Onko suuresta ruudusta mitään hyötyä?

Markkinoille näyttää jatkuvasti tulevan entistä suurempia kuvaruutuja, ja niiden hinta on luonnollisestikin sen mukainen. Suuren television mukana tulee mukana nippu (uusia) ominaisuuksia, joilla voidaan oikeuttaa sen huima hinta.

Onko suuresta ruudusta sitten mitään hyötyä? Vaikka ruudun koko olisi 100 tuumaa, ei siinä ole sen enempää kuvapisteitä kuin 32 tai edes 22 tuuman televisiossa.

Isoa ruutua voi tietenkin katsella kauempaa, mutta onko siinä sitten mitään järkeä? Jos katsoo 64 tuuman ruutua neljän metrin päästä, saman visuaalisen kokemuksen saa katsoessa 32 tuuman ruutua kahden metrin etäisyydeltä. Ja jos sattuu olemaan hieman huononäköinen, lähempää näkee tietenkin paremmin, mikä puoltaa 32-tuumaista vaihtoehtoa.

Jos isoa ruutua katsoo läheltä, kuvan epäidealisuudet alkavat häiritä.

Ainoa peruste suurelle ruudulle lieneekin se, että se mahdollistaa katsojien suuremman määrän ilman, että kukaan joutuu katsomaan kovin pienestä kulmasta. Ja tuohon ideaan taitaa elokuvateatterien suurten valkokankaiden kokokin perustua...

Vastaukseni otsikon kysymykseen on: eipä taida olla (muille kuin tv-kauppiaille)

 

Tuosta voi katsoa miten normaalinäöllä havaitsee eri tarkkuuksien erot.

Huomattavasti edullisempaa on tosiaan katsella vaikkapa saman mallin 50":sta televisiota puolentoista metrin päästä kuin 65":sta kauempaa.

1 jalka = 0.3048 metriä
5ft ~1.5m
10ft ~ 3m
15ft ~ 4.6m
20ft ~ 6.1m

 

Ennen vanhaan (crt) sopivana katseluetäisyytenä pidettiin viisinkertaista ruudunkokoa, eli esim. 26 tuuman (4:3) tv:n sopiva etäisyys oli siten 26*0,0254*5 m = 3,3 metriä.

Näyttääkin siltä, että katseluetäisyydet ovat nykyisin pienentyneet. Ja tietokoneen näytön sopiva katseluetäisyys lieneekin alle kaksi kertaa näytön koko.

Kuvasta huomaa, että 100 tuuman ”sopiva” etäisyys (punainen kuvaaja) on noin 13,5 jalkaa, joka on tuumissa (x*12) 162. Siten ”sopiva” etäisyys on pienentynyt kolmanteen osaan crt-ajoista.

 

Johan sitä uskottavuus ja katselunautinto paranee suuremman ruudun myötä. Yleensä myös ongelmallista normaalissa olohuoneessa katsella pienta ruutua metrin päästä, sisustuksellisista syistä.

 

Aiemmin joku jossain muuallakin on todennut tämän saman, mutta mielestäni itseään ei silti pysty huijaamaan katsomalla pienempää ruutua lähempää. Vaikka siis kuvan koko suhteessa katseluetäisyyteen olisi suht sama. Kyllä se oikeasti iso kuva vaan on fiiliksen luojana ihan erilainen.

Itselläni olohuoneessa viimeiset 5 vuotta on ollut pelkkä tykki ja screeni, koko jotain 90-110" väliltä huoneen ja katseluetäisyyden mukaan.

 

Todellisuus ympärilläni täyttää koko näkökenttäni ja enemmänkin, pitäisi olla silmät selässäkin. Onko näin suuresta todellisuudesta mitään hyötyä?

Näin järjettömällä vastakysymyksellä haluan osoittaa alkuperäisen kysymyksen mielettömyyden. Jokainenhan pyrkii hankkimaan mahdollisimman hyvän ja tarkoituksenmukaisen television siinä mitassa kuin lompakon paksuus sallii. Minulle 32" telkku on tarkoituksenmukainen laite ottaen huomioon kuinka paljon "joutuu" katsomaan SD-kuvaa. Joskus 100 vuoden päästä kun YLE on päässyt viimein kunnolla HD-aikaan voi olla suurempien näyttöjen aika. Blu-rayt katselen hyvin läheltä, käytännössä kiinni telkussa jolloin vähät tuumat riittävät mainiosta.

 

Osoittaisitko minulle sen 22" näytön jonka resoluutio on 4096(tai 3840)x2160 kuvapistettä? Eipä löydy ihan helpolla (paitsi IBM T220, joka on vähän turhankin hintava). Sensijaan monet uudet isot ruudut alkavat jo olla 4K tarkkuudella varustettuja.

 

Itellä on menny koko ajan kehitys jotenkin näin:

21" 4:3 - 2m, 28" 16:9 kuvaputki - 1,5m, 44" proektori - 3,5m, 26" lcd - 1,5m, 40" lcd - 2,5m, 50" plasma - 2,5m, 59" - 2,5m.

