Ben Affleckin ohjaama ja tähdittämä uskomattomiin tositapahtumiin perustuva draamatrilleri Argo kertoo kuuden amerikkalaisen pelastamiseksi järjestetystä salaisesta operaatiosta, joka tapahtui Iranin panttivankikriisin kulisseissa, ja jonka kulku pysyi salassa vuosikymmenten ajan. 4. marraskuuta 1979 Iranin vallankumous on kiehumispisteessä. Taistelevat militantit valtaavat Yhdysvaltojen suurlähetystön Teheranissa ja ottavat 52 amerikkalaista panttivangeiksi. Kaaoksen keskellä kuusi amerikkalaista onnistuu livahtamaan pakoon ja löytämaan piilopaikan Kanadan suurlähettilään kotoa. Tietäen että on vain ajan kysymys milloin heidät löydetään ja todennäköisesti tapetaan, CIA:n pelastusoperaatio-asiantuntija Tony Mendez (Ben Affleck) keksii riskialttiin suunnitelman jolla saada heidät turvallisesti pois maasta. Suunnitelma on niin mielikuvituksellinen kuin vain elokuvissa voi olla. Ensi-ilta Suomessa 14.09.2012 Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava
Ennakossa tuli nähtyä ja elokuva jatkaa Ben Affleckin erittäin tasokasta ohjausputkea. Elokuva on niin tunnelmaltaan kuin visuaaliselta ilmeeltään miellyttävän 70-lukulainen, lähinnä tuli All the President's Men mieleen. Loppuvaiheessa myös Alexandre Desplatin musiikit toimivat erittäin hyvin. ****
Hyvin pitkälti sama. Kyllähän tämä oli oikein mainio elokuva ja myös mukavan erilainen noihin Affleckin aiempiin "Boston -leffoihin" verrattuna.
Voisiko tässä olla kyse niinkin mielikuvituksellisesta asiasta, kuin Benjamin Affleckin onnistuneista näyttelysuorituksesta+ohjauksesta? Uskottavuutta on ainakin tullut karvojen verran lisää.
Mies on jo kaksi onnistunutta ohjausta tehnyt, The Town ja Gone Baby Gone. Townissa mies teki jopa hyvän roolisuorituksen, kuten myös oli erinomainen Hollywoodlandissa.
The Town oli väsynyt ja laskelmoiva tarantinomainen kopiokeikka, jossa heikointa oli juurikin kaverin näyttely yhdessä ohjauksen latteuden kanssa.
Ai pahus, taas menin lankaan ja erehdyin luulemaan että tässä oli logiikalla jotain sijaa. Carry on! :hitme:
Logiikka: Tarantino tunnetusti kopioi näkemiään/ihailemiaan leffoja, Affleck kopioi The Towniin selvästi AINAKIN The Heatia ja Point Breakia.
Hoida nyt itse ensin vaikka tuo suomesi kuntoon. Silloin kun ohjaaja varastaa klassikoista katsojia aliarvioivasti omaa tuotantoaan varten, puhutaan todellakin kopioinnista. No nykyäänhän taitaa jokainen taiteilija olla ottanut vaikuttimia töistäkin päätellen.
Tässä vaan palataan siihen sinun hatusta vedettyyn pellehermanni-logiikkaan etteivät muka sitten ne DePalmat sun muut varastelleet vaan "ottivat vaikutteita" vaikka mitä faktat näyttävät. Nostalgia-rillit pois naamalta ja pää pois pusikosta niin helpottaa! OT: Argo nähty. Vuoden parhaimmistoon meni. Affleckin ohjaus taattua laatua ja näyttelijät kauttaaltaan erinomaisia. Erityisesti Alan Arkin on aina mies paikallaan. Kova taisto alkaa olla top 10 paikoista vuoden aikana julkaistuilla leffoilla.
Kuten jälleen EDELLISESSÄ viestissäni välillisesti totesin, ne muut eivät lainanneet katsojaa aliarvioivasti eli tyhmästi. DePalma on ohjaajana aivan toisenlainen mestari kuin tässäkin ketjussa mainitut. En minäkään sano että hän on ollut asialle immuuni vaan taso on kokonaisuutena sitä luokkaa että se lainailu on lähinnä enää kauneusvirhe. Ts. jokin ei häiritse, kun taas jokin toinen häiritsee. Tarantino ja Affleck buustaavat omia egojaan kopioimalla, siinä missä vaikka DePalman trillerit näen syvänä kunnianosoituksena kuuluisia edeltäjiään kohtaan. Eli tässä palattiin taas tuohon "faktat määrittävät totuuden" -harhaan.
DePalma on täysin yliarvostettu ohjaaja, pari hassua onnistumista ja muuten tekotaiteellista kokkelipaskaa. Kaikki tässä maailmassa on jo kertaalleen tehty, kyse on vain siitä miten kertaalleen tehtyä varioidaan. Ja sitäpaitsi toi sinun FONTTIKOON muuttaminen ei ole ainut ärsyttävä asia sinussa.
