Toimialan sisällä Apple on vastaavalla tavalla premiumia kuin Gene omallaan. Vertaa vaikka tuki, iPhone 3GS, joka tuli myyntiin kesällä 2009, sai juuri uusimman käyttispäivityksen (iOS6.1). Muiden älyluurien, jotka samaan aikaa tulivat myyntin tuki on lakannut vuosia sitten. Tai vaikka kotelo, Genessä metalia, erittäin tukeva, jne. Vastaavasti Applen tuotteissa, yhdestä alumiinipalasta tehty. Pääsääntöisesti muut älyluurit muovia/kuoret osista ja muut kaiuttimet jotain puuperäistä levyä. Yksi aktiivikaiuttimen valitaperuste onkin monikäyttöisyys. Pari mukaan ja sopiva johto, niin suoraan puhelimesta voi kuunnella hyvää hifilaatua.
G2:een varmaankin viitattiin tässä "kotimallilla". Sitä miksi se on kalliimpi, voin vain arvailla. Juuri tullut markkinoille, kotikäyttäjiltä (ns. fanipojilta) voi helpommin pyytää kovempaa hintaa, jne...? Se mikä on mihinkin käyttöön liian pieni tai suuri, kannattaa jokaisen toki itse miettiä (jopa koekuunnella omassa tilassaan). 6010:kin on monella tyytyväisellä käyttäjällä. Aika harvoin on toisaalta jälkeen päin harmiteltu, että tuli liian isot ostettua.
Suosittelen myös sitä, että käy kokeilemassa. Mulla oli kajarien osto pari vuotta sitten ajankohtainen ja kävin kuuntelemassa genelecit (tais olla 8020) ja mua se äänimaailma häiritsi. Oli jotenkin liian erottuvat, ts. rummut eivät kuulostaneet olevan osa musiikkia, vaan erilliset kapineet muun päällä. Mutta osa saattaa tosta tykätä. Tämä seuraava on sitten vaan mutua, mutta ton kuuntelukokemuksen perusteella jäi sellainen fiilis, että jos yhtään kattelee leffaa eri kohdissa huonetta, liikkuu tms. niin aktiivit eivät ole optimiratkaisu, koska suuntaavat äänen niin tarkkaan. Mutta jos olet valmis istumaan pää liikkumatta tasan tietyssä paikassa katsomassa leffaa tai kuuntelemassa musaa, niin ehkä sitten.
Ja korostetaan vielä, että mieluummin pyytää lainaksi kotiin koekuunteluun. Tila vaikuttaa paljon kaiuttimen lopulliseen sointiin. Voimakas suuntaavuus ei minun käsittäkseni ole mitenkään kaiuttimen aktiivisuudesta aiheutuva piirre.
Kuuntelukoulutuksen puutetta vain. Yhdistettynä kenties ns. karvaisen totuuden kuulemiseen kys. rumpumiksauksesta. Kirjaimet ja numerotkin ovat aluksi häiritseviä koukeroita, kunnes yksilö harjaantuu lukemaan ja laskemaan. Mutuapa hyvinkin. Ei liity kaiuttimen aktiivisuuteen, vaan laadukkaisiin äänentoistolaitteisiin yleensä. Tai oikeastaan niiden tarpeettomuuteen kys. tyyppisille kuuntelijoille. Levottoman ADHD-kuuntelijan paikallaan pysymättömään taustakuuntelutapaan riittävä toistin on esim. laadukas Schneider-kasettinauhuri (29,95 € Gigantista).
Äänentoistoharrastustahan ei missään nimessä voi harrastaa niin kuin itse kokee saavansa siitä parhaan nautinnon, sillä ainut ja oikea tie on aktiivi, mielellään vielä Genelec ja hanurinsa penkkiin juurruttaminen. Itse kuulun siihen ihmeelliseen ryhmään audioharrastajia, jotka saattavat jopa huomaamattaan liikuttaa päätään tai hakea mukavampaa asentoa kuuntelusession aikana, olen siis ilmeisen ADHD. Jostain käsittämättömästä syystä nautin silti musiikin kuuntelusta ei-niin-täydellisesti-suuntaavilla kaiuttimillani, jotka itse asiassa jopa aivan tieten tahtoen valitsin juuri itselleni.
