Tannoy Precision 8 -kokemuksia

Keskustelu osiossa 'Kaiuttimet ja subwooferit' , aloittajana PasiJ, 06.06.2010.

  1. PasiJ

    PasiJ Guest Guest

    Liittynyt:
    25.04.2010
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    No niin, toisessa säikeessä mainitsemani uudet kaiuttimet (siis Tannoy Precision 8 passiivi-) saapuivat perjantaina luokseni. Vaihdoin siis Reveal 6:sta pois näihin ja voi sanoa että kannatti kuullun perusteella.

    Lähtökohtana: minulla ei kauheasti ole kokemusta erilaisista kaiuttimista. Ensin löytyi nykyään melko antiikkinen Jamo Alto -lattiakaiutinsarja Kenwoodin vahvistimella V-6030D ja saman firman CD-soittimella vuosituhannen vaihteesta kunnes tänä keväänä "elämäntilanteen salliessa" iski isompi halu parantaa äänentoistoa. Sen jälkeen on tullutkin opiskeltua kohtuuintensiivisesti (olen intohimoinen kaveri kiinnostaviin asioihin). Ja pidän itseäni tarkkaavaisena, kriittisenä ja analyyttisena kuuntelijana, mistä ei liene haittaa

    Kuuntelutila on vasemmasta alanurkasta auki oleva "kenkälaatikko" mitoiltaan 6x4 m eli lähellä optimia. Kaiutinsijoittelu on voitu toteuttaa vapaasti (=ei esteitä missään suunnassa, tarpeeksi etäisyyttä seiniin ym. pintoihin...) ja lisäksi sijoittelu on kohtuullisen symmetristä kalusteisiin nähden (tosin toisella puolella matala puupöytä 70 cm päässä ja ikkuna 1,3 m päässä vasemalla-takavasemmalla toisessa ei), mutta huonetta ei ole erityisemmin käsitelty. Betonibunkkeri, mutta lattiasta löytyy paksu villamatto jonka päällä kaiutinjalustat ovat ja muutakin kalustetta on sopivasti hajottamassa aaltoja.

    Tiedostan sen, että akustiikkaa voisi parantaa. Toisaalta Tannoy on aika suuntaava ja lisäksi lähikenttämonitori mitkä tekijät kompensoivat hieman puutteita.

    Laitteisto (tiedot valmistajilta):

    -Vahvistamisesta vastaa Samson Servo 200 -päätevahvistin. Ehkä ketjun heikoin lenkki, antaa 66W @ 8 ohm ja 100W @ 4 ohm kaiutinten "perustehon" ollessa valmistajan mukaan 60W nimellisimpedanssilla 6 ohm ja peak-arvon noustessa 160W saakka. Kuitenkin muilta spekseiltään kohtuullisen pätevä vehje 150 euron hintaiseksi (SNR 102 dB, sisääntuloimpedanssi 15 Kohm balansoitu, 30 Kohm balansoimaton, THD 0,05 % 5 watin teholla joskin nousee loivasti 5,5 Khz jälkeen siten että THD 0,1 % @ 20 Khz @ 12W --> itsehän kuuntelen vähemmillä wateilla, jolloin THD pitäisi ymmärtääkseni olla hieman pienempi... taajuusvaste 5Hz-60Khz @ 0/-3 dB, damping factor @ 400Hz 280).

    Portaaton tuuletus, ei täysin äänetön ikävä kyllä, mutta ei sietämätönkään.

    Mielessä on ollut vaihto esim. Behringer A500, mutta netistä löytyy paljon myös kielteistä julkisuutta ko. laitteelle kun tämä on toiminut hyvin. Tehoja, parempaa THD-arvoa ja hiljaisempaa käyntiä sieltä tulisi, mutta muu on heikompaa tai kysymysmerkkiä paperilla. Lisäksi kaiuttimet ovat herkät 92dB/1W, joten hikeä ei pitäisi liikaa tulla ajaessa.

    -CD-soitin on Numark MP102 ja balansoidusti kytketty vahvistimeen (piuhat ovat peruspiuhat, ei heikoimmat mutta kaukana satojen eurojen virityksistä)

    Kokemukset ja erot:

    Tiivistetysti voisi kuvata toistoa adjektiivilla "syvä". Mielikuva, joka tuli varhain päähäni, oli kuin jonkin vanhan liiton shoot'em up -pelin laserase, joka pyyhkii kaiken viholliseen viittaavan tasaisesti ruudulta. Eli todellakin tuntuu, että kaikki osatekijät, mitä äänitteessä on, otetaan tasaisesti kantoon. Jos levyllä ei ole "pontta" miksauksessa, sitä ei sellaiseksi väritetä, ja jos on, se kyllä myös toistetaan. Ehkä joku voisi moittia hieman intohimottomaksi, mutta mielestäni parempi ilmaisu on totuudenmukainen ja analyyttinen, tarvittaessa mutta ei väkisin elinvoimainen, "tasavahva".

