Jep. Kannattaa vaikka hieman harrastaa matikkaa, noilla 100W sureilla yms. vahvistimillahan lähtöteho on P=U x U / (2 x Z), ja U on akkujännite (alimmillaan) ja Z on kaiuttimen impedanssi. Eli 12 voltilla ei tehoilla juhlita... PS. Jos jotain kiinnostaa kolvailu, löytyy osat muutamaan USBin isolointimokkulaan...
Toi mun vahvistin mikä nyt on niin ei kestä kun max 14V, ja silläkin tulee mölinää ihan tarpeeksi... Muuten oot kyllä ihan oikeessa ton jännitteen kanssa. Noita valmiita litium paketteja saa myös 24V jännitteellä.
Hhhhmmmm.... Taittu tuossa edellä puhua Lithium-polymeeri-tyyppisistä akuista (LiPo). Yleisesti kaupallisilla LiPo-akuilla nimellinen jännite on 3.7V per kenno, eli esim. 3S-akulla 11.1V ja 6S-akulla 22.2V jne. Ja maximijännite 4.2V/ kenno, eli 3S-akulla 12.6V ja 6S akulla 25.2V jne. eli esim. 10S LiPo-akun nimelisjännite on 37V, mutta maximissaan täydellä akulla 42V. 24V:n lithium-akut ovat todennäköisesti jotain muuta akkukemiaa edustavia, eli esim. Lithium-ion-akkuja (Li-Ion) tai Lithium-rautafosfaatti-akkuja (LiFePo4)
Terve kaikille blastaajille ja kiinnostuneille. Tämän ketjun inspiroimana rakensimme parin kaverin kanssa tämän kesän komeimman boom-salkun! Kiitoksena teille jaan tarinan ja kuvia, kuinka toteutimme projektin. Lopputulos: Hankinnat & infoa - Salkku kirppikseltä: 4e - Lyijyhytelöakku 12v 7.2Ah x2: Clas Ohlson 50€ - 2x50W Vahvistin + volumesäätönuppi ja sälää: sureelectronics piste net 50€ (pikapostilla) - Elementit 2x 5,12 tuumanen basso-mid -kaiutin & 2x 5x5cm tweeter: Bebek elektroniikasta ~70€ (täältä tuli loputkin elektroniikkasälät) Projektin hinnaksi muodostui palttiarallaa 170€. Painoa salkulle muodostui 12-13kg edit: Äänenlaadullisesti salkku on todella hyvä kokoonsa nähden. Bassot jäävät pienemmillä äänenvoimakkuuksilla hieman vaimeiksi, mutta lujaa popitellessa balanssi on yllättävän monipuolinen. Hip-hop -kuuntelijana olen vallan tyytyväinen lopputulokseen. edit2: Latauksesta huolehtii ennestään kaapin pohjalta löytynyt "fiksu" auto/mp-laturi, lataan akku kerrallaan vielä toistaiseksi, pitää keksiä uuteen rojektiin sitten joku hienompi viritelmä. Projektia Aloitin projektin tietysti pistämällä ideat paperille ja mittaamalla tarkasti salkun koot tulevia vanerisahauksia varten. Pohja väsättiin valmiiksi, jo ennenkuin ostettiin mitään elektroniikkaa - mitat kun oli kaikki saatavilla tiedustelemalla tai selailemalla valmistajien sivuja. Koska salkku on tilaltaan rajallinen (vain 12 litraa), tarvittavien osien mahdollisimman tiiviiksi pakkaminen oli kriittistä. Tässä pari suunnittelusivua niille, joita kiinnostaa. Vanerit sahattiin grillaten ja höyläten kaverini takapihalla lämpimässä alkukesän auringonpaisteessa. Piti muistaa myös tankata välillä. Interior ja sähköt jne Kun vaneripohja oli saatu kasaan, odoteltiin viikon verran osien saapumista kiinasta ja päästiin itse elektroniikan pariin. Johdotus on jätetty mahdollisimman yksinkertaiseksi, koska kaikki tarpeellinen oli jo integroitu vahvistimeen (volumesäätö, ledit jne.) Akut kiilattiin vaneripaloilla pohjaan kiinni, ettei mikään hölskyisi ja rikkoisi vahvistinta. Kuumaliimapyssyä tuli käytettyä runsaasti. (seuraavassa projektissa otetaan jo suunnitteluvaiheessa huomioon kaikki pienetkin asiat, ettei tarvitse liimata jälkeenpäin unohtuneita vaiheita) Elektroniikka on täysin purettavissa ja irroitettavissa muutamalla ruuvilla - osat on helppo kierrättää tulevaa projektia varten. Tässä muutama kuva lopullisesta sisätilasta ja salkun takaa. Hyvää kesää kaikille! Ja jos eksytte koffin puistoon joku kaunis viikonloppu, niin tulkaa moikkaamaan, jos huomatte kyseisen projektin popittelemassa ruohikolla! edit yhdistin pari viestiä, kun hoksasin miten kuvien liittäminen onnistuu (pahoittelut, ensimmäinen postaus tälle foorumille - kertokaa, jos unohdin säännöistä jotain!)
