Anna Karenina (2012) - Joe Wrightin ohjaama tulkinta klassikosta (Keira Knightley, Jude Law, Kelly Macdonald, Aaron Johnson)

Joe Wright on aikaisemmin ohjannut mm. Pride & Prejudicen ja The Atonementin, ja viimeisimmän leffansa kanssa päätyi kokeilemaan vähän erilaista tulkintaa Leo Tolstoin klassikkokirja Anna Kareninasta.

Leffassa osa kohtauksista tapahtuu näyttämöllä, mikä on varsin mielenkiintoinen ratkaisu. Asiasta enemmän esim. tässä videossa: http://insidemovies.ew.com/2012/07/23/keira-knightley-as-anna-karenina/

Traileri: trailer

Omalta osaltani tämä on vuoden odotetuin leffa. Hyvälle tulkinnalle onkin sijaa, koska kaikki aikaisemmat yritykset ovat olleet varsin keskinkertaisia.

 

Hm, pitäisiköhän tuo kirja vaivautua viimeinkin lukemaan... kun sattuu hyllyssäkin olemaan. Ei muuten olisi mutta joitakin vuosia sitten tuli kirppikseltä pelastettua, taisi 50c maksaa per nide. 1910/11 painos.

 

Itse vertailin Eino Kaliman 1910-11 tekemää käännöstä, Lea Pyykön 70-l:n käännöstä ja kolmantena Richard Peaverin ja Larissa Volokhonskyn yhteistyössä tekemää (englanninkielistä) käännöstä.

Suomenkieliset käännökset eivät ole yhtä pilkuntarkkaan käännettyjä, vaan pikemmikin pääpiirteittäin sinne päin. Pyykön käännös oli lisäksi mukacoolisti "modernisoitu", sanavalinnat ja kieliasu eivät tuoneet alkuunkaan mieleen 1800-luvun aatelismiljöötä.

Varmaakin tuo Kaliman käännös on ihan OK, jos suomeksi haluaa lukea. Parempi vaihtoehto olisi uusi englanninkielinen käännös (tosin Kyril Zinovieffin and Jenny Hughesin versiosta en osaa sanoa mitään), ja luonnollisesti paras alkuperäiskielellä

 

Nimi lienee Pevear - sama kaveri, joka on uudelleenkääntänyt lukuisia muitakin klassikoita ja jonka Kolme Muskettisoturia -käännös antoi viimein englanninkieliselle lukijakunnalle miltei aidon kokemuksen tuosta klassikosta. Mukava tietää, että hän on ollut myös Anna Kareninan kimpussa ja täytynee kaivaa tuo käännös itsekin jostain.

 

Sehän noiden käännöskirjojen ongelma yleensäkin on, ja varsinkin suomenkieli on yleensä niin erilaista verrattuna alkuperäiseen että käännökset on väkisinkin vain jotain sinne päin. Tarkkaa käännöstä ei pysty tekemään kun lauseiden rakenteet, mahdolliset sanaleikit yms ei kielestä toiseen käänny.

 

Jjjooh, usein käy mulle niin, että lukaisen jonkin nimen nopeasti, ja jää väärä kirjoitusasu mieleen, kuten tässäkin tapauksessa

Onhan noita Pevearin käännöksiä aika paljonkin. Itse en tykännyt yhtään Crime & Punishmentin ja Brothers Karamazovin fontista Vintage Booksin punakantsisissa paperbackeissa, joten niitä en voi suositella.

E: mutta nyt menee kyllä aika paljon offtopicin puolelle jo, pahoitteluni!

 

Olipas väsynyt leffa. Paukut käytettiin moitteettomaan lavastukseen, valaistukseen, taustamaalauksiin, puvustuksiin ja näyttelijöihin. Kaikki oli viimeisen päälle, ja etenkin valkoisten pukujen ja kynttilöiden hohto ja anamorfisten linssien piirtämät ellipsimäiset "bokehpallurat" olivat maagisen näköisiä. Osa elokuvasta tapahtui ikään kuin teatterissa, ja kamera-ajot ympäri teatteria, lavasteiden vaihdot ja sensellaiset oltiin toteutettu mielenkiintoisesti. Öljyvärimaalausmaista miljöötä, kasvoja ja tapahtumia siis riitti. Valitettavasti Anna Kareninassa pari pikkuseikkaa eivät alkuunkaan toimineet.