Ja koska 3 viimeisessä tv:ssä etäisyys pysyny sama on pitäny koko ajan päivittää telkkaria. Nyt tuntuu että tuo 59" olisi passeli ja 70" en näe enää tarvetta, paitsi jos sen riipustaa seinälle jolloin katse etäisyyteen tulee puoli metri lisää. Joten nuo kaikki koko jutut on katsojan silmässä/päässä mikä on riittävä, mutta on todella tyhmää tehdä johtopäätöksiä muiden puolesta "jos mulle riittää miks ei heillekkin". Sen takia eduskunnassakin tehdään ihme säädöksiä, ei osata katsoa asioita toiselta kantilta.

 

Noille vanhan ajan katseluetäisyyksille oli omat syynsä. Yksi syy oli se, että analoginen tv-lähetys CRT-telkkarilla yksinkertaisesti näytti huonolta kovin läheltä katsottuna. Toinen syy oli se, että 50 hertsin kuva kuvaputkitelkkarissa välkkyy ja rasittaa silmiä, ja ilmiö on sitä häiritsevämpi, mitä suuremman osan näkökentästä telkkarin kuva peittää.

Onneksi tekniikka on kehittynyt noista ajoista.

 

Onko ruudun suuresta resoluutiosta sitten mitään hyötyä, jos mikään media (digi-tv, dvd, blu-ray, jne.) ei tue sitä täysin? Aivan samalla tavalla tietokoneen näytön huippuresoluutiostakaan ei ole mitään hyötyä, jos näytönohjain ei tue sitä.

Tässä on kyse myös silmän fysiologisista ominaisuuksista. Silloin kun vielä kävin elokuvateatterissa, pyrin aina valitsemaan istumapaikan mahdollisimman takaa (ja keskeltä), jotta kankaalle katsominen olisi mahdollisimman helppoa. Silmän terävän näön alue on melko suppea, ja mitä suuremmassa kulmassa kangas on, sitä enemmän liikettä silmät joutuvat tekemään. Toki tekstitystäkin lukiessa saattaa joutua liikuttamaan silmiään sivuttaissuunnassa, mutta koska tekstissä on varsin vähän informaatiota, sen oppii helposti lukemaan yhdellä silmäyksellä.

Sama pätee myös suureen televisioruutuun. Mitä suuremmassa kulmassa ruutu on, sitä enemmän silmät joutuvat työhön. Tätä ei ehkä tule ajatelleeksi.

 

Hyvin sanottu. Itsellä on kotona 92" valkokangas tykille ja 23" LCD näyttö tietokoneelle. Ei tuolla 23" monitorilla saa minkäänlaista leffafiilistä, vaikka katsoisi miten läheltä.

 

Itse asiassa parhaita leffakokemuksia mitä muistan oli kun aikoinaan katsottiin kavereitten kanssa "The Shining" VHS:ltä, syrjäisen omakotitalon pimeällä vintillä naamat liimattuna pieneen telkkariruutuun. Leffakokemukseen vaikuttaa paljon muutakin kuin iso kuva ja hifiäänet.


Pystyn myös uppoutumaan leffaan melko hyvin, vaikka hotellihuoneen sängyllä läppäri vatsan päällä ja äänet kuulokkeista. Mutta toki katselen kotona mieluiten tykillä.

 

No kyllä siitä kuuleppas on. Aika paljonkin. Avainasia on ruudun suuruus suhteessa katseluetäisyyteen. Kompensointi-kikkailuvaraa katseluetäisyydellä on jonkin verran, mutta ei äärettömästi. Kun näytön koko pienenee liikaa suhteessa ihmisen okulaarien väliseen etäisyyteen, aivot keksivät kusetuksen ja immersio romahtaa. Toisin sanottuna näkymä ei ole uskottava, fiilistä ei synny, elokuvaan ei hulahda mukaan edes kemiallisella draama-enhancerilla*.

*) Kemiallinen draama-enhanceri = Tapio Viina 1 L. Kehnosti l. epäuskottavasti kuvaa ja/tai ääntä toistavien AV-laitteistojen universaali henkilökohtainen korjaussarja. Huom! Vain AV-warrioreista karaistuneimmille. Aloittelijapoikien käsissä saattaa tulla tooodella veri paljon sanomista.



P.S. Kysymys olisi relevantti osoitteissa vauva.fi, suoli24 yms. videotekniikasta lumiukon tasolla keskustelijoitten kokoontumispaikassa. AV-harrastajien mekassa esitettynä se on... hieman öööh.. uskalias. Vähän niinkuin metsurien raappahousupalstalla "Onko moottorisahasta hyötyä?" tai autoharrastajien rengasrautapaikassa "Onko ajokortista hyötyä??" tms jne.

 

Repesin täysin Brodyn heitolle!

 

Tällainen näsäviisas kommentointi kertoo kirjoittajan nuoresta iästä ja kokemattomuudesta.

Kauan sitten – jolloin kirjoittaja kulki varmastikin vielä vaipoissa – eräs opettaja kertoi, että erään toisen opintosuunnan oppilaat eivät ymmärtäneet koekysymyksiä, mistä seurauksena oli luonnollisestikin se, että he vastasivat väärin tai jättivät vain vastaamatta. Joihinkin toisiin kysymyksiin vastaukset olisivat kuitenkin saattaneet olla oikeita.

