Mielestäsi parhaat kaiuttimet

Nyt siis puhtaasti mielipiteellä kirjoittamaan. Ei ole olennaista onko perustelusi aamuyöstä kuultu messiaaninen julistus, mittaustulokset vai oma mieltymyksesi. Nyt haetaan subjektiivista keskustelua tuotetusta äänestä eli oikea vastaus sinun kohdallasi on juuri se mistä olet eniten pitänyt, mielelläni kuitenkin kuulisin perusteluita.

Olisi mukava jos kertoisit myös minkälaisten laitteiden kanssa tämä elämys syntyi, minkälaisessa tilassa ja minkälaisella materiaalilla kaiuttimet erityisen hienosti toimivat. Tilasta kiinnostaa lähinnä mitat ja ponnistelusi akustiikan kanssa.

 

Oikeastaan mainitsemisen arvoisia kaiuttimia on kaksi.

"Ensi rakkauteni" Gradient Revolution, opetti mitä stereokuva tarkoittaa. Ensimmäinen kerta kun oikeasti kuulin mikä ero pärisevän mdf-laatikon ja kaiuttimen välillä voi olla. Äänitteistä alkoi kuulumaan uusia ääniä, musiikkia pystyi kuuntelemaan lähes luonnottoman kovaa ja ainoa ero edelliseen oli, että musiikki kuului kovempaa.

Bassopään tarkkuus on myös mainitsemisen arvoinen asia. Bassoa ei "tule paljon" mutta se on erottelevaa. Kyse ei siis ole mistään disco in your home tyyppisestä tilanteesta. Mutta etenkin akustisella musiikilla en ole tähän mennessä parempaa kuullut. Subbaria suosittelisin kone- tai raskaan musiikin ystäville.

Toinen kaiutin josta haluan mainita on Forvoice 7.7. Hyvin saman tyyppinen äänikuvaltaan, joskin revojen noin kolminkertainen hinta epäilemättä on antanut suunnittelijoille vapaammat kädet. Hintaluokassaan mielestäni erinomaiset kaiuttimet. Coaxaalien erinomainen stereokuva ja laatuviimeistely, kaiutinta koko rahalla.

Tila:
Tila jossa minulla revot ja forvoicet on ollut, on 3,8m x 3,9m olohuone. Talo on Tiiliverhoiltu rivitalo. Akustoinnin suhteen ratkaisu on ollut lähinnä paksu matto lattialla kaiuttimien edessä, julisteita ja tauluja seinillä.

Oheislaitteet:
Revojen kanssa minulla oli Onkyon TX777 kotiteatterivahvistin. Materiaali tuli ihan tavalliselta, sonyn cd-soittimelta ja aikojen saatossa erilaisilta dvd-soittimilta.

Forvoicejen kanssa minulla on ollut pari erilaista Denonin kotiteatterivahvistinta ja Arcamin stereovahvistin. Subbari puolella itse rakennettu putkisubbari. 400litran pahvikartio jonka pohjassa 18" Exodus audion Maelstrom elementti, viritetty 16Hz. Watit elementtiin TAmpin 2400: sta, Velodynen SMS1 huonekorjaimen kautta.

Video puolelta löytyy 50" FullHD telkkari, XBox 360, playstation3, Wii, verkkomediatoistin. Lisävarusteista mainittakoon nyt sitten vielä Kingpin moottoroitu kangas ja joulupukin tuoma Logitech Harmony 1100 kaukosäädin.

Aikaisemmat laitteet:
Kaiutinpuolella on käsien läpi mennyt gradienteista 1,3 ja Evidence mk2, joista evit löysi kodin äitini olohuoneesta. Muita merkkejä on omistuksessa sitten ollut vuosien varrella Hecoa, radiotehnikaa, OR:ää, Jamoa ja monia muita "halppiksia".

