Kertoo paljon käsikirjoittajien ja ohjaajien kyvyistä, jos wtf-tasoisesta ideasta saadaan hyvä leffa. Oikeastaan tuollaisia leffoja pitäisi arvostaa enemmän kuin laadullisesti parempia scifi-, sota- yms leffoja, joita on nähty paljon. Ketjuun ei sitten mielellään varsinaisia spoilereita, vaan tämän perusidean pitäisi olla selvä leffan nimestä, trailerista tai IMDB:n juonikuvauksesta (toki nekin saa laittaa tageihin). Ghost Dog: The Way of the Samuraisamurai-arvoja kunnioittava musta palkka-tappaja? Loistava leffa. Edward Scissorhands tämän varmaan kaikki tietävät
Charlie Kaufmanhan on eräänlainen mestari tässä ja ainakin kolmeen otteeseen on saanut puristettua varsin oudoista ideoista käsikirjoitukset hyviin elokuviin (ja näiden lisäksi pariin laadultaan kohtalaiseen): Being John Malkovich (komerosta löytyy käytävä näyttelijän pään sisälle), Adaptation (Kaufmanin omat vaikeudet kirjoittaa käsikirjoitusta) ja Synecdoche, New York (no tämä on parempi vain katsoa itse).
Aivan wtf-tasoista ideaa ei nyt heti tule mieleen. Eli mitään sen oudompaa - mutta kuitenkin omasta mielestäni aidosti katsomisen väärtiä - leffaa en nyt keksi, kuin The Station Agent (2003). Alla IMDb:n yhden virkkeen plot: Spoiler "When his only friend dies, a man born with dwarfism moves to rural New Jersey to live a life of solitude, only to meet a chatty hot dog vendor and a woman dealing with her own personal loss." Lähinnä siksi vain tuli mieleeni, että tuo juoni ei todellakaan Alienin, Jurassic Parkin tms. megapläjäyksen jälkeen säväytä, mutta kohtalaisen hyvä leffa tämäkin mielestäni on. Kunhan vain pystyy elämään ilman bensaräjähdyksiä, eksoottisia maisemia, päähahmon Navy SEAL/FBI/CIA/tms. -menneisyyttä yms. juttuja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään opettavaisesta ja siirappisesta nyyhkyleffasta, romanttisesta komediasta tai oikein peruskomediastakaan. Eikä tavallisesta draamastakaan. Muutamia mielestäni hauskoja kohtauksia kyllä löytyy. Eräs ko. leffan alkupuolen liikenneaiheinen juttu kyllä hymyilyttää jälkikäteenkin, sopivan hölmöytensä vuoksi. Moni varmaan on sitä mieltä, että tässä leffassa ei mennä mihinkään, eikä tehdä mitään, eikä tämä sovi oikein mihinkään peruskategoriaankaan. Hiljattain hankin leffakokoelmaani tämän: Fear and Loathing in Las Vegas (1998). IMDb:n plot yhdessä virkkeessä: Spoiler "An oddball journalist and his psychopathic lawyer travel to Las Vegas for a series of psychadelic escapades." Täytyy kyllä tunnustaa, että siitä on todella monta vuotta, kun olen tämän nähnyt. Joten en oikein kunnolla tapahtumia muista. Paitsi sen, että jotain todella outoa huumehuuruista hörhöilyä ja vääristynyttä todellisuutta leffassa oli kyllä runsaastikin. Siltikin on jäänyt positiivinen mielikuva, vaikken minään huippuleffana olekaan nähtyäni pitänyt. Täytyypä tämäkin siis jossain välissä katsoa uudestaan. Tuo edellinen leffa on lähinnä jonkunlainen massasta poikkeava feel good -leffa poikkeuksellisen päähahmon yms. juttujen ansiosta. Mutta tämä jälkimmäinen on muistaakseni jo oudompi tapaus, vähintäänkin jo lähellä wtf-kategoriaa. Enempää en kehtaa tarinoida, sen verran on aikaa kulunut varsinkin tämän jälkimmäisen katsomisesta. Ai juu, sellainen tuli mieleeni kuin Lars and the Real Girl (2007). Taas yhden virkkeen plot: Spoiler "A delusional young guy strikes up an unconventional relationship with a doll he finds on the Internet." Tuon ostin DVD:llä aikoinaan. Ihan kohtalainen leffa tämäkin, mutta tuskin ainakaan lähivuosina silti uudestaan tulen katsomaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään teini/kreisi/törky-komedia, kuten aiheesta voisi helposti olettaa. Itse asiassa ei edes komedia. Mutta tämäkään ei mikään ns. nyyhkyleffa ole. Jos lokeroida pitäisi, niin jonkunlainen ihmissuhdedraama nolosta ja oudosta aiheesta. Niin ja klassikoista A Clockwork Orange (1971) on tikipoksilla tullut aikoinaan tallennettua, mutta on edelleen katsomatta, joten ei siitä enempää. Oma arvaukseni kuitenkin on, että tuo kenties on potentiaalinen wtf-kategoriaan kuuluva. Vai mitä tuon nähneet ovat mieltä? IMDb:n arvosana ainakin on 8.5/10 ja moni on tuota kehunut, eli kenties omastakin mielestäni kelpo leffa. En kuitenkaan toistaiseksi olekaan saanut inspiraatiota tuon katsomiseen. Plot: Spoiler "In future Britain, charismatic delinquent Alex DeLarge is jailed and volunteers for an experimental aversion therapy developed by the government in an effort to solve society's crime problem... but not all goes to plan."
