Taas on ainakin omalta osalta vuoden elokuvateatterikäynnit jo takana, joten on hyvä vähän muistella, mitä kulunut vuosi Suomen ensi-illoissa tarjosi. Ja vanhat selitykset on hyvä kopioida taas kerran, ettei keskustelu ajaudu harharaiteille: Tottahan toki että kaikissa muissa yhteyksissä elokuvia käsitellään tuotantovuotensa mukaan, mutta jos näissä vuosikyselyissä näin tehtäisiin, voitaisiin vuoden elokuvatarjontaa pohtia vasta huhtikuussa, jotta kaikki vuoden tuotokset saataisiin mukaan - kiitos useiden kuukausien viiveen ensi-illoissa vaikkapa ison veden takaisiin verrattuna. Vuoden parhaiksi voisi nostaa kaksi elokuvaa. Mike Leighin Vuosi elämästä tarjosi taas tekijänsä muistakin töistä tuttua elämänmakuisuutta kera taidokkaiden näyttelijäsuoritusten. Toisenlaista elämänmakua löytyi taas vakuuttavasta Winter's Bonesta, jossa selviytyjätytön isänetsintää maustoi vakuuttava poppoo laitapuolenkulkijoita. Lähellä kärkeä ylsivät myös Drive, Melancholia, Black Swan, Kuninkaan puhe ja Kova kuin kivi. Perässä sitten vielä nivaska perushyviä neljän tähden, tai karvan verran alle, elokuvia: Midnight in Paris, Taistelija, 127 tuntia, Ole luonani aina, Iho jossa elän, Somewhere (tämä taisi saada ensi-iltansa aivan 2010 lopussa, mutta menkööt nyt tällä kertaa), Tartunta ja Morsiusneidot. Elokuvateatterikierroksen ymmärtääkseni välttäneet, mutta aiemmin festivaalinäytännöissä käväisseet 2010 puolella valmistuneet Miten vietin... tänä kesänä ja Monsters voisi tässä myös mainita. Pettymykseksi voisi sitten kai lukea vuosia odotetun Malickin Tree of Lifen, joka hetkittäin oli hienoakin hienompi elokuva, mutta sen heikkoudet lopultakin olivat kokonaisuudelle liian suuri taakka kannettavaksi. Hyvä elokuva tällaisenaankin, mutta odotukset olivat kuitenkin eri tasolla. Spielbergin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus taasen oli elokuva, josta en oikeastaan vieläkään tiedä, mitä mieltä siitä loppujen lopuksi olisikaan. Odottakoot se siis uusintakatselua ja mielellään ilman 3D:tä sitten sillä kertaa.
Hirveän paljon elokuvia tältä(kin) vuodelta jäänyt katsomatta, joista osa oletettavasti hyviäkin. Nämä leffat näköjään peräti tullut katsottua, järjestyksessä: Black Swan Scream 4 Source Code Sucker Punch X-Men: First Class Fast Five 127 Hours Unknown Joten listaus on jopa harmillisen helppo. Yhtään kalkkunaa tuossa ei ole. Loistaviin menevät Scream 4, Source Code ja X-Men: First Class. Loput kolme ovatkin sitten hyvää tasoa. Hm, ei nyt mikään hirveän erikoinen leffavuosi sitten kai tällä perusteella. Todella paljon roskaa näkyi ilmestyvän myös kuluneena vuonna. EDIT: Ok Fast Five on 3 tähdellään keskiverto ok leffa. Samoin olisi Black Swan, mutta lasketaankohan se tälle vuodelle? Imdb:ssäkin on toki listattu vuoteen 2010... No joo olihan se tuolla Sampan listauksessakin, pöhkö minä. Ja 127 Hours unohtui myös. Se oli kyllä keskinkertainen.
2011 sen ensi-ilta oli Suomessa ja juuri näiden pohdintojen välttämiseksi vanhan selitetestin aloitusviestiin kopioinkin.
