Elikkäs verkkokaupasta kantatui kotiin tuollainen virrankulutusmittari. Mittari on pistorasiaan asennettavaa mallia ja se ilmoittaa kulutuksen watteina. Tässä testailin kaikenlaisten härpäkkeiden kulutuksia, ja yllätyksenä totesin aktiivisubin kulutuksen olevan huomattavan pieni. Subi kuluttaa 16 w, kun se on kytketty päälle. Alhaisilla volumeilla kulutus pysyy tuossa 16-18 W, ja isommilla (ei täysillä, mutta isoilla) volumeilla kulutus oli huipussaan 32 W (bass i love u, biisillä). Nämä kulutukset ovat kyllä mielestäni alhaiset. Kuitenkin isoilla volumeilla subin kartio saavutti selvästi nähtävää liikepoikkeamaa. Mittari antaa esim tietokoneelle oikeanlaisen kulutuksen, joten siihen perustuen sen tarkkuus on ainakin sinnepäin. Subi on DIY, eli itsetehty. Vahvistimena on Hypex HS 200 (200 w rms, 4ohm) ja elementtinä toimii SEAS L26ROY Osaisiko joku valaista onko pienet kulutukset merkki viallisesta vahvistimesta, vai onko tämä sitä kuuluisaa luulotautia
Noilla tehoilla saa jo paljon meteliä aikaiseksi, joten oikean suuruiselta sinun mittaukset tuntuvat. Keskimääräinen tehonkulutus on paljon pienempi kuin huipputeho.
Vahvistimesta löytyy sellaisia komponentteja kuin kondesaattoreita. Ne varastoivat sähköä ja kykenevät vapauttamaan sitä nopeina purskeina. Musiikkisignaalissa on lyhyitä purskeita, joihin energiaa käytetään kondensaattoreista. Seuraavan puolen sekunnin aikana sitten ladataan taas kondensaattorit täyteen. Kondensaattorit toimivat puskurina, joka tasaa virtalähteen kulutusta. Hyvien konkkien avulla esimerkiksi Powersoft valmistaa vahvistimia jotka kykenevät antamaan todellisat 8kW pursketehoa tavallisessa 3kW pistorasiassa kiinni ollessaankin. Suurempaa osaa tässä näyttelee kuitenkin todennäköisesti virtamittarisi, jonka päivitystiheys saattaa olla vaikkapa 2 sekuntia, eli se ei edes ehdi huomata tehon vaihteluita. Halvalla tusinamittarilla jo sekin voi vaikuttaa, onko vahvistimesi virtalähde hakkuri vai perinteinen rengassydän. Sähkössä on olemassa kolmenlaisia kuormituksia, kapasitiivinen, resistiivinen ja induktiivinen, eivätkä kaikki halpismittarit ehkä osaa mitata tarkasti kuin yksinkertaista resistiivistä (lämpövastus, hehkulamppu) kuormaa.
Olisipa elämä näin helppoa, toivoisivat ainakin sähkölaitokset. Tuskin mitkään laitteet, kuin yllämainittujen lisäksi ehkä sähkömoottorit, ottavat verkosta siistiä siniaaltovirtaa. Sen vaihevirhe, loisteho, on helppo kompensoida. Karmeimpia ovat kai nykyiset halpis "säästölamput". Laitteet joissa on tasasuuntaaja, ottavat virtaa vain jännitteen huippukohdissa. Mittarin toteutuksesta riippuu sen tarkkuus eri aaltomuodoilla, parhaat eivät ole halpoja. Tiedä sitten laitoksenkaan mittarien tarkkuudesta inhottavilla aaltomuodoilla. (Varoitus: seassa saattaa olla lievää propagandaa)