Ostin Kick-Assin suoraan BD:lle, kun sitä oltiin kerran niin paljon ylistetty. Ensimmäinen katselukerta teki olon huojentuneeksi: en ollut ostanut 20 euron steelbook-BD:tä turhaan. Kick-Ass on veikeästi tehty supersankarielokuva, joka ei ole kuitenkaan ns. spoof. Se ottaa itsensä hyvinkin vakavasti, vaikka sen idea takaakin katsojan kepeämielisen suhtautumisen siihen. Elokuvan visuaalinen puoli toimi todella hyvin ja musiikkivalinnat vielä paremmin -- tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun olen kuullut Elviksen American Trilogyn elokuvan soundtrackillä. Näyttelijäkaarti oli tähän elokuvaan täydellinen. Aaron Johnson oli nappivalinta Kick-Assin rooliin. Niin paljon kuin Tobey Maguiresta pidinkin Spidermaninä, niin Johnsonista tulisi vähintään yhtä hyvä Peter Parker -- miehen ääni ja habitus on kuin Maguirella. Christopher Mintz-Plasse oli sopiva Red Mistiksi ja Chloe Moretz todisti, että lapsetkin osaavat näytellä uskottavasti -- tämä tyttö ei tainnut kuitenkaan omia stunttejansa tehdä ainakaan mitä tulee loppukohtaukseen. Nicolas Cage toi elokuvaan tähdensäihkettä, joskin hän sai aika vähän aikaa valkokankaalla. Loppujen lopuksi Kick-Assin ainoaksi ongelmaksi jää se, että siinä oli hieman liian vähän sisältöä. Elokuvassa ei tapahtunut kauheasti sarjakuvaelokuvalle tyypillisiä heittelyjä, vaan tahti oli hyvin tasaista. Näin ollen kokemus, niin hieno ja piristävä kuin se olikin, jäi hieman vaillinaiseksi. Kyllä tämä paremmin silti toimi kuin Watchmen. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::thumbsup: Kieltämättä Hit-Girl oli mitä mieleenpainuvin visuaalinen hahmo elokuvassa: violettitukkainen supersankarityttö hampaat ja huulenpuolikas irvessä.:thumbsup:
Jostain on jäänyt mieleen, että Chloe M. olisi tehnyt yhtä stunttia vaille kaiken itse. Ehkä muistan väärin, ehkä en. Paljon treenaustahan rooliin oli kuulunut, joten sekin viittaa mahdollisimman isoon omaan suorittamiseen. Mielenkiintoinen mielipide, että elokuvassa oli liian vähän sisältöä. Tuosta ei ihan selvinnyt, että mitä sitten mielestäsi jäi puuttumaan? Samanlaista oloa ei itselleni jäänyt, ja ainakin valkokankaalta nähtynä voisin antaa tälle jopa täydet 5/5. Katsotaan sitten aikanaan, miten lujaa iskee kotona nähtynä.
Yleensähän elokuvissa on kolmen jakson rakenne, joista ensimmäisessä tapahtuu alkusysäys ja konfliktin intro, toisessa tilanteen kiristyminen ja kolmannessa kliimaksi. Toki nämä kaikki Kick-Assista löytyivät, mutta jos nyt piirrettäisiin käyrä siitä kuinka rankasti elokuva heittelee tapahtuma- ja tunneskaalalla, niin omaan makuun liian suora se viiva siinä käyrässä olisi. Esimerkiksi Spider-manissä Peter Parkerin muuntautumisesta, Ben-sedän kuolemasta ja Goblinin kostoista tehdään todella iso numero ja tuon kolmen jakson rakenteen käyrä on kuin vuoristorata. Johnsonin hahmon muuntautuminen Kick-assiksi tapahtui sinänsä vähän liian nopeasti ja yksinkertaisesti, ja elokuvassa ei sinänsä ollut mitään suuria surun ja menetyksen hetkiä -- Spoiler Big Daddynkin kuolema tuntui jotenkin vaisulta. Kyllähän minä Kick-assille täydellisyyttä hipovat pisteet silti annoin, koska tuo tunneskaalan liiallinen monotonisuus ei kuitenkaan elokuvaa sinänsä haittaa. Voihan tuon perustella vaikka sillä, että Kick-assinhän pitäisi perustua oikeaan elämään sillä elokuvan lähtökohtahan oli se, että mitä jos oikeassa elämässä olisi supersankareita. Eihän oikea elämäkään ihan niin dramaattista ole pienellä aikavälillä kuin mitä sitten supersankarileffoissa elämä on.
