Onko mitään helppoja perusniksejä millä subbaria saisi edes jonkunverran eristettyä ettei kaikuisi koko kerrostaloon? Auttaako esim. styroksinpala mitään?
Ei taida kerrostalossa olla muuta vaihtoehtoa, kuin hommata hyvät kuulokkeet ja Buttkicker. Paras kompromissi.
Itsellä vanhan vaahtomuovipatjan pala subbarin alla vaimentaa jonkin verran rakenteisiin (lattiaan) siirtyvää värähtelyä. Myös Tee itse hifikaiuttimia-kirjassa suositellaan tällaista ratkaisua.
Kumit jalkojen alle ja kotelo passataan tukevasti niin ettei se pääse heilutettaessa keikkumaan. Anti-mode tms. EQ millä suodatetaan pahimmat huonekorostumat pois ja samalla opetellaan kuuntelemaan suurinpiirtein neutraalia toistoa, eli subbari ei pauhaa +12db kuumana. Ei siihen oikein muuta ole tehtävissä. Bassot kuuluu kyllä naapureille, jos reippaammin kuuntelee.
Vain huonot subbarit eli "subbarit" hyötyvät edes teoreettisesti värinän eristämisestä. Hyvät subit nimittäin eivät tärise, joten niihin ei kannata tuhlata vaahtomuovipatjoja tai sorbotaania tai sinitarraa tai yksisarvisen korvavahaa. Koska 99,99% kansasta kuitenkin vastoin Minun Määräyksiäni käyttää paskoja subbareita (liikevoimakumoamattomia), kannattaa ehdottomasti ostella tai kierrättää erilaisia patjoja ja pehmikkeitä subbarin ja lattian välissä. Paras olisi sellainen pehmike, jossa on päällekkäin ladottuna kovempaa ja pehmeämpää ainetta, esim. vaahtomuovia. Silloin ei tarvitse miettiä jousitussysteemin resonanssitaajuutta. Kovaa vaahtomuovityyppiä (ja akustisesti ainoaa ilmaääniinkin hyvin tepsivää) edustaa rouhevaahtomuovi. Keskikovaa edustaa nukkumapatja. Pehmeää edustaa sijauspatja. Pehmeintä mahdollista vanutyyny, esim. pallokuitua tai vastaavaa kimmoisaa kuitua sisältävä. Se, miten paksuja kerroksia ja miten jämäkkää pehmikettä milloinkin tarvitaan, riippuu subbarin massasta, sen pohjan alasta ja subin kiikkeryydestä. Korkea kapea subi (LLT-tyyppinen) keikahtaa helposti kumoon ja se voi vaatia mustekalaripustusta eli joustavia kumikaapeleita katosta subiin varmistamaan, ettei subi kompastu kyljelleen. Nyrkkisääntönä pehmikematerialin pitäisi puristua lyttyyn jonkin verran, noin 10-30%. Enintään 50% maksimaalisesta litistymiskyvystään. Eli jos 10 cm paksu patja saadaan kantapäällä painettua 1 cm paksuksi, niin silloin saa subbarilla hyödyntää 9 cm litistevarasta enintään puolet eli enintään 4,5 cm verran aine saa litistyä subin taakan alla. Jos patja tms. pehmikeaine ei puristu lainkaan lyttyyn subin painon alla, pehmike on silloin liian kova, joustosysteemin resonanssitaajuus on liian ylhäällä ja tärinä pääsee etenemään pehmikkeen läpi subista lattiaan. Esim. retkipatjavaahtomuovi (umpisoluinen joustava polyuretaani) on liian kovaa kamaa subikotelon koko lattia-alalle. Pelkkien nurkkatassujen alalle se kelpaa paremmin, mutta silloinkin pitää varmistaa, että pehmikeaine tosiaan litistyy ainakin sen 10%. Erinomainen aine värinäneristykseen, paras kokeilemani, löytyi aivan sattumalta. Minulla nimittäin ulkoinen kiintolevy pitää kovaa jyrinää jos kiintolevyn sallitaan sellaisenaan maata esim. lastulevyn päällä. Lastulevy lähtee jyrisemään mukana, voimistaa äänen sietämättömäksi. Kaikenlaista pehmikettä välissä kokeilin, ja yllättäen parhaaksi osoittaitui Illsonic-studioprofiilivaahtomuovi. Vaikka se siis on suunniteltu VAIN ilmaääntä absorboimaan. Jostain kumman syystä profiilimuoto litistyy juuri sopivasti levyn massan alla ja aine alkaa toimia myös värinänvaimentimena. Lisäksi se tietenkin imee itseensä kaikki ilmaäänetkin, joten se alentaa myös vinkua ja naksutusta, jota levystä lähtee. Vaikka en omistakaan täriseviä subeja, niin kiintolevyt minulla tärisevät ja vaativat värinänvaimentamista. Etsikää tekin kokeilemalla, että mikä omistamanne pehmikeaine parhaiten käytännössä tepsii juuri omaan tärinäpulmaanne, ratkaisu voi olla yllättävä. Kumisaapas froteepyyhetäytteellä voi olla paras aine mitä teiltä löytyy. Tai hieman löystyneet tennispallot. Pallojen etu on helppo viritettävyys; käytetään niin monta palloa kuin tarvitaan haittojen minimointiin.