Hifistin silmään pistää yksi pahe, muuta pahetta ei ehkä olekaan: Diskanttielementtiä ei saa sijoittaa niin, että "etulevyn" reunoihin on elementin keskipisteestä yhtä pitkät matkat. Jokaiseen neljään reunaan kotelon etulevyssä pitäisi olla eri etäisyydet. Ja vieläpä niin, ettei mikään etäisyyksistä ole monikerta muista. Ei siis saa olla 6 cm ja 12 cm ja 18 cm ja 24 cm koska kaikki ovat kuuden sentin kerrannaisia. Noin 6 cm tai jotain sellaista on etäisyys lähimpään sivureunaan SEKÄ yläreunaan. Etäisemmät kaksi muuta reunaa ovat jo niin kaukana, ettei niistä kannata huolehtia. Mutta tuo 6 cm tosiaan on sitten mitta, joka saattaa tuottaa taajuusvasteeseen ärsyttävää mutkittelua taajuuksille 2875 Hz sekä 5750 Hz sekä 8625 Hz sekä 11500 Hz, tai sinne päin, riippuen mikä se tarkka etäisyys kotelon reunaan nyt onkaan. Sama sijoittelusääntö pätee keskiäänielementtiinkin. Ongelmana taitaa olla nyt se, että ylä- ja alareunaan on täsmälleen sama etäisyys, joka siis ei saisi olla sama. Jos salkun korkeus on 40 cm eli elementin keskeltä kumpaankin (ylä/ala) reunaan on 20 cm niin ongelmataajuuksia voivat tällöin olla: 862,5 Hz sekä 1725 Hz sekä 2587,5 Hz sekä 3540 Hz, toki riippuen toistaako se isompi elementti noita taajuuksia vai ei. Tästä huomataankin, että ne taajuudet, joita elementti ei toista, niiden suhteen ei tarvitse ottaa minkäänlaista pulttia etulevysijoittelun vuoksi. Elementin oikeasti toistamat taajuudet vain huomioidaan ja etulevysijoittelu tehdään näitä taajuuksia varoen, eli pidetään joka reunaan varmuuden vuoksi eri etäisyydet jos on mahdollisuus kärsiä etulevydiffraktioista. HUOM: suuntaimelliset / torvelliset diskantit (ja keskiääniset) ovat oma lukunsa. Ne eivät lähetä ääniä "etulevyn pintaa pitkin" sivusuunnassa. Moiset elementit saa sijoitella miten lystää. Mutta kuvissa näkyvät suuntaimettomat paljaat elementit kyllä lähettävät ääniään myös sivusuuntaan, etulevyn pintaa pitkin, joten pitäisi huolehtia "etulevyn laadusta" huolellisemmin kuin nyt on tehty. Sokkokuuntelutesteissä ehkä promille kuulijoista korvillaan erottaisi kuvan laitoksen vastaavasta "hifiversiosta", jossa etulevysijoittelu olisi hifioppien mukaan laadittu. Eli ongelma on kuulijakunta huomioiden yhdentekevä ja vain teoreettinen. Mutta koska minulle äänenlaatu on aina numero yksi, toin asian esille, koska minulle ei tulisi mieleenkään tietoisesti rikkoa akustisia lakeja vastaan. Ei ole yhtään sen kalliimpaa tai vaikeampaa sijoittaa elementit "oikein". Pitää vain tietää enemmän siitä mitä on tekemässä. Mitään uutta ja mullistavaa tietoa höpinäni diffraktioiden minimoimisesta/hajauttamisesta ei ole. 80-luvulta (1900-luku siis) alkaen etulevysijoittelu on tehty kunnolla, ellei kaiutintehdas ole ihan totaalisia idiootteja pullollaan. 70-luvun ja sitä varhaisemmat kaiuttimet mätkittiin kasaan ihan sokkona summamutikalla, ja sitten ihmeteltiin miksi joku kaiutinmalli soi kauniisti ja toinen rumasti. Vaikeampi eli työläämpi tapa hävittää etulevyn särmien synnyttämät diffraktio-ongelmat on tehdä reilut pyöristykset. 