Niin, no tässä tullaan siihen miltä pohjalta ohjaajia arvotetaan. Itse pidän mielekkäänä arvottaa parhaiden teosten kautta, joten siinä DePalma on kyllä tehnyt todella kirkasta jälkeä. Roskaa löytyy vastaavasti ja enemmänkin, mutta hittojako ne leffat kiinnostaa. Eli miksi DePalman parhaat leffat, kuten: Carrie, Dressed to Kill, Blow Out, Scarface, Untouchables, Casualties of War ja Carlito´s Way ovat täysin yliarvostettuja? Vastaus kiinnostaa todella kuulla. Todella kehno argumentti vaikka tuossa on tottakai totuuden siementäkin. Silloin kun kopioidaan mallista niin ohjaus on kehnon mielikuvituksetonta. Kyllä homman pitäisi ainakin vaikuttaa, tuntua omalta, tai sitten rehellisesti mainita mistä ja miksi on kopiota otettu esim. jokin tyylilaji kuten komedia voi tällaisen hyvin oikeuttaakin. MITÄ sitten? En nyt taida ehtiä valitettavasti treffeille kanssasi.
Jos kaveri on ohjannut päälle 30 elokuvaa, joista onnistuneita on noin seitsemän eli noin joka viides elokuva. Noista seitsemästä Scarface on mestariteos, Carrie sekä Untouchables erinomaisia ja muut hyviä. Tuntuu vaan siltä, että esim. Affleck tai Tarantino ei tule tulevaisuudessa tekemään noin montaa sysihuonoa elokuvaa. Tällä hetkellä niitä ei ole tehnyt näistä herroista kumpikaan yhtään. Keskinkertaisia on tosin muutama joukossa. Eli muutamalla onnistumisella DePalma on saannut joissakin piireissä suurinpiirtein Jumalan maineen. Ps. No höh, ajattelin just pyytää sua treffeille katsomaan Bondia tai Tarantinon uutta....
Eli sinulla on erilainen tapa mitata ohjaajan hyvyyttä. Tuollainen prosenttilaskenta on kyllä taiteissa mielestäni hölmöä, kun kyse ei ole suorittamisesta kuten urheilussa. Minä kun laitan rinnakkain esim. DePalman parhaat ja Tarantinon parhaat on edellämainitun voitto käsittämättömän selvä yleiseen arvostukseen nähden. Aika negatiivinen lähestymistapa laskea sysihuonoja teoksia ja vertailla niitä. Mikäs pakko niitä on ylipäänsä katsoa? Jonkun Affleckin (heh) tai Tarantinon urilla en lähtisi vielä kovin paljoa hehkuttelemaan. The Townin piti olla loistava ja luulin leffasta teeman vuoksi paljon, mutta lopputulos oli ihan lupaavasti alkanut loppua kohti pahasti lässähtänyt kopiokakku. Muita en ole nähnyt, mutta kai ne on pakko yleisen mielenkiinnon vuoksi katsastaa, noh haukun ne kyllä mielelläni mutta yllätynkin mielelläni. Tarantinon en luule tekevän enää yhtään mitään mielekästä. DePalman Scarfacen tai Carlito´s Way:n mittoihin asti ei kyllä kumpikaan tule ikinä pääsemään... mutta vertailu onkin kieltämättä kohtuuttoman kova. Maineista puheenollen DePalma on kuin Fincher jolla on myös "Jumalan maine" mutta molemmat nähdäkseni aika äärimmäisiä Hit-or-Miss -tyyppejä, mikä on aivan loistavaa! Kahden muun maineista en viitsi edes aloittaa.
George Lucasin Star Wars (1977) on oikeastaan kaikessa yleisessä tenhoavuudessaan ja merkityksellisyydessään parempi kuin yksikään DePalman elokuva, joten Lucas on selvästi parempi ohjaaja. Sysihuonoja teoksia ei kannata laskea, liian negatiivinen lähestymistapa...
Hyvä pointti, voidaan miettiä miten montaa parasta sitten vertaillaan. Ääritapauksessa vaikka noinkin. Mutta ei sysihuonoja tarvitse silti laskea, ellei saldo ole muuten ihan tasan. Yksinkertaisesti vaan arvotetaan niitä parhaita suhteessa toisiinsa. Mielestäni paras tapa on lähes aina esim. top-5 -listojen vertaaminen keskenään elokuva elokuvalta. Siinä Lucas kyllä häviää DePalmalle mennen tullen. Kulttuurillisia/historiallisia ansioita painotetaan mielestäni liikaa, sen sijaan että keskitytään miettimään "miten hyvä elokuva tämä itse asiassa on". Ei Star Wars mielestäni mitenkään mikään mestariteos ole kun trilogian kaksi jälkimmäistäkin leffaa ovat parempia.
Tottakai mittaan hyvyyttä kokonaiskuvan mukaan. Se, että kaveri tekee noin paljon huonoa materiaalia niin kertoo ilman muuta myös ohjaajan taidoista. Scorsese, Tarantino, Ridley Scott, Mendes, Nolan, Darabont, Kaurismäki, Fincher, Inarritu, Soderbergh, Almodovar, Coenin veljekset, Jackson, Eastwood ja jne. Listaa voisi jatkaa vielä paljon enemmän. Jokaisella näillä on ainakin yksi mestariteos ja monia erinomaisia elokuvia, mutta sysihuonojen määrä vähäinen. Näitä ja monia muita pidän hyvinä ohjaajina ja niihin ei DePalma kuulu...