Aina puhuttelevista elementtikerrostaloista toisenlaiseen ympäristöön jos joku jaksaa tällaiseen ottaa kantaa: Olen remontoinut n. 120 m2 verstastilaa n. 100 vuotta vanhaan rakennukseen. Väliseiniin on tehty sen verran aukkoja, että voidaan ajatella tämän olevan lähes yhtä tilaa. Seinien paksuus on 60 cm, lattia ja katto betonia, korkeus 270. Tavaraa ei ole vielä kovin paljoa, eli nythän siellä kaikuu puheäänikin. Tuli kuitenkin niin hieno, että ajattelin jonkinlaista äänentoistoakin tuonne virittää. Vahvistimena on yleisön takavuosien suosikki Sony STR-DB790 tai DB798. Lähinnä kiinnostaisi valistuneet arviot siitä, minkätyyppiset kaiuttimet tila vaatii. Laitanko Wharfedale Diamond 9.2/9.3/10.2 tms tyyppiset hyllyämyrit kahteen nurkkaan, vai vaatisiko noi subin, vai olisiko sittenkin viisaampaa laittaa lattiakaiuttimet? Tuolla kuunnellaan musiikkia ja radiota, ei leffoja jne, mutta ääni saisi kuulostaa laadukkaalta ja miellyttävältä (kohtuullisissa määrin). Referenssinä todettakoon, että kaupunkiasunnossamme DB790 + Infinity Primus 150 + Audio Pro Sub Focus on kuulostanut jo ihan kivalta, eli mikään suurhifisti en ole. Yritän hommata noi kaiuttimetkin käytettynä, haluaisin vaan arvioida kokoluokan mahdollisimman oikein etukäteen. Kiitos asiallisista näkemyksistä.
Onko tarkoituksena kuunnella musiikkia enimmäkseen nikkaroinnin ja puuhailun taustamusiikkina? Silloin en ehkä murehtisi liian kriittisesti kaiutinvalintaa, kunhan vain ääntä lähtee sen tarpeeksi, jotta se kuuluu tasohöylän äänen ylitse sinne yli kymmenmetrisen rakennuksen toiseen päätyyn asti. Tila on siis hiukan suuren puoleinen jollekin tavallisille pienille 'hifi' hyllykajareille. Mieluummin lähtisin liikkeelle julkisten tilojen kaiuttimista tai ihan PA-kamoista. PA-kaiuttimissa on suuntaimelliset diskantit ja suuret mid-elementit, joilla ne suuntaavat äänen melko tehokkaasti haluttuun suuntaan. Kuunteluetäisyys voi siksi olla pidempi ja musiiki kantaa suuressakin tilassa. Hyvä PA-kaiutin lähettää ikäänkuin kiilamaisen erittäin kantavan äänikuvion. Pikkuruinen suuntaimeton hifi-hyllykaiutin ei suuntaa ääntä lähes lainkaan, joten kaikki teho häviää seinille, eikä tehokasta kuunteluetäisyyttä kannata odottaa juurikaan kahta tai kolmea metriä enempää. Esimerkiksi RCF ART 310 A on ainakin tämän mukaan hyvä-ääninen ja on se muuallakin saanut kehuja. Pikkuisena bonuksena sille on olemassa räätälöity suojahuppu, joka suojaa pölyltä silloin kun ei musiikkia kuunnella. Kyseinen pönttö on aktiivinen, eli et tarvitse vahvistinta sen kanssa! Musa soi vaikkapa suoraan puhelimen tai tabletin kuulokelähdöstä. CD-soittimen tai vastaavan kanssa olisi hyvä olla jokin etuvahvistin tai volumesäädin, muuten volat joutuu säätämään kumpaankin pönttöön erikseen kajarien takapaneeleista. Kallis, kyllä, mutta saattaa hyvässä lykyssä löytyä käytettynäkin. Ja tarpeettomaksi jäävän vahvarin myynnistä saa jotain. PA-pönttöjä on toki monen hintaisia; tässä