Tulihan se nähtyä. Ei ainakaan vielä ensimmäisen kerran jälkeen irtoa mitään älykästä analyysia... hienon näköistä oli ja jäi mieleen pyörimään, mikä nyt ei koskaan ainakaan huono merkki ole. Voisin sanoa ehtineeni jo unohtaa, miten hyvä Kirsten Dunst pystyy tällaisissa rooleissa olemaan. En kuitenkaan sano, koska en sitä oikeastaan ennen ollut tiennytkään. Erittäin hienosti kyllä veti, ja komeat olivat kannutkin. Blu-ray, sinua odotan jo.
Hyvähän tämä. Juuri tähän tapaan katastrofi- ja muutkin vastaavat genre-elokuvat juuri pitääkin tehdä (moni itsensä ns. laatuelokuvan ystäväksi mieltävä tuskin suostuu tosin tätä edes katastrofielokuvana pitämään). Ei liiallista efektikikkailua, ei vieraannuttavaa ratkaisun etsintää, panikoivia joukkoja ja tiedotusvälineiden seurantaa, vaan pienimuotoista henkilökohtaista tragediaa. Alkupuoliskolla on von Trierin aiemmistakin töistä tuttua ihmisten välistä julmuutta ja juhlat sujuvat kuin Vinterbergin Juhlissa konsanaan. Jälkipuolisko etenee eri rytmillä, mutta aivan yhtä onnistuneesti. Elokuvan lukuisista hyvistä roolisuorituksista esiin pitää nostaa Kiefer Sutherland, joka todellakin yllättää totutusta poikkeavassa roolissaan vastaten samalla myös elokuvan huumoripuolesta. Tämän olisi mielellään nähnyt ilman mitään ennakkotietoja. +
Olihan tämä Antichristia toimivampi kokonaisuus, mutta suurin osa elokuvasta tuntui pitkäpiimäiseltä ja viivyttelevältä. Prologi ja loppu olivat elokuvallisesti aivan mahtavaa katsottavaa, mutta näiden välissä olevat kohtaukset henkilöhahmoineen eivät jaksaneet juurikaan kiinnostaa. Dunst oli hyvässä vedossa eikä muissakaan näyttelijöissä ollut valittamista. Melankolia välittyi hienosti leffan tunnelmasta ja symboliikkaa tuntui olevan melko paljon joten kyllähän tästä jää paljon pureksittavaa useammalle katselukerralle. ***/*****
Tässä elokuvassa oli jotain äärimmäisen hienoa. Jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleen. Mitä vähemmän leffasta tietää ennen katsomista, sitä paremmin tämä varmasti toimii. Minulla ei itseasiassa ollut elokuvasta yhtään mitään ennakkotietoja, joten siinä jossain vaiheessa tuli hieman yllätyksenä mitä tässä leffan taustalla on tapahtumassa. Ihan mahtava elokuvakokemus kaikin puolin ja helppo kuvitella katsovansa tämän uudestaan ihan lähitulevaisuudessa.
Nämä "taiteellisemmat" elokuvat ovat meikäläiselle vähän sellainen hit-and-miss juttu: joskus uppoaa hyvin, monesti ei. Tree of life tuskastutti minut puolessa tunnissa, mutta Melancholia ei aiheuttanut nimensä mukaisia tunteita, ainakaan siksi että olisi tuntunut pitkästyttävältä (tosin osaksi tähän lienee vaikutti etukäteen tiedossa oleva sci-fi/katastrofi teema). Alku oli visuaalisesti hieno, mutta säikähdytti, että ei kai koko kaksi tuntia ole hidastettua mykkäfilmiä. Onneksi ei ollut. Dunst oli hyvä. True Bloodin luppasilmätorahammasta ja kakkosnelosen Baueria oli myös mielenkiintoista nähdä muissa rooleissa. Elokuvan loppu oli vaikuttava, sen jälkeen jäi yhtä aikaa tyhjä ja täysi olo. Seuraavana aamuna oli vieläpä suuri täysikuu taivaalla ja elokuvan tunnelmat edelleen mielessä. Spooky!
