Science Fictonin eri kirjoitusasuja ja alagenrejä ei ehkä kannata ottaa tähän keskusteluun mukaan, se on loputon suo. Eikä tuo sci-fi/SF ole muutenkaan mikään virallinen termistö.
No, jos en saa käyttää erottimena sci-fi:ä ja SF:ää, niin sitten vaadin saada käyttää Hard SF:ää ja Soft SF:ää. Jotenkin ne hömppätarinat on kuitenkin vakavemmasta tavarasta erotettava. Itse kun normaalisti juttelen näistä asioista ulkomaalaisilla forumeilla, on hieman vaikeata yhtäkkiä käyttää suomeksi puhuttaessa sci-fi termiä ilman sitä "painolastia", mikä termillä on. Ehkä olisi paras puhua kokonaan suomenkielisillä termeillä ja puhua tieteiskirjallisuudesta ja -elokuvista/-sarjoista... Vaikea kuitenkaan ylipäätään löytää sitä parasta sarjaa, koska jokaisella on omat mieltymyksensä. Jollekulle kelpaa yksinkertaistettu silo-otsainen eettinen pohdiskelu Star Trekissä, ja toinen pitää synkemmästä menosta, kun kolmas taas haluaisi palata niihin Heinleinin tunnelmiin, kun kunnon SF-kirjoissa oli 5+ sivua fysiikan kaavoja selittämässä planeetan painovoiman eroja sen suuren pyörimisnopeuden seurauksena... Eli kyllä se vakava tavara olisi siitä perushömpästä erotettava. Eri genrejä kuitenkin ovat, koska toinen painottaa pohdiskelevaa asennetta ja toinen taas viihdyttävyyttä (toki välimuotojakin on).
Tämän siitä saa kun laittaa pikaviestin ennen elokuvaan keskittymistä. Eipä oltu puhuttu kun viimeksi ketjua luin. Anyway, hyvät scifi-sarjat tuppaavat olemaan harvassa. Äärirajoilla ja Twilight Zone toimivat, koska niistä jää ne huipputarinat mieleen ja heikommat eivät eikä koko sarja näistä häiriinny. Toisin kuin esim. X-files jota epätasaisuus aina häiritsi, mikä on scifille tyypillistä. Jotain Firefly:ta taisin katsella yhtä jaksoa ja ihmeelliseltä sekasikiöltä taisi vaikuttaa, eihän sellainen oikein voikaan toimia. V taas oli vain osittain scifiä, olennaisemmin jännitysdraamaa, mutta kai se sitten kuitenkin kärkisijalle myös menee. Vielä pitää tietenkin mainita lapsuuden suosikki Tripodien aika, huikeita tunnelmia. Stargate(t) taas ovat sen verran kevyesti tehtyä sisällötöntä huttua että en ymmärrä muuna kuin satunnaisena taustaviihteenä. Muut pitkälti näkemättä.
The Prisoner on kiistämätön aikaansa edellä ollut scifi-klassikko, mutta keskustelun mielekkyyden säilyttämiseksi en menisi leimaamaan BSG:tä tai B5:ttä kliseiseksi ja lapselliseksi. Toki tiedän että se on tapasi keskustella, mutta en tiedä tietävätkö muut Iso hahmogalleria, eeppinen stoori, tapahtumapaikkana avaruus: kyllä kiitos Hahmovetoisempi, intiimimpi kelpaa myös. Jostain syystä katson kuitenkin lähes kaiken avaruusscifin mutta tavallisten tv-sarjojen kohdalla rima on hieman korkeammalla.
