Perjantaina tulee kakkososa teatteriin ja itseäni sivistääkseni katsoin tämän ykkösen. En enää ihmettele, miksi Metropolis ja Star Wars muistetaan, mutta ei tätä. Tehosteet ja niiden jäyhyys sikseen, tarina ei vain kulje. Pienen hetken ajan tuntuu siltä, että elokuva muuttuu paremmaksi - nimittäin sen hetken kun ollaan aidoissa ympäristöissä. Mutta hyvin nopeasti keskitytään taas esittelemään 80-luvun tietokonegrafiikan hienoutta. Tarinassa ja ideoissa olisi ollut potentiaalia parempaankin. Spoiler Esineiden tallentaminen digimuotoon ja muuttaminen takaisin materiaksi olisi antanut Master Control Programille huimia mahdollisuuksia. Oikein jäin odottamaan että mitä juttuja MCP muuttaa materiaksi. Nähdäänkö Terminaattoreista tuttua suuruudenhullua keinoälyä. Mutta ei. Pysyttiin tietokoneen sisällä koko ajan. Materianmuodostintakin käytettiin pelkästään palauttamaan sankari reaalimaailmaan. Pettymys. Alkupuolella oleva punainen helikopteri kyllä näyttää vielä tänäänkin hyvältä. Odotukset jatko-osan suhteen laskivat roimasti.
Hyllyssä odottaa katselua, en edes muista oonko joskus skidinä nähnyt tämän. Eihän tällä oikeastaan mitään merkitystä ole tämän uuden version kohdeyleisölle, suurin osa tuskin edes moista alkuperäistekelettä tietää olevan, ja muutenkaan ei varmasti iskisi ADHD sukupolvelle. Täytyy toi kuitenkin yrittää ehtiä johonkin väliin tarkastaa ihan retroilumielessä.
Itse muistan kun kävin aikanaan alkuperäisen katsomassa elokuvateatterista. Sen pohjalta piti koodata ensimmäinen "matopeli" commodore 64:lle!
Onhan tämä tullut muutaman kerran katsottua ja tulee varmasti katsottua vielä muutaman kerran uudestaan joskus, viime kerrasta taitaa olla pari vuotta... Hyvä leffa, ja omasta mielestäni vallan hyvän näköinenkin. Näkee että ulkoasuun on todella panostettu, vaikka moni tietokonegrafiikan näköinen juttu siinä onkin tehty lavasteiden jne kanssa ja jopa filmiäkin on käsin maalattu... (hattu pois päästä tässä kohtaa.) Sisältöhän tuossa on aika köykäistä hötöä ja täynnä hollywood-mukatiedettä. Viihdeleffa mikä viihdeleffa, vaikka vähän hidastempoinenkin. Mutta mikään muu leffa ei näytä samalta, Tronissa on sitä jotain - se on kuin ikkuna toiseen ulottuvuuteen. :thumbsup:
Mä en myöskään itse asiassa tarkkaan muista, olenko nähnyt tän ihan kokonaan 80-luvulla - joitakin pätkiä kylläkin. Sen sijaan, tämä oli kovassa käytössä, yksi mieluisimpia joululahjoja: . . . Täytyy käydä tuo "jatko-osa" siltikin tsekkaamassa.
Piti katsoa tämän jatko-osan vuoksi. Ihan sympaattinen nörteille räätälöityine viittauksineen, mutta kuitenkin lopulta puuduttavaa. Alun karuuden jälkeen tehosteisiin tottui kun ikään kuin kuvitteli katsovansa celshadingillä tehtyä animaatiota. Tavallisesti alkuperäisen BR-julkaisu olisi mitä mainiointa promoa jatko-osalle, mutta ilmiselvästikään ei tässä tapauksessa ja tämä spekulointi osunee oikeaan: http://www.slashfilm.com/disney-scared-release-tron-bluray/
Vasta nyt tuli tämä ensi kerran katsottua ja vain sen vuoksi että voisi myöhemmin katsoa jatko-osan... Ei toiminut tämä teos millään osa-alueella kovin hyvin, tarina oli pöhköksi scifiksikin aika höpsö, ja vaikka kuinka yrittää antaa armoa aikakauden teknologialle niin ei siltikään oikein uppoa. Jonkinlaisena retropaukkuna menee kertaalleen katsoen nostalgisissa tunnelmissa. Kenties tämä elokuva on osaltaan vaikuttanut genren kehitykseen yhtenä välietappina, joten pakko kai sitä on hiukan kuitenkin arvostaa. Toivottavasti jatko-osallla on enemmän annettavaa myös tarinansa osalta. **½/*****
Ensi-iltansa aikoihin Tron oli varmasti jonkinlainen "ilmestys". Katsoin sen taannoin blu-raylta, joka on teknisesti varsin hyvä. Kun lopputekstien musiikki alkoi soida, katsojista varmaankin tuntui, että he lähtevät salista muuttuneeseen maailmaan. Disney oli tässäkin tuotannossaan elokuvatekniikan uranuurtaja. Jo avauskohtauksessa (ensimmäinen kuva alla) tilaääni ja liikkuva animaatio synnyttävät voimakkaan tilavaikutelman. Teattereissa Tronia esitettiin myös 70 mm:n kopiona, jonka resoluutio on mahtava. Osoittaa surkeaa historiantajua ja arvostelukyvyttömyyttä, että amerikkalaiset räkänokkateinit naureskelevat tällaiselle tietokonegrafiikan ja elektronimusiikin (Wendy Carlos) merkkipaalulle. Mitä olisi 1980-luku ilman Tronia? Blu-rayn kuvan- ja äänenlaatu on niin hyvä kuin tällaisessa tapauksessa voi olla. Näytellyt kohtaukset kuvattiin Super Panavision 70:llä, ja digitaalinen siirto on melko varmasti tehty suoraan kameranegatiivista. Ajatelkaa, jos Tatin Play Time tehtäisiin blu-raylle yhtä huolella! 4 kuvanäytettä pohjoismaiden blu-raysta: Spoiler