Kumma, ettei tänne koskaan avata äänestysketjua, kuten ainakin Jatkoaika.com:in keskustelussa on jo monta vuotta perättäin avattu äänestysketju, johon voi laittaa mielestään kuluneen vuoden 5 parasta elokuvaa parhausjärjestyksessä ja sitten lasketaan pisteet yhteen, mikä elokuva on palstalaisten mielestä vuoden paras. Minä en sellaista jaksa tehdä, enkä siten valita, mutta ihmettelen vaan, ettei elokuva-aiheiselle palstalle sellaista tehdä, mutta jääkiekkoaiheiselle palstalle on tehty jo monta vuotta.
Kuluneelta teatterivuodelta itselle parhaana elokuvana jäi mieleen visuaalisuudellaan päräyttänyt Drive. Ritchien Sherlockin jatko-osa ja Fincherin tuorein on vielä katsomatta, mutta aika suurella varmuudella voin veikata, että kumpikaan niistä ei tule yltämään Driven tasolle. Sadon parhaaksi komediaksi nostaisin ehkä elokuvan Horrible Bosses. Vaikkei elokuva mikään täysi viiden tähden pläjäys ollutkaan, Charlie Dayn meuhkaaminen jaksoi naurattaa. Bridesmaids ei jäänyt kauaksi taakse, eikä vähiten mainion Melissa McCarthyn ansiosta. Muista vuoden antimista pitää vielä mainita mieleen ristiriitaisuudellaan jäänyt Immortals. Tarsemilta osasi odottaa visuaalista herkuttelua, mutta tarinallisilta avuiltaan leffa jäi odottamaani huomattavasti heikommaksi. Ei osaa vieläkään sanoa pidinkö vai en, uusintakatselu todennäköisesti ratkaisee asian. Teatterikokemuksena silti ihan miellyttävä, vaikka jäi kyllä takuulla allekirjoittaneen viimeiseksi 3D elokuvaksi.
Tämän vuoden top 3: 1. Terrence Malick: THE TREE OF LIFE Kuulun siihen puoliskoon, johon tämä kolahti kunnolla. Puhuttelevat teemat yhdistettynä hienoon tarinankerrontaan, joka kannustaa omaehtoiseen tulkintaan juuri parhaalla tavalla. Ainoana miinuksena tässä on oikeastaan vain Sean Pennin roolin pienuus. Sukupolvensa lahjakkainta näyttelijää kun katselisi mieluusti enemmänkin, toisin kuin taidoiltaan keskinkertaista Brad Pittiä. 2. Woody Allen: MIDNIGHT IN PARIS Tämä oli lähellä päästä ykköseksi. Woody nyt osaa tehdä näitä vaikka unissaan, mutta Midnight in Paris edustaa Allenin 2000-luvun tuotannon parasta päätä Vicky Cristina Barcelonan kanssa. Ja on jotenkin liikuttavaa, kun pessimistinä tunnettu Allen järjestää elokuvalleen niinkin hurmaavan loppukohtauksen. 3. Darren Aronofsky: BLACK SWAN Kunnon tykitystä äärimmäisen lahjakkaalta ohjaajalta. Elokuva käy suorastaan katsojan päälle energiallaan ja audiovisuaalisella taituruudellaan. Muita mainitsemisen arvoisia ovat In Time, The Girl with the Dragon Tattoo, True Grit ja Hanna. Vuoden huonoimman elokuvan tittelistä kilpailevat Battle Los Angeles, One Day ja Trust.
