Kontaktipinta pysyy kunnossa mikäli vastakappale on kullattu, voimaa on käytettävissä riittävästi (=ruuvi) ja liitospinta on tarpeeksi suuri. Ei pidä olettaa, että suoraan laitteeseen tehtynä liitos pitäisi tehdä jotenkin huonommin. Eivätkä ne banaanit niin ihmeellisiä liittimiä ole, pahimmillaan liitos voi olla hyvinkin löysä. Mutta tämähän on vain tällaista teoreettista pohdiskelua, eihän kumpaakaan ratkaisua loppujen lopuksi voi kuuntelemalla erottaa. Ymmärtääkseni kaapelia ei ole tarkoitus laittaa lattialle lojumaan vaan se yhdistetään laitteeseen. Voin olla väärässäkin. MKL PS. Moni kaapelihörhö saisi sydänkohtauksen mikäli näkisi, millaisilla liitoksilla ja johdoilla se signaali jatkaa kulkuaan laitteiden ja kaiuttimien sisällä.
JaaHah, onkos tuo tinan käyttö sitten suurikin synti, vai? Omasta mielestäni kunnon puristuksella ja tinalla nimittäin saavutetaan paras liitos(?).
Toki banaaniliittimiä on sekä hyviä että huonoja, mutta niissä on se etu paljaaseen johtimeen, että kontakti pysyy sellaisena kun se on melkein ikuisesti. Kaapeleita ei ole tarkoitus jättää lattialle, mutta sillä ei ole mitään väliä missä ne kaapelit ovat (katon rajassa tai lattialla, kiinni tai irti vahvistimessa) miten sille kaapelille käy. Kuparin hapettuminen on mielenkiintoinen ilmiö, mutta ei mitään magiaa. Yleensä laitteiden sisällä on joko puristusliitos tai juotos. Molemmat ovat hyvin tehtynä ihan ok, mutta puristusliitos on parempi. Siinä kaksi metallia puristetaan paineessa yhteen, jolloin ne yksinkertaisesti sulautuvat toisiinsa. Tämä liitos vain paranee ajan myötä, ja sitä käytetään kaikissa hyvää liitosta vaadittavissa kohteissa. Tämä ei siis ole mikään hifihuuhailujuttu. Valitettavasti vain käytännössä hifipuolella liitokset tehdään väärin, eli tinalla. Monissa laitteissa muuten on sisällä ihan laadukasta kaapelia. Kotiteatterivahvistimissa ei välttämättä, mutta stereolaitteissa kylläkin. Löytyy hopeajohdotettuja vahvistimia ja kaiuttimia, eikä niiden hinta edes ole mikään järjetön - vain hiukan tavanomaista raskaamman kotiteatterivahvistimen hintaisia. Se nyt on eri juttu onko kaapeleilla mitään merkittävää vaikutusta lopputulokseen. En usko että olisi, sillä olen vertaillut kaikkea tavallisesta tarvikejohdosta kymppitonnin kaapeliin asti, eikä vieläkään ole luotettavia eroja kuulunut. Toisaalta nämä jutut on jokaisen omia asioita, eli en tuomitse, jos joku haluaa kaapeleihin rahansa sijoittaa. Terveisin, Jani Pesonen
Onhan minullakin kaapeleihin sijoitettuna keskihintaisen stereopaketin verran - muistona niiltä ajoilta, jolloin kirkassilmäisenä etsin äänentoiston yhtä ja ainoaa totuutta. Mutta merkittäviä eroja minä en koskaan onnistunut kuulemaan. Kerran bassotoisto hieman parani. Ehkä. Mutta siihen asiaan eli liitoksiin: Noissa suorissa liitoksissa ideana nimenomaan on kunnon puristus. Ja siihen vaaditaan tietenkin kunnon liittimet laitteisiin ja kaiuttimiin, muovilla ja jousilla ei pärjää. Olen joskus joutunut purkamaan kytkentöjäni ja silloin on paljastunut, että muuten hapettuneissa johdoissa itse kontaktipinta on pysynyt kirkaana kunnon liitoksen ansiosta. Nykyisin tuo äänentoisto, tai ainakin siihen liittyvä vimma, on jäänyt vähemmälle jonka johdosta minäkin olen laittanut kaiuttimiin banaanit. Niiden siirtely yms. on helpompaa. Mutta eivät ne banaanit vieläkään hyvät ole. MKL
Joo on minullakin puhtaasti speksien perusteella valitut kaapelit, joiden hinnalla saisi hyvän erillislaitteista kootun stereosetin. Vaikka itse olen maksanut kolmasosan niiden hinnasta, on ne silti minusta ylihintaista tavaraa suorituskykyyn verrattuna. Toki paljaan johdon liittäminen kunnolliseen naparuuviin (jonka voi kääntää jakoavaimella kiinni) hidastaa hapettusmisprosessia liitoksen alta, mutta se tapahtuu sitä ennen, joka on kuparin kannalta myös paha juttu. Hopea on tässä mielessä toimivampi, koska sen pinnalle syntynyt kerros johtaa sähköä, toisin kuin hapettunut kupari. On tullut havaittua, että tuo hapettuminen tapahtuu kaapeleissa (siis myös siellä kuoren alla, mikäli jostain löytyy avoin kohta) jokusen sentin vuosivauhdilla, riippuen kaapelista ja olosuhteista. Vaativissa olosuhteissa (lue teollisuusympäriostö) tavanomainen solidcore kuparikaapeli voi olla 10 vuodessa hapettunut ihan vihreäksi useiden kymmenien metrien matkalta. Voisi olla kannattavaa joskus kurkistaa vanhemman highend-kaapelin kuoren alle. Terveisin, Jani Pesonen
Supralta löytyy kaapelia, jossa on "sisänaru" tinattua cu-lankaa, miten on eikö se tina ollut huono asia? Eikö Jani ole ylistänyt Supraa?