Yhdet jamot pääsi tiukkaan testiin:
http://www.youtube.com/watch?v=5-alCN4OMv4
http://www.youtube.com/watch?v=2HZizfruhas

Subbareita on ollut vuosien varrella lukuisia. Itse tehdyissä on ollut elementtiä Orion NT2, erilaista peerlesiä, Cervin vegaa, Biiltemaa ja monia muita, milloin mistäkin käteen jäänneitä. Kaupallisia tuotoksia on ollut REL Q100(nyt en ole varma mallista mutta käytettynä ostin 130€:lla), joku ei-mainitsemisen-arvoinen JPW, passiivinen 8" jamo mdf mid-bassolaatikko, erilaisia kelvottomia putkisubbareita ja varmasti muitakin mitä ei nyt mieleen tule.

Putkisubbareista puheenollen. Testiä on tehty ja tulokset julkaistu:
http://www.youtube.com/watch?v=p_TL3nDnTcs
http://www.youtube.com/watch?v=U9iTEyIILpA

Huumoria siis. Kaikki ei tietenkään tykkää mutta toisaalta ei se vakosamettikaan kaikille sovi.

Seuraavaksi olisi tarkoitus päivittää vahvistinpuolta. Tässä vaiheessa silmissä kiiluu Marantz SR7005 kotiteatterivahvistin. Kun vahvistin on hankittu, tarkoitus olisi pikkuhiljaa, varallisuuden salliessa hankkiä forvoiceja muihinkin kanaviin ja FullHD tykkikin olisi saatava.

Musiikkimaku:
Musiikkia tulee pääsääntöisesti kuunneltua. Akustinen musiikki on korostunut valinnoissa vuosien varrella mutta konemusiikkia ja raskaampaakin mättöä tulee säännöllisesti soiteltua. Unohtamatta tietenkään radiosta tuttuja hittejä.

 

Kaikki kuulemani kaiuttimet ovat olleet ominaisuuksiensa suhteen kompromissejä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Sitä täydellistä kaiutinta en ole vielä kuullut ja epäilen etten tule koskaan kuulemaankaan. Ryhmään paras kuulemani kaiutin kuuluu siis useampi sähköakustinen muunnin.

Maltillisilla kuunteluvoimakkuuksilla paras kuulemani erottelukyky ja stereokuvan tarkkuus on ollut nauha- ja panelikaiuttimilla. Valitettavasti näillä ei suuremmat äänenpaineet ole aivan yhtä hyvin onnistuneet. Äänikuva on jäänyt verrattain kapeaksi, koska suuntaavan toimintaperiaatteen takia sivuseinäheijastukset ovat olleet vaimeat. Käyttökelpoinen kuuntelualue on myös pieni, käytännössä riittävä vain yhdelle hengelle. Magneplanar MG3.6 ja jotkin Martin Loganin isommista malleista olen kuullut kauan sitten myyjän luona. Crevassesta ja Quad ESL-989:sta on vähemmän aikaa. Ajallisten erojen takia minun on vaikea laittaa näitä paremmuusjärjestykseen.

Dynaamisista kaiuttimista löytyy vahvuuksia siinä missä paneleissa on heikkouksia ja päin vastoin. Ilman äänenpainerajoja -sarjassa parhaat kuulemani kaiuttimet ovat Genelec 1036A:t tehtaan audiotoriossa. Särötöntä, puhdasta ääntä vain riitti ja riitti äänenvoimakkuuden noustessa. Korvissani loppui paineensietokyky ennen kuin tässä kaiuttimessa rahkeet. Dunlavy SC-IV/A:t erään hämeenlinnalaisen hifi-kauppiaan luona oli myös vakuuttava kokemus, vaikka äänenpaineita ei yhtä paljon lähtenytkään.

 

Kiitos kun jaksoit kirjoittaa ja perustella mielipiteesi.