Näitä luokitteluja on tehty jo viimeiset 40 vuotta ja aina ne epäonnistuvat jossain. Kovalla scifillä tarkoitetaan yleensä sellaista, joka suurimmalta osin seuraa tunnettuja luonnontieteen lakeja. Jotain pieniä poikkeuksia voidaan sallia. TV-tuotannoista kovaan scifiin voisi laskea ehkä postapocalyptiset jutut kuten Jeremiah ja Jericho sekä The Prisonerin. Suurin osa TV-scifistä meneekin sitten tuonne pehmeälle puolelle. Avaruusooppera on pehmeän scifin alalaji eikä suinkaan siitä täysin erillinen tyylilaji. GULAGtica ei ehkä ole varsinaista avaruusoopperaa, mutta varsin pehmeää scifiä se silti on valoa nopeampine matkustuksineen ja keinopainovoimineen. Pehmeää on X-Fileskin, vaikka ei avaruusmatkustusta sisältänytkään. Pehmeää scifiä on jopa mainstreamiin yleensä luettavissa rikospaikkatutkimussarjoissa, koska niissä usein taiotaan ilmasta sellaista informaatiota, jota ei todellisuudessa lähdemateriaalista voida saada millään tunnettujen luonnonlakien sisällä olevilla keinoilla. Valvontakamerakuvan lähes loputon zoomaus ja tarkennus on klassinen esimerkki. Niinpä voidaankin sanoa, että scifin luokittelu on yleensä ns. hölmöläisten hommaa. Ainoa relevantti luokittelu on tyylilajin omien perinteiden sisältä lähtevä: esimerkiksi avaruusoopperan perinteet ovat toisenlaiset kuin paranoiascifin, josta paras esimerkki on The Prisoner ja tunnetuin X-Files. Chris Carter ei muuten alkujaan edes katsonut tekevänsä scifiä, vaikka toki X-Files silti täyttää monet scifin tai fantasian tunnusmerkit. Lähinnä pitäisin sitä fantasiana, koska monet sarjassa käsitellyt ilmiöt olivat niin "fantastisia", vaikka ehkä sarjan pääjuoni scifiä olikin. Fantasian ja pehmeän scifin rajanveto on toki sekin hankalaa ja usein lähes mahdotonta. Lähinnä fantasian erottaa scifistä tietty "taianomaisuus" tai "maagisuus", joka on läsnä selkeästi fantasiaa kuuluvissa teoksissa. Fantasiassa lisäksi ei yleensä edes pyritä löytämään asioille rationaalis-empiristisiä tieteelliseen maailmankuvaan kytkeytyviä selityksiä, vaan ne hyväksytään uskontojen tapaan sinällään.
Riippuu mitä tuolla tarkoitetaan. Nykypäivänä kyseisenlaista sarjaa ei laitettaisi edes tuotantoon. Eli se on sinällään aikansa kuva ja se voitiin tehdä vain siinä ajassa missä se tehtiin. (IMO)
Juu, tietysti sitä peilataan oman aikansa suhteen. Mutta on se mielestäni enemmän kuin oman aikansa kuva.
Monta muutakaan klassikkosarjaa tai -elokuvaa ei laitettaisi nykyisin tuotantoon, koska kustannusten nousun myötä tuotantoyhtiöt ovat tulleet entistä varovaisemmiksi. Kuten esim. Monty Pythonin pojat sanoivat äskettäin Teemalta tulleessa dokumentissa, alkuperäistä sarjaa olisi ainakaan siinä muodossa kuin se aikoinaan tehtiin tuskin voitu tehdä muuta kuin 1960-luvulla. Aivan samoin kuin Monty Python komedian saralla, the Prisoner on kuitenkin vaikuttanut merkittävästi siihen scifintekijöiden sukupolveen, joka itse oli lapsia ja nuoria 1960-luvulla. Paras esimerkki tästä ilmiöstä on silti Avaruusseikkailu 2001, jonka vaikutus 1970-luvun ohjaajasukupolveen oli erittäin merkittävä. Ottaen huomioon sen hinnan aikoinaan, sitäkään ei nykyisin voitaisi tehdä ainakaan siinä muodossa kuin 1960-luvulla. Siinähän ei ole edes yhtään varsinaista toimintaa!