Jenvingin sivuilta: Eli näin sen tinan käyttöä on perusteltu. Teoreettisesti (liioitellen) teksti on lähellä totuutta. ...ja tällä ei ole vaikutusta siihen, että minulta sattuu löytymään melkoisesti erilaisia Supran tuotteita... --Joona
Minulla oli joskus hopeoidut kaapelit. Niissä ei ollut hapettumisongelmia mutta lopulta vaihdoin ne pois, koska ne olivat niin rumat. On turha levitellä olohuoneeseensa epäesteettisen näköisiä letkuja jos niissä on vain teoriassa parempi ääni. MKL
Tällaisen threadin löysin,josta en tajunnut juuri hevonv**tuakaan. Olen juuri tilaamassa tuolta partco:sta kautinpiuhaa, niin voisiko joku nyt ystävällisesti kertoa minulle onko sillä paksuudella (enkä nyt tarkoita sitä mitä kaikki ajattelee) mitään merkitystä vai tilaanko suosiolla tota halvinta 1,5 mm piuhaa?
Tuskinpa normaalikäytössä ja kohtuullisilla pituuksilla on juurikaan väliä onko piuhan paksuus 1,5 mm vai 4,0 mm. Osta sitä toiseksi halvinta, taitaa olla 2,5 mm paksua, luulisi riittävän.
Käypä katsomassa sfnet.harrastus.audio+video faq ja sieltä "Kuinka pitkän kaiutinkaapelin voin tehdä minkäkin paksuisesta johdosta ilman että johdon vaikutus haittaa ?" Sieltä löytyy mm. taulukko Kaiutin 8 6 4 3 2 1 ohm Johto 2x.75 10 8 5 4 2.5 1.3 m 2x1.0 14 10 7 5 3.5 1.7 m 2x1.5 21 16 10 8 5 2.6 m 2x2.5 35 26 17 13 8.5 4.4 m 2x4.0 56 42 28 21 14 7 m Eli sopiva paksuus riippuu kaapelin pituudesta eli 1,5 mm piuha on sopiva 21 m matkalle, jos kaiuttimien impedanssi on 8 ohmia.
Mielenkiintoinen taulukko. Vähän kyllä mietityttäisi laittaa taulukon mukaan riittävät 0,75 mm paksuiset kaapelit etukaiuttimille. Tuskinpa kyllä kuulisin mitään eroa nykyisiin, mutta silti.
Niin taulukon arvot on laskettu, niin että jotta taajuustoiston virhe pysyisi alle 0.5 desibelissä, pitää kaapelin resistanssin olla alle kuusi prosenttia kaiuttimen pienimmästä impedanssiarvosta. Jos kaiuttimen minimi-impedanssiarvoa ei ole tiedossa, niin voit olettaa sen olevan 3/4 osan ominaisarvosta. Jos taajuustoistovirheen halutaan olevan alle 0.1 dB, niin ko. sivulla löytyy tämän taulukon alapuolelta seuraava tieto: 4 ohmin kaiuttimiin yli 10m matkalle 6,0mm2 5-10m matkalle 4.0mm2 ja alle sen 2,5mm2 Eli 8 ohmin kaiuttimen tapauksessa kaapelin pituudet voi likimain kertoa kahdella.