Paikalliseen leffateatteriin asti ei ihan kaikki leffat tänä(kään) vuonna tulleet, joten osa piti katsella kotiteatterissa. Parhaita olivat Kuninkaan puhe, Vuosi elämästä, Sovinto ja Iltapäivä Toscanassa. Ruotsalaisleffa Sovinto oli yllättäjä, aika rankka elokuvakokemus ainakin ensimmäisellä katselulla. Tykkäsin myös seuraavista: Vettä elefanteille, Rango, Le Havre ja parjatusta Hereafterista. Edit: Unohtui vielä Winter's Bone, joka oli kaikessa karuudessaan varsin hyvä elokuva. Ihan ok -kategoriaan menevät The Tree of Life, Melancholia, Drive ja Kova kuin kivi. Näistä eniten odotuksia oli Driven kohdalla, mutta se osoittautuikin pienoiseksi pettymykseksi. Tree of Life ja Melancholia olivat periaatteessa ihan hienoja, mutta paikoittain pitkäveteisiä. Suorastaan huonoja olivatkin sitten mielestäni Black Swan ja Pirates of the Caribbeanin neljäs osa.
Liikaa aikaa ei tullut tänäkään vuonna elokuvateatterissa vietettyä, mutta jotain kuitenkin. Aivan mahdottomia kalkkunoita ei eteen tullut, joskin paljon ylistetty Black Swan jätti totaalisen kylmäksi. Kova kuin kivi oli paljon melua tyhjästä, eikä myöskään Drive antanut aihetta hurraamiseen. Vuoden huonoin oli kuitenkin Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä, jonka parissa vietetty aika meni totaalisen hukkaan. Onnistuneita ja mukavia leffakokemuksia oli huomattavasti enemmän, joista selkeimpänä ykkösenä Malickin The Tree of Life, joka nousi kertakatsomalla ihan sinne suosikkielokuvien joukkoon. John McClane tuossa yllä tiivistikin elokuvan hienoudet, itse tosin olen sitä mieltä, että Sean Pennin yrmyilyä oli tällä kertaa nähtävillä ihan tarpeeksi. Pitt ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini, mutta on viime aikoina alkanut kummasti nostaa profiiliaan minun silmissäni. Hopeaa sai ensimmäinen koskaan näkemäni Abbas Kiarostamin elokuva eli Iltapäivä Toscanassa. Pienimuotoinen, lumoava ja kaunis draama nappasi alkuhapuilun jälkeen tiukasti otteeseensa ja jäi lopulta mieleen pitkäksi aikaa. Juliette Binoche oli roolissaan ihana, eikä William Shimell hänen vastanäyttelijänään ollut myöskään huono. Pronssia Pernilla Augustin Sovinnolle. Rankka draama suomalaissiirtolaisten elämästä on jotain, jollaista ei ole tottunut ihan äskettäin näkemään. Ville Virtanen ja Outi Mäenpää tekivät loistoroolit, Noomi Rapace ja Tehilla Blad olivat hyviä hekin. Tom Hooperin Kuninkaan puhe, Lars von Trierin Melancholia, Aki Kaurismäen Le Havre ja Francis Lawrencen Vettä elefanteille saavat tyytyä pistesijoihin.
No jos lasketaan vain teatterissa nähdyt elokuvat niin seuraavat teokset tuli nähtyä ihan teatterissa asti: True Grit, Immortals, The Fighter, Tower Heist, Sucker Punch, Green Hornet, Piraters 4, Little Fockers, Battle LA, Transformers 3, Horrible Bosses ja Thor. Lisäksi joitakin alkuvuodesta ja kesällä ilmestyneitä olen nähnyt DVD:llä, mutta en nyt ota muita mukaan (ja näistäkin osa on viime vuoden tuotoksia). Ilmeisesti vielä Moneyball tulee nähtyä ennen ensi vuotta, mutta voisihan nämä muut rankata. Paras elokuva oli ylivoimaisesti The Fighter. Nyrkkeilyleffat tuntuvat aina olevan palkintojen perässä, mutta tämä erottui hyvin massasta toteutuksen ja Balen takia. Toisena perässä on True Grit, joka oli hyvä länkkäri mahtavilla näyttelijöillä tähditettynä. Tower Heist ja Horrible Bosses olivat hauskoja komedioita, jotka viihdyttivät mutta eivät olleet sen kummempia. Immortalsille pisteet parhaimmasta toimintaelokuvasta ja näyttävyydestä. Sucker Punch jää hyvästä yrityksestä huolimatta toiseksi siinä skabassa. Thor oli ihan viihdyttävä Marvel -leffa, mutta lähinnä huumorinsa takia. Thor oli pari kuukautta suosikki 3D -elokuvani ennen Immortalsin näkemistä. Loput leffat olivatkin sitä itseään; Green Hornet, Pirates, Little Fockers, Transformers ja Battle LA. Huonoja komedioita ja huonoja toimintaleffoja. On suorastaan vaikea päättää, mikä näistä oli surkein mutta ehkä jätän päättämättä kun päähän alkaa sattumaan. Pirates oli paskimmista paras Deppin takia, mutta pettymys kuitenkin. Loput olivat typeryydessään suorastaan loukkaavia.