Kuten muissakin kansalaistaidoissa, esim. lukemisessa ja laskemisessa: jos kukaan ei opeta, ihminen harvemmin niitä oppii. Tämän takia myös audiossa tarvitaan opastusta oikeasta. Aapiskukon tilalla toimii Genelec ja pulpetissa istumisen korvaa spotissa istuminen. Opinto-ohjelmaan kuuluu myös Taajuusvasteoppi. (Reaaliäänentoiston Genelec Jugend -kurssit) Välillä metsäläiskuuntelijoita joutuu kyllä patistamaan ihan ruoskal.... ööh karttakepillä oikeaan suuntaan koska itse laitetelineen takana keksityt pukstaavit ovat ehtineet juurtua kalloon melko tiukasti (Reaaliäänentoiston Aikuissubjektivistien eheytyskurssit). Kotimaisen Reaaliäänentoistojärjestelmän tavoite on kehittää suomalaisista kuuntelijoista maailman puhtaimpia hifistejä ja poistaa subjektivismi maamme audiokulttuurista. Kysymys ei ollut ymmärtääkseni pään liikuttelusta tai asennon hienosäädöstä, mitkä ovat normaalin kuunteluliikkumisen toleranssissa, vaan raa´sta sieltä-sun-täältä -kuuntelusta. Sieltä sun täältä kuuntelussa sattuu nyt olemaan kaksi ongelmaa: huoneen akustiikka ja audiosysteemin kalibroinnin säilyminen. Sieltä sun täältä kuuntelemisessa kuunteluhuoneen akustiikan pitäisi ensinnäkin olla todella hyvä. Sillä kalibrointi voi toimia täysin oikein vain yhdessä kuuntelupisteessä kerrallaan. Equtukset, kanavien tasonsäädöt ja kaiuttimien suuntaukset menevät auberilleen jos kuuntelija ei saa itseään pysymään paikallaan kuuntelun aikana. Conard väitti "että jos yhtään kattelee leffaa eri kohdissa huonetta, liikkuu tms. niin aktiivit eivät ole optimiratkaisu, koska suuntaavat äänen niin tarkkaan". Tuo väite on täyttä palturia. Pienet Genelecit eivät ole niin suuntaavia. Niitä voi oikein hyvin (väärin)käyttää myös sieltä sun täältä kuunneltavana yleiskaiuttimena siinä kuin muitakin pikkukaiuttimia. Siis jos näin kertakaikkiaan on päästävä tekemään ja onnellisuus on siitä kiinni. Tästä on kuitenkin velvoitettu tekemään koko sivun kokoisen MIINUKSEN henkilökohtaiseen Audiovihkoonsa.
En allekirjoita ylläolevaa. Itselläni tulee olohuoneessani soitettua taustamusiikkia 6020-parilla ja kyllä se kuulostaa ihan hyvältä taustamusiikiksi. Kuunteluetäisydet vaihtelee 3-6 metriin. Olohuoneessani on myös nojatuoli, joka muodostaa tämän 6020-parin kanssa kuuntelukolmion, jonka kunkin sivun pituus on 3 metriä. Musiikki keskittyneesti kuunneltuna nojatuolissa kuulostaa todella hyvältä. Musiikki kuulostaa ihan mukavalta myös muualla huoneessa. On ollut kaikenlaisa passiivikaiuttimiakin tässä tilassa. ELACin BS244-pari oli monta vuotta. Toimi melko piktälti samalla tavoin, lukuunottamatta sitä että oli vieläkin suuntaavampi kuin genelecit, silti oli ihan kuunneltavaa muuallakin kuin "sweet-spotissa". Summarum, yhteenvetona: oli setti sitten 2-kanavainen/monikanavainen, passiivinen/aktiivinen musiikki ja leffat kuulostaa parhaalta aina siitä keskipisteestä, ei sieltä toiselta puolelta huonetta.