 

Ensimmäiset todellista kuuntelunautintoa tuottaneet kaiuttimet olivat Sonabin OA12 ja OA14 parit.
Stig Carlssonin 70-luvun alkupuolella suunnittelemat ympärisäteilevät ruotsalaiskaiuttimet Peerlessin elementeillä toimivat kuin unelma silloisen viritinvahv. Luxor Dirigent 9000´n perässä ambiofonisesti kytkettynä (Luxorissa oli omat lähdöt ambiofonisille takakaiuttimille).
Stereovaikutelma oli tietysti hieman epämääräinen, mutta vatapainona riittävän hyvä kuuntelupaikka löytyi huoneesta melkein mistä vain, välttämättä ei edes balanssia tarvinnut säätää!

Nykyisin lykkäilen B&W 801 Matrix II`a olohuoneen nurkista kuunteluasemiin, laitan levylautaselle esim. Mel Brownin "Eighteen Pounds Of Uncle..." ja yritän tavoitella samaa ihokarvat nostattavaa nautintoa kuin 70-luvulla Sonabeja kuunnellessa...

 

Gradient revolutioneja kuulin messuilla pienessä betonihuoneessa. Ensituntemukset olivat: Öh , kuvittelin näiden olevan jotenkin elämää suuremmat, eihän näissä mitään erikoista ole. Kuuntelin ja kuuntelin ja koko ajan alkoi jalka vippasemaan enemmän ja enemmän. Huoneesta lähdin naureskellen että olivatpa muuten pirun hyvät kaiuttimet.
Jaetulle ykkös-sijalle menee WLM divat. Pidin selkeästi parempina kuin vertailussa olleita Zu druideja. Tiedän että taajuusvasteet ovat näissä täyttä kippuraa, mutta ääni miellytti. Avoin ja dynaaminen toisto, teki hienosti illuusion että nyt ei kuunnella äänitettä vaan ihan paikan päälle ovat esiintyjät vaivautuneet.

 

System Audio (SA) tuotteet

 

-Dunlavy SC-IV/A kaiuttimet.
-Gamut päätevahvistin.
-Audio Research etuvahvistin.
-Audio Research cd-soitin
-Transparent MusicLink Plus kaapelointi.

Omakotitalo, jossa kuunteluhuoneen koko n 60 neliötä.

Ystäväni omisti muutaman vuoden moisen setin ja on paras, mitä olen kuullut ja tätä tulee vieläkin käytettyä ns. referenssi-saundina, vertailuja tehdessä :thumbsup:

 

Kuinka paljon kyseistä tilaa on akustoitu?

 

Akustointi kohtuullista ns. normi-asumiseen liittyvää, pehmeine isoine karvalankamattoineen, isot nahkaiset sohvat, puiset sälekaihtimet, sisustuskangasta (eräänlainen ryijyn ja kankaisen akustopaneelin risteytys) ym. vastaavaa.
Tosiaan kuuntelutila n. 60 neliötä, eli kaiutinten/kuuntelupisteen sijoittelun mahdollisuudet optimaaliset tässä suhteessa ja harvoin, jos koskaan (poikkeuksena TL-Audiossa) olen missään liikkeessä/messuilla nähnyt vastaavaa.

Vaan kyllä pienessäkin tilassa soimaan saa, vaikka aluksi epäilyttikin, meinaan itsellä taloon tuli n. viikko takaperin Avance Signature 8 Mark II kaiuttimet, joiden fyysinen koko: 106.5 x 20 x 34 cm ja paino 28.3kg,
tuntui ensin ajatuksena saundillisesti n. 3,5 X 5,5 metriseen rivari-olohuoneeseen ahtaalta, vaan ei ongelmaa, hyvin toimii ja kuminasta/ahtaasta saundista ei tietoakaan, vaan ääni aukeaa syvyys/sivusuunnassa hyvin vaikka vähän kovemminkin soittaa

Toisaalta oma tila toiseen syrjään lähes koko matkalta avoin eteiseen asti, olohuone erittäin hyvin (ainahan parantamisen varaa on) akustoitu äänelliset/sisustukselliset seikat huomioon ottaen

Kaikki aiemmat kaiuttimet olleet jalustakaiuttimia Acoustic Energy AE1, Pen Audio, Genelec....
Enää tähän taloon ei pieniä tule, kun ennakkokäsityksistäni poiketen kohtuu kookaskin lattiakaiutin soi täällä hyvin (paras kaiuttimeni ever tämä Avance) oheiskaluston ollessa Musical Fidelityä, Arcamia ja Chordia...