5 cm säteellä kun pyöristää etulevyreunat diskanttielementin lähistöllä niin sitten saa käyttää samaa etäisyyttä eli kotelo voisi olla vaikkapa ihan symmetrinen kuutiokin. Ikävä kyllä keskiäänielementti tarvitseekin jo rajummat pyöristelyt, 10 cm säde tai enemmän, eli kätevämpää on sijoittaa keskiäänielementti pallokoteloon tai muuhun soikeaan möllykkään. Bassotaajuudet ovat niin suuria aallonpituudeltaan, että ne muljahtavat etulevyn särmän ylitse kotelon taakse vaivatta, ei synny takaisin elementtiä päin palaavia diffraktioita. Eli bassoelementti voidaan sijoittaa teräväsärmäiseen koteloon eikä edes tarvitse miettiä etulevyn reunojen etäisyyksiä bassoelementin keskipisteeseen. Sama pätee bassoja toistavaan keskiäänielementtiin, mutta koska keskiäänet reagoivat kotelon särmiin, pitää pyöristellä tai sijoittaa elementti epäsymmetrisesti; keskiäänitaajuuksien vuoksi. Kaikista pahin mahdollinen sijoitustapa olisi sijoittaa elementti keskelle pyöreää etulevyä, keskelle lautasta tai tynnyrin kannen keskelle. Vain bassoille tai oikeastaan subbareille on sallittua olla pyöreän teräväsärmäisen etulevyn keskellä.
Tulikohan herra hifistille mieleen, ettei ko. blasteri edes välttämättä ollutkaan mikään hifistelyyn tarkoitettu blasteri? Vaan ehkäpä lähinnä biletykseen sopiva laite pikemminki...
Mutta eihän se ole mikään syy olla tekemättä asiaa varman päälle, kun oikein tekeminen ei maksa enempää vaivaa, aikaa ja rahaa?
Näissä blastereissa on varmasti monta muuta asiaa, mikä vaikuttaa enemmän ääneen kun diskanttien sijoitus etulevyyn Noilla akuilla luulis soittoaikaa irtoavan aika kivasti. Omalla lootalla yhdellä vastaavalla popittaa aamusta iltaan, eikä siltikään loppua näkynyt kun laitoin yöks laturiin. Joku jännitenäyttö/vahti kannattaa laittaa, ettei akut ota itteensä jos ihan tyhjäks vetää. Lähinnä siis estämään tuon tyhjäks soiton.
Tosiaan, vaikka rakastan itsekin ääntä, sillä olen ollut musiikin sävellyksen ja tuoton ääressä junnusta asti - en lähtenyt tähän projektiin hakemaan mitään hifikaiutinta, vaan ghettoblasteria, kuten topicin otsikko kertoo ja papukaijakin jo sinua valaisi . En kuitenkaan ole rakentanut ennen kaiutinta, joten kiitos nippelitiedoista - otan huomioon seuraavassa projektissa. Tähän oli tarkoitus laittaa torvet alunperinkin, mutta päädyin noihin ulkonäön vuoksi (käsite, mitä tuntemani hifistelijät eivät ymmärrä). Midbassosta sen verran, että jos olisit viitsinyt vilkaista muita kuvia, niin huomaisit, ettei sen sijainti ole läheskään keskellä koteloaan. Oikein tekeminen olisi maksanut tilaa, ja sitä ei tuossa projektissa ollut. Nippa_: juu, mitä oon lukenu, niin soittoaikaa riittänee 15 tunnista ylöspäin :love:. Tota mittaria oon miettinykin, osaatko suositella, mistä kannattaa hankkia semmonen? Ja onko merkitystä, jos on akut sarjassa 24v?
