Moi! Ostin äskettäin Stokkan hulluilta päiviltä LG:n 55" television ja Sonyn Blu-Ray soittimen. Ongelmana on se, että testaamillani Blu-Ray levyillä (City of the Living Dead, The Bird with the Crystal Plumage, New York Ripper) esiintyy eräänlaista "lumisadetta". Tällä tarkoitan sitä, että jos esim. taustalla on vaikka yhtä harmaata väriä, niin tuo harmaa pinta "elää" eräänlaisena pikselilumisateena. On todella kiusallista katsella leffoja kun tasaiset pinnat eivät olekaan tasaisia, vaan värisevät ja särisevät! Osaako kukaan kertoa mistä ongelma voisi johtua? En ole vielä päässyt testaamaan noita BD-levyjä kaverini luona, jotta voisin päätellä onko ongelma leffojen alkuperäisessä BD-transferissa vai esim. television asetuksissa. Tuhannet kiitokset avusta!
Leffalistasi perusteella väittäisin, että kyseessä on ns. filmirae, joka on filmille kuvatuilla elokuvilla aika tyypillinen ilmiö. Toisin sanoen normaalia. Ei kaikki elokuvat näytä konsolipelimäiseltä "silmäkarkilta" - ei varsinkaan vanhat elokuvat. Uudemmissa elokuvissa (2000-luvun ilmiö, kun siirryttiin DI-editointiin ja kuvankäsittelyyn) kyseessä voi olla myös keinotekoinen "filmirae", jota lisätään elokuviin esim. taiteellisista syistä johtuen.
Jos nuo ovat Blue Undergroundin jenkkijulkaisuja, niin eiköhän tuo paksu rae ole ihan levyllä. Laitteissasi ei varmasti ole mitään vikaa.
Katso testimielessä vaikka leffoja kuten Liisa Ihmemaassa, Avatar, Distrcit 9 tai melkeinpä mitä tahansa viimeisen parin vuoden aikana tehtyä listahittiä niin ei pitäisi rakeita löytyä.
Onko televisiosi plasma? Jos on, niin silloin "kuuluukin" olla ainakin hieman ns. plasmakohinaa/ditheröintikohinaa. Eli se on ko. tekniikan ns. ominaisuus. Tosin vuosien varrella se on vähentynyt, mutta kaipa sitä vieläkin kaikista plasmoista löytyy. Ainakin tarpeeksi/liian läheltä tietynlaista kuvaa katsottaessa. Edellinen työllöni oli plasma (vuosimallia -07 oleva Panasonic PX70), jossa itsekin aluksi ihmettelin kuvan "kuhinaa" vs. näkemäni muun tekniikan televisiot (LCD, CRT). Toki monet leffat ja etenkin tv-sarjat kohisevat. Usein ei ole edes kyse mistään filmirakeesta, vaan ihan aidosta kohinasta. En ole mainitsemiasi leffoja nähnyt, mutta ainakin Highdefdigest.com kertoo näin Blu-ray -julkaisuista: City of the Living Dead - HD Video Quality: 3/5 - "The entire film is coated with a super thick grain that adds a bit of character to the film without taking much detail away, really. That said, some noise issues pop up in conjunction with the grain" The New York Ripper - HD Video Quality: 4/5 - "This Blu-ray has great video and average audio..." - "Digital noise shows up a few times, but is nowhere to be found through most of the film."
New York Ripper ja The Bird with the Crystal Plumage ovat tosiaan Blue Undergroundin julkaisuja ja City of the Living Dead on Arrow Videon. Kävin nyt ruokatunnilla ostamassa uusimman Rambon Blu-Rayna ja kokeilen sitä illalla. Siinä ei ainakaan luulisi olevan rakeita itse filmissä kun on uusi elokuva ja ison studion Blu Ray transfer. Kiitoksia kaikille vastanneille avusta ja kommenteista.