 

Ajan kultaama muisto: Esalla oli liikkeessä B&W:n ensimmäiset 801:et ! Kaiutin jonka koko antoi varmuuden, ettei mistään osa-alueesta tarvi kompromisseja tehdä.

Nykypäivään ja kuulonheikkenemään, niin Stellan laulajan täydellinen esiintulo Usherin S-520 II sytytti kipinän hankintaan.

Asian vierestä, auto- ja kotihifi ei vain millään pääse tuon kuulokekuuntelun tarkkuuteen, vaikka vihaan sitä päänsisällä soittoa.

 

Ykskytänkin kehumat Genelec 1036A:t (Genelec tehtaan audiotoriossa) ovat parhaat kaiuttimet, mitä olen kuullut. Kuulemani toisto sai minut epäuskoisena pyörittämään päätä enemmän kuin mikään aikaisempi kokemus. Toisto tuntui täydellisen helpolta, avoimelta ja puhtaalta. Juuri tällaista haluan kotiini. Pikkuveljet, Genelec 8040:t, ovat jo kyseistä demoa ennen valikoituneet kotiteatteriini. Nekin ovat mielestäni erittäin hyvät ja selvästi paremmat kuin lähes kaikki kuulemani kaiuttimet, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei Genelecin isot kolmitiemallit himottaisi. Kun yhdet käytetyt oli taannoin myynnissä menin jo niin pitkälle, että mittailin niiden fyysistä sopivuutta tilaani. Arghh. Jo pelkkä asian pohtiminen nostaa sykettä. Must resist...

Muista merkeistä Martin Logan Summit kaiutin teki minuun vaikutuksen joitain vuosia sitten HIFI-messuilla. Erityistä oli se, että ne oli saatu soimaan avoimesti ja tasapainoisesti myös pieneen akustoimattomaan hotellihuoneeseen. Kotiteatteriini en uskoisi noiden täysin integroituvan, mutta oikein ja kevyesti akustoidussa tilassa toiston voisi saada erittäinkin hyväksi. Jotenkin tuo demo painui mieleeni.

 

Viime vuoden puolella kun kuuntelukierrosta tein, niin suurimman vaikutuksen tekivät ProAcin Response D1:set ja ne sitten tulikin hankittua Naimin soittimella ja vahvistimella ryyditettynä. Muita kaiuttimia mitä silloin kuuntelin olivat mm. System Audion Ranger, Magnepanin 1.7, Duevelin Venus ja Harbethin Compact 7 ES-3 ja Super HL. Vaikka ei noissa muissa kauittimissa mitään vikaa ollut, niin kyllä se vain tuo Naim + ProAc kombo oli se missä oli sitä jotain

 

toistaiseksi parhaimmalta on kuulostanut ~10-15vuoden takaa velodynen fsr-18 + magneplanar 1.7.... oih ja voih.... joskus vielä....
(tän hetken kotisetti on kuitenkin melkein sinnepäinsamaa... hifi45/3 [dipolia ja nauhadiskanttia] + sdx15)

 

Kuinka leveällä skaalalla olet kuullut muita kaiuttimia? Kuulostaa hurjalta, että yksi tavallinen 2-tie kaiutin on selvästi muita parempi.

 

Talvella kunnostin OA12 parin olkkariin lähinnä TV käyttöön, mutta kyllä niillä musiikkiakin kuuntelee ihan mielellään. Hieman on kyllä äänikuva erilainen kun mihin on tottunut suuntaavien nykykaiuttimien kanssa.