Elokuva on saanut paljon kehuja, mutta en ymmärrä miksi. Missä tämän käsikirjoittajien ideat on oikein olleet? No joo, johonkin värityskirjaanhan tämä perustuu, mutta onko se nyt oikeasti vaikeaa pitäytyä genren lähtökohdissa. Ensimmäinen sääntö näissä leffoissa on, että supersankarilla tulee olla supervoimia joiden avulla voi pistää pahikset järjestykseen. Ei kai näitä leffoja kukaan tosissaan ota, joten tarinassa voimat voi saada vaikka ydinräjähdyksessä, nerokkailla teknisillä härpäkkeillä tai hämähäkin puremasta. Aivan sama mikä selitys, kunhan niitä voimia on! Typerä juoni ja epäuskottavat hahmot / tapahtumat aiheuttivat lähinnä sääliä. Jos haluan katsoa supersankarileffaa, niin pitäisi niiden hahmojen olla sitten oikeita supersankareita. Tälle 1/5.
Miltä siellä kujalla näyttää? Sano lumiukolle terveisiä Vitsit sikseen, ehkä vika olisi tällä kertaa katsojassa ja väärässä asenteessa millä on lähtenyt katsomaan satiiria supersankareista?
Kerrankin sokea kana löysi jyvän! Eiköhän noin yleensä ottaen elokuvien kokeminen ole aika subjektiivista, joten vika on aina katsojassa jos ei leffasta pidä. Ennen elokuvaa tosiaan tiesin se, että hyvät pisteet IMDB:ssä ja kovia arvosanoja muutenkin pitkin nettiä. Tapanani ei ole lukea keskusteluja tai arvosteluja ennen elokuvaa, joten väärällä asenteella tätä varmaan tuli katsottua. Oikealla asenteella varustautuneena arvosanaksi olisi voinut tulla jopa 2/5. En siis ymmärrä hehkutusta kovin typerästä leffasta.
Tottahan tuokin, että subjektiivinen kokemus on aina kyseessä - mutta valittaminen siitä, että elokuva ei ole sitä, mitä katsoja vaatii sen olevan on myös aika turhaa puuhaa. Voisihan samalla periaatteella kokea vaikka Citizen Kanen kaikkien aikojen huonommaksi elokuvaksi, koska siinä ei ole tarpeeksi räjähdyksiä vaikka Kane onkin häikäilemätön jätkä. Vaikka elokuvasta ei lukisi etukäteen mitään, luulisi viimeistään käsittävän ettei elokuva ole perinteistä supersankarikerrontaa ensimmäisen viiden minuutin jälkeen jossa päähenkilö kertoo katsojalle suoraan: "hei kundit, tämä ei ole supersankarileffa". Toki on helppo haukkua elokuvaa typeräksi ja hölmöksi (varsinkin jos ajatusmalli on putkikatseinen ja provoileva "värityskirjaan perustuva"), samalla kun vaatii että elokuva noudattaa jotain katsojan itse vaatimia genre-säädöksiä, vaikka koko elokuvan tarkoitusperä ja idea on täysin käänteinen. Eli lyhyesti; et varmaankaan vaatisi Blade Runnerin olevan tähtien sota vain siksi, että molemmat ovat sci-fiä?