En ole puhunut sanaakaan kotelon sisäisistä resonansseista. Enkä siihen luentoon en edes lähde, kuulijakunta on aivan väärä. Lisää tietoja kotelon SISÄISIIN päteviin muotoihin ja tuentaan löytyy erilaisista pallokaiutin/pisarakaiutin/jne. projekteista jopa tälläkin foorumilla. Mutta ne siis ovat enempi hifikaiuttimiin liittyvää tietotaitoa. Ja ikävä kyllä kotelon sisäosien saaminen hifikelpoiseksi, se maksaa tietotaidon lisäksi oikeaa rahaa ja/tai kasvattaa reilusti massaa. PA-kaiutinkäytössä yleisesti käytetään liian heppoisia materiaaleja ja haitallisesti resonoivia kammioita. Keveys ja rakenteen yksinkertaisuus+halpuus ajaa äänenlaadun edelle. Kuten jo sanoin, ja 7 vuotta peruskouluaan käyneet osaavat lukea, puhuin pelkästään etulevyn ja elementtien keskinäisistä sijoituksista. Minun silmälleni bassokartiot OVAT suht keskellä ylä/ala-suunnassa, ja se on laiton sijoitustapa jos eli kun elementti toistaa taajuuksia, jotka etulevyn pintaa pitkin etenevät kohti reunaa ja sieltä peilautuvat takaisin kohti elementtiä. Esim. 40 cm korkeassa klöntissä mitat voisivat olla vaikka 15 cm yläreunaan ja 25 cm alareunaan. Siis viiden sentin siirto ylemmäksi verrattuna nykyiseen. Ei maksa mitään, ei vaikeuta mitään, mutta parantaa äänenlaatua selvästi. Kuinka selvästi, se pitää jokaisen kuulla omin korvin. Minä kuulin etulevyongelmat joskus 80-luvulla ja sen jälkeen olen "totellut määräyksiä" vaikka kaiuttimen ulkonäkö tosiaan on ruma silloin kun kaiutin on akustisesti hyvä eli mahdollisimman epäsymmetrinen. Mitä symmetrisempi ja silmälle nätimpi jokin asia on, sitä huonompi se akustisesti on, se periaate pätee. Tästä hyvänä esimerkkinä on 3-elementtinen matala keskikaiutin näyttölaitteen alla tai päällä. Vierekkäin vaakasuunnassa 3 elementtiä, jotka pahimmillaan kaikki toistavat samaa ääntä. Näyttää hienolta, mutta kuulostaa niin karmealta, etten ole ikinä voinut eläessäni edes kuunnella niitä, koska jo teoriassa tiedän miten kamalalta moinen voi kuulostaa. Eikä auta vaikka kaiutin olisi MidTweeterMid tai WooferMTMWoofer-tyyppinen, ihan sama karmeus eli säteilykeilojen liuskoitus kaikkia tuollaisia vaivaa. Kuten vaivaa monielementtisiä PA-kaiuttimiakin, useimmiten niissä kun on monia diskantteja vierekkäin hieman eri kulmiin suunnattuna. Funktionaalinen toiminta eli diskantin levitys juu, mutta äänenlaadullisesti sietämätöntä kuunneltavaa. Diskantit pitäisi asentaa kapeaan pystypilariin ja suunnata kukin elementti minne tarve on. Silloin kaiuttimen ympärillä voi vapaammin liikkua eikä äänenlaatu muutu jokaisen pään liikkeen takia. Salkku- ja muissakin koteloissa helppo nyrkkisääntö ääntä parantamaan on: diskantti mahdollisimman kauas etulevyn reunoista. Mitä etäämmälle reunoista diskantti saadaan (keskemmälle etulevyä), sitä vähemmän ne reunahäiriöt pääsevät ääntä pilaamaan. Eli mitä isompi etulevy, sitä parempi. Silti pitää muistaa ne eri etäisyydet joka reunaan ja/tai 5 sentin pyöristykset etulevyn reunoille. Suuntaavuuskin kasvaa etulevyn koon kasvaessa, eli ääni etenee puhtaampana pidemmälle. Ilmeisesti tässä maassa/maapallolla tepastelee vielä muutamia heppuja, joille nämä asiat on vielä omakorvaisesti kuuntelematta, siis hyvän ja huonon kaiuttimen erot epäselviä. Mikä ihme siinä on, että ei-hifistit jotenkin (tahallaan?) pyrkivät pilaamaan äänenlaadun joka ikisessä kohdassa missä se teoriassa on mahdollista pilata? Hifisti taas tekee kaikki päinvastoin: jokainen yksityiskohta ja valinta säädetään nimenomaan parantamaan äänenlaatua. Salkkusoitin on muuten ihan pätevä otus, mutta äänenlaadullisesti se ei ole pätevä. Siitä saisi pätevämmän jos suunnittelun olisi tehnyt joku hifiä enemmän tunteva henkilö. Joka tapauksessa Salkkusoitin on tuollaisenaankin parempi kuin maailman pätevimmän audiogurun suunnittelema kullattu timanttisoitin, jota ei ole voitu ikinä rakentaa suurten kustannusten vuoksi. Paskakin toimiva laite on siis parempi vaihtoehto kuin rakentamatta jäänyt platinainen tuleva testivoittaja. Ja hei: kumpikin tuottaa tekijälleen iloa; salkku kuulostaa tekijänsä korvaan hyvältä, ja timanttisen himohifihirviön suunnittelija tietää kuuntelemattakin miten hienolta hänen suunnitelmansa laite voisi kuulostaa sitten kun se lottovoitto osuu kohdalle ja pystyy lopulta toteuttamaan supersuunnitelmansa. Maailmassa on näemmä vain kahdenlaisia ihmisiä: 1) huonokuuloisia, jotka ovat vaatimattomaan vähään tyytyväisiä, ja 2) llian hyväkuuloisia, jotka vaativat liian suurta laatua luottokorttinsa paksuuteen nähden, siispä ovat kokonaan ilman kun eivät saa ostettua/rakennettua sitä kaikista parasta. 3) lottovoittajia. Useimmiten nämä ovat lahkon 1 tyyppejä eli ostavat lottovoitollaan 999999 euron välikaapelit, eivätkä silti kuule eroa 0,10 euron välikaapeliin verrattuna. Sitten lottovoittaja menee ryyppäämään loput rahat ja unohtaa hifilaitteet. 4) todella huonon matikkapään omaavia, kuten allekirjoittanut.