Suuri osa näistä -11 pätkistä tulee katseltua jälleen muutaman tovin jälkijunassa. Nähdyistä vuoden huiput kuitenkin helposti Black Swan, The Tree of Life, Drive ja Rango, jokainen loistavia omalla sarallaan. Vuoden pettymyksenä Melancholia, joka upeasta visuaalisuudesta huolimatta tuntui Antichristin jälkeen niin niin laimealta, pitää kuitenkin antaa tuollekin uusi mahis jossain vaiheessa. Vuoden yllättäjä Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 2, joka lasten takia tuli nähtyä, ilman varsinaista HP historiaa, mutta oli silti oikein nautittava. Tässä vielä näitä mahtavia fanikoosteita tämän vuoden elokuvista. Vaikka valtaosaa leffoista ei ole edes nähnyt ja klipitkin on valtaosin trailereista poimittuja, mutta kun niihin liitetään loistavaa musiikkia ja editoidaan aidolla rakkaudella elokuvia kohtaan, niin käsittämätöntä miten paljon fiilistä saadaan puristettua muutamaan minuuttiin. Cinema 2011 by Kees van Dihjhuizen http://www.youtube.com/watch?v=P1YmAtL-5ls 2011: The Cinescape by Matt Shapiro http://www.youtube.com/watch?v=-mEfsU0EPSQ Filmography 2011 by Gen I. http://www.youtube.com/watch?v=QgTsQW9tyHg
2011 oli parhaimpia elokuvavuosia aikoihin. Oma top3 oli helppo: 1. Black Swan 2. Drive 3. Vuosi elämästä Kaikki nämä olivat selkeästi viiden tähden elokuvia ja omien lajityyppiensä mestariteoksia joita tulee katsottua vielä monen monta kertaa. Hienoja elokuvakokemuksia tarjosivat myös seuraavat teokset: Illusionisti, Melancholia, Oceans ja Winter's Bone. Apinoiden planeetan synty ja Marvel-leffat edustivat hyvin rullaavaa viihdettä. Pettymyksiäkin toki oli, päällimmäisenä Kaurismäen mitäänsanomaton Le Havre sekä True Grit. Tree of Lifestä en vieläkään osaa sanoa että tykkäsinkö vai en, mutta ehdottoman mielenkiintoinen tapaus tuo oli kuitenkin. Almodovarin Iho jossa elän on vielä näkemättä.
Muita en ole nähnyt, Drive piti käydä katsomassa leffassa mutta en sitten jaksanut vedoten ristiriitaisiin arvioihinkin. :hitme: Mutta tuo case Black Swan, jännä juttu kun itsellä tuo aukesi täysin ekalla kerralla ja osasin odottaa sellaista loppua jossa ei siis ollut itselleni yllätystä, ei sellaista efektiä jota tuon genren leffassa tulisi olla. On toki tullut katsottua vastaavia aiemminkin esim. Polanskin leffat ovat mielestäni vain selvästi parempia. Yksinkertainen leffa jossa katsojan huomio koitetaan kiinnittää pois tarinan puutteellisuudesta ennestään nähdyillä jipoilla, kuten lesboseksillä ja muodonmuutoksilla, imo. Kuten Unelmien sielunmessunkin kohdalla. Tietty tekninen osaamistaso ja kunnian osoittaminen genrelle nosti 3 tähteen, eikä ollut liian pitkä.