Anteeksi kun loukkasin henkilökohtaisesti juuri sinua. Tämä on oikeasti ihan mahdottoman hieno leffa ja todella nerokas satiiri ja parodia samaan aikaan. Olin vaan tosi tyhmä kun en tajunnut sitä heti. Nyt kun silmäni ovat auenneet, niin annankin tälle 5/5. Ollaanko kavereita, kun nyt minäkin tykkään tästä tosi paljon?
On se näköjään joillekin todella vaikeaa käydä keskustelua aiheesta, vaikka miten yrittäisi. Ehkä siinä on sittenkin henkinen ikä, mikä sotii katsomiskokemusta vastaan?
Yritä kovempaa ja jätä provoilu niin voi onnistua. Hyvä huomio muuten tuo henkinen ikä, ehkä sen levyn kylkeen kannattaisi tosiaan laittaa huomautus: "Ei sovi henkisesti yli 15-vuotiaille." Citizen Kane ei varmaankaan ole kaikkien aikojen huonoin elokuva, mutta ei sitä ole myöskään Kick-Ass. Citizen Kanen nerouden ymmärtämiseen tarvitaan nykypäivänä hieman elokuvan historian ja teknisen kehityksen tuntemusta. Eipä tuo enää mikään wau-ilmiön leffa taida olla kenellekään. Aikanaan se oli kuitenkin melkoisen uraauurtava, ja siksi vieläkin hyvin arvostettu. Kick-Ass on varmaan hyvä leffa supersankarileffojen faneille, joilla riittää ymmärrystä ja huumorintajua myös parodiaan. (Vinkki: Huumoria on mm. kutsua sarjakuvakirjoja värityskirjoiksi.) Mitään CK:n kaltaisen elokuvan nerokkuutta tässä tekeleessä ei kuitenkaan ollut. Suurin virheeni oli lähteä katsomaan tätä leffaa supersankarielokuvana, mitä se ei ihan selvästikään ollut. Osittain väärästä ennakkokäsityksestä ja osittain elokuvan itsensä turhuudesta johtuen leffa oli pettymys. Jos luet mielipiteeni muutaman muun leffan kohdalta, saatat huomata etten yleensä ota selvää leffoista etukäteen, joten en odota juuri mitään elokuvilta vaan annan niiden toimia juuri niin hyvin kuin ne toimivat. Tässä vaan ollut sitä jotain mikä tekee elokuvasta hyvän. Leffan juoni oli typerä, siinä oli epäuskottavat hahmot joihin ei kyennyt samaistumaan tai luomaan minkäänlaista tunnesidettä, elokuva oli sisältöönsä nähden liian pitkä, ja siten jopa tuskallinen katselukokemus, koko elokuva oli halvan oloinen (siitä toki plussaa, kun kyse oli parodiasta isolla rahalla tehtävistä supersankarilffoista).
Eikös suurin osa nykyhollywoodtuotannosta ole juuri tätä? Itse olin positiivisesti yllättynyt elokuvasta. Hyvä meininki lähes alusta loppuun, eikä kai näiltä nyt muuta pitäisi odottaakaan. Mieleeni tuli Wanted, joka ei varmaan myöskään kuulu suosikkeihisi, mutta itse pidin siitäkin. Makuja on monia ja tyylikeinojen ymmärtäminen on aikas henkilökohtaista. Oikeasti tosi huonoja lehvoja piisaa...