Mutta se ei tarkoita sitä, että luokittelu olisi turhaa. Luokitellaanhan tieteissäkin ilmiöitä eri kategorioihin (esim. psykologiassa extroverttiys vs. introverttiys) ja näitä kategorioita käytetään tulkinnan apuna, vaikka ne eivät olekaan kiveen hakattuja malleja siitä miten asiat todellisuudessa ovat. Kategoriat eivät siis vastaa todellisuutta, mutta ne auttavat sen ymmärtämisessä ja käsittelyssä - niin kauan kuin kaikki ymmärtävät, että ne eivät ole absoluuttisia totuuksia. Ja jep, muuten olet oikeassa tuossa pehmeän ja kovan SF:n erottelussa. Totean kuitenkin, että kovaa SF:ää tehdään myös muusta kuin kovista tieteistä - esim. Kim Stanley Robinsonin kuulu Mars-trilogia perustuu enemmän psykologian, sosiologian ja lääketieteen pohdintaan, kuin koviin fysiikkaan, (biologiaan ja) matematiikkaan (vaikka niitäkin on aimo annos mukana, kun planeettaa maankaltaistetaan). Tosin selvennyksenä sanottakoon, että mielestäni SF on kovaa vaikka se perustuisi ns. pehmeisiin tieteisiin.
Olenko ainoa joka on jäänyt koukkuun Doctor Who:n uusien seikkailuden seuraamiseen? Mielestäni aivan loistava sarja. Erinomaisia jaksoja joita seuratessa välillä saa nauraa ja välillä tosissaan pelätä mitä siellä varjoissa on. Jäin koukkuun kun Yle näytti ensimmäisen kauden, loput onkin sitten pitänyt hankkia muita reittejä. Suosittelen tutustumaan jos on jäänyt väliin. Myös Dr Who:n spin-off Torchwood on iskenyt. Pitäisi upota hyvin kaikille CSI:Mulder&Scully faneille Avaruusoopperoiden puolella Star Trek on aina ollut kova juttu. Uusin Trekkisarja Enterprise kärsi myös ilkeiden TV-yhtiöiden leikkurista. Vaikka neljä kautta kestikin niin silti olisi sitä vielä mielellään seurannut pidempäänkin. Galactican uutta tulemista on kehuttu jo riittävästi, hieno sarjahan tuo on, Kuten B5 aikanaan. Fireflyn ennenaikainen kuolema oli erittäinen harmillinen asia. Farscape oli myös hieno sarja, taisi sekin loppua yhtä kautta liian aikaisin. Stargatesta pidän myös, tosin sitä on tullut seurattua vain Maikkarin/Subin tahtiin, joten jatkoista ei ole tietoa. Outer Limitsiä tuli silloin 90-luvulla seurattua hyvin intensiivisesti. Loistavia tarinoita, ja koskaan ei oikein voinut tietää kuka päähenkilöistä lopussa kuolee. Toisin kun normisarjoissa missä tietää aina että, hyvinhän niille päähenkilöille lopuksi pitää käydä jotta sarja voi jatkua (paitsi kauden lopussa jos joku päättää poistua sarjasta näyttävästi). Mikä sitten on paras sarja? Mahdoton kysymys. Kaikki edellä mainituista sarjoista ovat mielestäni todella hyviä. Galactican seuraavaa kautta odotan toiveikkaana Neloselta sitten joskus. SG1:tä on ollut kiva seurata Subin tahtiin. Doctor Whota fanitan tällä hetkellä yhtä kovaa kuin ST:TNG:tä joskus aikoinaan. Ja tokihan ne kaikki Star Trek sarjat ovat korkealla siellä omalla listalla. Ja todennäköisesti joku toinen haukkuu kaikki nämä sarjat ties miksi
Toi Stargate Universe on kyllä ihan karmeaa kuraa,kunnon Beverly Hills 90210 teini ihmissuhde kuraa, mistä ei edes puolet ajasta huomaa että on avaruuteen sijoittuva sarja kyseessä:sick: Mainitsemasi Babylon 5 oli kyllä tosi hyvä,hieno monen kauden stoori,samoin Galactica. Yksi meinasi unohtua, alkuperäinen V. Oli kyllä päräyttävä ja huikea sarja aikanaan pikku poikana
Itse pidän lähes kaikesta avaruuteen sijoittuvasta scifistä. Pääasia on , että sarjasta löytyy isoja avaruusaluksia ja pahoja avaruusolioita joita sitten vähintään 5 kautta kyykytetään.