Jaahas, mikä nyt sitten on typerä/outo aihe leffalle? Useimmat oudot leffatkin ovat mielestäni vain variaatioita tavallisista aiheista... No ehkä nämä kävisivät tähän ketjuun: Bubba Ho-Tep -Elvis vanhainkodissa... Tout le plaisir est pout moi (Ilo on kokonaan minun) -Öh, mitäs tämän sisällöstä sanoisi... tyttö ei saa... Vain ranskalaiset osaavat tällaisia tehdä. Kondom des Grauens (Tappajakondomi) -No, nimi kertookin jo kaiken tästä. Crash (ohj. Cronenberg) -Kolaripornoa? :naminami: Ihan eri tasoa kuin se toinen Crash-niminen pätkä.
The Curious Case of Benjamin Button. Päähenkilö Benjamin on syntyessään 80-vuotias ja nuortuu vanhetessaan. Melko outo idea elokuvalle. Loistava pätkä kaikkiaan, pisteitä annan 9/10. Jos sairaala-pyörremyrsky-hässäkkä-kerronta olisi tehty jotenkin toisin, olisi tullut täysi kymppi. Jäi jotenkin häiritsemään tuon kerrontatavan tietty "pakolla keksitty" fiilis.
Mukava threadi, mukava pohdiskella miksi joku elokuva näyttäytyy jonkun silmissä typerältä ja oudolta, toisen mielestä ei. Se, että elokuva herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä on aina hyvä juttu, sehän kertoo että teos puhuttelee jollain tapaa. Yhtä yhdellä tavalla, toista toisella. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa on kieltämättä outo ja osin käsittämätönkin filmi ilman taustojen tuntemista. Elokuvahan pohjautuu kulttimainetta (syystä?) nauttivan kirjoittajan, Hunter S. Thompsonin samannimiseen kirjalliseen teokseen joka julkaistiin joskus 1980-luvulla osittain suomeksi Thompsonin useista teoksista ja lehtijutuista kasatussa kokoelmassa ja viimein 2006 kokonaisena itsenäisenä suomennoksena. Niille, jotka ovat Thompsoninsa lukeneet, leffa on takuulla toisenlainen elämys kuin niille jotka katsovat leffan suoraan pystymetsästä. Itselle leffa on yksi ikisuosikeista, osin Johnny Deppin roolityöstä, toisaalta H.S.Thompsonin tekstien silloin aikanaan opiskelijapoikaan tekemän vaikutuksen vuoksi. (Nyt keski-ikäisenä vastaavantyylinen tajunnanlaajenteilla revittely ei taatusti aiheuttaisi ainakaan erityisen innostunutta reaktiota, aika aikaa kutakin.) Sama juttu oikeastaan tappajakondominkin kanssa (en ole nähnyt), sehän on Ralf Königin sarjakuva (olen lukenut ) filmillä. Hmm. Oliskohan niin että kun jossain toisessa formaatissa (kirja, sarjakuva, lehtijuttu yms.) mainetta niittänyt teos siirretään "selluloidille" niin riskinä on oudon katselukokemuksen syntyminen mikäli katsoja ei tunne aihetta entuudestaan?