Tuon jälkeen moni äidinkielenopettaja on kertonut, että monet nuoret eivät ymmärrä lukemaansa tekstiä. Jos lukemaansa tekstiä ei opi ymmärtämään koulussa, sitä tuskin voi oppia sen jälkeenkään.

Mitä kysymys ”onko suuresta ruudusta mitään hyötyä?” sitten tarkoittaa? Mitä kysyjä ajaa takaa tällä kysymyksellä? Sanat voitaisiin toki järjestää eri tavalla muotoon ”mitä hyötyä on suuresta ruudusta?”, jolloin se ei olisi niin johdatteleva, mutta se vaatisi paljon laajemman vastauksen eli yksilöimään suuren ruudun ”hyödyt”, mikäli niitä nyt sattuu olemaan.

Itse en vastaa niihin, vaan annan jonkun kysymyksen oikein ymmärtävän vastata niihin.

 

Hieno tarina, tosin hieman oli näsäviisastelun makua.

Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseen on tietysti: On. Väikka jätettäisiin meidät harrastajat täysin keskustelun ulkopuolelle ja unohdetaan käyrät, kippurat ja wow-efektit niin eihän tavallinen tv:n katsoja tavallisessa olohuoneessa pysty millään katsomaan tv:tä parin metrin etäisyydeltä kun huoneen äärimitat on jotain ihan muuta. Teinit ja opiskelijaluolissa asuvat sitten erikseen. Kyllä nykyään ja varsinkin HD-materiaalilla on ihan perusteltua hankkia hieman isompi ruutu kuin 32".

 

Eipä tuo veikkaus olisi voinut paljon enempää pieleen mennä. Pikemminkin naavaparta jolla on paljon tietoa, mutta jonka tieto meinaa välillä liiaksi hautautua värikkäiden kielikuvien sekaan, jolloin kaltaisesi hätähousut alkavat välittömästi ja aiheettomasti heilutella röllipeikkokorttia.
Brodyn join date on April 2002 ja postausten määrä 4292 (+68 tältä uudelta nickiltä), eli ainakin foorumi-credibility on kovempi kuin sinulla..

 

Tavallisessa olohuoneolosuhteessa katseluetäisyydellä kompensoiminen ei useimmiten oikein toimi, totta. Tässä tilanteessa olohuone-kalkkizimmeristä kannattaakin suorittaa taktinen vetäytyminen.
Oletkos tietoinen että AV-luolaa l. todellista AV-harrastuspistettä voi pitää myös ns. kevytversiona. Kysymyksessä ei mitenkään välttämättä tarvitse olla teini tai asumuksen mallia opiskelijaluola.

Kalkitusta perheoleskelusalongista heti seuraava pykälä kohti parempaa EI OLE se führerbunker yms. täydellisesti akustoitu/äänieristetty AV-manala. Kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Välissä on aika runsaasti myös välimuotoja. Mistä tietyntyyppisiin läheltä katsottu iso TV istuu systeemin videonäytöksi melko ihanteellisesti.

 

Tavallinen katsoja(joista siis oli puhe) ei halua vetäytyä wohnzimmeristään, telkkari asetetaan seinälle siihen kohtaan johon taso hyvin istuu ja sohva vastakkaiselle seinälle jotta väliin mahtuu kulkutilaa ja se pakollinen sohvapöytä, ja niin sitä etäsyyttä helposti tulee se 3-4m-> 32" hieman alimittainen jos yhtään haluaa leffafiilistä. Me harrastajat ollaan sitten ihan eri rotua, henkilökohtaisesti en ole koskaan haikaillut varsinaisen av-manalan perään koska olen ensisijaisesti musiikinkuuntelija ja niinpä olen päätynyt juuri mainitsemaasi kevytversioon joka toimii tyydyttävästi niin olohuoneena kuin kotiteatterihuoneenakin. Katson kuitenkin huomattavasti mieluummin 90" kuvaa neljästä metristä kuin 32" kuvaa kahdesta mutta jokainen tyylillään.

 

AV-manala on monikäyttötila joka muuttuu pelkäksi A-manalaksi pistämällä video pois päältä. Musankuuntelussa tämmöistä paikkaa luulisi tarvitsevan yhtä paljon kuin ääntelyssä kuva päällä. Taitavat nimittää sitä videosta-ei-kiinnostuneen harrastelijahaaran piirissä kuunteluhuoneeksi.

Niin. Ja 300":sta vielä mielummin 13:sta metristä, vai mitä. Iso kuva, NYT! Tilaa pitäisi vain olla traktorihallin verran.

90" neljästä (4) metristä vastaa katseluetäisyys/leveys -suhteena muuten 32":sta 1,42 metristä eikä 2 metristä. Sekin on runsas 32":lle. 32":lle kaikki yli yhden (1) metrin on liikaa. 32" on kompakti lähiasennuskoko ihan pieneen pöytämittakaavan asennukseen.