Vuosaari on Aku Louhimiehen ohjaama elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011. Se on tarina ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Yhden talvisen viikon aikana elokuvan kaikki henkilöt kohtaavat jotain peruuttamatonta. Saran (Matleena Kuusniemi) ja Laurin (Pekka Strang) yhtälössä on virhe, täydelliseksi tarkoitettu elämä on kriisissä. Milla (Amanda Pilke) luulee löytäneensä tukijan ja tien tähtiin, mutta totuus on toisenlainen. Pertti (Mikko Kouki) yrittää pitää huolta omasta ja lapsensa kunnosta, mutta saa aikaan katastrofin. Waltterin kiusaajat ajavat hänet äärimmäiseen tilanteeseen. Aleksin äiti ei ymmärrä lemmikkikoiran merkitystä pojalleen. Amerikkalainen Robert (Sean Pertwee) saa kokea suomalaisen talven ja Marika (Alma Pöysti) joutuu kohtaamaan pelkonsa yksin pienen tytön kanssa. Kaikki elokuvan henkilöt ovat epätäydellisiä, heikkoja ja eksyksissä, mutta heitä kaikkia ajaa sama tarve tulla rakastetuksi, nähdyksi ja kosketetuksi. Ihmiset eivät kohtaa ja satuttavat toisiaan, mutta taustalla elää toivo. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 03.02.2012
En ymmärrä miksi Suomessa on aina tapana palkata brittinäyttelijöitä amerikkalaista esittämään. Vaikka se aksentti ei aina ehkä niin paljoa kaikkien korvaan särähdä, itseäni ainakin häiritsee. Samaa olen myös lueskellut Rare exportsin tiimoilta ulkomaalaisen yleisön kirjoittamana.
En ymmärrä miksi Suomessa on aina tapana palkata samoja näyttelijöitä eri (?) hahmoja esittämään. Vaikka ne nimet ei aina ehkä niin paljoa kaikkien korvaan särähdä, itseäni ainakin häiritsee. Samaa olen myös lueskellut elokuvien tiimoilta suomalaisen yleisön kirjoittamana.
No niin, ennakkonäytöksessä pääsin tämän näkemään ja ihan mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäinen puolisko oli hieman lattea, tuntui että nauratti kohdissa joissa ei pitäisi nauraa vai oliko se vain hyvää mustaa huumoria. Vaikea sanoa. Loppua kohti elokuva parani merkittävästi ja käsitteli myös erästä viime vuosina pinnalla ollutta rankkaa aihetta, mikä pisti kyllä hiljaiseksi Spoiler koulukiusaaminen ja kouluammuskelut . Elokuva koostuu monesta eri tarinasta ja hahmosta, mutta tällä kertaa näitä oli ihan liikaa eikä kaikkia hahmokaaria edes viety hyvin loppuun. Lisäksi elokuvan opetus oli paikoin aika moraalittoman oloinen. Paikoin näyttely ja leikkaus oli kehnohkoa, mutta loppua kohti parani. 2,5/5 ristiriitainen, mutta siltikin suht toimiva elokuva. Ei suomalaisten elokuvien aatelia, mutta kannattaa katsastaa.
Aku Louhimiehen elokuvien raaka realismi on aina ollut mieleeni ja niin tälläkin kertaa. Louhimies on loistava ohjaaja, jolla tuntuu olevan erityisen herkkä vaisto suomalaisen yhteiskunnan ongelmien kuvaamisessa. Nytkin aiheiden käsittely on kouriintuntuvan rehellistä ja suorasuokaista. Laura Birn tekee hienon roolin. ****
Aku Louhimiehen elokuvien sponsoripaneskelu, sossupokepröystäily ja alibimeininki ei koskaan ole ollut mieleeni eikä tälläkään kertaa. Louhimies on kehno ohjaaja, jolla tuntuu olevan erityisen epätarkka ja tahditon vaisto suomalaisen yhteiskunnan ongelmien kuvaamisessa. Nytkin aiheiden käsittely on tympeän epärehellistä ja näköalatonta. Mikko Kouki tekee saman roolin kuin aina ennenkin. *
Kai Matleena Kuusniemi sentään riisuu (taas) alasti? Onneksi Edelmann ei ole mukana, miehen sopparissahan on "pakko olla munasillaan ainakin kerran" -vaade. Mikko Koukilla on sama, mutta "näyttelen aina samaa roolia, enkä aja ikinä partaani" -ehdon kera.
Eipä riittäneet tämän tekijöillä rahkeet Tomppaan vaan piti ottaa jenkiksi joku britti. Edelmannia varmasti kyseltiin, mikseivätköhän copy&pastanneet aiemmista. Ja Mikahan vallan vitsikkääksi heittäytyi. Tarkistin, kyllä ne sentään nimen saivat oikein.
Tämähän oli ihan positiivinen yllätys. Monesta tarinasta ainoastaan yksi (koiran sisältänyt) juoni rikkoi hieman enemmän kokonaisuutta, mutta muuten oli parhaimmillaan ihan mainiota kamaa. Spoiler Tuo koiratarina tuntui pahimmillaan erittäin teennäiseltä tunnepornolta, jolla yritettiin vain saada katsojat itkemään, mutta kääntyi lähinnä ärsyttävän puolelle. Mutta noin muuten oli ilo huomata, että Louhimies oli laajentanut hieman skaalaansa, eli voi tehdä myös (suhkot) onnellisia loppuja sisältäviä elokuvia Samoin lapsinäyttelijöiden tuominen mukaan oli plussaa, yllättävän hyvin toimi se osa-alue.
