Juoppohullun päiväkirja (2012) (Lauri Maijala / Joonas Saartamo, Krista Kosonen, Santtu Karvonen, Johannes Holopainen)

Teatterissa katsoma traileri näytti kyllä niin hyvältä, että ei tätä elokuvaa voi missata

edit. Kyllä traileri petti pahasti.. Surkein kotimainen elokuva sitten ponterosan

 

no ei voi missata, kertomus suomalaisesta perusmiehestä.
näyttelijäkin taisi ottaa roolin ihan tosissaan kun lihoi aika hyvin kuvauksiin

 

Tuskin on mitään mielenkiinnottomampaa aihetta jo elokuvaakin ajatellen kuin mitä tämän ns. "kirjailijan" kyhäelmä tältä osin on oleva. Saatanan säälittävää. Harvoin jos koskaan seuraavaa tarvitsee todeta, kuitenkin, tällä kertaa se tuntuu vähintäänkin järkevältä (toisin kuin ajatus ylihintaisen teatteritiketin maksamisesta): näkemättä paras.

Seuraavassa kursailematon kannanotto kännikitinään: http://suomenkuvalehti.fi/blogit/ku...juoppohullun-paivakirja-elokuvan-toistamiseen

 

Itse ainakin menen tämän katsomaan, koska kirjat ainakin naurattaa suuresti:hitme:. Eihän tätä saa mennä katsomaan kovin kriittisin ja "asiallisin" silmin Tämä niin sanottu kirjailija on kyllä saannut monet lukemaan kirjoja, jotka ei aiemmin lukenut mitään aku ankkaa kummempaa. Hatun noston arvoinen saavutus minusta.

 

Aku Ankkaa tulee luettua sen sadasti suuremmalla palolla kuin yhtäkään tuon kaltaista mitäänsanomattomuutta. Ja se jos jokin on saavutus... Akun eduksi. Toisaalta on "hyvä", että tuollaista aivoripulia saatetaan elokuvaksi(kin) asti. Edustuskelvoton kuona, kun harvoin edistää muuta kuin jo ennestään vahvojen tunnesiteiden lujittumista arvostamiinsa elokuviin. Suomeksi: mitä enemmän aikaa - rahasta nyt puhumattakaan - tuollaisiin tuhlataan sen suuremmassa arvossa pitää miltei kaikkea muuta. Voi kyynel sitä päivää jos teatteriin tuollaisen takia vaivautuisin. Edes ilmaiseksi.

 

Lopetin arvostelun lukemisen tähän kommenttin:

"Juoppis-elokuva on olevinaan vuoden rajuin juttu: ryyppäämistä, kauheaa sekoilua ja seksiäkin."

Ehkä kritiikin kirjoittajalla on olettamus siitä, että elokuva haluaa olla vuoden rajuin, mutta minulla ei selaista ennakkoajatusta ole. Enkä usko, että kovin monella muullakaan. Ärsyttää kun arvostelun kirjoittaja tyrkyttää omia ennakkoluulojaan lukijalle. Omat odotukseni ovat aivottomassa pölhöilyssä, sillä sitähän kirjatkin ovat Eivät Juha Vuorisen teokset ole Dostojevskia tai alkoholismin yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia ole eikä Juha Vuorinen ole niitä sellaisiksi yrittänytkään.

 

En vastaa muiden arvosteluista, vaikka linkin laitoinkin. Kenties kuitenkin olisi kannattanut lukea ks. kritiikki loppuun saakka.

 

Räävitön, raaka ja rivo. Jos joku on menossa katsomaan hulvatonta komediaa, kannattaa varautua pieneen pettymykseen. Kyllä toki välillä sai nauraakin. Kipeän huumorin ystävälle ihan mainio, erittäin erilainen tunnelma kuin kirjassa. Tykkäsin, 4/5.

 

Tämän ymmärrän täysin ja avautumiseni ei oikeastaan olisi kuulunutkaan tälle foorumille, vaan elokuvakritiikin kommentteihin.
Juoppohullu-kirjoja en lukenut, mutta luin samaa materiaalia netistä ennen kuin kirjoja oli julkaistu. Jonkin aikaa ne olivat hauskoja, mutta lakoivat jotenkin toistaa itseään. Lisäksi henk.koht. se ryypyttelyn loputon hassutteluksi tekeminen vähän kismittää, koska niitä oikeitakin alkoholin aikaansaamia alamäkiä on tullut nähtyä.

Nyt luin kritiikin loppuun saakka ja minusta ne pointit pätevät yhtä lailla lähdemateriaaliin. Onko se sitten elokuvan vika jos se on uskollinen lähdemateriaalille - ei minusta.
Varmaankin kyllä katson tämän elokuvan kaikesta huolimatta jossain välissä, Saartamon ylinäyttely trailerissa on kuitenkin jollain tavalla hassua katsottavaa

 

Pieni pettymys todella! toki välillä (harvoin) sai nauraa. En suosittele kenellekään, joka on kirjasarjaa lukenut. Ohjaaja ottaa liikaa taiteellista vapautta tulkinnassaan. Lisäksi pääosan esittäjä ei vastaa ollenkaan kirjoissa esitettyä Juha Bergiä (ollen päätä lyhyempi Kristiania ja Tiinaa). Tuhlattu 1.5h, lukekaa ennemmin kirjat, 1/5.

 

Tästä voi halutessaan laittaa pyyhkeitä myös kirjailija/tuottaja Vuoriselle, joka on ohjauksen täysin siunannut.