Veikkaan että ketjun aloittajan uuden TV:n terävyys-säätö on pielessä; pienennä terävyyttä (sharpness) niin normaali kohina näyttää miellyttävämmälle. Uusista televisiosta kannattaa yleensä myös poistaa päältä kaikki "kuvanparannus moodit" sillä Blu-ray:n kuvaa ei enää tarvitse "parannella" vaan sitä voi k.o. säädöillä yleensä vain huonontaa. Koska ennen teräväpiirtoa emme nähneet kohinaa (kuin korkeintaan teatterissa) niin emme vain ole ensin tottuneita siihen. Kohinaan kyllä tottuu ja sitten sitä alkaa vaatimaan. Eli vasta sitten pystyy huomaamaan kohinanpoiston (DNR) merkityksen - miten se pilaa elokuvatunnelman sekä vähentää yksityiskohtaisuutta. Pari linkkiä jotka auttanevat asiassa (viimeinen linkki on aprillipilaa asiasta ): http://www.stevehoffman.tv/forums/showthread.php?t=209737 http://www.stevehoffman.tv/forums/showthread.php?t=152591 http://en.wikipedia.org/wiki/Film_grain#Grain_effect_with_film_and_digital http://en.wikipedia.org/wiki/Film_speed#Film_sensitivity_and_grain http://www.avsforum.com/avs-vb/showthread.php?t=1325816
Kokeilen vinkkiäsi illalla kun pääsen kotiin. Tuo aprillipilalinkki oli muuten todella hauska sivu. :thumbsup:
Eipä ole, vaan paketissa lukee "LED LCD", tarkemmin kyseessä on merkki LG ja malli 55LX950. Kiitos vinkistä ja linkistä. Aloittelijana vain ihmettelen kuinka tuohon kohinaan oikein tottuu kun kuva näyttää minusta huonommalta kuin DVD-versioilla, joissa oli suhteellisen tasaiset pinnat. No, pitänee kokeilla pienentää sitä kuvan terävyyttä kuten toinen vastaaja ehdotti. Star Trek The Original Series Blu-Ray:n ensimmäisellä diskillä oli muuten traileri jostain uudesta Star Trek leffasta ja siinä trailerissa kuvanlaatu oli todella fantastisen tarkka eikä tietoakaan "lumisateesta". Kai tässä siis ehjät laitteet on ja pitää vaan tyytyä siihen, että vanhemmissa leffoissa tuo kohina näkyy terävämmän kuvan ansiosta selvemmin kuin DVD:llä.
Itsellänikin on nykyään "LED LCD", tosin hieman vanhempi Sony X4500 (46", katseluetäisyys ~2,2 m). HD:lla voisi lähempääkin katsella, SD:llä taas tuntuu välillä olevan turhankin lähellä. Eli kummankaan tv:n ominaisuuksiin ei siis periaatteessa pitäisi tv:stä lähtöisin olevan kohinan kuulua. Ellei ko. LG:ssä ole joku bugi, joka aiheuttaa moista. Tod.näk. sellaisesta ei kuitenkaan ole kyse, koska sinäkin olet pongannut niitä erinomaiselta näyttäviä pätkiä. Itse päädyin aikani kikkailtua siihen, että ainakin Full HD -reson LCD-töllöillä on parasta laittaa pysyvästi terävyyssäätö minimiin. Eli X4500:ssa ja vastaavissa 50/100 (pehmennys <- neutraali: 50 -> terävöitys), useimmiten kuitenkin jotain tyyliin 0/10 (neutraali -> terävöitys). Miksi turhaan korostaa kohinaa ja filmiraetta? Eli kaikella matskulla aina pois päältä. Dramaattisin parannus tuli digipoksin kuvalle, kun suhruisuutta, legoja yms. ei siis enää entisestään korostettu. Terävyyssäädön minimi = kuvaan ei lisätä keinotekoista "tarkkuutta". Joissain - toivottavasti harvoissa - töllöissä on aina hieman lisäterävöintiä, vaikka terävyyssäätö olisikin minimissä. Useinhan on niin, että joku ns. kuvanparannuspiiri saattaa jossain tilanteessa jopa parantaakin kuvaa. Kun taas joissakin tilanteissa se saattaa täysin pilata sen. Itse päädyin vähä vähältä siihen, että otin kaikki tuollaiset pois päältä pl. taustavalon alueellinen himmennys (Local Dimming). Tällöin kuvanlaatu on keskimäärin paras ja