Nyt oli pakko aloittaa tällainen, pitkäänhän se suvaitsevaisuus kestikin. Yksi sana: Pajukallio. Voi helvetti! :OI Hesari oli aikoinaan se lehti, josta tuli päivittäin luettua mitä leffoja on näytillä sekä arviot niistä. Mikael Fränti teki vuosikymmenien ajan hienoa työtä tasapainoisilla ja viisailla arvioillaan. Toki hän edusti vähän vanhempaa polvea, mutta arvosanoihin elokuvista pystyi samaistumaan huomattavalla tarkkuudella. Nykyään lähinnä häntä tulee mieleeni Tarmo Poussu, jonka arviot esim. Avussa ovat mielestäni samaa luokkaa. Ei tuo hesarin uudemman polven Peltonenkaan huono ole, ainakin hänellä on omanlainen otteensa ja arviot ovat olleet nähdäkseni tolkullisia. Mutta sitten pääsemmekin asiaan. Arto Pajukallio! Hän on käytännössä tuhonnut hesarin n. viimeisen luettavan osuuden, eli elokuvasivun ja niiden arviot. Tuon äijän arviot nimittäin heittävät jatkuvasti niin pahasti, että päätä vihloo. En vaan voi yksinkertaisesti käsittää, hänen arvionsa tuntuvat olevan monesti vaan niin mielettömiä. Jopa Maskulalla on oma logiikkansa, mutta tämä... Eikä tämä todellakaan ole pelkästään makuasia. Esimerkkejä on nyt tullut vastaan niin penteleesti, kunnes riitti. Jatkossa luen hänen arvioitaan vain siksi että saan tähän ketjuun lisää esimerkkejä. Laitetaan nyt tältä viikolta pari, ei edes räikeintä tapausta. Kill Bill Volume 1. Tämä on Pajukallion mielestä mestariteos, jolle voi antaa 5 tähteä. Selvähän se. Ilmeisesti leffaviihteen pastissoiminen jopa Morriconen musiikkeja ryöstämällä ja veri- ym. fetissien jakaminen riittää siihen, en oikein tajunnut miten muuten. Sujuvaa viihdykettä sinänsä vaikkakin itsetarkoituksellista, katsoin itsekin taas. Ja tämän päivän lehdestä: Pajukallio pitää HPR:ää mestariteoksena, eikä löydä siitä kritisoitavaa. Ja mikä on arvosana? 4 tähteä! Mitä? Joo. Huomattavasti hän korostaa musiikkien erinomaisuutta. Ok. Korostan, että nuo ovat esimerkkeinä hesarin nykyarvioista varmaan lievemmästä päästä. Tulen havainnollistamaan asiaa lisää. Käyttäkää ketjua vapaasti hyväksenne.
Itse en kritisoi erikseen ketään tiettyä kriitikkoa, mutta ovathan esim. Hesarin tähditykset toisinaan ihan mitä sattuu. Silti yritän muistaa, että mielipide on aina henkilökohtainen, olipa kyseessä kriitikko tai ihan tavallinen katsoja. Harmillisinta on mielestäni se, että Maskulaa lukuun ottamatta ns. persoonalliset kriitikot loistavat poissaolollaan. Yksittäistä kriitikkoa ja hänen mielipiteitään hämmästyttävämpää on tähtien jakaminen. Onko tosiaan niin, että viime vuosina on tullut läjäkaupalla 4-5 tähden elokuvia, siis sellaisia mestariteoksia, jotka muistetaan vielä kymmenien vuosien päästäkin? Tältä ainakin tuntuu, kun satunnaisesti selaa joko a) Hesarin mainossivua tai b) leffojen kansipapereita. Itselleni tulee ainakin fiilis, että näitä tähtiä jaetaan osittain jopa sen vuoksi, että saadaan sivuston/kriitikon nimi julkaisuun. Lopputulos on kuitenkin se, että tähditykset menettävät näin arvonsa. Mitä mieltä muut ovat?
Varmaan häpeilemättä käytetään mainonnassa, jos joku Seiska ja Hevoshullu -lehtien kriitikot antavat viisi tähteä tai hevosenkenkää. Itse tykkään pitää tähtien antamisessa jotakin järkevää linjaa, että vaikka olisikin ihan kiva teos niin ei se välttämättä saa kolmea tähteä enempää. Toisaalta minun arvosteluja tuskin julkaistaan missään mainosten yhteydessä . Olisi ihan kätevä keino kyllä promota omaa lehteä/sivustoa, kun antaa runsaasti tähtiä vaikka olisikin heikompi pätkä. En yleensä katso, että kuka on jonkin teoksen arvostellut, joten aika vaikea ottaa kantaa ketjun varsinaiseen aiheeseen.