Kyllä se menee minunkin ääni Genelec 1036A:lle, ei kyllä ole paljon kokemuksia muista tuon hintaluokan toistimista.

 

Kröhöm.

Mitä haluat vielä sanoa...

Tuossahan niitä muiden lempparikaiutinmalleja on edellä listaksi asti. Joku on kolmitiemalli, joku kaksitie ja joku jotain muuta. Tähän ketjuun nimimerkit valitsevat niitä itseä eniten miellyttäviä kokemuksia/kaiuttimia. Silloin kun joku mainitsee tietyn kaiuttimen parhaimmaksi, voi sen tulkita tarkoittavan, että kyseinen kaiutin on kirjoittajan mukaan selvästi parempi kuin muut. Tämä ketju käsittelee parhaimpina pidettyjä kaiuttimia, joten minä ainakin oletan, että niillä rohkeilla, jotka suosikkinsa ilmaisevat, on melko selkeä käsitys omasta mielipiteestään tässä asiassa. Ei heillä tietenkään tarvitse olla. Ihan samalla tavalla kuin minun, eikä kenenkään muunkaan,pitäisi tarvita joka ainoassa kaiuttimia käsittelevässä ketjussa puolustelemaan sitä, että olen mieltynyt juuri Genelec-merkkisiin kaiuttimiin (eikun tavallisiin 2-tie kaiuttimiin). Täsmennöksenä kuitenkin aiempaan julkaisemaan mielipiteeseeni. Selvästi muita parempi tarkoitti, että minun ei ole tarvinnut jäädä pähkäilemään sitä, olisiko joku muu kaiutin kuitenkin parempi kuin tuo kyseinen Genelec. Toisin sanoen. En ole mielipiteessäni epävarma. Over and out.

 

Okei, olipas hedelmällinen keskustelu aiheesta sinun kanssasi.

 

Hedelmällistä olisi uskaltaa kertoa omista kokemuksista.

 

En todellakaan osaa sanoa mikä olisi paras, varsinkaan kun suurinta osaa niistä parhaina pidetyistä en ole edes nähnyt livenä. Kuulemisesta puhumattakaan. Se nyt on kuitenkin itselleni varsin selvää, että vaikkapa joku sinänsä laadukas Genelec 8040 tai rakennussarjojen wanha klassikko HIFI 45/3 eivät pärjää ainakaan kilpailusarjassa 'maailman parhaat kaiuttimet, täysin kokoon ja hintaan katsomatta'.
Eli jos hinta/laatu-suhde ja fyysinen koko eivät mitään merkkaa, eikä rajoiteta kuuntelutilaa pieneksi kerrostaloyksiöksi, käyttötarkoitusta studioksi tms. Unelmakaiuttimia varmaankin kuunnellaan unelmien omakotitalossa, tai vähintäänkin asiallisen kokoisessa tilassa, jossa akustiikan perusasiat ovat asiallisella tasolla.
Toki pieni kaiutin on usein pieneen tilaan fiksumpi ratkaisu, aktiivikaiutin studioon itsestäänselvyys jne. Eli ei mikään kaiutin aivan joka paikassa paras ole, tietenkään. Joten Genelec 8040 voittaa helposti hirmukalliit ja ladonoven kokoiset magneplanarit yms., mikäli on tarvis pienehköön studioon tai kotiteatteriin laittaa monikanavainen, järkevästi asennettavissa oleva setti. Ilman, että täytyy ryöstää pankki tai pari.