katsoja voi parhaiten keskittyä itse asiaan. Kohinanvaimennusta tosin edelleenkin käytän, etenkin kohinaisten tv-sarjojen vuoksi (DVD). Sillä ainakin ko. Sonyssa se sattuu toimimaan kohtalaisen hyvin maksimiasentoa lukuunottamatta (silloin on satunnaisia häröjä), eikä tunnu HD-kuvallakaan häiritsevän. MPEG-kohinanvaimennusta sen sijaan en koskaan käytä. Sehän tosin vaikuttaakin vain SD:llä eli MPEG2-videolla. Myös BD-soittimessani (Sony S370) on kohinanvaimennin tai itse asiassa kolmekin erilaista, mutta ne taas eivät vaikuttaneet oikein toimivilta. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos kohina kerran häiritsee. Tietenkin jos ko. säätö vaikuttaa poistavan myös tarkoituksellista/taiteellista kohinaa tai filmiraetta, niin sittenhän puhutaan jo alkuperäisen teoksen vääristämisestä omaan makuun paremmin sopivaksi. Eihän sekään laitonta ole, mutta liian siloiteltu ja tasoiteltu kuva voi olla ärsyttävän keinotekoinen ja detaljeja hävittävä. Eli vaikkapa taivas on harvemmin täysin sileän yksivärinen. Ihmisten kasvot/ihonväri harvemmin ovat vain yhtä värisävyä Simpsons-hahmojen tapaan. Eli liika on liikaa myös kuvanparannuksesta puhuttaessa. Saattaa siis olla ainakin osittain sama ilmiö kyseessä, kuin surkeista pakettikaiuttimista tai pc-speakereista ihan oikeisiin hifikaiuttimiin siirryttäessä. Silloinhan ne hyvät äänitteet kuulostavat paljon aiempaa paremmilta. Samalla kun huonoista paljastuu se aiemmin piiloon jäänyt särö, kompressio, miksausvirhe, taustalaulun luonnoton efektointi jne.
No niin. Täältä saamieni vinkkien mukaisesti kävin eilen illalla läpi kaikki kuvaan liittyvät asetukset televisiossani LG 55LX950. Laitoin sekä Horizontal Sharpness että Vertical Sharpness valinnat kokonaan nollille. Lisäksi huomasin, että Edge Enhancement oli jäänyt päälle vaikka olin luullut sen olevan poissa. Kytkin sen pois päältä. Näiden toimenpiteiden jälkeen Blu-Ray levyjen katselu oli pelkkää huvia. "Lumisade" oli lähes kokonaan poissa ja kuva ilo silmälle. Kiitokset kaikille kommentoineille hyvistä vinkeistä!
Miksei? Jos ohjaaja haluaa rakeista kuvaa ja studio tajuaa olla tähän puuttumatta blu-rayta tehdessä saadaan kotonakin nähdä rakeinen kuva. Case in point: The Wrester. Pahiten päin helvettiä menee silloin, kun kohinaa ja rakeita aletaan kiillottamaan pois ja pilataan kuvanlaatu siinä sivussa. Case in point: Predator Ultimate Hunter Edition.
Juu, normaali rakeisuus ei haittaa, mutta minulla oli television säädöissä parantamisen varaa. Sharpness ja Edge Detection algoritmit sössivät kuvaan sellaista kuhinaa, että se oli välillä kuin hyttysparvi (kuten jollain jenkkisivustolla sama asia ilmaistiin). Olen lukenut varoituksia ko. julkaisun vahanaamoista. En todellakaan kannata mitään äärimmäistä DNR:ää. Olen nyt hyvin tyytyväinen kun Blu-Ray leffojen kuva on uusien telkkusäätöjen myötä erittäin hyvä ja rakeisuus pysyy siedettävissä rajoissa.
BD:eissä telkun terävyys nollille, ja myös kaikki muut kuvanparannus säädöt pois. BD tason terävöittäminen vain rakeuttaa ja huonontaa kuvaa.
Tarkentaen siihen asentoon, missä terävyyttä ei muokata. Usein se tosiaan on säädön asento nolla, mutta kuten joku toinen huomautti, joissain malleissa 1-100 asteikolla 50 on ei muutoksia terävyyteen >50 ollessa terävöitystä ja <50 terävyyden vähennystä. Omassa Sonyssa tuo on tosiaan "min"-10 -asteikko eli "nollaan" on oikea vaihtoehto.