Timo Porala (Samuli Edelmann) on arvostettu konserttipianisti, jonka yksityiselämä on karilla. Eräänä päivänä Timo löytää kotioveltaan elämää nähneen vanhemman miehen, Leon (Vesa-Matti Loiri), joka paljastuu hänen isäkseen. Leo on jättänyt poikansa tämän ollessa 3-vuotias ja lähtenyt maailmalle - eikä ole antanut kuulua itsestään 35 vuoteen.</p> Leo on positiivisen elämänasenteen omaava ikuinen veijari, joka joutui aikoinaan karistamaan kotimaan pölyt jaloistaan erinäisten sotkujen takia. Nyt hän on palannut antaakseen pojalleen hieman salamyhkäisen perinnön ja vastaukset menneisyyden kysymyksiin. Mutta niitä varten on lähettävä yhteiselle matkalle, tielle pohjoiseen. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 24.08.2012
Olipas mukava elokuva. Loiri ja Edelman kumpikin muikeassa vedossa. Elokuvan maailmaan upposi mielellään mukaan, ja täysi teatteri loi mukavan tunnelman.
Mielestäni ei ollenkaan yllättävä parivaljakko tällaiseen tarinaan. Ehdottomasti pitää käydä katsomassa tämä teos. Suomalaisissa elokuvissa on kuitenkin aina se joku, joka niissä viehättää.
No nyt on käynyt toinenkin Tykkäsin. Ja jotenkin jäi sellainen "testamentti" tyylinen fiilis. Jäi vääjäämättä arveluttamaan Loirin kohdalla että näyttelikö hän roolihahmoaan vai oliko oma itsensä. Jollain tapaa siis omaelämänkerrallisia viittauksia oli liiankin kanssa tai sitten vain ylitulkitsin. Loiri ja Edelmann ovat kyllä hyvä parivaljakko ja musiikkiraita oli vallan mainio tukien itse sitä elokuvaa.
Ja kolmatta pukkaa täältä. :thumbsup: Pidän Vesa-Matti Loiria kansallisaarteen arvossa, joten halusin ilman muuta nähdä pitkästä aikaa miestä valkokankaalla. Tie Pohjoiseen on lämminhenkinen, koomisia elementtejä sisältävä road movie, jonka suurin vahvuus on juuri Loirin tuoma karisma. Tosin elokuvan alussa Loiri aiheutti lähinnä empatiaa ulkoisella olemuksellaan, mutta elokuvan edetessä huomasi, kuinka hän edelleen pystyy irrottelemaan roolinsa kanssa ja kahlitsemaan katsojan huomion. Toisaalta hän tarjosi myös harvemmin nähtyjä, dramaattisia kohtauksia, jotka kyllä koskettivat. Itse asiassa on todettava, että näin hänen näyttelijätyössään sellaista paloa ja paluuta vanhoihin, kultaisiin aikoihin, joka katosi 90-luvun edetessä. Elokuvan Spoiler suihkukohtaus oli jopa Loirilta poikkeuksellinen. Elokuvan muu näyttelijäkaarti vakuutti enemmän nostalgisuudellaan kuin näyttelijäsuorituksillaan. Samuli Edelmannin ja Veskun yhteistyötä tietenkin odotti vesi kielellä, mutta valitettavasti ensiksi mainitun rooli jäi sittenkin hieman yksiulotteiseksi. Edelmannin ulkomuoto herättää tietenkin ajatuksia siitä, voimmeko syyttää Tom Cruisea manscaping-vinkkeineen MI-kuvauspaikalla tästä: elokuvassa ei nähty ihailtavan aggressiivisesti, pippeli paljaana kohtaukseen heittäytyvää Samulia, vaan siinä nähtiin sliipattu Losi-Samuli, jolla oli vain yksi karjumiskohtaus. Elokuvasta löytyi paljon Loirin yhteistyökumppaneita vuosien varrelta aina Jukka Virtasesta Peter Franzeniin ja Irina Björklundiin. Franzenin hahmo toimi aina viimeisille minuuteilleen saakka, jolloin liian pitkälle viety, hyvin improvisoidulta näyttävä komiikka ei enää purrut. Björklundia vaivasi ehkä hieman sama Hollywood-tauti kuin Edelmannia, sillä Calista Flockhart -look yhdistettynä huonontuneeseen suomen kielen lausumiseen ei täysin sopinut elokuvaan. Pahoin pelkään, että tällä kertaa Krista Kosonen ei tule voittamaan palkintoja. Elokuvan suurimmaksi ongelmaksi väittäisin sen kohtalokkainta loppuratkaisua eli Spoiler Loirin hahmon kuolemaa. Sinänsä tämä loppuratkaisu on sopiva, sillä "pitäähän velat maksaa", mutta se tapa, miten se tapahtui, oli minusta laiskaa käsikirjoittamista. Spoiler Ensin Kallialan hahmo vaikuttaa järkevältä, sitten hän alkaa aseen kanssa heilumaan antamatta Loirin selittää motiivejaan, sitten hän ampuu itseään vahingossa jalkaan Edelmannin luodessa häiriötekijän ja lopuksi hän osuu etäällä pakenevaa Loirin hahmoa torsoon -- tämä kaikki ilman, että Loirin hahmon exä, Edelmannin hahmon biologinen äiti yrittää pahemmin estellä. :hitme: Tie Pohjoiseen on elokuva, jonka epätäydellisen käsikirjoituksen ja Loiria lukuunottamatta hieman vaisun näyttelijäkaartisuorituksen lomassa sykkii lämmin sydän. Elokuva paljon onnistunutta komiikkaa, ja isä-poika -tarina toimi. Ilman erästä loppuratkaisua ja Franzenin liiallista irroittelua elokuva olisi ansainnut jopa paremman arvosanan kuin 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami: Taidan tämän vuoden elokuvista näillä näkymin hankkia omaksi vain TDKR:n ja tämän elokuvan.
Tie Pohjoiseen oli oikein viihdyttävä elokuva. Samppa ja Vesku oikein uskottavasti vetivät isä/poika-setit ja juuri valittamista ei ollut. Juonessa oli omat suvantovaiheensa ja erityisesti elokuvan lopetus jäi harmittamaan, koska se jätettiin vähän ontoksi. Jäin kaipaamaan, Spoiler että elokuvan lopussa olisi tapahtunut jotain merkittävämpää kuin vain isähahmon kuolema. Aitasta olisi voinut löytyä esimerkiksi tylsästi vanha ryöstösaalis tai sitten jotain muuta enemmän kekseliästä. Toisekseen ei olisi ollut pahitteeksi jos Leosta olisi tehty vielä monien muidenkin emäntien (ja niiden tyttärien/poikien) mies, joita hän olisi sitten pojalleen esitellyt. Lainkaan huono ajatus ei mielestäni siksi, koska jo hotellikohtaus osoitti että melko vahinkolaukausmiehestä oli kyse. Se olisi lisännyt sitä jotain nyt vähän ontoksi jääneeseen sisältöön. Eipä mulla muuta. Tykkäsin - pienine puutteineenkin. ***
Hauska ja hyvä elokuva. Loiri oli erinomainen, Edelman hyvä jne. Jos ja kun pitää nillittää, niin Timo lähti Leon matkaan vähän heppoisin perustein, sillä hänestä annettiin kovin säntillisen miehen kuva. Toinen miinus oli herrojen lauluesitys, jota piti jatkaa vielä autossa. Se oli turhaa ja ärsyttävää. Jos noista pääsee yli, niin kyseessä oli oikein hauska roadmovie ammattiaitoisilta tekijöiltä. 4/5.