Kiitos selvennyksistä ja nyrkkisäännöistä, ne ovat hyödyllistä ja arvostettavaa tietoa. Mutta yleistämisyrityksiäsi ja henkilökohtaisia mielipiteistäsi pidän naiiveina ja jopa hieman töykeinä. Enkä sano tätä sävyyn "ei kiinnosta" tai haistatellen, vaan koska en yksinkertaisesti tunne sinua hivenen vertaa, niin en osaa samaistua mielipiteisiisi lainkaan. Korostan vielä, että kiitän vinkeistä ja neuvoista - huippua, että joku jaksaa jakaa tietonsa ja taitonsa meidän vähemmän osaavien luettavaksi. edit Niin, osaisko joku vinkata helpon ratkaisun akkujen jännitteen seuraamiseksi, ettei tarvitse mittaria kanniskella mukana? (ettei mee ihan tyhjiksi, lyijyhyytelöakut kun on kyseessä)
Tuossa olisi eräs jännitemittari. Se vaatii erillisen 5V jännittee, ei mittaa omaa jännitettään. Samasta on myös 12V malli, mutta en tiedä toimisiko tuo siten, että käyttöjännite tulee toisen akun navoilta ja mittaus on sitten akkusarjan päistä.. Tod.näk ei, vaan sille pitäisi järkätä jostain erillinen isoloitu käyttöjännite.
Tuolla hieman aiemmin oli tuollainen, omaa 8-30v käyttöjännitettään mittava: http://www.sureelectronics.net/goods.php?id=975
Ei välttämättä toimi koska Disconnectin plasterissa on 24V akusto. Tuolle mittarille luvataan max. tasan 20V toiminta.
Kiitti vinkeistä, jätkät. Nyt harmittaa, kun en huomannut tilata sureelectronikist samaan aikaan, kun muut osat. Eikö se aika hyvä nyrkkisääntö oo, ettei päästä jännitettä putoamaan 11,5 alle?
Öööhhhhh... ...Onko ne akut rinnan vai sarjassa? 12V:n Lyijyakun lepojännitettä ei saisi päästää alle 12.5V:n, (täysi n.12.8-13V) mutta mistäpä sen sitte kuormittaessa tietää, kuinka alas kärsii mennä, onkin jo eri juttu. Ja kun kuormituksen alla jännite tippuu alle tuon 12.5V:n, niin kuormituksen loputtua todennäköisesti kuitenki hieman pompsahtaa. Toki paljon riippuu siitäkin, kuinka kovasti akkua kuormitetaan. Siis mitä vähemmän virtaa akulta otetaan, sitä vähemmän se vaikuttaa jännitteeseen. Edit: DVB-G:n selostus oikeaoppisesta elementtien sijoittelusta sinänsä oli ihan OK. Ainoa vaan, että mielestäni se oli ihan väärässä aiheessa. Jos aiheessa käsiteltäisiin hifikaiuttimien tekoa, niin ymmärtäisin ko. vastaukset. Mutta pikkuisen eri asia, kun tehdään mukana kannettavaa biletyslaitetta, jossa todennäköisesti huippuäänenlaatu ei muutenkaan ole se ykkösjuttu laitetta suunniteltaessa/ tehtäessä.
Kiitti, papukaija. 12,5:shän se olikin - pitää hankkia nopeasti jotkut jännitevahdit akkuihin. Juu ja sarjassahan noi on
Siis eikö se ole säilytyksessä oleva? Kuormitustilanne pitäisi katsoa akun datalehdestä mitä jännite voi olla, pitää huomioida myös kuormitusvirran vaikutus lähtöjänöön. Kuormituksen aikainen jännite noilla pikkuakuilla voi olla luokkaa 11 volttia...