Kun nyt aivot toimisi sen verran että muistaisi mitä on tänä vuonna tullut nähtyä ja mitkä oli jo viime vuonna... ja onhan näitä hyviä leffoja vielä näkemättäkin, mm Drive varmaan pääsisi tähän listalle mutta on vielä näkemättä... No, tässä nyt jotain parhaimmistoa, sattumanvaraisessa järjestyksessä, mitä on mielestäni tullut suomessa teattereihin 2011: -Sucker Punch -Real Steel -Black Swan -Balada triste de trompeta (Viimeinen sirkus) -Kaboom -Never Let Me Go -Monsters (joka tosin ei tullut teattereihin vaan suoraan dvd/bd) edit: Niin joo ja Conan 3D! (oikeesti, tykkäsin.) edit2: Drive. Ehdinpäs katsomaan senkin vielä tänä vuonna vaikka tiukalle meni ja yksi vuoden parhaitahan se on.
Jotenkin heikko leffavuosi, erityisesti jos king's speechin, 127hrs ja black swanin laskee 2010 vuodelle. Drive ja Melancholia oli parhaimmistoa, eikä kumpikaan omaan makuun huipputeos. "Perushyviäkään" ei oikein tullut vastaan.
Nyt Moneyballin nähneenä voin sanoa, ettei suosikkini muuttunut. Tuo sijoittuu toiselle tai kolmannelle sijalle, sanoisin kolmannelle koska True Gritissä oli paremmat näyttelijät. Muutenkin olin vähän pettynyt, mutta kai tämä tehoaa paremmin jenkkeihin, joita tuo baseball kiinnostaa enemmän. Ihan kiva perushyvä leffa, mutta odotin parempaa Aaron Sorkinilta. En koe tarvetta nähdä Moneyballia uudestaan pitkään aikaan, mikä ei ole merkki loistavasta elokuvasta.
1. Kotirauha (4+ tähteä) 2. Source Code (4) 3. 127 Hours (4) 4. Apinoiden planeetan synty (4-) 5. Sucker Punch (4-) Kunniamaininta tänä vuonna Suomessa suoraan Blu-ray:llä/DVD:llä julkaistulle ruotsalaisen Ystävät hämärän jälkeen -elokuvan Hollywood-versiolle Let Me In, joka on alkuperäisversiota koskettavampi ja parempi tunnelmansa, näyttelijöiden ja musiikin ansiosta (Hollywood-versiolle tähtiä 4-, alkuperäiselle 3 tähteä). Suurin pettymys oli Biutiful, josta odotin ennakkoon jopa 5 tähteä, kun ohjaajan aiemmat leffat ovat olleet niin loistavia, mutta Biutifulille annoin vain 3½ tähteä.
1. Black Swan Kiitos Darren siitä, että lopetit kuin seinään trollien huutelut siitä, että Natalie ei osaa näytellä. 2. True Grit Kiitos Coen veljekset siitä, että esittelitte maailmalle uuden tähden. 3. Drive Vaikka loppupuoli lässähtikin kuin pannukakku, niin kiitos Nicolas siitä, että alkupuoli oli aivan huikea. Sitä ei huono loppukaan pilaa! Joo, palaillaan asiaan kun on loputkin nähty!
16 teatterikäyntiä tuli tehtyä. Puolet näistä olivat 3D-kokemuksia. Parhaita olivat Harry Potter 7 part 2 sekä Sucker Punch, suurin osa meni tänä vuonna linjalle 3 tähteä, yhtään täysosumaa en katsonut teatterissa. Sen sijaan lätyiltä tuli muutama nähtyä, kuten Monsters. Yksi epäonnistuminen suorastaan loistaa listalla ja se on Pirates of the Caribbean 4.