Ensimmäisenä ovat henkilöhahmot ja niiden motivaatiot. Hahmojen sielunelämää ei käytännössä juuri ollenkaan avattu katsojille. Kosketuspinta tapahtumiin, ja sitä myöten kiinnostus jäi niin ohueksi, että niiden kohtalosta välittänyt alkuunkaan. Juoni tiivistettynä:

"OOH PRETTY BOI MÄ HALUUN SUN KIKKELIÄ MUN HAAROJEN VÄLIIN MENNÄÄKS PANEE MILLÄÄN EI MITÄÄ VÄLII"

Tälle kuviolle vasta-asetelmana löytyi toinen nuoripari, joka samaan aikaan arpoi suhteensa laatua ja nuhteettomasti ja siveellisesti hoiti suhteitaan keskenään ja muiden ihmisten kanssa. Great moral story, bro. Vaikka yksiulotteisista henkilöistä pääsikin yli, niin nykyihmisiä tarina ei kosketa oikein millään tasolla. Tsaarinajan(?) vanhentuneet moraalikäsitykset eivät puhuttele elokuvassa edes historiallisena kuriositeettina. Anna Kareninassa yritetään kehitellä monenmoista draamaa ja tragediaa, mutta koko elokuva lässähtää ihmisiin kiintymisen ja kulttuurisen merkityksen puutteessa ponnettomaksi pannukakuksi.

Elokuvalla olisi voinut olla paljonkin potentiaalia pelkän nätiltä näyttämisen lisäksi, jos pituutta olisi ollut Gone With the Windin tapaan pari tuntia lisää, jolloin ihmisistä oltaisiin ehditty rauhassa tehdä moniulotteisempia. Nykysuorituksella ei jää käteen kuin kuvankaunis ulkokuori ja vitutus hukatusta potentiaalista.

2/5

 

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Hienolta näytti ja se miten monet kohtauksesta toiseen siirtymiset tapahtuivat jopa täysin saumattomasti vaikka tapahtumapaikka ja osa henkilöistä vaihtui, oli kyllä hienosti toteutettu. Teknisenä suorituksena tätä leffaa voikin mielestäni pitää lähes täydellisenä.

Sisältö onkin sitten toinen juttu, mutta sekin mielestäni toimi pääpiirteissään kohtuullisesti vaikka materiaalia selvästi olisi ollut useampaankin leffaan. Kiirettä piti välillä niin että kohtaukset tuntuivat vaihtuvan välillä muutaman sekunnin välein, heti kun kaikki joilla oli jotain merkitystä olivat tärkeät vuorosanansa sanoneet. Kirja on vieläkin lukematta mutta oletan että se ei etene ihan näin adhd-tahtiin.

Tuosta sitten en olekaan samaa mieltä, ollenkaan. Kyllähän tässä selvästi monellakin asialla oli väliä tarinan henkilöille, erityisesti ihmissuhteilla ja sosiaalisella asemalla. Näiden asioiden merkitystä käsiteltiin moneen kertaan ja niiden päällehän tämä tarina on muutenkin rakennettu. Kuitenkin monien sivuhenkilöiden ja päähenkilöiden välinen suhde jäi vähän epäselväksi, eli kuka nyt oli sukua ja kenelle ja kuka muuten vaan tuttu... Päähenkilöiden kolmiodraama nyt sentään tuli selväksi.

Ehkä tämä pitäisi vielä katsoa uudemman kerran mutta en kyllä heti jaksa...

3,5/5

 

Tulipa nähtyä, mutta pettymyshän tuo oli. Mitään kemiaa ei näyttänyt olevan Anna Kareninan ja sen solttupojan välillä ja lavasteiden vaihdot ja teatterin lava -tempaus näytti lähinnä temppuilulta. Mitään lisäarvoa se ei elokuvaan tuonut. Tarinahan oli tuo perinteinen "jos teet pahasti, niin sitten sinulle käy pahasti", eli Anna teki tyhmästi ja sitten vielä pahasti ja sai sitten rangaistuksensa. Hyvä moraalitarina ja -opetus muuten, mutta turhan tuttu ja klassinen kantaakseen elokuvaa.

Tekisi melkein mieli pudottaa pisteitä enemmänkin tuon lavastetemppuilun vuoksi, mutta antaa nyt mennä tällä...

2/5

 

Uskomattoman upea visuaalinen kokemus. Kaikki muu tässä leffassa sitten tökkikin pahasti ja niistä ongelmista voitte halukkaat lukea tuosta pari edellistä postausta.Ihailin kaunista kuvaa hetken, sitten tiirailin kelloa, että loppuis jo. Ja miksi katsoin? No kun taas se meillä asuva nainen halusi tämän katsoa ja mina tietenkin lampaana kyhjötin siinä sohvalla vieressä. Ei se nainenkaan tästä pitänyt, vaan kehui kirjan paremmaksi. 1/5.