Les Misérables (2012) (Tom Hooper / Hugh Jackman, Russell Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Helena Bonham Carter, Sacha Baron Cohen)

En ole yhdellekään elokuvalle antanut useampaan vuoteen täyttä kymppiä. Mutta Les Miserables ansaitsi sen täysin. Uskomatonta menoa koko elokuvan pituudelta ja Russel Crowen viimeinen laulu oli erittäin nautittavaa kuunneltavaa (alkupuolella oli vaikuttanut hieman heikommalta kuin muut laulajat porukassa, mutta veti pisteet kotiin tuossa viimeisessä laulussaan).

Jos joku ansaitsisi tänä vuonna parhaan elokuvan Oscarin niin tämä.

 

Eh, tää on siis joku musikaali? Vaikutti jo mielenkiintoselta, kun pidän klassisista tarinoista lähtökohtaisesti.

 

Musikaali, mutta yleisestä trendistä poikkeava monessa suhteessa (mm. laulut on laulettu aidosti näyttelyn yhteydessä eikä studiossa). Suosittelen kyllä, jos tarina kiinnostaa ollenkaan.

 

Jep... taitaa jäädä katsomatta minulta(kin) juuri tästä tyystä että on musikaali. Traileri oli jo niin kamalaa katsottavaa että pari tuntia lisää saisi varmaan pääni räjähtämään. Musikaali tyylilajina ei kertakaikkiaan sovi tällaiseen tarinaan. Pitänee hommata jostain se Gerard Depardieun ja John Malkovicin tähdittämä ranskalainen tv-sarja tästä aiheesta... olisko jotain 10v takainen tuotanto se...

 

Hyvät näyttelijät (erästä sietämätöntä lapsinäyttelijää lukuunottamatta), muutamia hienoja musiikki kohtauksia, mutta uskomattoman huonosti ohjattu. Ohjaaja änki itseään jokaiseen kuvaan ja pahimmillaan kamera oli sijoitettu niin hanuriin, ettei lavasteista tai roolisuorituksista saanut mitään irti. Onnettomimmin kävi Hathawaylle, jonka "antakaa nyt se Oscar" suoritus jäi noin kymmenen minuutin tragedia ralliksi. Jackman pelasti paljon, mutta joka kerta kun leffa alkoi saada uutta puhtia niin juuri tämä rienattu ohjaus tuhosi taas fiilikset.

Epätasainen tunnelma, huono rytmitys ja aivan liian uskollinen teatteriversiolle, joka sai leffan vaikuttamaan tönköltä ja purkitetulta.

2/5

 

Aivan. Pitää vetää sanoja sikäli takaisin, että Oscareissa nähdyn perusteella tämähän vaikuttaa aivan mahtavalta ja sielläkin näyttelijöiden esitys oli hieno.

 

En ikinä uskonut että musikaalista voi saada näin hyvän elokuvan. Ohjaus oli erittäin paikallaan, modernia steady-camin käyttöä ja suorasukaisia kuvakulmia tällaisessa versiossa mun mielestä tarvittiin, jotta saatiin pääasiallisesti upeat näyttelijäsuoritukset ja ennenkaikkea suurimmaksi osaksi (livenä) lauletut vuorosanat hyvin talteen. Snadisti pituuttahan tällä oli, ja olishan tosta aika helposti saanu tehtyä kaksikin leffaa (varsinkin kun directors cut taisi olla alunperin jotain neljä tuntia), mutta kyllä tälle on pakko antaa viisi tähteä viidestä. Näyttelijöistä Hugh Jackman ja ennen kaikkea lyhyessä ruutuajassa kertakaikkisen huikean roolisuorituksen tehnyt Anne Hathaway pääsivät meikäläisen listalla A-listalle.

 

Täyden kympin leffa! Loistavasti toteutettu hengästyttävä kokemus. Ei kannata jättä väliin syystä että on musikaali. Ei tämä turhaan melkein 200 miljoonaa dollaria ole jenkiessä tehnyt.

 

Erittäin hyvä muttei täydellinen. Eniten (muttei silti mitenkään hirmuisesti) ihmetytti Bonham Carter & Baron Cohen -duon toilailut. Joten liian överiksi vedetty ja muuhun tyyliin sopimattomasti kieli poskessa toteutettu 'systeemi'. Suomennos oli kehnohko. Muuteltu sanoja aivan liikaa ja toisinaan jopa merkityksiäkin. Ymmärrän toki ettei musiikkia käännetä sanasta sanaan, mutta tässä tuli toistuvasti mieleen että 'tuokin kohta olisi ollut parempi sanoa näin'. Kamera tuppasi ajoittain liiankin likelle hahmoja ja siksi kuvat jäivät paikoitellen 'suppeiksi'. Hieman laajemmat otokset olisivat toimineet parissa kohtaa paremmin.

