Kyllähän rehellisyyden nimissä on todettava että Abbathin mainitseminen tässä topicissa on oltava provo. Hehe, aikoinaan hyvä bändi mutta ei niillä mitään tekemistä hyvän muusikkouden kanssa ole vieläkään:hitme::sick::thumbsup:
Itekin olin tästä täysin samaa mieltä, mutta sitten taas toisaalta jos se Abbathin kitarointi suhteutetaan sen genrensä konventioihin niin onhan tuossa sitten pointintynkää kyllä havaittavissa. Ei siltikään lähelläkään omaa suosikkiani edes bm-kitarasankareista (niinkun ei Immortal orkesterinakaan).
kuka on paras,-kenellekin? monta eri aikakauden taitajaa. Eri musikkilajien (esim. blues ) tyyliniekkoja. Sama sävellys, kaksi eri esittäjää: kumpi on parempi? mun mielestä maku-/ tunne asia. erilaisia tekniikoita, esitystapoja. Olen lukenut että esim. Stevie Ray Vaughan tulkitsi saman biisin eri kerroilla eri tavoin, eri nyanssein. Kaippa seliittyy myös soittajan fiiliksiin ja tulkintaan eri kerroilla. Että kuka on paras on melkosen vaikea valittava. En lukenut listalta nimiä: Al Di Meola, Leslie West, Paco De Lucia,Steve Morse,Martin Barre jne.... ja kotimaisista ei Tolosen lisäksi näkynyt Jukka Syreniusta, Seppo Tyniä,Rekku Rechard`ia,Nono Söderbergìä,Costello Aittomäkeä,Heikki Silvennoista,...listahan on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta kaikissa esityksissä on itsensä ja tulkintansa kuulijoille antava ihminen! joten onneksi meillä on mistä valita meitä eri hetkinä miellyttävä ja viihdyttävä tulkinta/esitys!
Noh. Pakko mainita Nilen Karl Sanders. Ei ehkä ole maailman teknisin tai taitavin kitaristi mutta itse pidän hänen soittotyylistään. Nile - Kafir ! (Those Whom The Gods Detest) Karl Sanders Breaks Down Kafir Guitar Solo Muutenkin koko Nilen ryhmä on todella taitavia muusikkoja, jopa tuo toinen kitaristi Dallas Toler-Wade saataa olla parempi kuin Karl. George Kollias on sitten ehkä parhaimpia rumpaleita mitä maa päällään kantaa (tietenkin Derek Roddyn ohella), George Kollias - Papyrus Containing The Spell (early rehersal).
Oma suosikkini on Robert Fripp (King Crimson). Hänellä on tekniikka hallussa ja itse musiikkikin on kuunneltaa, toisin kuin suurin osa rock-musiikista jonka koen mielenkiinnottomaksi möykäksi. Jimi Hendrixiin pitäisi joskus tutustua kun häntä kerran niin palvotaan...
Vaikkakin olen tuolla aiemmin liputtanut blues-rock kitaristien puolesta niin pitänee ihmetellä että näin pitkältä listalta puuttuu PRINCE. Asiaan perehtyneet tietävät herran taidot, käsittämätön virtuoosi ja kaveri julkaisee suunnilleen vuoden välein levyjä mitkä on täynnä jotain uusia kikkailuja. Hallitsee myös useamman kuin yhden tyylilajin, multitalentti mitä kitarointiin tulee. Tuskin se ihan sattumalta on tälläkään listalla: http://www.the-top-tens.com/lists/greatest-guitarists-ever.asp Iso
Vaikka pari melko tuntematonta nimeäkin listalta löytyy, niin voi varmaan kuitenkin sanoa, ettei yksikään ole huono kitaristi. Sen parhaan kitaristin nimeäminen ei olekaan sitten niin yksiselitteinen juttu. Eri kitaristit soittavat eri tyyleillä ja tekevät siten eri tyylistä musiikkia. Jokaisella tyylillä on omat kannattajansa ja jokaisella musiikin kuuntelijalla omat suosikkinsa, joten valinta on tavallaan makuasia, mistä on hauska väitellä, mutta väittely ei kyllä johda mihinkään. Itse en ole koskaan mistään teknisestä tiluttelusta suuremmin innostunut, vaan mielestäni soiton täytyy sopia muun musiikin kanssa yhteen modostaen korvia hivelevän melodisen harmonian. Hyvän musiikin voi melkeinpä rinnastaa jollakin utopistisella tasolla kommunismiin. Kaiken höpinän jälkeen haluaisin nostaa esille vielä pari listalta puuttuvaa nimeä. Allen Collins (yksi Lynyrd Skynyrdin perustajajäsenistä) perusteluksi riittää varmaan Free Bird Andrew Stockdale (Wolfmother) Hieman uudempi nimi. Kitaransoitto ja musiikki ylipäätään tuo mieleen vaikkapa Black Sabbathin tai Pink Floydin