No tästä voi olla samaa mieltä. Ainoana miinuksena myöhemmin kaikkea selittävä elokuva Serenity, joka mielestäni pilaa alkuperäisen Fireflyn katsomisen ilon. Eipä jää mitään ihmeteltävää enää sarjaan, kun suunnilleen kaikki olennainen on jo käyty läpi. Suosittele ja perustele katsomista sitten tätä jollekin, joka on elokuvan jo nähnyt. Hyviä tyyppejä pullollaan ja tapahtuuhan siinä kuitenkin kehitystä eteenpäin jatkuvasti...mutta kun se kehitys loppuu ja käänteet töksähtävät yhtäkkiä silmille kun sarjan lopetus kesken oli tiedossa. BSG:n uusi versiohan oli loistavan koukuttava huolimatta loppua kohti tapahtunutta hyytymistä ja odotusten aiheuttamaa väkisin vääntämisen tuskaa. Spoiler Ameriikan-meininki paistaa läpi koko sarjassa jatkuvine presidentin tiedoitustilaisuuksineen, missä valtaisa toimittajajoukko (vrt. muutaman kymmenentuhannen asukkaan yhteisön päällikön tiedotustilaisuuteen ei montaakaan toimittajaa tarvittaisi) on hämmästelemässä mitä tämä yksi henkilö nyt päättää meidän kaikkien elämästä ja kuolemasta. Vaikka aluksia oli monta mukana, niin eihän nyt kai jokaisesta erikseen tarvitse olla mikin tunkijaa paikalla ihmettelemässä mitä tapahtuu.. Varsinkin kun kyseessä on ihmiskunnan viimeiset riippeet, niin loogista lienee laittaa kaikki yhden kortin varaan? Tosin vastakkaista ajatteluakin löytyy, muttei kuitenkaan toimintatavoista, vaan siitä kuka johtaa. Jatkuva dokaaminen oli myös aivan hämmästyttävää, ottaen huomioon esim. lentäjien elämistä jatkuvan hälytysvalmiuden alla. Puhumattakaan pomoista, jotka vetivät myös samaan tahtiin. Nykyajasta kertoo se, että tupakkia ei juurikaan tupruteltu, muuta kuin sikareja silloin tällöin juhlatunnelmissa. Myös radion käyttö mediana oli huomionarvoista ja mielenkiintoista. Telkkaria ei katseltu avaruuden yhteiskunnassa. Kliseisiä ja typeriäkin hahmoja riitti, mutta loppujen lopuksi niitähän on aina oikeassakin elämässä. Hyviä ja huonoja jaksojakin riitti, mutta niinhän se yleensäkin on sarjassa kuin sarjassa. Lopetus oli mielestäni paskaa, koska ensin kerättiin odotuksia muutaman vuoden, ja varsinkin viimeisen, mutta loppujen lopuksi päädyttiin johonkin typerään. Lukuunottamatta ihan loppua, joka jopa pelasti jotain. Mutta siis parempaakaan ei kohdalle ole sattunut, joten näillä mennään ja suomeksi kun vielä paketin julkaisisivat, niin saisi hyllyyn odottamaan uudelleenkatselua sitten joskus kun tapahtumat vanhemmiten päästä karkaavat. Yritin katsella pilottia uudestaan, mutta tunnin jälkeen tuntui että tämä on kyllä jo nähty.
Huttua! Vaikka Stargate (SG-1) onkin kevyttä scifiä niin se on sitä hyvällä tavalla. Elokuvasta en niin kovin perustanut, mutta sarjaa on aika mukavasti laajennettu ja siinä on sopivalla tavalla huumoria ja letkeää menoa. Kyllähän tässäkin on heikompia jaksoja, niin kuin kaikissa sarjoissa mutta kyllä ne huonoimmatkin episodit on ihan OK. Stargate Atlantis on vielä tuntematon kun vasta hankin neljä ekaa kautta, mutta mielenkiinnolla odotan että pääsen katsomaan.
