Jees, näinhän se meni. Saman kohtalon kokivat Black Swanin, The Fighterin ja The Kids Are Allrightin sävellykset: http://screenrant.com/black-swan-true-grit-scores-academy-awards-mikee-93157/
Jeah, tuli nähtyä ja hieman pettynyt fiilis jäi. Näyttely, musiikki, toiminta, hahmot, kuvaus jne. toimi, mutta juoni jätti kyllä kylmäksi. Olin myös hieman odottanut jännempää ajojahtia (No Country for Old Men -tyylistä jännitystä), mutta se jäi oikeastaan puuttumaan. Muutenkin aika ennalta-arvattava tekele. Mutta, kyllähän tätä katsoessa viihtyi ja on tämä ehdottomasti yksi parhaimpia länkkäreitä, mitä on tullut nähtyä. Ei vaan parasta Coen -veljesten laatua. 3,5/5
No Country For Old Men tyyppinen mestariteos tämä ehkä ei ole, mutta True Grit menee ehdottomasti samaan kastiin kuin Unforgiven edustaessaan lännenelokuvien (etenkin modernien sellaisten) kärkeä. Coenin veljesten hienot laajat maisemakuvaukset ja iskevä huumori olivat tämän elokuvan ehdottomat voimavarat -- etenkin huumori oli aivan loistavaa. Sitten Hit-Girlin en ole innostunut yhtä paljon nuoren naisnäyttelijän työstä, mutta Hailee Steinfeld tekee isänsä murhaa kostavana varhain aikuistuneena tyttönä napakymppisuorituksen -- nuorten naisnäyttelijöiden on vaikea olla yhtä aikaa uskottava muttei ärsyttävä. Jeff Bridges on tuttuun tapaan ilmiömäisen karismaattinen ja viihdyttävä Cogburnina ja vaikka Matt Damon on sinänsä outo ilmestys tällaisessa elokuvassa, niin puiseva tapa näytellä kieltämättä sopi LeBoeufin hahmoon. True Gritissä on loppujen lopuksi hyvin vähän ongelmia. Epilogi olisi minusta voinut olla parempi, juoni olisi voinut olla hieman monivivahteikkaampi ja elokuvan loppu olisi voinut olla ehkä selkeämpi -- kaikki kolme päähahmoa ja heidän kehityksensä vuosien mittaan jäivät pahasti arvoitukseksi. Näistä seikoista huolimatta Coenin veljekset ovat tehneet SEN taas ja kyllä tämä BD-hankintalistalle menee. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:
Leffa nähty 3/5.Coenit yritti varmaan laittaa liikaa Bridgesin karisman varaan (mikä toimi kyllä no countryssa Bardemin kohdalla)mutta käsikirjoitus lässähti lopussa.
Hieno leffa, vaikka ei jysäyttänytkään yhtä kovaa kuin No Country. Sujuvaa tarinankerrontaa, hienoja hahmoja, kaunista kuvausta ja karuja maisemia, what's not to like? 4/5
En ole nähnyt (vielä) Waynen versiota, enkä lukenut kirjaa, mutta ainakin tämä versio jätti kieltämättä pettyneen fiiliksen. The Way Backin tapaan tässäkin kuljeskeltiin rauhallisesti eteenpäin ilman mitään sen kummempaa kiirettä. Texas Ranger ja Rooster Cogburn pullistelivat toisilleen minkä ehtivät, eivätkä nämä sanailut saaneet ainakaan itseäni innostumaan (muutenkaan Coenien huumori ei ole minun juttuni). Tarkkuusammunnan kohdalla kyllä toivoin, että menkää nyt jo eteenpäin. Loppurymistely oli ihan mukavaa katsottavaa, eikä tuo paljon parjattu epilogi häirinnyt lainkaan - itse asiassa se sopi mielestäni elokuvaan mukavasti. Ulkonäöllisesti tämä oli varsin komea teos ja Bridges sekä Steinfeld tekivät hienot roolisuoritukset. Damon oli ihan jees. Ei tämä kuitenkaan mikään Unforgiven ole.