Samaa mieltä koko lainauksesta. Kävin katsomassa tämän jo elokuvissa, ja nyt katsoin uudestaan blu-ray:lta, leffalle 4- tähteä. Birniltä tosiaan hieno ja hauska rooli. Kauttaaltaan erinomaisia näyttelijäsuorituksia, lapsinäyttelijätkin pääosin loistavia. Sean Pertweellä on kyllä vakuuttava ja erinomaisen hyvin elokuviin sopiva ääni, sopisi hyvin leffatrailereiden ääneksi. Kouki tosiaan on aika samanlainen aina rooleissaan, mutta mikäs siinä, kun Kouki on sellaisena loistava. Äänimaailma Vuosaaressa erinomainen, tuli sekä äänimaailmasta että muutenkin monellakin lailla Vuosaaresta mieleen Paha maa (molemmissa esimerkiksi huumori ja synkkyys kulkee hyvin käsi kädessä), tosin Paha maa on vielä jonkin verran parempi, 5 tähden leffa. Spoiler Vuosaari oli loppujen lopuksi (varsinkin lopusta) vähän liiankin onnellinen, odotin leffasta enempi synkempää, kuten Paha maa oli. Mutta sitten taas toisaalta oli sydäntälämmittävää, kun melkein kaikki tarinat saivat ihmisten ongelmista huolimatta onnellisen lopun.
Spoiler Minusta taas pikkupojan ja koiran ystävyydestä kertonut tarina oli koskettava, ja sai melkein kyyneliin. Kun koira oli niin tärkeä pojalle, ja poika joutui sitten luopumaan tärkeästä koirakaveristaan, ja ilmeisesti muita kavereita ei oikein ollut. Ihmetytti vaan, miksi pojan äiti oli niin sydämetön, että tappoi koiran, eikä vienyt sitä maalle, kuten sanoi pojalleen vievänsä.
Spoiler Samaa mieltä tuosta koirakohdasta. Tunteellisesti rakennettu kuvio ja elokuvan herkin kohtaus oli mielestäni se, kun poika ja koira nukkuivat samassa sängyssä viimeistä kertaa. Ja yleensähän eläimistä puhutaan, että ne "viedään maalle" kun ne aiotaan lopettaa. Mielestäni tuo koiran lopettaminen oli niin selkeä asia elokuvassa, että hieman häiritsi sen alleviivaus vielä erikseen
Spoiler Siis totta kai tuossa oli hirveästi tunteisiin vetoavia juttuja, koko tarina itse asiassa, mutta minusta vain se kaikki tuntui aika teennäiseltä, eli vähän niin kuin yrittämällä yritettiin saada katsoja itkemään. Tyyliin käytetään kaikki mahdolliset klassiset kortit, että osuu: yksinäinen poika, rakastava koira ainoana kaverina, ilkeä äiti joka lopettaa koiran ja vielä hekottelee päälle kännipäissään jne. Puuttui enää se, että poika olisi ollut vakavasti sairas tai rampa
Kyllä ainakin mun mielestä Louhimies tietää just mitä katsoja tuntee noista jutuista jotka on tosia ja ajankohtasia ja tärkeitä!
Pahasta maasta pidin, Irtiotoista sitäkin enemmän, mutta Vuosaaren kohdalla samaa kurjistelutyyliä kokeiltiin hyödyntää epäonnistuneesti ilman sen kummempaa sisältöä. Koko elokuva pointti tuntui olevan pahasti hukassa ja hahmojen tilanteetkin paranivat kovin kyseenalaisin keinoin. Kohtalaista työtä näyttelijöiltä, paikoitellen nättiä kuvausta, käsikirjoitus onneton. +
Hyvin samalla linjalla itsekkin. Aivan kuin käsikirjoituksessa olisi väkisin haettu mahdollisimman tunteisiin vetoavia aiheita. Spoiler Syöpää sairastava äiti sekä poika ja koira osiot lähentelivät jo yläastetason banaaliutta. Nämä pois ja enemmän fokusta muihin tarinoihin niin ehkä olisi ollut parempi. Akulle voisi muistuttaa vanhasta elokuvatekijöiden säännöstä, älä ikinä työskentele lasten tai eläinten kanssa.
Mun mielestä taas tässä lasten kanssa tehdyt kohtaukset on elokuvan parasta antia. Louhimies on mieletäni ollut aina hyvä lapsien ohjaamisessa. Spoiler koirakakka kohtaus on yksi parhaiten onnistuneista kohtauksista
Ihan tuoreeltaan tuli tämäkin katsottua. Leffa on pölyttynyt hyllyssä pitkään, ennakko-odotukset olivat sosiaalipornosta ja kurjuuden maksimoinnista, joten ei vaan ole ollut sellasita fiilistä että tämän haluaisi nähdä. Nyt on katsottu ja pakko todeta että kyllä Louhimies osaa leffoja tehdä ammattilaisen otteella. Näyttelijöiden valinnassa voisi käyttää vähän enemmän mielikuvitusta, sillä ajatus siitä että sama sakki vuodesta toiseen pörrää eri rooleissa, tuntuu vähän tylsältä. Näillä kun olisi mahdollisuus castata ihan uusiakin kasvoja. Paljon tässä leffassa oli kurjuutta saatu mahdutettua mukaan, lapsinäyttelijät onnistuivat hienosti, mikä ei ole itsetäänselvyys. Onnelliset loput olivat ylätys, ja sinällään mulle ihan mukavaa. 3/5 tälle kerran katsottavalle leffalle.