listaukset passiveja ja aktiiveja. Passiivi tarkoittaa sitä, että kaiuttimet vaativat erillisen vahvarin. Soivat myös tavallisella kotivahvarilla, myös sinun Sonyllasi (eli ei vaadi mitään erillistä PA-vahvistinta). Itseasiassa herkkyydeltään parempi PA-kaiutin soi samalla vahvistimen wattimäärällä merkittävästi kovempaa kuin pieni huonoherkkyyksinen kotikaiutin. Aktiivi tarkoittaa sitä, että kaiuttimissa on omat sisäiset vahvistimet, ne voi siis liittää sopivalla piuhalla em. tavalla vaikkapa suoraan kiinni tabletin kuulokeliitäntään. Lyhyesti: Minkätyyppiset kaiuttimet tila vaatii? - Suuret, tehokkaat ja ääntä suuntaavat. Tila on lähestulkoon valtava. Laitanko Wharfedale Diamond 9.2/9.3/10.2 tms tyyppiset hyllyämyrit kahteen nurkkaan? - Et laita. Tavalliset hifi-hyllykaiuttimet eivät tule riittämään tuollaisen tilan täyttämiseen.
No joo, just tän tyyppistä analyysiä kaipasin, kiitos vaan. Ei ollut toi PA tullut mieleenkään, mutta vaikuttaisi toimivalta ajatukselta tähän tarkoitukseen. Vois kyllä vaikka kokeilla jos saan passelit kaiuttimet kotiutettua. PA:t lienee sen verran väkevämpää tekoa, että kestää muutenkin paremmin näitä olosuhteita ja muuta siirtelyä. Passiiviversiokin kävisi hyvin, koska vahvistimessa on ensinnäkin radio ja siihen saa helposti liitettyä kaikenlaista soitinta tarvittaessa.
Käytettyjen PA-laitteiden metsästykseen yksi parhaista paikoista Suomessa voisi olla olla Muusikoiden.netin tori. PA-kaiuttimet ovat pääsääntöisesti järeää tekoa sekä fyysisesti että sähköisesti. Niiden pitää olla valmiita kestämään roudauskäyttöä ja kilowattien tehoja. Samoista syistä myös käytössä kuluminen voi olla melkoista. Kaltoinkohdellun näköisiä pönttöjä saattaa löytyä etenkin myynti-ilmoitusten halvemmasta päästä reilusti. Kuitenkin jopa parikymmentä vuotta vanhat pöntöt voivat olla täysin voimissaan, ja hinnoissaan. Esimerkiksi klassikko Cerwin Vegat 80-luvulta ovat kysyttyjä keräilyesineitä ja edelleen (omalla tavallaan) hyvin soivia. Aivan kaikista PA-kajareista ei välttämättä irtoa kovinkaan miellyttävän pehmeitä ja sivistyneitä 'hifisointuja'. Kun kiinnostavan näköinen ilmoitus osuu silmiin, niin kannattaa googlailla kommentteja kyseisten kaiuttimien soundista. Huonojakin on, esim kuulemma kaikkein halvimmat T-Boxit eivät kuulosta kummoisilta, sen lisäksi että mekaanin laatu voi jättää toivomisen varaa. RCF ja Yamaha mallistot ovat saaneet suhteellisen paljon positiivisia kommentteja. Nämä minun kommenttini eivät ole lopullisia totuuksia, vaan lopullinen sopivuus selviää tietenkin koekuuntelulla, jonka mahdollisuuden yleensä myyjä pyydessä tarjoaakin. Tarkimmin kannattaa kiinnittää huomiota yläpään toistoon, joka näissä on yleensä toteutettu kompressiodriverillä sen suuren tehonkeston ja paineentuoton vuoksi. Sellaisen voi potentiaalisesti saada soimaan erittäin rumasti, mutta se on myöskin täysin mahdollista toteuttaa erinomaisesti (kuten aiemman postauksen RCF:ssä).