Tälläkin foorumilla on ekan osan faneja niin paljon, että on varmasti mieluinen uutinen. Lähteenä oli imdb.
Ohjaajana Bruce Robinson, joka onkin tunnettu lähinnä kulttileffa Withnail & I:sta. Päihdekuvaukset siis tuttuja.
Johnny Deppin työskentely on lähes aina mielekästä seurattavaa, mutta saa nähdä jaksaako tätä silti katsoa (ensimmäinen osa oli mielestäni melkomoista kuraa, päihdekuvauksena yhtä pätevä kuin joku Blueberry) Joku Rum Diaryn lukenut voisi valaista että onko aihepiiri ja meininki sama kuin pelossa ja inhossa?
Luin kanssa tuosta jo muutama päivä sitten ja odotukset on kyllä korkealla, jo pelkästään Deppin takia. Fear And Loathing oli kyllä myös loistava.
Onkos tämä elokuva unohtunut kokonaan vai enkö vain löydä tuoreempaa ketjua? Ensimmäinen traileri Rommipäiväkirjasta on julkaistu. IMDB:n mukaan ensi-ilta on 2. joulukuuta 2011. Inhoa ja pelkoa oli melko sekalainen elokuva, toisaalta se tekeekin elokuvasta joukosta erottuvan. Joka tapauksessa Johny Deppiä on aina kiva seurata. Depp jotenkin tuntuu sopivan näihin humalaisen/narkkarin rooleihin. Pirates of the caribbeanissakin rooli menee niin luontevasti
Huh, onhan tuosta mennyt aikaa. 6v, mutta hyvä että tulee lopulta. Fear and loathing LV ainoa elokuva, josta hyllyssä DVD, HD-DVD ja Blu-Ray versiot. Toki devu ja HD-DVD joutaisi jo myydä pois. Kannattaa kaikkien Hunter fanien tsekata Yle Teemallakin pyörinyt Gonzoillen dokkari, jos ei ole jo tullut sitä nähtyä.
Tuli joo katsottua tuo Thompson dokkari ja yllätyin, kun en miehestä oikeesti aemmin tiennyt, että oli niinkin arvostettu ihan "oikean", lähinnä politiikan, journalisti. Dekadenssi kiehtoo aina, molemmat Fear and Loathing in Las Vegas sekä Withnail & I on molemmat loistoleffoja. Tämä Rommipäiväkirja vaikuttaa hieman rauhallisemmalta, mutta kiinnostaa kyllä.
Aihepiiriltään kyllä täysin kiinnostamattomia elokuvia nuo aiemmat vastaavat (kun ei itsekään sitä dekadenssia koskaan harrasta), mutta ehkä Deppin takia tulee tämä joskus tarkistettua. Saapi nähdä.
Odotin jotain Fear And Loathing In Las Vegas -tyyppistä, mutta tämä olikin rauhallinen pikku elokuva, jossa ei sekoiltu oikeastaan ollenkaan. Mikään jatko-osa ei ollut kyseessä; tämä oli hyvin tositapahtumiin perustuvan elokuvan oloinen kertomus kirjailijasta, joka etsii ääntäänsä. Yllättävää oli se, kuinka vähän tässä lopulta tapahtui, Spoiler edes tissejä ei saatuu ruutuun, vaikka ei edes niin kovin lievää eroottista jännitettä latailtiin aika pitkään. Tätä katsoessa lauantai-iltana tuli jano, nälkä ja kaukokaipuu. 3/5
Vähän kaksijakoinen fiilis leffan suhteen. Depp hoitaa homman hyvin, kiva nähdä häntä vaihteeksi jossakin muussakin hahmossa kuin niissä kaikitsa oudoimmissa. Ribisi oli myöskin viihdyttävä, Heard oli silmäkarkkina miellyttävä. Muissakaan näyttelijöissä ei ollut valittamista vaikkei tässä mitään suuria rooleja vedettykkään. Hyvä tunnelma, hienot kuvauspaikat ja svengaava musiikki. Tarina on se mikä tässä tökki, toisaalta kerrotaan miten Kemp yrittää pärjätä Puerto Ricossa journalistina, sitten jahdataan naista, sekoillaan aineissa, yritetään kaataa Sandersonin (Eckhart) bisnes ja etsiä Kempin "ääntä". Mihinkään ei oikeastaan päästä ja sitten lopussa on teksti mitä sitten tapahtui. Paljon tapahtuu mutta mihinkään ei oikeastaan päästä. Komediapuoli ei ollut kovin ihmeellinen, ihan hauska muttei naurattanut. 2,75/5 Meinasin antaa paremmat pisteet, mutta loppu ja tarina itsessään ei oikein toiminut itselläni. DVD -kotelon takakansi antoi vähän väärän kuvan koko hommasta. Depp -fanien kannattaa vilaista.
Osaan lukea, mutta en aina ymmärrä lukemaani. Jotenkin olin saanut päähäni nimittäin sen, että tämä olisi Fearin jako-osa. No ei ollut. Jotenkin olin saanut päähäni, että tämä olisi komedia. No ei ollut. Noista lähtökohdista kun aloin katsomaan, niin pettymyshän se iski. Itkupotkuraivarien jälkeen rauhotuin ja itse leffa oli ihan kelvollinen pikkutarina, joka toisaan kärsi noista Volen edellä nostamista ongelmista. Tällä leffalla ei ollut suuntaa, mutta sehän saattoi vain kuvata Kempin suhdetta elämään. No joo, ei tämä mikään ikimuistoinen kokemus ollut. Kerran katsoo ja sitten unohtaa. 2½/5
Rommipäiväkirja tuli vihdoin nähtyä kirjaston blu-raylta. Elokuvalta tietenkin odotti paljon, kun oli nähnyt Johnny Deppin aikaisemman Thompson-elokuvan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Rommipäiväkirjan ongelmana on se, että tarina on melko vaisu ja joskus 45 minuutin kohdalla katsoja alkaa pitkästyä. Elokuva kestää kuitenkin 2 tuntia, ja siinä säntäillään paikoista ja tilanteista toiseen ja nähdään kaikkea erikoiseksi tarkoitettua, eikä mikään sykähdytä erikoisemmin. Hyvät ainekset sinänsä olisivat koossa, mutta kovin sähäkkää soppaa niistä ei syntynyt. Joskus 1980-luvulla tällainen elokuva olisi saattanut olla hauskempi. 2/5 Svensk Filmindustrin blu-rayssa (BD-25) ei ole mitään lisämateriaalia, ja kuva on tummahko mutta luonnollisen tuntuinen. Muutama kuvanäyte: Spoiler