Se nyt on täysin selvää, että huoneen eri kohdissa akustiikka on erilainen. On itselläkin totta kai kuuntelupiste paikassa X, josta kuuntelen kun haluan saada parhaan audiokokemuksen. Koen siitä huolimatta kaiuttimet, joissa se 15cm pään liikuttaminen sivusuunnassa muuttaa äänikuvaa merkittävästi itselleni huonosti soveltuviksi, ei siinä ole mitään sen kummallisempaa.
Tuokin totetutuu melkeinpä kaikilla kaiuttimilla jos vaan kaiuttimet on suunnattu voimakkaasti kohti kuuntelupistettä. Lievempi suuntaus eli enemmän ohi suunnattuna, on päänkin liikuttelu vapaampaa ilman että hirveästi vaikuttaisi äänikuvaan. Esim. jos suuntaa Genelecit ohi kuuntelupisteestä, aika vapaasti saa lötköttää siinä nojatuolissa missä noita kuuntelee ilman että on hirveästi vaikutusta. Edelleenkin, itselläni on kokemusta passiivikaiuttimista missä oman liikkumisen vaikutus äänikuvaan on ollut suurempi kuin huhupuheiden mukaan missään aktiivikaiuttimissa.
No jos nyt ajatellaan stereokuvittamisen luontaisia rajoituksia ja miten kaiutin yhdessä stereopartnerinsa kanssa tämän haamukuvan ylipäätään generoi, niin pitäisi olla melko selvää, että muutoksia alkaa sivuliikkumisella kuulumaan. Täysin väistämättä. Sitä selvemmin, mitä suurempi osa se 15 senttiä on stereokannan leveydestä l. mitä pienempi kuuntelukolmio on ja mitä puhtaammin itse kaiutin toistaa. Tietenkin jos kaiutin ei kovin tarkkaan stereokuvan piirtoon pysty noin muutenkaan, niin eivät pienet sivusiirtymätkään sieltä muun värityskirjan rapinan seasta niin helposti kuulu. Elikkäs on kysymyksessä tämmöinen vähän koloratuurihenkisempi tapaus, ns. värityskirja-kaiutin; hallitsemattomasti suuntaava, värittynyt keskialue, vasteet päin petolinnun peräpolaaria jne.
Mulla samat kokemukset. Lähikenttäkuuntelussa akustoimattomassa huoneessa diskantti dipattunakin soundi on välillä turhan armoton, mutta taustamusana kauempaa toimii jopa paremmin.
Mielenkiintoinen näkemys äänentoistosta. Eikö koko touhu pitäisi ensin saada paljon nykyistä täsmällisemmälle pohjalle jotta voitaisiin unohtaa kaikenlainen subjektiivisuus? Itse ainakin ole sitä mieltä että hyvin tunnetuilla asioilla äänentoistossa on ainoastaan jonkinlainen korrelaatio havaitun äänen "aitouden" kanssa, mitä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan. Siis esimerkiksi tasainen taajuusvaste enteilee usein paremmasta lopputuloksesta, muttei missään nimessä aina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aktiivisella suodatuksella on toki paljon etuja passiiviseen verrattuna, mutta se riippuu aivan tilanteesta kuinka hyvin näitä etuja on jonkin tietyn laitteen suunnittelussa käytetty hyväksi. Ei siis ole mielekästä sanoa jonkin laitteen olevan jotain toista parempi vain siksi että siinä on käytetty aktiivista suodatusta.