Olen ollut siinä ymmärryksessä, että 'Sci-Fi' ei ole pilkkaava englanninkielinen termi vaan se on 'scifi'? TV-sarjoista omat suosikkini ovat Battlestar Galactica, Babylon 5 ja Outer Limits (ysäri-versio). Erityisesti Jollem-jakso jäänyt Äärirajoilla-sarjasta mieleen . B5:sta olen katsonut uudestaan ja tempaa edelleen hyvin maailmaansa. Galacticassa epätietoisuudesta johtuva jännitysmomentti on niin suuri osa sarjaa, että en vielä tiedä miten sen jälleenkatsomisarvon laita on. Pidän erityisesti ns. vakavasta tai filosofisesta scifistä, kuten 2001, Blade Runner, Solaris, Stalker. Disneyn Mars and Beyond (1957) TV-ohjelman mielikuvituksekasta loppujaksoa tulee myös tästä aiheesta puhuttaessa aina suositeltua. Kuten viesteissä edelläkin todettua, luokittelu kovan ja kevyemmän scifin välillä ei ole aina selkeää. Kuitenkaan TV-sarjoissa harvemmin näkee vaikkapa edellisten esimerkkien kaltaista filosofista lähestymistä. Joitakin mielenkiintoista konsepteja ja pohdiskelua toki TV-scifistäkin toisinaan löytyy. Scifi-aiheessa kun ollaan en malta olla mainitsematta tekeillä olevaa suomalaista vakavaa tieteiselokuvaa Sielunkehrääjä: http://www.facebook.com/pages/Soulw...-Post-Apocalyptic-Sci-Fi-Film/102173403180335 (Tullee TV:stäkin joskus eli ei sikäli mene ihan foorumin aiheenkaan ulos.)
No mä olen sitä mieltä että scifin pitäisi olla vakavasti otettavaa, jotta se olisi hyvää ja katsottavaa. Stargate ei oikein taida tietää mitä se haluaa olla, huumoria, draamaa, jännitystä vai mitä. Yhdistelmät ei toimi ellei ne oo erikoisen hyvin tehty. Nyt jäätiin normilepposan jenkkimuottisarjan asteelle jonka huippua ovat 2 lempisarjastani muistuttavat näyttelijät. Ja jos ne goauldit on niin mahtavia niin miksei niitä siinä sarjassa näytetä enemmän, nyt jää vähän halvalla tehdyn oloinen meininki siitä yhdestä Jaffasta jolla on outo laatta päässä. Ois toi ehkä lapsena mennytkin. Ei se leffakaan mikään huippu ollut, mutta pidin siitä tarinallisesti enemmän ja olihan siinä Kurt Russell.
Babylon 5:n voittanutta ei vielä ole, mutta aloin vastikään katselemaan ST:TNG:tä ja kolmoskauden jälkeen sarja aika hemmetin hyvä. En muistanutkaan enää miten hyvästä sarjasta on kyse. Parasta Trekkiä mitä on tehty. En tosin ole Voyageria ja DS9:ä kauheasti seurannut, joten pitää nekin vielä katsoa tuon TNG:n jälkeen. Patrick Stewartin karisma ja näyttelijänkyvyt ovat vain niin paljon paremmat kuin muissa Trekeissä on nähty, että jo kyseisen miehen vuoksi sarjaa katsoo mielellään. Siinä on aito kapteeni eikä mikään pikkupoika.
DS9 on tasaisempi kuin TNG. TNG:ssä parhaat jaksot ovat todella hyviä, heikoimmat (iso osa parista ekasta kaudesta, Sub Rosa, New Ground, Cost of Living jne.) ovat ihan kaameita. DS9 alku on tyydyttävää, josta 3-4 kaudesta alkaen taso kohoaa, ja parhaat paikat ovat jossain kuutoskaudella, jolloin apinoivat Babylonia, ja sarja muuttui käytännössä kokonaan jatkuvajuoniseksi, tyyppillisen Trekin resettinappula käytännön vastaisesti. Voyagerin pari ekaa kautta ovat pääosin hirveää jöötiä. Onnettomat ja naurettavat vastustajat, jotka vielä taisivat säilyä pari kautta samoina. (Taisi Voyageri ajaa pari kautta ympyrää, tai sitten niille onnettomilla pahisalieneilla oli ihan jumalattoman suuri imperiumi kun läpimeno kestää vuositolkulla). Loppua päin parani.