Ei ollut leffasta minkäänlaista ennakkokäsitystä kun hain sen vuokraamosta mutta yllätti todella paljon. Tämähän on vuoden tapaus, hauska leffa. Täällä kotikatsomossa naurettiin varsinkin "Hit-Girlin" ilmestyessä. Siinä vasta idea. Päähenkilöt on varsinkin leffan aiheen muistaen yllättävän uskottavia. 5/5
Ekaa kertaa, kun kuulin tästä niin totesin, että taas yksi sarjisfilmatisointi. Mutta muutama klippi, traileri ja arvostelut herättivät kyllä mielenkiinnon. Ja on kyllä tämä pirun hieno elokuva. Ei ehkä mikään täydellinen, mutta toimiva satiiri supersankarimaailmasta. Harvinaisen kovaa kielenkäyttöä ja väkivaltaa sarjakuvafilmatisoinniksi. Eikä nyt joka elokuvassa nähdä, kun 11-vuotias tyttö kiroilee ja pistää pahiksia kylmäksi. Chloe Moretz on kyllä varsin lupaava lapsinäyttelijä. Eikä muissakaan näyttelijöissä ole valittamista. Nicolas Cagekin tekee ihan kelvollista työtä pitkästä aikaa. Ja taitaa olla miehen paras elokuva tällä vuosituhannella. Varsin onnistuneita musiikkivalintojakin on tehty. Varsin nerokaasti on käytetty musiikkia elokuvasta Vain muutaman dollarin tähden kohtauksessa, Spoiler jossa Hit-Girl saapuu päämafioson tukikohtaan ja listii alakerran heput. 4/5
Elokuva yllätti todellakin positiivisesti. Musiikkipuolikin oli loistavan satiirista kuin itse elokuvakin kokonaisuudessaan, mm. Sparksin "This town ain´t big for both of us". Olihan mukana yllättäen myös suomalaista sävelkynäilyä New York Dollsin "We´re all in love" biisin muodossa. Biisihän On Sam Yaffan tekemä.
Varsin yllättävää että tämän genren leffa toimi näinkin hyvin. Mitenkä tämän sitten luokittelisi, parodia joka on ikään kun tehty täysin pokerinaamalla, eli ei ole lähdetty väkisin vääntämään sellaista teräsmies-liukastuu-banaaniin-ja-kuuluu-*boing*-tyyliä. Ja vielä kun teemana on supersankarit niin on jo lähes astronomisen epätodennäköistä että elokuva toimisi, mutta Kick-Ass jotenkin suoriutuu tästä, ja tekee sen todella hyvin. Näyttelijävalinnat osuvat nappiin, toimintakohtaukset aiheuttavat nörttihenkistä hykertelyä ja juonikin kulkee vaivattomasti. Päinvastoin mitä joku edellä totesi, niin minusta tuo ajatus pikkutytöstä lahtaamassa pahiksia Matrix-meets-Leon-henkisesti on ehkä parasta mustalla huumorilla kyllästettyä actionia mitä vaan voi kuvitella . Ainoaksi miinukseksi jääkin lähinnä tuo juonen hienoinen ohuus. Tosin tämä johtuu siitä että juoni on tehty niin että jokainen vähänkin sarjakuvia tunteva arvaa elokuvan juonen likimain välittömästi, Spoiler ...vai olinko ainoa joka arvasi heti nähdessään sen rikkaan muksun Rollsin että hänestä tulee elokuvan pahis? mikä mielestäni oli nerokkaasti toteutettu. Hiukan samalla tapaa kun slapstick-komediassa ämpärin päähänsä saanut epäonninen sankari hapuilee sokkona kohti maassa lojuvaa haravaa, tässäkin elokuvassa katsoja tietää mitä on tulossa, mutta näitä gägejä ei väännetä rautalangasta ja alleviivata kahteen kertaan. Yllättäen jopa Nicholas Cage, jonka ura on tainnut viime aikoina käväistä aika syvällä, tekee elokuvan henkeen sopivan roolin kun pääsee vääntämään tappiin kaikki ärsyttävimmät maneerinsa. Erittäin viihdyttävä ja hauska elokuva, jonka uudelleenkatsottavuus ehkä kärsii hiukan tuon tarinan ohuuden takia. 4/5
Huomasin olevani täysin eri mieltä. Hit-Girlin ensiesiintyminen ja mättökohtauksen musiikki olivat napakymppi
Veti ihan sanattomaksi kun katsoin Watchmen-blu-raylla olevan dokkarin Real Super Heroes: Real Vigilantes kerätessäni kreduja IMDb:hen. Naamioitunut supersankaripari Tothian ja Ecliptico partioi ihan oikeasti amerikkalaiskatuja pelastamassa ihmisiä pulasta.