vuoden 2001 Lahden MM-hiihdoista piti tulla jälleen yksi suomalaisen maastohiihdon huippuhetki. Toisin kävi. Seurasi "katastrofaalimaisen suuri häpeä", kun kuusi suomalaista hiihtäjää jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä. Joukkokäry jätti jälkeensä kysymyksiä: oliko kysymys hetken hairahduksesta ja "amatöörien puuhastelusta" vai pitkäaikaisesta, määrätietoisesta ja maailmanlaajuisesta huijauksesta? Sinivalkoinen valhe -elokuvassa käydään läpi dopingin historiaa maastohiihdossa 1970-luvulta alkaen nykypäivään saakka, seurataan vuoden 2001 Lahden MM-kisojen dramaattisia vaiheita sekä vuonna 1998 alkanutta STT:n dopingoikeudenkäyntiä. Pitkän ja perusteellisen tutkimustyön tuloksena elokuvassa on runsaasti uutta tietoa suomalaisen maastohiihdon dopingkulttuurista; sen synnystä, sen laajuudesta ja keskeisistä vaikuttajista. Elokuva pitää sisällään suomalaisten ja kansainvälisten doping-kulttuurin asiantuntijoiden, valmentajien ja urheilijoiden haastatteluja sekä eri lähteistä koottua arkistomateriaalia. Näiden kautta piirtyy armoton kuva järjestelmästä, jossa sankareita luotiin hinnalla millä hyvänsä. Keinoja ei kaihdettu eikä kansa kysellyt niiden perään. Elokuva osoittaa urheilun kautta, kuinka yhteiskuntamme luo pohjan kaksinaismoralistiselle voitontavoittelulle. Se herättää myös kysymyksen, heijastavatko urheilun vääristymät koko yhteiskunnan vääristymiä. Toimiiko koko yhteiskunta samanlaisten pelisääntöjen mukaan. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 05.10.2012
Erittäin osuva ja onnistunut dokumentti. 2 tuntia meni kuin siivillä. Halonen ei pelkää tarttua arkaan aiheeseen. Miinus tulee siitä kun monet haastatteluun pyydetyt kieltäytyivät tulemasta, mutta toisaalta sekään ei ole tekijöiden vika. ****
Olihan niin tarkoitushakuinen elokuva, että harvoin dokumentin nimellä näin epäobjektiivista tuotosta tehdään. Kieltämättä elokuva oli viihdyttävä, ja katsellessa aika todellakin suorastaan lensi kuin suomalaishiihtäjät Lahdessa 2001. Anyway, tämännoin 10 vuotta liian myöhään tehdyn elokuvan jälkeen tiedetään, että kaikki suomalaisten hiihtäjien saavutukset kautta historian johtuvat vain ja ainoastaan kiellettyjen keinojen käytöstä. Elokuva paljasti myös sen, että hiihtäjämme ovat raukkoja, jotka tottelevat rahankiilto silmissään epärehellisiä valmentajia. Tätä samaa on ollut myös Italiassa (ilmeisesti siellä oli kiva käydä tekemässä elokuvaa) ja vahva epäily voidaan asettaa norjalaisten ja ruotsalaisten niskaan. Hoh hoijaa, maastohiihto on niin tylsä laji, että ei sitä kukaan enää seuraa. Uskottavana dokumenttina 2/5, viihdyttävänä elokuvana 4/5.
Tieteelliset tutkimukset parhaimillaan? Dokumentit ovat kuitenkin jonkun mielipide, joka on heti subjektiivinen kun se kuvataan ja leikataan. Kamera aina valehtelee ja ihminen sen takana tekee aina päätöksen mitä kuvataan ja mitä ei. Tämä ei ole kritiikki dokumentteja kohtaan, vaan pelkästään asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä.
Tämä nyt on jo lähtökohdiltaan niin paska aihe kuin ikinä voi olla. Voitteko kuvitella yhtään toista kansakuntaa joka vapaaehtoisesti hakkaa itseään piikkinuijalla munille ? Samaten nuo dopingoikeudenkäynnit. Ihan niinkuin ne nyt puhdistaisivat Suomen mainetta tai omaatuntoa. Dopingmaana Suomi ei ole lähelläkään kärkeä. Silti kaikille halutaan nyt antaa sellainen kuva ja ulkomailla meille vain naureskellaan että vittu kun ovat tyhmiä. Muille pohjoismaille ei tulisi mieleenkään ryvettää itseään julkisesti tällä lailla. Puhumattakaan Venäjästä tai USA:sta joka on kaikkien aikojen doping-ykkönen. Kyllä, se ei ole DDR vaan USA. Rahalla pääsee. Mutta kai tämä on nyt sitten se suomalainen mielenlaatu. Itsemurhatilastojen kärjessä, nyt myös urheilullisesti.