Näyttelijöiden työskentely oli kuitenkin erinomaista. Kuin myös puvustus ja lavastus ja tarinan kuljetus ja melkein kaikki muukin. Aito laulaminen näkyi ja kuului sekä välitti tunteita upeasti. En ole ennen kuullut teatterissa yhtä monelta suunnalta naishenkilöiden nyyhkytystä. Vanha 'tiedossa oleva' tarina ei vienyt tehoa pois lainkaan.

Pienine heikkouksineen on kuitenkin tyydyttävä arvosanaan 4/5.
Oscarit olivat kategorioissaan ansaitut ja olisihan vielä yhden pystin voinut antaa Jackmanillekin.

 

Eikös ne tekstitykset olleet musikaalin suomennetusta versiosta? Näin ainakin ymmärsin ja jotenkin niitä alkoi siinä leffan aikana myöskin mielessään sovittamaan melodiaan.

Olen samaa mieltä Heikkisen kanssa tuosta Baron Cohenista. Ei toiminut Thénardierin roolissa ainakaan meikäläiselle ja muutenkin ko. pariskunnasta tuli liikaa mieleen Sweeney Todd, jossa molemmat vetivät hyvin saman tyyppiset roolit.

 

En vielä ole leffaa nähnyt, mutta kyllä musikaaliversiossakin (ainakin siinä produktiossa jonka olen nähnyt) ko. roolit olivat yliampuvia sählääjiä.

 

Joo niinhän ne ovat. Ongelma on tosiaan omalla kohdalla siitä, että tuo Baron Cohen ei vaan toimi. Ali G:n ja Boratin hahmojen ulkopuolella siis.

 

Erinomain elokuvamusikaali, mielestäni 10- omassa lajissaan. Kuningasidea on ollut tallentaa laulut live-ottoina. Miksiköhän näin ei ole tehty aiemmin vai onko? Muissa musikaaleissa on ollut pääosissa henkilöitä jotka ovat sekä erinomaisia laulamaan että näyttelemään, mutta vaikka tässä elokuvassa ei mielestäni ole montaa esittäjää, joka on sekä erinomainen näyttelijä että laulaja, niin live-ottojen takia tässä on elokuvamusikaaleissa ennen näkemätöntä ja kuulematonta realismia sekä tunnetta mukana.

Baron Cohenin ja Bonhan Carterin sähläilystä olen samaa mieltä aiempien kommenttien kanssa. Mielestäni tässä kumarrettiin liikaa teatterimaisuudelle, vähempikin olisi riittänyt.

 

Nyt kävin elokuvankin katsomassa. Minua ei häirinnyt tuo parivaljakko. Eivät ne ainakaan enempää överiksi vedettyjä oleet kuin West End versiossa.

 

Alkuperäinen teos on toki tavattu kannesta kanteen, ja rasitteena meikäläisellä on suunnaton vastenmielisyys musikaaleja kohtaan. Lähtökohtaisesti en tätä elokuvaa kovin innoissani alkanut katsomaan, mutta miehen on pakko tehdä myös epämiellyttäviä asioita säilyttääkeen rauhan kotona. Akka oli leffan jostain saanut käsiinsä ja pakkohan se sitten oli katsoa. Varasin punaviinilasin lisäksi sohvan viereen 3 olutta, ihan vaan sen vuoksi että voisin uskottavasti lähteä vessareissulle ja viipyä siellä pitkään. Mutta mitä ihmettä, tämähän oli vallan toimivaa viihdettä. Kovin taitavia ja osaavia nuo näyttelijät tuppasivat olemaan, juoni kulki kuten pitikin ja kerronta niin kuin olettaa saattaa. Heteromieheksi tykkäsin yllättävän paljon tästä musikaalista. 4/5.

 

Tulipa juuri katsottua tämä odotettu elokuva. Huikeeta! Elämäni ensimmäinen musikaali, jonka a) tahdoin oikeasti nähdä ja b) joka oli myös sen arvoinen. No, aikoinaan Rocky Horror Picture Showssa oli toki oma karu viehätyksensä. Kaikki tässä toimi. Mahtavat roolit, kuvaus, valtavaa tunnelmaa, tapahtumien rullatessa silti kepeästi eteenpäin. Hathawayn kohtaus toki se koskettavin, mutta niitä oli monia muitakin. Ainoastaan pieneksi kysymysmerkiksi jäi kerronnan tasaisuus, pituus huomioon ottaen. Crowen ja Jackmanin välinen mittely oli herkullista seurattavaa alusta lähtien. Monia hienoja sivuosarooleja, mm. Baron Cohen yllätti. Tasapainoinen draama.

Tuntuu kyllä nyt suorastaan rikokselta ihmisyyttä kohtaan, että samana vuonna oli ylipäänsä edes ehdolla Djangon, Pi:n ja Zero Dark Thirtyn kaltaisia tuotantoja.


****½