Äänentoisto on Reaaliäänentoistossa erittäin täsmällisellä pohjalla, koska kuuntelukuri ja rähinäremmi ovat maksimaalisen tiukalla. Tavoitteeseen edetään lineaarisesti ja suoraviivaisesti suunnitelman mukaan, eikä laitejojoon jäädä sätkimään. Kun tavoite on saavutettu, päivitysvalo ei jää vilkkumaan vaan se sammuu. Reaaliäänentoistossa toistoketjun ihminen on ketjun ainoa epätäsmällisellä pohjalla oleva lenkki. Reaaliäänentoisto perustuu tämän itsepetoksen paljastamiseen, ymmärtämiseen ja tuuliviiritekijöitten eliminointiin raa´alla harjaantumisella. Tavoitteena on poistaa aivojen subjektivismikeskuksesta sulakkeet l. kehittää Täydellinen Kuuntelija jolle kaikki subjektiivinen on vierasta. Tasainen taajusvaste enteilee... tasaista taajuusvastetta. Kyllä. Aina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Edes subjektivistit eivät saa tasaista taajuusvastetta sönköttämällä mutkille. Tasainen taajuusvaste on aina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa erittäin tavoiteltava asia, ellei kyseessä ole erikoissovellus jossa se ei saa olla suora. Äänisysteemissä voi olla kuitenkin pielessä n. kolme miljoonaa muutakin asiaa. Tasainen taajuusvaste ei tämän takia yksinään riitä aina ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa. AES:n komiteaselvityksen mukaan tasainen taajuusvaste ei auta mm. kaukosäätimen patterien loppumiseen, kuuntelijan ADHD:hen ja paskaan musiikkiin. Niin. Jos tarjolla olevia valtteja ei osaa/halua/tajua käyttää, minkäs teet. Pokerissakin on täysin mahdollista hävitä värisuora kädessään. Kuten sanoin:
Pulma on mielestäni siinä, että tuota mainitsemaasi tavoitetta ei ole mahdollista muotoilla täsmällisesti. Tai niin täsmällisesti kuin nykyisin tunnetuilla keinoilla on mahdollista, eli matemaattisesti. Mikäli siis oletetaan tunnettu matematiikka ristiriidattomaksi. Tämän jälkeen ei tarvita kuin formaali ehto täydelliselle äänentoistimelle, jolloin voidaan unohtaa kaikenlaiset kokeilut, koekuuntelut ja mittaukset. Tällöin voitaisiin ennalta sanoa onko jokin äänentoistin täydellinen vai ei, rakentamatta sitä oikeasti. Mutta kun tuollainen formaali ehto puuttuu, ei auta kuin valita sellaiset laitteet joilla kelpaa kuunnella.
Olet väärässä. Tavoite on todella helppo muotoilla. Se on riittävästi* puhdasta SPL:ää koko audiokaistalla kuuntelijan pääkallon kuuloaukoista sisään. Niin pienillä huone- ja muilla värityksillä kuin mahdollista. Das Resepti tähän on kaiutinkuunteluun oikeasti (eikä vain teoriassa) kykeneville henkilöille A) riittävän* julmat Genelecit B) 300 - 3000 kg villaa huoneeseen. Niille Reaaliäänentoistajille jotka eivät tähän kykene, resepti on A) Sennheiser HD 600 tai HD 800 henkilökohtainen aktiivikorvakaiutin B) 0 ohminen kuulokereikä Tässä vielä lauseke matemaattisessa muodossa: Koodi: Kaiutinkuuntelun kestävä ympäristö = true ---> Genelec Kaiutinkuuntelun kestävä ympäristö = false ---> Sennheiser Kuten voimme edellisestä päätellä, aktiivikaiutinta napsahtaa Reaaliäänentoistossa väistämättä. Kysymys on vain oikeasta aktiivikaiuttimesta oikeaan tilanteeseen. Audio und Aktiivikaiutin macht frei. *) = SPL:n riittävyys ja Genelecin kaliberi määritellään tapauskohtaisesti kuuntelijayksilön tilanteen mukaan.