Drive (2011) (Nicolas Winding Refn / Ryan Gosling, Oscar Isaac, Nicolas Winding Refn, Ron Perlman, Carey Mulligan, Albert Brooks, Christina Hendricks)

Olihan ihan hyvin tehty elokuva, jossa tunnelmä oli pääasiassa.
Viipyilevä kuvaus sopivan musikiin säestämänä loi sopivan olotilan.
Näyttelijät onnistuivat hyvin ja ohjaajan näkemys tuli hyvin selville.
Hyvä lehva.

Spoiler

Itse kuvittelen mielessäni, että coolin oloinen "sankari", ei pelännyt kyllä mitään. Selvisi hotellikohtauksessa täysin kylmäverisellä toiminnalla, kun lahtaajat saapuivat. Ilmeisimmin ennenkin kohdalle sattunut. Ninon tappaminen tuntemattomana oli se paras kosto. Äijähän taisi huutaa kuka olet ja miksi, johon vastausta ei tullut. Ehkä sitten aalloissa..
Loppuhan jäi auki jokaisen ihmeteltäväksi.

 

Kädet selän takana vuoden 2011 parhain leffa + etenkin paras soundtrack. Pitää kyllä katsoa vielä toisenkin kerran jossain vaiheessa kotisohvalta blöörei, että nouseeko taso ylös- vaiko alaspäin teatteriin verrattuna.

 

Ennakko-odotukset olivat korkealla mutta kyllä Drive ne mielestäni lunasti. Oscar-akatemialle tämä ei silti kelvannut edes ehdokkaaksi, muutamat graafisväkivaltaiset (mutta imho perustellut) kohtaukset saattoivat olla ehdokasasettelijoille liikaa Kuitenkin esim. kuuluisa "hissikohtaus" on leffan avainhetkiä ja määrää suunnan koko loppuelokuvalle.

Joku jo osuvasti luonnehtikin tätä Taksikuskin ja Lost in Translationin ristisiitokseksi. Astutus kannatti
Hieno ääniraita ja hieno tunnelma. "Less is more" -linjaus toimi erinomaisesti eikä kohtauksia tukahdutettu liialla dialogilla. Ilman mitään bandwagon-lisiä antaa kotiteatteriraati täältäkin 5/5.

 

Olihan tämä ihan katsottava leffa. Kuvaus, näyttelijät ja erityisesti musiikki vakuuttivat(loistava Soundtrack). Upeat kaupunki kuvaukset(todella tarkka kuva Blu-raylla)
hivelivät silmää. Juoni oli aika perustavaraa ja tuo 100 minutin kesto oli juuri sopiva tämän tyyppiselle elokuvalle. Ryan Gosling hiljaisena kuskina
oli hyvä. Nicolas Winding Refnin ohjaus ei mitenkään ihmeellistä ollut, mutta ei myöskään tusina tavaraa.
Väkivalta kohtaukset olivat juuri sopivan "rankkoja" tähän elokuvaan. Ilman niitä leffa ei olisi ollut, sitä mitä se nyt oli.
Kyllähän tälle jatkoa voitaisiin tehdä, kuten Ryan Gosling ja Nicolas Winding Refnin jossakin vaiheessa ovat suunnitelleet.
Kun tätä on joku verrannut Heatiin tai Town elokuviin, niin kyseisten elokuvien tasolle ei päästä.

Drive 3+/5

 

Miksiköhän tämä Henkilö Jokunen vertailisi tätä elokuvaa noihin ryhmädynaamisiin alamaailmasapluunoihin. Juurikaan mitään samaa ei näistä kyllä löydy (No olihan tässä se sivujuonteisen pikainen putiikinryöstö kyllä), mutta jos nyt ihan vertailemaan on lähdettävä, niin joku yllätyksettömän tasapaksu The Town jätetään kyllä tämän kolmikon kesken telineisiin.

 

Ilmeisesti ihmisillä on patologinen tarve löytää aina jokin vertailukohta, että saa elokuvan summattua nätisti yhdellä referenssillä

Itse pidin elokuvassa juuri siitä että sitä ei oikein voi verrata mihinkään muuhun, se ei ollut mikään Boondock Saints 3, tai mikään saman genren vigilanttileffa, vaan oikeasti omaperäinen tuotos. Ehkäpä tuo omaperäisyys on nykyään Hollywood-elokuvissa niin harvinainen ilmiö että ihmiset eivät tiedä miten reagoida kun näkevät elokuvan joka ei ole aivan päivänselvä kopio jostain sen hetkisestä trendigenrestä, tai männävuosien kulttileffasta. Siitä sitten seuraa noita "Tämä oli kuin.. kuin.. kuin... kuin yhdistelmä Pulp Fictionia ja Jonah Brothers In Concert 3D:tä!"