Hieno nähdä Coenin veljeksiltä välillä tälläinen suoraviivainen ja sujuvasti kerrottu tarina, missä ei pahemmin tarvinnut kikkailla. Ei ihme että yleisö rapakon takanakin on tykännyt. Tässä kun ei kauheasti tarvitse pääkoppaa rasittaa. Voi vaan rauhassa naatiskella upeista maisemista ja hienoista näyttelijäsuorituksista. Hailee Steinfeld, tuo tyttö 15000 hakijan joukosta on kyllä todellinen löytö. Enpä ole ikinä nähnyt noin hienoa suoritusta ikäiseltään näyttelijältä. Vaikka vastapelurina oli huikeassa iskussa oleva Jeff Bridges, niin eipä ollu tytöllä mitään ongelmia hallita kohtauksia. Tästä likasta kuullaan kyllä tulevaisuudessa ja paljon. Roger Deakinsilta jälleen upeaa jälkeä kameran takana. On se kyllä perkele, kun ei näillä näytöillä sitä Oscaria tunnu tippuvan. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Fordista olis pitänyt viimeistään tulla se ensimmäinen ja tästä toinen. (No, en ole kyllä Inceptonia vielä nähnyt). Ainoat miinukset tulee täältäkin tuosta Epilogista joka oli kyllä vähän turhan oloinen. Myös tuo varttuneen Mattien näyttelijä ei oikein sopinut omiin mielikuviin. Ihmeen vanhan näköinenkin oli vaikka tapahtumista oli kulunut vasta 25 vuotta. Kyllä tästä täytyy se ½ pudottaa. ****½ P.S. Se alun hirttokohtaus oli ihan törkeen hauska...
Pidin elokuvasta kovasti. Näyttelijät olivat hyviä ja hirtehinen huumori nauratti. Taattua Coenin veljesten laatua.
Todellinen elokuvanautinto ja on ainakin minusta tuplasti parempi kuin ensimmäinen elokuvasovitus, jota aika on jo syönyt. John Wayne'n Rooster Cogburn häviää persoonana Jeff Bridges'n roolityölle. Siinä missä Mattie Ross'a ensimmäisessä elokuvssa esittänyt Kim Darby on lähinnä surkuhupaisaa katsottavaa, niin tässä roolin vetävä Hailee Steinfeld on lahjoiltaan aivan toista luokkaa. Lisäksi elokuvan musta huumori on hykerrytävää ja kuin pisteenä i:n päällä. 5/5 :thumbsup:
Uskottava se on etten vain pidä Coenin veljesten pätkiä juuri minään. Olihan tämä ihan jees, mutta tylsä ja ennalta-arvattava. No Country For Old Meniäkin kauheesti hehkutettiin enkä vieläkään tiedä millä meriiteillä... 2/5
Ei tämä huono ollut mutta tavattoman hidastempoinen, tylsä ja ennalta arvattava. Visuaalinen ilme miellytti mutta henkilöhahmot tuntuivat oudon ontoilta ollakseen niin ylidramaattisia. Ehkä tämä on niitä leffoja jotka vaativat toisenkin katselukerran ennen lopullisen mielipiteen muodostamista
Dvd:ltä tuli uudelleen katottua ja iski kyllä jälleen, viimeks leffateatterissa kattonut. Hyvät näyttelijäsuoritukset, autenttinen tunnelma ja huumori on se miksi tää kannattaa katsoa. Tosin harmitti ku yleisölle ei aiemmin leffateatterissa oikein tainnu huumori aueta ja saatii aikalailla kahestaa kaverin kans naureskella. Esim siinä ku se nimeää hevosen little blackieksi yms..kaikki vaa kattoi että mitä dorkia nää on.. 4+/5 Niin joo..ei kyllä läheskään No Country for Old Menin tasoa joka tietenkin 5/5
Tosiaan hyvät näyttelijäsuoritukset, vaikka muuten aika suoraviivainen tarina. Eipä tuossa mitään hirveää loppukäännettä enää tosin kaivannutkaan (malliin Maverick ). Nuoren neidon vetämä rooli oli varsinkin positiivinen yllätys, hänen ja muiden hahmojen välinen sanailu toimi varsin hyvin. Lopussa yllätyin kun hiukan tarkemmin ajateltuna tajusin että elokuva oli oikeastaan ollut.. Spoiler ..tarina nuoren sanavalmiin tytön ja vanhan kärttyisän miehen seikkailusta, joka alkoi molemminpuolisena vihanpitona ja muuttui lopulta ystävyydeksi. Elokuva onnistui välttämään ne tyypillisimmät korniudet, joten ei oikeastaan edes tullut mieleen miten perinteisen kaavan mukaan siinä mentiin Ehkä hiukan sellainen harmiton tuotos, mutta kaiken kaikkiaan katsomisen arvoinen.