Doping-oikeudenkäynneissä ei ole kyse mistään maineen puhdistamisesta, vaan siitä että tietyt henkilöt vaativat ja saivat Yleltä vahingonkorvauksia kunnianloukkauksesta, vaikka puhuivat paskaa. Se ei ole missään nimessä hyväksyttävää ja tekee pilaa suomalaisesta oikeuslaitoksesta (toki niin tekee moni muukin). Joka tapauksessa asiaa on puitu ja puitu ainoastaan siksi, että aikanaan maksettiin näitä vahingonkorvauksia ja mielestäni tämä oikeudenkäynti on ollut täysin perusteltua.
Kyllä Suomi on edelleen maana hyvin vahvasti sellainen, että suljetaan silmät ja korvat kaikelta oikealta kritiikiltä ja keskitytään vaan näennäiseen itsensä hakkaamiseen. Dokkari oli äärimmäisen tärkeä jo siksi, että sen vastaanotto näytti miten keskenkasvuista täällä on dialogi juurikin maamme mokista. Se päivä kun joku oikeasti ottaa tehtäväksi toteuttaa dokkari maamme keskitysleireistä sodan aikana, pääsee varmasti helvetti irti. Muuten, USAssa nostetaan isot mekkalat kyllä aina noista käryistä ja dopingeista. Siellä vaan satutaan ymmärtämään itsetunnon päälle.
Omasta mielestäni paikkaansa puolustava dokumentti. En nähnyt ensimmäistä puolituntista, mutta ainakin sen jälkeen ollut osuus oli täyttä asiaa. Eihän tämä ollut mitään itsesäälissä rypemistä, vaan totuuden etsimistä ja sen osoittamista, että muillakin on ollut ihan yhtä likaiset jauhot pusseissaan. Se tulee olemaan NIIN herkullinen hetki, kun norjalaiset joskus kärähtävät. SIINÄ menee koko maalta itsetunto! Oli myös mielenkiintoista taas palata tuohon Lahden surkuhupaiseen näytelmään, jota tuli jo aikoinaan livenä suu virneessä katseltua. Itselläni meni silloin fiilis ja en ole sen jälkeen hiihtoa seurannut edes olympia-tasolla. Onhan se aivan selvä, että suomalaisten menestys perustui 70-luvulta alkaen dopingin käyttöön. Se, että onko ollut ylipäänsä yhtään puhdasta voittajaa missään ammattilaiskestävyyslajissa vuoden 1970 jälkeen on erittäin hyvä kysymys. Ainut oikea tragedia Lahden tapauksessa on Mika Myllylän kohtalo.
Juu. Dokumentti tämäkin, mutta kun liikutaan sana vastaan sana, niin näillä ei ole muuta merkitystä kuin kertoa ihmisille, jotka eivät ole koskaan järkeään käyttäneet, missä mennään. Muuten täysin turhanpäiväistä jankkaamista asioista, joihin totuutta ei löydy koskaan, koska kukaan ei myönnä mitään. Kaikki jotenkin edes asioista ymmärtävät muutenkin tietävät missä mennään tai missä on menty. Esimerkkinä miksi kukaan Norjalainen ei koskaan ole kiinni jäänyt mistään, vaikka muualla sentään joku aina slloin tällöin on narahtanut. Eli näillä dokumenteilla ei ole mitään uutta annettavaa ennenkuin iso joukko ihmisiä myöntää käytön. Mutta tämähän ei todellakaan ole ilmeisesti vittumaisen pyöräilijä Armstrongin elämää katsoneiden tympääntyneiden kollegoiden maailmaa. Vaan Norjalaisten hoitamaa asiaa.
Ei nyt tarvitse edes liioitella: Korjataan nyt sen verran, että moiseen kuntoon nainen ei ilman aineita voi päätyä. Olkoon vaikka norjalainen MM-kisojen hiihtokuningatar Marit Björgen. Ei vaan voi. Vai onko jollain parempaa tietoa? Spoiler
Hyvä/huono esimerkki on sensaatiohakuinen M.Moore, joka vääristelee ja jopa valehtelee "dokkareissaan". Repliikkejä ja videokuvaa otetaan irti konteksteista ja leikataan aivan johonkin toiseen kohtaan. Moorestakin on tehty dokkari, jossa osoitetaan joitakin hänen horinoitaan. Mutta joo, tämä dokumentti oli ihan katsottava, vaikka kertojan ääni oli täysin paska. Keskittyminen hajosi kerta toisensa jälkeen siihen mukajännittävään, kuiskailevaan ja amatöörimäiseen höpinään, mikä ärsytti todella paljon. Toivottavasti Halonen antaa oikean ammattilaisen puhua seuraavalla kerralla, koska kertojan ääni on suuri osa dokkareita.
Jep, parhaimmillaan nimenomaan. Jos tehdään tieteellinen dokumentti niiden teorioiden pohjalta, joita oli 1800-luvulla, niin melko huvittavalta voi vaikuttaa nykyään. Ihan samalla tavalla vuonna 2100 näistä tämän päivän tiedehypoteeseista tulee löytymään materiaalia, jota pidetään aivan hölmönä
Tämä oli hyvä elokuva katsottavaksi näin kisojen alkuun. Kiinnostavaa asiaa, joskin vain kohtalaiseen dokumenttielokuvaan koostettuna.