En enää muista mitä kaikkia malleja on tullut kuunneltua. Lähinnä messuilta ja liikkeiden demoista on jäänyt joitain mieleen. Esim. kotimainen Crevasse on tullut kuultua kahtena eri versiona. Siis se kaiutin, jossa on metrin korkuinen nauhaelementti pystyssä, hirmuisen kokoisella suuntaimella. Ja bassona dipoli perinteisin elementein (ainakin vanhemmassa versiossa oli 2 x 10"). Jos joskus näette, niin käykää ihmeessä kuuntelemassa, tuskinpa petytte kuulemaanne. Hintaa en muista, mutta varsin suolainenhan se taisi olla. Kokoakin on melkoisesti, myös ulkonäkö saattaa monille olla liian erikoinen. Crevassen jälkeen ainakin perus-Genelecit kuulostavat melkein matkaradiolta. Mitenkään niitä väheksymättä, sillä toki nekin ovat toki omassa luokassaan laadukkaat kaiuttimet.
Monia vuosia sitten Genelecitkin ovat kyllä ihastuttaneet/kummastuttaneet, kun YLE:n studiossa pääsin muutamia malleja kuulemaan. Tosin siellä oli hirmupaksut ovet ja täysin vaimea akustiikka. Joten oma koti kuulostaa sellaisen jälkeen melkoiselta kaikukammiolta. Aivan niin kaiuton tila ei kyllä kotiin oikein sovi (tai ole yleensä edes mahdollistakaan), ei siis ainakaan hifistelijän olohuoneeseen. Teatterihuoneeseen ehkä, varsinkin jos pieni koppi pitäisi saada toimivaksi.




Grande Utopia:sta kuulin sitä versiota, joka oli jokunen vuosi sitten Helsingin hifimessuilla (~70 000 €/pari). Kyllähän sillä laulu kuulosti todella upealta ja korkeussuuntaisiakin eroja huomasi, eikä ainakaan dynamiikasta jäänyt kiinni. Sitä korkeuttahan taisi olla parisen metriä. Ei varmastikaan optimaalinen johonkin 50m2 pikkuhuoneeseen, mutta niihin kartanon suurempiin huoneisiin erinomainen valinta. Helsingin messuillakin bassot kumisivat, vaikka olikin varsin suurikokoinen huone. Mutta jos sellaista ongelmaa ei ole, niin sitten on lopputuloksena todella hyvä ääni suureenkin tilaan.
Magnepanin magnetostaattiset dipolit ovat ääneltään tasaisen miellyttäviä, joskin aivan huippumallia en muistaakseni ole kuullut, en ainakaan lähivuosina. Eivätkä vahvistimenkaan suhteen ole niin vaativia, kuin mitä maine edellyttäisi.
Positiivinen yllätys oli, että ne toistavatkin aiemmin selvästi riipiviä/huonoja äänitteitä pehmeän erottelevasti, mutta silti paljon miellyttävämmin ja luonnollisemmalta kuulostaen, kuin monet erottelevat "pöntökaiuttimet". Etenkin laulu kuulosti erinomaiselta. Joten sikäli Hifimaailman ja Hifi-lehden kehut eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Vaan hankalahan noista on 7.1 -settiä kasata...