    8" konsentriset ajurit toivat myös esiin sen, että kuunteluetäisyyttä piti kasvattaa, jotta isot egot (pyöristellyt mitat k44 cm, l27 cm, s27cm) mahtuivat eetteriin verrattuna vanhaan. Siksi ei liene yllätys, että suurimmat parannukset koin bassotoistossa sekä keskiäänten toistossa. Tannoy on myös julkaissut vasteet, ja hämmästyin suuresti sitä, että suoran vasteen tasaisuuden osalta Precision 8 lyö mm. yli tuplasti kalliimman Genelec 8040A:n taajuusvälillä 110Hz-2500Hz, jos lasketaan, kuinka monta 1dB ylitystä kaiuttimille tulee. Alakeskiäänet onkin kaiuttimien vahvin taajuus, eikä turpiin oteta Geneltä pahemmin tässä asiassa kuin alabassossa ja bassossa. Gennyt ylittävät 1dB harvemmin, mutta alle 1dB useammin kuin Precision 8:t, joille näitä ylityksiä ei silti tule montaa eikä yksikään mene yli 1,2dB. Silti diskanttipuoli lienee suhteessa Precision 8:n heikoin osa-alue, jos matalimman basson puute jätetään inhimillisesti pois. Sekään ei silti missään nimessä ole heikkoa vaan ainakin samantasoista kuin Reveal 6:ssa.

    Erityisesti kielisoittimet (akustinen kitara, jouset, harppu...) toistuvat aivan loistavasti toistaiseksi testatun perusteella. Toinen tosi väkevä on ihmislaulu ja kuoro. Basso on saanut paljon ryhtiä vanhaan (toki oikealla subilla paranisi), isku todellakin alkaa ja myös loppuu. Lyömäsoittimet ovat eloisammat. "Värähtelyä" on paljon enemmän soinnissa kaikissa soittimissa ja ollaan kauempana "digitaalisuudesta". Myös äänenpaineita on liikenteessä enemmän vanhoihin verrattuna, mm. harpun sormien äänet sekä joskus kapellimestarin huitomiset kuuluvat. Vielä maininnan arvoinen on pop-musiikin huima paraneminen verrattuna vanhaan tosin pienellä testilevymäärällä (Roxetten kokoelma). En ole vielä kuunnellut valtavan monia levyjä isompaan analyysiin, mutta kyllä metalli ja rock myös raikaavat hyvin etenkin lisääntyneiden matalien alueiden, yleisen napakkuuden ja dynamiikan kohennuttua.

    Yhteenveto:

    Jos tilat ovat edes kohtuulliset ja jos on mahdollista antaa hieman enemmän tilaa kaiuttimille kuin Tannoy Reveal 6:ssa, kannattaa (Thomannilla) yli tuplamäärä rahaa investoida Precision 8:aan. Parannukset vastaavat jokseenkin tarkasti 50 prosenttia mitä voisi odottaakin hinnan puolesta. Miinuksista voisi sanoa diskanttien vähän pienempi parannus sekä (joillekin) iso koko (painoa 12,7 kg/kpl) sekä ehkä kyky tuottaa SEKÄ tasaista ETTÄ "villiä" ääntä. Tasaisuus on todella tasaista, mutta toisaalta kaiutin onnistuu jopa liikuttamaan ihmistä kauneudellaan, jos vain äänite on hyvä mistä paljon riippuu.

    "Täällä Mauno Ahonen..." eiku... ja ei kun kuuntelut jatkuu.

    HUOM! Sisäänajo yhä kesken (kuuntelua takana vasta 15 tuntia) joten saattaa vielä suu kääntyä lisää hymyyn.
     
  2. saurama

    saurama Uusi jäsen

    Liittynyt:
    16.05.2002
    Viestejä:
    616
    Saadut tykkäykset:
    10
    Koaksiaalielementtisen kaiuttimen diskanttivaste ei tyypillisesti ole ihan puhdas suoraan eteenpäin. Sen sijaan kääntämällä kaiuttimet osoittamaan kuuntelupaikan ohi, koaksiaalin vahvuudet jäävät esille ja tuo pieni sivuoire häviää. Koksielementtisen kanssa kannattaa kokeilla niinkin rajua temppua kuin kääntää kaiuttimia n.45 astetta eli niin, että kaiuttimien keilat leikkaavat selvästi kuuntelupaikan etupuolella.
     
  3. PasiJ

    PasiJ Guest Guest

    Liittynyt:
    25.04.2010
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    Joo, kyllä kokeilut vielä vähän elävät... Nyt on kaiutinten välinen etäisyys 160 cm ja etäisyys kuulijaan 140 cm (mitattuna kaiuttimen keskeltä) ja suuntaus melko suora, aika hyvä. Kokeilin kääntää lisää eteenpäin niin paranihan tuo että kiitosta vinkistä. :thumbsup: Ulospäin käännettäessä huononee kun Revealeilla vähän ulospäin käännettynä oli paras. Ovat kyllä tosi tarkat tuosta sijoittelusta (liekö niin, että isompi elementtikin entiseen verrattuna vaikuttaapi isompaan vaatimukseen tarkkuudesta).