Meinaakko dvb-g että teet sellaisen vastavaiheisen suppasen, missä ne elukat on vastakkaisessa vaiheessa, jolloin bassot ei kuulu missään. Muuten nimittäin kyllä suppasen äänet kuuluu aika tasan tarkkaan pitkin kerrostaloa. Se rungon eristäminen lattiasta auttaa vähän, mutta ei poista ilman mukana kulkevaa ääntä mihinkään. Ja jos suppannen on oikee, ja menee alas asti, betonirunko välittää äänen aika hyvin. Aloittajalle: yksi mahdollisuus (sano hellasärölle että on hiljaa) on sijoittaa suppanen esmes suoraan kuuntelutuolin taakse, jolloin sitä ei tartte ajaa niin lujaa. Ei poista ongelmaa, mutta voi vähentää niin paljon, että naapurin mummo(tm) ei ota palkokasvia enään nekkuun.
:hitme: Ei, vaan liikevoimakumottu. Asennetaan siis koteloon elementtejä useita kappaleita siten että ne kumoavat toistensa liikevoimat. Esimerkiksi kaksi kappaletta elementtejä, elementit kotelon vastakkaisille sivuille. Kolme elementtiä asennettaisiin elementtien naamat 120asteen välein kääntäen, tasasivuisen kolmion sivuille (kuten martin loganin tietyissä malleissa). Kun jokainen elementti liikkuu aina samaan suuntaan yhtäaikaisesti (kaikkien elementtien liike sisään päin yhtäaikaisesti, liike ulospäin yhtäaikaisesti), kumoutuvat liikevoimat luonnollisesti. Tämä toki edellyttää että kotelo on on tukeva ja elämätön muutenkin, pullistelevaan ja rämisevään koteloon ei tämäkään auta.
Tämä poistaa hyvin mekaaniset tärinät. Mutta kuten tästä on käynyt ilmi, niin vähäänkään tukevammin tehty / oikein suunniteltu kotelo ei kyllä juuri tärise elementin vaikutuksesta edes luukuttaessa. Ja muutenkin aika pieni osa naapurille kantautuvasta metelistä on tuota mekaanista tärinää, kyllä se ihan ääni on mikä sinne naapuriin kuuluu. Huoneresonanssien eliminoiminen sähköisesti tai akustisesti on järkevää. Jos ala / yläkerran asunnot on samanlaisia, niin tod. näkösesti siellä jyrää samat resonanssit. Eli kun vaikkapa minulla on pahin huonemoodi ~32-35hz välissä (bassorikkaimassa paikassa ~+20db piikki), niin aika varmasti tämä sama taajuus törähtää myös ylä- ja alakerran naapureissa (identtisiä asuntoja). Jos haluaa eristää huoneen ulkomaailmasta, pitää koko huone eristää / akustoida. Käytännössä tämä tarkoittaa kelluvan huoneen rakentamista nykyisen ympärille (maksaa helposti kymmeniä tuhansia suunnitteluineen päivineen). Itse ei tämmöseen pidä edes alkaa, vaan suunnittelu pitää teetättää ammattilaisella.
Sarkasmi on vaikea taito. TIEDÄN tasan tarkkaan miksi elukoita on tuo 2 että saadaan liikevoimat kumottua, mutta sarkasmi tässä oli se, että se ei juurikaan auta kokonaisuudessa, koska ääni sinne naapuriin kuuluu enimmäkseen, kotelon räminät on melko pieni osuus.
Jep, varsinkin passiiviäteilijällä varustetun subbasen on oltava rakennettu TODELLA TUKEVASTI sekä painoa lisätty rakenusmateriaalista riippuen riittävästi. Rakentamani Chorus XP3 oli aluksi liian kevyt ja subbasen päällä koristeena oleva "pikkurölli" heilutti hippilettiään bassojen tahtiin. Kun oikein kunnolla luukutin rupesi jätkä tekemään voltteja ja subbanen meni menojaan pitkin lattiaa... Silloin tajusin että nyt on otettava elementit irti ja lisättävä painoa kunnolla. Laitoin loppujen lopuksi lyijyä sekä lattialaattoja sementin kera seinämille reilusti, niin johan asettui aloilleen. Kun subbanen testattiin aikoinaan Zipmanin toimesta aloitti mies jälkikommenttinsa sanoin "This subwoofer is built like a tank" Mutta se OT:sta ja kuten muutkin on sanoneet matalat äänet menevät seinien läpi sille ei voi mitään helpoin konstein.
Juu, siinä saa olla massaa PALJON, ennenkuin pysyy paikallaan. Itse laitoin sinitarran palaset jalkojen alle. Tämäkin toimii ihan hyvin. Sinitarra imasee tommosen kotelon uskomattoman kovaa lattiaan kiinni. Nykyisellään onkin kaksi aktiivia vastakkain, joten tärinän kanssa ei ole tosiaankaan ongelmia