Kerrostalossa jo pieni ja wanha, joskin muistaakseni hieman sumeaääninen Magnepan (SMG-jotain?) toisti aiemmin riipiviä äänitteitä varmaankin useimpien makuun miellyttävämmin, kuin keskialueen liiankin "kuulokemaisesti" toistava (tavallista parempi erottelukyky, mutta vastapainoksi hieman kova/kolkko/viileä/__ ääni) ja toistoltaan selvästi epäyhtenäisempi rakennussarjaklassikko HIFI 45/3.
Mitä häiritsevään suuntaavuuteen tulee, niin HIFI 45/3:ssa sen huomaa ylemmillä taajuuksilla jo sillä, kun istuu paikoillaan, mutta kallistuu reilusti sivusuunnassa. Mutta ainakaan pienellä Magnepanilla en huomannut vastaavaa ilmiötä, vaan toisto muuttui varsin tasaisesti ja pehmeästi, siis ilman vastaava ilmiselvää rajaa. Ei siis todellakaan niin - kuten monet aina varoittavat, kenties itse Magnepaneja kuulematta... - että kun puoli milliä kääntää päätä, niin kaikki on menetetty. Toki suuntaavuus väkisinkin on melkoisen suuri perinteisiin kotelokaiuttimiin verrattuna, kun kerran suurikokoinen dipoli on kyseessä. Mutta kuitenkin varsin tasaisesti, toisin kuin vaikkapa 45/3:ssa.
HIFI 45/3 varmastikin oli perusharrastajalle suunnattujen rakennussarjojen paremmasta päästä ilmestyessään (1992) ja monia vuosia sen jälkeenkin. Erinomainen, joskin yleiskäyttöön liiankin suuntaava diskantti, samalla kun ympärisäteilevä basso oli vähintäänkin normaalissa määrin herkkä kuminalle. Pahimmillaan kuuulostaa melkein kuin olisi 3 erilaista kaiutinta kasattu päällekkäin, mutta yleisesti ottaen hyvä kuitenkin. Ainakin jos noudattaa suunnittelijan suosittelemaa minimiä kuunteluetäisyydelle (muistaakseni 2,5 m). Mitä moni ei tehnyt, tai ei voinut pikkuhuoneessaan tehdä, jonka vuoksi tuo äänialueiden erillisyys korostui. Toki tuo edelleenkin pesee aivan kaikki pakettikaiuttimet ja monet sitä pikkuisen kalliimmatkin. Sen tarkemmin on kyllä paha mennä sanomaan, koska en ole nykymallistojen suhteen aivan kartalla.


Myös hyviä sähköstaattisia dipoleja on joskus harvoin tullut kuunneltua. Olikohan Audiostatic viimeksi, mutta siitäkin on jo vuosia. Erottelukykyä piisasi, mutta bassoilla oli melko hurja resonanssi. Jostain syystä kalliit ja usein hehkutetut Martin Loganit eivät ole koskaan messuilla säväyttäneet, kun niitä olen ohimennen kuunnellut. Muistaakseni aina hybridimalleja (perinteinen basso + sähköstaattinen paneli sen päällä). Jotenkin on vain häiritsevän sumealta, etäiseltä ja oudolta kuulostanut.
Kenties vain huonolla tuurilla on ollut hieman outoja äänitteitä, kenties on jostain muusta(kin) kyse. Eli niitä(kään) en ole ajan kanssa ja omilla levyillä kuunnellut.
Veikkaan, että näin on useimpien muidenkin kohdalla, ainakin mitä kymppitonnin kaiuttimiin tulee. Paneleissa on omat juttunsa (ainakin jonkunasteiset resonanssit bassoilla, etenkin sähköstaateilla nirsous vahvistimen suhteen, dipolin vaatima sijoittelu). Vaan eipä parimetristä Utopiaakaan aivan minne tahansa sijoiteta...




DVDPlazaltakin tuttu Mareks demotti parisen vuotta sitten Quad ESL-989:ää ja pirun hyvältähän sekin kuulosti. Erottelukyvyssä löytyy. Myös se Quad:n kaverina Helsingin messuilla demottavana ollut, likimain samaan hintaluokkaan kuuluva "tavallinen" lattiakaiutin kuulosti erittäin hyvältä (se jossa alempi bassoelementti oli suhteellisen lähellä lattiaa, olikohan Magico jotain). Osoituksena siitä, että myös "tavallinen" kaiutin voi olla erinomainen, eli nauhat sun muut eivät ole välttämättömyys erinomaisen äänenlaadun saavuttamiseksi. Dynamiikkaa bassoilla ja desibelejäkin tuli enemmän, mutta ehkäpä Quad kuitenkin oli muutoin parempi. En enää oikein muista. Pari muutakin erinomaista, jotakuinkin perinteisin elementein toteutettua lattiakaiutinta on tullut kuultua, mutten niitä enää muista. Kalliita kuitenkin ja ison tilan vaativia.
Gradient Revolutionia olen vain satunnaisesti kuullut. Siltä pohjalta en aivan terävimmälle huipulle nostaisi, joskin alakeskiäänet ja bassot toistuvat hienosti (2 x 12" dipoli) ja kääntyvän ratkaisun ansiosta sijoittelukaan ei ole niin mahdotonta/haastavaa pienessä asunnossa, kuin dipoleilla yleensä. Diskantissa taas ei mitään kovin ihmeellistä muistaakseni ole (toki nekin hyvin ja ongelmitta toistuivat), eli lähinnä basson ansiosta on oikein sijoitettuna selvästi paras Gradient. Muutoin tavallista kerrostaloystävällisempi Gradient Evidence MK III pääsee lähelle (samantapainen keskiääni/diskantti -ratkaisu, mutta basso - muistaakseni - suljetussa kotelossa).