 

Tai sitten joidenkin ihmisten mielestä tässä elokuvassa ei ollut mitään "uutta", mitä ei olisi jo joskus aikaisemmin nähty? Siksi he vertaavat tätä mm. Heatiin ymn. ja tämä on se heidän mainitsemasi "reagointi" tähän elokuvaan. Katsojia on niin monenlaisia ja jokainen löytää leffoista niitä omia vertailukohtia.

 

No minulle tuli jostain syystä tästä mieleen 70-luvulla tehty leffa The Driver. Onhan näissä toki paljon erojakin mutta pääosassa on kummassakin ns keikkakuski jolla on ihan omat tiukat tapansa ja joku nainenkin pyörii kuvioissa mukana... Mutta ei se mitään, hyviä leffoja kumpikin.

 

Kova ennakkohype --> katsoin kovilla odotuksilla ja petyin. Blurayn kansi vilisi täysiä tähtipotteja eri arvostelijoilta joka osaltaan nosti odotuksia.

Visuaalisesti elokuva oli hieno, kuten myös äänimaailmaltaan. Mukavasti oli soundeissa dynamiikkaa ja soundtrack ehdottomasti elokuvien eliittiä. Valitettavasti päähenkilön kohtalo tuntui koko elokuvan ajan yhdentekevältä, eikä kenellekkään oikeastaan herunut sympatiaa tai myötätuntoa. Tosin se milf-oli erittäin symppiksen näköinen josta plussaa :thumbsup: Väkivaltakohtaukset oli sopivan brutaaleja, tosin osa vähän muovisen oloisia tietokone-efektitulitusta.

3/5.

 

Nyt kun tarkemmin mietin niin olihan tuossa hiukan samaa elementtiä kun The Townissa, elokuvien tunnelma vaan on niin erilainen että en osannut ajatustasolla yhdistää näitä ollenkaan. Siinä sen tietysti näkee miten eri näkökulma elokuviin ihmisillä on. Ehkä itse koin tuon sitten erityisen "erilaiseksi" koska sen vähän perusteella mitä tästä tiesin etukäteen (eli lähinnä elokuvan nimi) olin kuvitellut että tämä olisi The Transporter-henkistä toimintaa, mutta elokuva osoittautuikin huomattavasti fiilispainotteisemmaksi. Eipä näissä asioissa tietysti vääriä mielipiteitä ole, vaikka sitä joskus joku moista saattaakin väittää

 

Jos satut katsomaan elokuvan lähiaikoina uudestaan, niin kiinnitä huomiota juurikin kohtaukseen,

Spoiler

jossa kuski saa vasaroituaan selville, kuka/ketkä ovat kaiken taustalla ja puhuu Ninon kanssa puhelimessa. Kyseinen kohtaus ainakin omien muistikuvien perusteella korostaa päähenkilön inhimillisyyttä ja on myös harvoja kohtauksia, joissa Ryan Gosling joutuu oikeasti kunnolla näyttelemään (olemalla suuren osan elokuvasta muuten täysin kivikasvoinen). Muistaakseni kuski melkein laski alleen johtuen pelosta, kun kävi ilmi mihin on joutunut. Samalla hänelle ehkä selvisi, että tästä ei pääse enää ehjänä maaliin.

Toinen elokuvaa määrittävä kohtaus on luonnollisesti se hissikohtaus, jossa kuskille selviää myös, ettei voi saada naista omakseen, vaikka taisi sekaantua koko soppaan pelkästään tämän takia. Mutta myös hissikohtauksen lopussa kuski tärisee ja väpättää erittäin uskottavasti, eikä todellakaan pysy "coolina" ja heitä vielä päälle jotain osuvaa one-lineria Arnoldin tyyliin.

 

Pettymys oli kova. Omaan makuuni hidastempoinen ja varsin tavanomainen jännäri, jota ryyditettiin hetkittäin varsin graafisella väkivallalla. Pisteet visuaalisuudesta ja hyvin käytetystä musiikista. 2/5

 

Lievä pettymys, koska yleensä pidän juuri tällaisista elokuvista. Katsoin melko pian uudestaan luettuani jatkuvia ylistyksiä. En tiedä onko silmissä vikaa, mutta visuaalisen puolen hehkutusta en tajua vieläkään. Musiikit oli loistavia. Yksi elokuvan parhaista tunnelmista oli alun ajokohtauksessa, mutta samaan fiilikseen en päässyt uudestaan.

Juoni ja hahmot ok.

7/10

 

Katsellaan uudestaan.