Ehkä jotkut käsittävät persoonallisuuden tähtien viskelyksi. Tuota olen itsekin ollut havaitsevinani. Erityisesti ehkä pätenyt Suomileffojen kohdalla, kun ei ilmeisesti kehdata antaa jatkuvasti 1-2 tähteä, joskin ilahduttavasti näitäkin näkynyt jopa NYT-liitteessä. Kyllähän se on omanlaisensa rikos antaa liian kevyesti neljää, viittä tähteä, joskaan ei aiheeton tylytyskään ole paikallaan. Elokuvat ovat tunneasia joten se oma tausta vaikuttaa joskus liikaa kenellä vain, mutta älyllisesti epärehellistä arviointia on vaikeampi sulattaa. Tarkoittaa käytännössä sitä että motiivina arvioinnissa on joitain elokuvan ulkopuolisia vaikuttimia.
Maskula voi tulla leffasta pois ja sanoa, että elokuva oli hyvä ja antaa sille silti kaksi tähteä. Hänen asteikko on todella tiukka, mutta pakko sitä on hieman kunnioittaa koska mies on nähnyt 2 elokuvaa päivässä noin 40 vuoden ajan
Missäs muuten jäsen Mahoney? Ei tainnut olla sellaista kriitikkoa olemassakaan, jota olisi ymmärtänyt. Mutta ehkä siinä voi jo vähän katsoa peiliinkin... ei kyllä tule mieleen ketään tiettyä, jonka kanssa aina tai edes usein olisin eri mieltä, joten en pysty tähän mitään nimeä heittämään. Varmaan sellaisiakin voisi olla, mutta lukemistani lehdistä ei löydy. Jotain Maskulaakin ymmärtää, kun tietää miehen taustan.
Arto, olen taas hämmennyksellä seurannut antamiasi tähtimääriä. En ole nyt löytänyt juurikaan kummeksuttavaa, joten oletkohan ottanut onkeesi huomautuksestani! Saatoin kuitenkin olla vähän pielessä tässä. Kun tämän päivän lehdessäkin annat kokonaiset 3 tähteä uudelle Perjantai 13. päivä -leffalle. Itse elokuvaa näkemättäkin onhan tuo sellainen kulttuuriteko, että jätetään asia jatkoseuraamisen varaan aiempia lehtiäkään liiemmin kaivelematta, kuten oli tarkoitukseni. Ehkä pitää ottaa enemmän esiin noita muiden sekundalehtien kriitikoita.
Arto. Pajukallio. 3 päivää sitten annoin jatkoaikaa, ja laitoin tilanteen seurantaan. Ja sinähän reagoit! Titanic 5 tähteä. Tuon elokuvan hyvyyttä on tosiaan kyseenalaistettu, ja epäilemättähän kyseessä on historiallinen spektaakkeli. Jatketaan.
Ei nyt tarvitse hätäillä ihan linjassa ollaan menty aloituksesta lähtien. Ja lisätään seuraava kirjoitus osoittamaan että muitakin samoin tuntevia on. :thumbsup:
Riskalan pystyn allekirjoittamaan, joitakin häröilyjä jäänyt mieleen tältä kriitikolta. Lähinnä juuri tuossa liiallisessa innokkuudessa jaella tähtiä.
Kari Salminen kuuluu tälle listalle. Jos vihaa scifiä/fantasiaa, niin miksi pakolla pitää ko genren tuotokset ehdottomasti vaatia itselleen arvioitaviksi?
Aiemmin mainittu Riskala kyllä sopii joukkoon, mutta mukaan heittäisin myös Rane Aunimon. Molemmista jätkistä on jäänyt kuva, että jos he rakastaisivat omaa ääntään yhtään sen enempää, eivät he poistuisi koskaan kotoa vaan vain kirjoittelisivat ja laulaisivat itsekseen. Turhanpäiväistä verbaalimasturbointia.
Taisin valehdella, sillä selailin äsken Ilta-Sanomien TV-liitettä ja noteerasin Timo Malmin toteamuksen, jonka mukaan Erkki Karun Nummisuutarit on ainoa katsomisen kestävä kotimainen mykkäelokuva. Malmin mielipide on räikeän liioiteltu, sillä vaikka suomalaisessa mykkäelokuvassa ei olekaan Auringonnousun, Potemkinin tai Ahneuden kaltaisia mestariteoksia, on se keskiarvoltaan ihan mallikelpoista tavaraa. Mukaan mahtuu tietysti myös heikompia rainoja, mutta että vain yksi elokuva on kestänyt aikaa... Aikamoinen väite. Samalla katselin vanhemmista lehdistä ko. kriitikon muitakin mietteitä. En voi olla ihmettelemättä, miksi mies ylipäätään edes arvostelee vanhoja kotimaisia elokuvia, jos ne ovat hänen mielestään silkkaa roskaa. Malmin suomifilmikielteisyys on liioiteltua, kyllä meillä on tehty muutakin kuin kuraa ja yhden tähden mitättömyyksiä. En ole itsekään suomifilmien suuri ystävä, mutta ei niiden katsominen silkkaa tuskaakaan ole.