Ja onhan niitä kymmeniä muitakin tullut kuunneltua, joskaan ei lähiaikoina. Vertailua hankaloittaa se, että varsin usein on tullut kuultua itselle tuntemattomia äänitteitä. Lisäksi akustiikka vaikuttaa hyvin paljon enemmän, kuin ihmiset yleensä suostuvat uskomaan. Itsekin uskoin todella vasta sitten, kun kuulin samoja kaiuttimia aivan erilaisissa akustiikoissa.
Jolloin se pahasti kumiseva ja tummasoundinen kaiutin (piskuisessa kerrostaloyksiössä) olikin täysin totaalisen kumisematon ja soinniltaan hieman diskanttipainotteinen. Päällimmäisenä jäivät mieleen luonnollisen heleästi kilahtelevat lautaset sun muut, eikä suinkaan se kumiseva yläbasso. Sokkona en ikimaailmassa olisi arvannut samaksi kaiuttimeksi, niin käsittämättömän hurjalta ero vaikutti.
Paras kuulemani rakennussarja lienee Linkwitz Orion, mutta sekin dipolitoiminnan kannalta turhan kompaktissa tilassa, mitä huoneen syvyysmittaan tulee. Ei ehkä aivan optimaalinen ensimmäiseksi rakennussarjaksi (monitieaktiividipoli...), mutta todella hyvältähän se kuulosti, sen verran sain kyllä helposti varmistettua.


Kerran myyjä demosi erästä mielestäni todella rumaa kaiutinta ja kun oli tuttu ja melko laadukkaaksi tietämäni äänitekin (Adiemuksen eka muistaakseni), niin istahdin hetkeksi kuuntelemaan. Yllätyin samantien siitä, miten erinomaisen hyvältä, luonnolliselta ja erottelevalta laulu kuulostikaan. Tähän eivät perusgenet kykene. Tuo äänitehän kuulostikin nyt erinomaisen hyvin tehdyltä, eikä vain melko hyvältä.
Bassoista ja diskanteista en mitään enää muista, mutta empä tainnut bassovoittoista musiikkia kuunnellakaan. Enkä muutenkaan kovin pitkään. Pikaisen surffailun perusteella taisivat olla 'Tannoy Westminster Royal' tjsp. kuitenkin. Sopivansävyisessä huoneessahan noihin voisi silmäkin tottua. Ehkä.
Lähtisin silti liikkeelle Magnepaneilla (sopivansävyisellä kankaalla istuvat nätisti sisustukseenkin), Quadin sähköstaatilla, Crevassella tms. Niitä sitten vertailisin parhaisiin kotelokaiuttimiin (em. "Magico jotain", KEF:n huippumalli yms., Hifimaailma -lehdessä on niistä monia esitelty).



Lukuisia pettymyksiäkin on hehkutetuista huippumalleista tullut eteen, kuten Martin Loganit (em. varauksin). Amhion Krypton ei ole koskaan säväyttänyt, varsinkaan hinta huomioiden. Viime kerrasta tosin lienee ainakin kolme vuotta, joten nyt voi olla jo uudempi versio olemassa.