Spoiler

Täytynee katsoa tosiaan uudestaan.
Mutta mielestäni hissikohtauksen jälkeinen tärinä ei liittynyt mihinkään pelkotilaan, vaan luonnolliseen ihmisen reagoimiseen moisen äheltämisen jälkeen.
Psykopaattikaan tuskin pystyy tappamaan hengästymättä, jonka siis aiheuttaa tilanteen hetkellinen kiihtymys. Eihän noita muuten pystyisi tekemäänkään. Arnoldin naureskelut eivät perustu mielestäni mihinkään muuhun, kuin elokuvaan sopivaan meinikiin, eikä oikeaan reagointiin.
Vasarointikohtaus ja myös ryöstökohtaus ja sitä seurannut hotellikohtaus perustui mielestäni samaan. Noita ei voi tehdä kiihtymättä hetkeksi. "Sankarimmehan" hoiteli tilanteet kuitenkin tyylikkäästi ilman mokia, joten mielestäni tämä kertoo että pelolla ei ollut asioiden kanssa tekemistä. Vaan siis yleisellä adrenaliinin nousulla tarvittaessa. Ja puheluhan pisti "sankarimme" liikkeelle miettimään kostoa ilman sen kummempia mietiskelyjä. Ei. En tosiaan pelkoa löytänyt toiminnasta missään vaiheessa.

Mitä lopussa mielestäsi tapahtui?
Mielenkiintoisia ajatuksia elokuva ainakin herätti.

 

Ehkäpä sitä jatkoa joskus pukkaa.

"James Sallis, author of the original Drive novel, wrote a sequel titled Driven, which was published in April 2012.[97] Director Nicolas Winding Refn has expressed interest in filming a sequel, saying: "The character is born, he's out there, he transforms himself completely into what he's meant to be, he was always meant to be this... He goes on to more and new adventure."[98] Refn further says that he intends the sequel to feature two drivers, one of them a villain counterpart to Ryan Gosling's character, comparing the new driver to Lex Luthor and Professor Moriarty.[98] Gosling also expressed interest in starring in a sequel, saying that he would "love to make a Drive 2" but that he "[doesn't] want to make the same movie" again."

Ja kun tietää, että Nicolas Winding Refn tykkää niitä jatko-osia tehdä. Kuten Pusher I-III ja tuottajana Englantilaisessa re-make Pusherissa(2012).

 

Nyt tuli katseltua uudestaan tuo ja samaa mieltä olen edelleen.
Hyvä lehva. Kestää helposti uudenkin katsantokierroksen.

 

Leffa oli mieleastäni hyvä ellei loistava. Mutta se mikä tässä säväytti ja ylipäätäänsä sai minut kirjoittamaan tänne on upea soudtrack. Ei ole turhaan usea samaa asiaa leffassa kehunut!

Berlin school/IDM/Ambient ystävänä elokuvan alkukappale oli järisyttävävän hyvä.

Chromatics - Tick Of The Clock sopi tunnelmaan täydellisesti.

 

Erittäin kaunis ja erityylinen elokuva. Plussaa siitä etteivät Gosling ja Perlmankaan ärsyttäneet, taitavan maltillinen ohjaus kaiken kaikkiaan. Refn on selvästi kehittynyt jo lupaavien parin Pusherin jälkeen, hienoa. Toisaalta ei tästä ole jotenkin paljoa sanottavaa, jännä juttu. Lyhytelokuvamainenhan tämä vähän oli, eipä kuitenkaan turhaan kohkattu.

****½

 

Niin, itselläkin oli (tosin traileria katsomatta) enemmän ajotoimintakeskeinen kuva tästä ja sitä myös lisää kaipasin toki ilman turhanpäiväistä kaahailua, mutta ei tuo yllätys nyt selvästi negatiivinen ollut kun kerta jännitys rakennettiin toisella tapaa. Älkää katsoko niitä trailereita.

 

Spoiler

Leffan avainkysymyksiä omassakin mielessä. Sen naamarin kanssahan kaveri oli vain stuntajajan roolissa, mutta toisaalta tavallaan vapaa olemaan vaikka psykopaattinen kuten täällä on esitetty. Mielestäni kyseessä voisi olla hyväksyntä omasta todellisesta identiteetistä, hän ei ollutkaan "stuntajaja" vain osa-aikaisesti kuten aiemmin mainitsi, vaan sitä kautta jo alunperin toi esiin omaa itseään, kasvojensa ollessa todellinen naamari. Sitten lopussa käsitti ettei voi saada tyttöä (overkill hississä) tunnustaen luonteensa lopullisesti väkivallan kautta. Kun liikaa haluaa jotain (uhrasi itsensä sairaalloisesti jopa tytön miehen ollessa pulassa), ei haluakaan sitä oikeasti. Leffan nimikin tällaiseen viittaisi (death drive).