Niin no voisin kertoa oman tarinan. Ostin äskettäin Amphion Xenonit, kunnon integroidun ja 3,4mm2 Supra Ply kaiutinpiuhaa. Samalla myös 2 paria RCA-välikaapleita, tais olla halvinta supraa mitä liikkeestä löyty, jotain 50e metrin pari. No kaiuttimet tuli seuraavana päivänä mutta piuhat vasta viikon päästä joten ku hinku oli kova kuuntelemaan ni repäsin vanhoista ministereoista semmoset ihan langanohuet piuhat ja vedin ne siihen. Samoin kaivoin jostain jonkun tietokoneen kortin mukana tulleet RCA-piuhat, tais itseasiassa olla näyttösignaalia varten olla tarkotettu toinen pari niistä alunperin, mutta anyway. Ihan hyvin soi, ei mitään ongelmia. Sitte viikonpäästä vaihdoin sekä kaiutin että välipiuhat Supraan, en kuullu mitään eroa. En kylläkään tehny mitään sokkotestejä testejä tai muuta, mutta näin niiku näpppituntumalta ni en kuullu mitään uutta tai mullistavaa äänessä. Jos eroa oli niin se on todella pieni, niin pieni että sillä ei ole merkitystä. Ja ne stereoiden piuhat on siis todella ohuet, toi uus piuha on massiivista siihen verrattuna. Stereopiuhojen pituus oli ehkä jotain 2 metriä, tää supra taitaa olla jotain 3,5 metriä jos oikein muistan. Eli hyvin soi mun yli 4000 euron laitteisto halvimmilla mahdollisilla piuhoilla. No eihän noi uudetkaan kalliimmasta päästä ollu mutta siis laadukkaampia kuitenki jo. Onhan ne välikaapelit tietty siistit, ja kullatut liittimet on kiva juttu hapettumista ajatellen ja se kiristin siinä on kiva juttu. Mutta näin yleisesti ottaen ni johdon resistanssi on sitä pienempi mitä isompi sen läpimitta on. Ihan tavallinen peruskaapeli ei oo kovinkaan kallista, joten hintaa ei tuu paljoo enempää, osti sitte 0,75mm2 tai 2.5mm2 kaapelia joten turha kai siinä niin nuukailla. Myöskään piuhan pituudesta ei kannata tinkiä. Jos sijoituspaikasta pitää tinkiä jotta saadaan metrinhinnaltaan kalliimpaa piuhaa niin ollaan hakoteillä. Ainakaan ite en usko näihin kalliisiin erikoispiuhoihin. On jo selvä fakta että piuhan paksuus on se päätekijä. Ja jos en siinä huomaa eroa, ni tuskin huomaan mitään erityistä 1000euroa metriltä maksavissa piuhoissakaan. Vaikka varmasti sellaisen omistaminen hyvältä tuntuisi Aika älytön oli tää yks hifilehden kuukauden laitteisto jossa jo virtapiuhoihin oli sijoitettu enemmän rahaa ku kaiuttimiin. Siis hei haloo! Ihan niiku sillä viimesellä parilla metrillä on mitään merkitystä ku talon sisällä ja ulkopuolella olevat johdot ja laitteet on ties mitä laatua. Ja nyt ei puhuta edes signaalia kuljettavasta piuhasta. Yleensäki piuhoihin, ja kaiken maailman sälään oli satsattu satoja ja taas satoja euroja, sitte ite kaiuttimet oli jotkut ihan pienet purkit. Säästetty siinä että saatu 2 kappaletta 150 euron virtajohtoja.
Tänään tuli joutekseen kokeiltua eri paksuuksia kaapeleita ristiin 4 kpl cambridge audion minx10 kaiuttimilla. Käytössä A+B kaiutinlähdöt joten ristiintestaus onnistui paikkaa vaihtamatta. Kaapelit olivat: a) 5 mm^2, pituus 2 metriä (Jokin halpiskauppa 19v sitten, saattaa olla Biltema) b) 2,5 mm^2, pituus 10 metriä (Biltema) c) 1,5 mm^2, pituus 45 metriä (Norstone) Viimeinen kaapelin otin vain herätelläkseni puukorvani. Tuon pitkän ja ohuen lakun vastus mitattuna 1,0 ohmia. Kaiuttimien impedanssi 8 ohmia. Eroja kaapeleissa oli vaikka kyseessä vaatimattomat kaiuttimet. Testilevynä tavallista musaa klassisesta poppiin. Tulokset: a vastaan c: Äänenvoimakkuus: Äänenvoimakkuudessa oli merkittävä ero kaapelin a ja c välillä paksun a-kaapelin tuottaessa isompaa ääntä. Sävy: Paksumpi kaapeli toisti diskantteja huomattavasti kirkkaammin. Säädin äänenvoimakkuudet korvakuulolta samaksi ja edelleen sama ilmiö. a vastaan b: Äänenvoimakkuus: tbd Sävy: tbd Olin huomaavani tässäkin eroja hätäsen kokeilun jälkeen, mutta testauksen varsinaisesti alkaessa hellasärö tunki keittiöstä läpi eetteriin ja jouduin keskeyttämään testin ennen varsinaiseen sokkoristitestaukseen siirtymistä. Eli tulokset tbd.
Piti ostaa 2x0,4mm2 johtoa takakaiuttimille koska muuta ei kaupassa ollut ja "pitää" saada tänään takakaiuttimet uuden asunnon seinille. Ja tarkennetaan että kyllä, asun niin käpykylässä että muita kauppoja ei ollut nyt auki. No asiaan, vedot takakaiuttimille siis 2x0,4mm2 kaapelilla n. 11 metriä per puoli. Kaiuttimissa lukee 6 ohm (Wharfedale Diamond 10 sarja). Onko liian ohut piuha vaikka kyseessä takakaiuttimet? Etukajareille ja keskiäänelle menee kaikille identtinen johto eli 3 kpl 2x5mm2 joiden pituudet 3 metriä per kaiutin. Jos liian ohut niin vaihdan piuhan 2x1,5mm2 heti kun tulee varastoon (myyjä sanoi n. viikon päästä) mutta jos en saavuta teoriassa paksummalla piuhalla mitään niin annan olla tuon ohuen johdon paikallaan.