 

Tässä olet myös oikeassa, ihmettelenkin vahvasti, kuinka tuottajan ominaisuudessa Vuorinen on tällaista sallinut. Veikkaan että tässä on kyse tästä ikiaikaisesta raha-aika-tavoite kolminaisuudesta. Eli on suunnitelmat tehdä hienoa, mutta loppujen lopuksi raha ja/tai aika loppuu ja joudutaan räveltämään puolivalmis teos. Käsittääkseni tuo vedettiin kuvausten osin aika pikaisesti kasaan, yhden kesän aikana (vaikka leffassa eletään koko vuosi).

 

Nyt sitten on käyty tämä katsomassa. Aivot narikkaan leffahan tämä oli. Täytyy kyllä myöntää että pieni pettymys kirjojen jälkeen. Kuten jo sanottu liian vapaa tulkinta kirjasta, mutta eipä tarvitse pelätä että tästä tulee jatkoa. (ei juoppis fanijen, eikä kriitikoiden). Sen verran vielä tästä, teatterissa missä tämän kävin katsomassa(pieni teatteri) oli kyllä tungosta etten muista milloin viimeksi olisi jotain leffaa jonotettu näin... Odotukset ainakin oli porukalla korkealla.

 

Siinä vaiheessa kun elokuvassa heteroseksuaalisena esitetty mies juo itsensä siihen kuntoon, että ajautuu anaaliseksiin antavana osapuolena homomiehen kanssa, on hienohelma sievistelijänä minun pakko todeta että huumorilla en tätä enää katso. Mielestäni tuollaisessa käytöksessä ei vaan ole mitään hauskaa. Elokuvaan valittu tyylilaji oli hyvä, ja ensimmäiset noin 15 minuuttia katselin mielelläni. Sen jälkeen rappioalkoholismin ihannointi alkoi tympimään. Loppua kohden elokuva alkoi lähinnä ällöttää. "Kirjat" ovat ihan hauskoja, tämä elokuva oli paskaa. 0/5.

 

Kotimaista elokuvaa katsoessa tulee varsin harvoin ajatelleeksi: ”Voi kun tämä ei loppuisi ikinä!” Juoppohullun päiväkirja kuuluu näihin tapauksiin. Harmittaa, etten nähnyt tätä isolta kankaalta, mutta oli tämä kotitetterissakin aikamoinen kokemus.

Siinä missä Pussikaljaelokuva on sympaattisen leppoisa kuvaus samoilta kulmilta, Juoppohullun päiväkirjassa vulgaarius ja absurdius vedetään röyhkeästi ja hillittömästi kolmanteen potenssiin ja nousuhumalan hurmiosta otetaan kaikki irti. Tässä ei tissutella vaan kiskotaan viinaa niin että kurkku menee mukana. Vertauskohtia pitää hakea John Watersista ja Itä-Euroopasta (Taxidermia, Srpski film). Joonas Saartamo vetää elokuvaa samanlaisella maanisella vauhdilla kuin James Cagney Yks’ kaks’ kolmea.

Juoppohulluuden (delirium tremens) syövereissä ryvetään niin että roiskuu katsomon puolelle — mukana on häpykieli-nakki, sekoilua, eläinseksiä, järjetöntä väkivaltaa, apinamaista ilakointia ja Krista Kososen tekohampaat. Välillä todellisuus yrittää tunkeutua tajuntaan kaikessa raadollisuudessaan. Tällaista hurmiota ei seuraa mikään kevytkankkunen vaan kunnon Tony-Halme-krapula, johon auttavat vain Vihtavuoren valmisteet.

Kuvausjälki on upeaa, ja äänisuunnittelu tukee tarinaa. Koska en tunne kirjoja, saatoin nauttia elokuvasta täysin rinnoin.

4½/5

Elokuva on herättänyt ristiriitaisia tunteita, mutta ainakin täällä kaive– eikun kaivataan kakkosta ihan housut kintuissa.

Scanboxin blu-ray on yksikerroslevy, mutta kuvanlaadussa ei ole moittimista. Mukana on myös kommenttiraita ja n. 9 minuuttia Vuorisen juontamia sukkelia taustadokumentteja. Elokuva on tekstitetty vain pohjoismaisilla kielillä, ei englanniksi, ja se on alueeton.

Спойлер

Kannattaisiko ihan tatuoida takapuoleen teksti ”EXIT ONLY”, kun tuommoinen näkyy muodostuneen Sinulle peräti ongelmaksi? Ei tarvitsisi olla täällä aina narisemassa.

 

Tuli tämä mestariteos lopultakin nähtyä kun telkkarista tuli (vinkki: on vielä yle areenassa) Harmittaa etten ole aiemmin katsonut, mutta pakko tämä on omaan kokoelmaan hankkia niin voi sitten katsella uudestaankin.

Kyse on todellakin kotimaisen elokuvan merkkiteoksesta, aivan loistavaa settiä. Sisältöhän tässä on selkeästi, kuten nimestäkin voi olettaa, leffan mittainen juoppohuuluuskohtaus. Mikä on totta ja mikä vain viinanhuuruista kuvitelmaa, katsoja saa itse päättää. Ja mikä myös suuresti mieltä lämmittää on että tämän alunperin kirjallisen teoksen tuottamisessa valkokankaille on selvästi nähty vaivaa, enemmän kuin kotimaisissa tuotannoissa yleensä. Kuvaus, puvustus, lavasteet ja jopa äänitys ovat poikkeuksellisen onnistuneita tapahtumien rytmityksestä nyt puhumattakaan. Mitään tyhjäkäyntiä tässä ei ole vaan tarina etenee erittäin sujuvasti. Ja näyttelijätkin heittäytyvät tapahtumiin sellaisella antaumuksella että normaalista pökkelönäyttelemisestä ei ole tietoakaan.

5/5

Ja outoa mutta näyttäisi kuin loppukohtaus tapahtuisi tarkalleen samassa paikassa missä äskettäin se yksi toimittaja kuoli tapaturmaisesti...