Fear and Loathing in Las Vegas on yksi hauskimpia elokuvia ikinä, juuri sellainen että jos elokuvasta näkee yhdenkin tyrmäävän hillittömän kohtauksen vaikka keskeltä, niin tulee heti hirveä halu katsoa koko elokuva loppuun. Periaatteessahan se on täysin juoneton meskaliini- ja happosirkus, mutta kaikkia lakeja uhmaten se onnistuu siinä missä pitääkin, kiitos rohkean visionäärin (en puhu nyt geroge luca$ista vaan terry gilliamista) ja osaavan pääparin (depp/del toro). Arvostan, että Gilliam on tarttunut tähän aiheeseen joka periaatteessa on lähes filmauskelvoton, samaan "vaikeasti filmattavien" kategoriaan uppoaa myös tavallaan jo mainittu Cronenbergin kolariporno Crash ja miksei myös nuhjuinen torakka-noir Naked Lunch. Ehkä tähän ketjun aiheeseen voi sanoa myös The Breakfast Clubin: joukko nuoria on jälki-istunnossa, ja siinä se idea. Erinomainen elokuva näinkin niukasta lähtökohdasta. Lars von Trier käänsi totutun elokuvaestetiikan päälaelleen elokuvissa Dogville ja Manderlay, käytännössä kun molemmat ovat pelkästään kameralla kuvattuja teatteriesityksiä ilman mainittavia lavasteita tai mitään muutakaan. Ja kestotkin huitelevat siellä kahden ja puolen, kolmen tunnin kohdilla. Tylsää katsottavaa? Ei todellakaan, vaan tarinassa sekä hahmojen välisissä suhteissa on poikkeuksellista imua ja hermoja raastavaa jännitettä kun kaikki etenee kohti vääjäämätöntä. Vaikka eihän näissä aihe/juoni sinällään ole "typerä", ainoastaan toteutustavassa on kokeiltu äärimmäisiä ja rohkeita vaihtoehtoja.
Coffee and Cigarettes (2003) - Koko elokuva on erinäisiä kohtauksia kahvin ja sauhuttelun merkeissä. Kohtaukset eivät liity millään tavalla toisiinsa ja loppujen lopuksi hyvin päämäärättömiä, mutta kaikesta huolimatta elokuva on mainio ja kiinnostava. Groundhog Day (1993) - Eletään sama päivä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.. Niin hupaisa idea, että on vaikea uskoa miten hyvä tämä loppujen lopuksi on. Survive Style 5+ (2004) - Hyvin hämärä elokuva jonka juonta en oikeastaan osaa edes selostaa ymmärrettävästi. "What is your function in life?" The Incredible Shrinking Man (1957) - Mies alkaa äkillisesti pienentymään ja pienentymään ja .. Erinomainen sci-fi leffa 50-luvulta, joka toimii. The Man from Earth (2007) - Mies paljastaa salaisuutensa ystävilleen, tästä sitten keskustellaan ja pohditaan mahdollisuuksia. Dialogia, dialogia ja dialogia. Hieno elokuva, joka herättää ajatuksia. When the Wind Blows (1986) - Mitä vanha pariskunta tekee ydinsodan uhatessa? Hieno mustaa huumoria täynnä oleva animaatio. Raymond Briggs grafiikkaa (Lumiukko). American Splendor (2003) - Tositarina miehestä, joka on tylsä, sosiaalisesti taidoton ja piirtää sarjakuvaa omasta surkeasta elämästään. Harvey Pekar mukana myös omana itsenään kertomassa ja kommentoimassa tapahtumia. Hieno elokuva. The King of Kong: A Fistful of Quarters (2007) - Dokumenttielokuva aiheesta maailman paras Donkey Kong pelaaja. Jokin tästä dokumentista tekee erittäin viihdyttävän, en tiedä johtuuko se sitten kuvaus ja kerronta tyylissä vai dokumentin päähenkilöistä.
En tiedä kuuluuko threadiin mutta koin hyvin omituisena katselukokemuksena 1976 valmistuneen Dawid Bowien tähdittämä The Man Who Fell to Earth: https://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1850 The Wicker Man oli myös omituinen elämys. https://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1475