Yritin tänään alkaa tuota katsomaan ja alun mykkäfilmitaidepläjäys oli oikein miellyttävä kunnes se kamera alko heilumaan ihan perkeleesti. Pienoisessa krapulassa tuli suorastaan huono olo muutamassa minuutissa ja lopetin siihen. :sick: Ei kai se heilu koko loppuleffaa? Täytyy yrittää jatkaa kun oloista selviää.
No.. Hiukan ristiriiainen fiilis jäi tästä. Suurin kummastus aiheutui siistä että part 1 ja 2 välillä ei ollut mitään selvää jatkumoa (tietysti henkilöitä lukuunottamatta). Koko part 1:sen olemassaolon tarkoitus jäi hiukan hämäräksi. Oliko se tarkoituksella pelkkä hahmoesittely? Oliko ohjaaja vain halunnut upottaa johonkin kohti taiteelliset "part 1" ja "part 2" tekstit? Mielestäni part 2 itsessään olisi jo riittänyt leffaksi. Ehkä tämä olisi jopa toiminut paremmin ilman part 1:stä. Naispääosa on erittäin hyvin ja ilmeisen syvällä antaumuksella näytelty. Alun show oli erittäin hienoa katseltavaa myöskin. Lopun toteutus oli tosin jotenkin kökköisempi, teknisesti silminnähden huonompi kuin sen alun toteutus. Varsinainen tarina ja juoni on aika suppea, eikä tämä lopulta ole mitenkään erityisen mieleenpainuva pätkä. Odotin melankolisia tunnelmia Antichrist tyyliin leffan nimen perusteella, mutta eipä sellaista ollutkaan. Leffa oli lähinnä kaunis, ei ollenkaan melankolinen. Tähtiä ei ansaitse enempää kuin 3½.
Eipä jäänyt mitään käteen. Alkupuoli tai mikä helvetin Part 1 sitten olikaan oli viihdyttävää hahmoesittelyä. Seuraava puolisko olikin etäisempää, heti alkuun jäi asioita auki että miksi näin. Kun ei ole ihan selvillä missä mennään niin kiinnostuskin alkoi kärsimään. Enpä enää muistaa leffasta muuta alun ja lopun. 2/5
Spoiler Mielestäni Part 1:n mukana olon tärkeimpiä syitä oli se, että siinä mielialanvaihteluista kärsivä Dunst oli siskonsa höösättänä, kunnes Part 2:n loppupuolella osat vaihtuivat. Dunst oli rationaalisen rauhallinen lopun lähestyessä ja siskonsa mieli järkkyi. Tästä voi sitten miettiä itse kukin miksi näin oli.
Vaikka en joutunut leffaa keskeyttämään, niin muakin kyllä häiritsi kameran heluminen. Videotykiltä katseltu. Heiluminen on ihan ok tehokeino hillitysti käytettynä, mutta nyt raja ylittyi. Hauevör, leffassa oli hyvää draamaa ja näyttelyä. Pidin erityisesti loppupuoliskosta.
Hieno elokuva! Alun hidastuspätkä sai vähän pelkäämään, että onkohan tämä leffa itselleni liian taiteellinen, mutta loppupeleissä noilla alun hidastuksilla oli merkitys. Näyttelystä täydet pisteet kotiin, Kirsten Dunst hoitaa roolinsa hemmetin hyvin. Dunst osaa viestiä erittäin hyvin kasvoillansa, mitä moni joutuisi viestimään sanoilla. Muissakaan näyttelijöissä ei ollut vikaa ja erityisesti Kiefer Sutherlandin näkeminen uudessa roolissa oli mahtavaa. Tunnelma on mielenkiintoinen ja loppua kohti mentäessä vain paranee. Visuaalisesti tämä oli paikoin erittäin vaikuttavaa ja osoittaa ettei tarvita mitään 3D -hömpötyksiä luodakseen näyttäviä näkymiä. Elokuva on vertauskuvallinen masennukseen, mikä käykin aika useasti ilmi. Hieno idea mielestäni. 4,5/5 Ei ihan täysiä pisteitä pysty antamaan, mutta erittäin hyvä ja erilainen katastrofielokuva.