Oikein mukavaa katseltavaa. Tunnelma kohdallaan ja näyttelijätkin sopivat rooleihinsa, paitsi Damon oli kyllä vähän hukassa. Länkkäreitä ei ole koskaan liikaa. Spoiler Mielenkiintoista myöskin tuo näyttelijöiden esillepano, jossa pääroolia veti pikkutyttö ja muut starat Bridgesiä lukuunottamatta enemmän tai vähemmän taustalla. Lehvaahan myydään noilla päänäyttelijöillä Bridges, Damon ja Brolin. Brolinin osuus jää varmaan viiteen minuuttiin, eikä tuota Damoniakaan paljon elokuvassa näy. Hailee Steinfeld oli hyvä roolissaan. Yleensä vtuttaa kaikki kakarat näissä, mutta jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä (Kick-Ass) pitää todeta että ei ne aina niin ärsyttävän huonoja ole. Hyvä lehva.
Annan 4 / 5 tälle, olihan se viihdyttävää katsottavaa alusta loppuun. Epilogi oli niin turha, että siitä puolikas pois. En kyllä myöskään ymmärrä, mikä No country for old menissä innostaa. Masentava tekele mun mielestä.
Poikkeuksellisesti kaksi katselukertaa vaati Coenien ensikosketus Westernin pariin itseltäkin. Ekan katselun jälkeinen pieni pettymys yksioikoisen juonen takia unohtuu toisella kerralla, jolloin Coen-elokuville ominaiset hienosti rakennetut roolihahmot ja elokuvan aikakauteen uskollisesti viimeistelty tuotantosuunnittelu astuvat todella esiin. Käsikirjoituksen vahvuus löytyy elokuvan dialogista, tosin en kyllä tiedä onko suoraan lähtöisin alkuperäisteoksesta. Kokeilin ilman tekstitystä, mutta totesin että saa aika pro olla englannissa jotta kaiken ymmärtää. Upean kuulloista on wanha amerikanenglanti silti ei-natiivillekin. True Grit on jälleen myös hyvä esimerkki Coenien taidosta luoda kiinnostavia sivuhahmoja, joista jokaista muutaman repliikin hahmoakin on nautinto seurata. Pääosissa Jeff Bridges Cogburnina ja Hailee Steinfeld Mattie Rossina vetävät todella vahvat suoritukset, Bridges malttaa jopa jättää piilevät Dude-maneerinsa tällä kertaa piiloon. Yhteenvetona voisi todeta että Coenit ovat tässä jälleen osoittaneet olevansa todella taitavia perinteisen elokuvantekemisen areenalla. Hieman ontuva vertaus voisi kuvata veljeksiä kuin huipputaitavina "käsityön" osaajina verrattuna "teolliseen" elokuvatuotantoon. Eikä sitäpaitsi jokaisen elokuvan juoni tarvitse olla monimutkainen mindbender, jotta siitä voisi nauttia, elämä on keskimäärin aika yksinkertaista muutenkin. Ja vielä tuosta kiistellystä epilogista, eihän tuossa mitään uutta Coen fanille ole. En nyt muista varmasti onko jokaisessa heidän elokuvassaan, mutta suurimmassa osassa on ainakin jonkinlainen epilogi, jossa tarina paketoidaan, yleensä vielä jonkun sivuhahmon kertojaäänellä kerrottuna.
Tykkäsin kovasti. Ei tämä ihan Menetetyn maan tasolle noussut, mutta parempi kuin pari edellistä. 4/5.
Olipas kyllä suuri pettymys. Coenien länkkärityylisen No country for old menin jälkeen odotin jotain yhtä mahtavaa, mutta vaisuksihan tämä jäi. Hahmot tuntuivat liian ohuilta ja tarina oli liian suoraviivainen. Näyttelijäpuolella vikaa ei ollut, muttei kyllä kehumistakaan, lukuunottamatta ensimmäistä teatterielokuvaansa tehnyttä Hailee Steinfeldiä. Bridges, Damon ja Brolin jäivät pahasti keskitason suorituksiin eikä kenenkään karisma riittänyt siihen mitä hahmot olisivat tarvinneet. Uudemmista länkkäreistä en ole oikein ikinä välittänyt, mutta tämä on kyllä huonoimpia nykylänkkäreitä Ed Harrisin Appaloosan kanssa. Pettymyksestä huolimatta on todettava että ei tämä kuitenkaan niin huono elokuva ollut: 3/5
Ei ole kovinkaan suuri yllätys, että alkuperäinen versio on jälleen se parempi näistä kahdesta. Juonihan näissä kahdessa elokuvassa on täsmälleen sama. Jeff Bridges vetää roolinsa hyvin, mutta jos vertailukohtana on lännenelokuvien ikoni John Wayne, niin oma valintani kallistuu jälkimmäisen kannalle. Hieman jäi suuhun rahastuksen maku tästä Coenin veljesten tulkinnasta. True Grit (1969): **** True Grit (2010): ***