    Kyllä aiemmat näkemykset ovat vahvistuneet. Gary Mooren "Parisienne Walkways" -liveversio kuulosti aivan kuin olisi ollut itse yleisössä ja ympärillä oleva yleisö puhjennut lopuksi suosionosoituksiin. Sen sijaan pari muuta raitaa Mooren kokoelmalla olivat hitusen heikommin miksattuja, ja tämänkin huomasi. Toinen suorastaan mieleenpainuvan vakuuttava on ollut Nightwishin "Kuolema tekee taiteilijan" ja kolmantena ehkäpä Stravinskyn Kevätuhri (Sony Classical SMK 60694).

    Vaikuttaisi, että vaikka mikään ei varsinaisesti toistu silminn... korvinkuullen huonosti, suhteessa heikoiten (=vähiten läsnäolon tuntua, eloisuutta) toistuu metallimusiikki lajityypeistä. TAI sitten minulla on tuotannollisesti liian heikkoa kamaa :weep:, vaikea vielä sanoa varmuudella.

    Olen nyt alkanut metsästää todellisia "hifilevyjä", ainakin Amazonilla tuntuu olevan houkuttelevia listoja. Muutamia toki löytyy, mutta lisääkin saisi olla. Musiikkimaku painottuu rock, metalli, klassinen, New Age/Ambient -osastolle aika monin eri variaatioin, mutta nyt on alkanut vähän "seesteisempi" kama myös kiinnostaa kuten jazz ja erinäinen akustinen tunnelmointi sekä enemmän "isojen nimien rock", koska tuotannolliset arvot pääsevät loistamaan.

    EDIT: Kyllä se metallikin hyvin soi, mutta ehkä joku "viime silaus" jää mikä muissa musiikkilajeissa löytyy: kaiuttimissahan käsittääkseni lähes aina on joku vähän heikommin toistuva musiikkilaji. Niin, ja nostin myös kaiuttimia 5 cm ylemmäs kuin ohjesäännössä "diskantti korvan korkeudelle", ja parani.

    EDIT2: Toin diskantit takaisin alas nyt kun käänsin kaiuttimia eteen ja tuntui paranevan lisää. Lisäksi pienensin kuunteluetäisyyttä 130 cm päähän ja parani vielä lisää. Metallipuoli etenkin.

    EDIT3: Kompromissi: 135 cm kuunteluetäisyys tuntuu parhaalta. Ei ihan "in your face" -ääni, mutta ei karkaakaan ja sisällä voi olla.
     
    Viimeksi muokattu: 08.06.2010
  4. PasiJ

    PasiJ Guest Guest

    Liittynyt:
    25.04.2010
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nyt on kuuntelua takana jo enemmän.

    Arvioin, että ooppera (toki muukin klassinen) on kaikkein parhaiten ko. kaiuttimilla toistuva musiikkilaji. Lauluäänet toistuvat elävästi, "kuvittelu" (engl. imaging) on mielestäni onnistunutta (eli tilan tuntu tyyliin: "itse esitystä kuuntelemassa") ja akustisten instrumenttien äänet toistuvat varsin mallikkaasti jos on hyvä taltiointi. Toisena voisin kuvitella kaikenlaisen akustisen tunnelmoinnin. Lisäksi populaarimusiikki lyhyen otoksen perusteella parani valtaisasti, joten voisi olla kolmosena vahvuuksissa.

    Kuuntelin tuossa Mazzy Star -nimisen kokoonpanon alternative-rockia (varsin laadukkaasti tuotettua IMO, levy-yhtiönä Capitol Records) ja kyseessä taisi olla ainoita raitojani, joissa on marakassi soittimena käytössä (elleivät ole aiemmin menneet ohi korvien kirjaimellisesti). Ko. soitin antoi erinomaisen palautteen ylä-äänten kuuluvuudesta. Huomasin, että soivat parhaiten käännettynä hieman kuulijan eteen, ei siis edes suoraa kuulijaa kohti. Alemmat taajuudethan tästä hieman kärsivät, ymmärtääkseni, möreydeltään, mutta subwoofer paikkaisi noita jos joskus sellaiseen olisi varoja... :rolleyes: Taajuusvastehan noissa jää tiedoista riippuen 54 tai 56 Hz tienoille. Kuitenkin basso kuulostaa tosi hyvältä ja erottuvalta Revealeihin verrattuna.

    Muutenkin olen kyllä varsin tyytyväinen. Ehkä metallimusiikki edelleen on heikoiten toistuvaa (olen kuunnellut käytännössä kaikkia genrejä paitsi eurodance, trance sekä Rhytm&Blues ja Rap -puolta, ellei Trip Hopia lasketa...), mutta subwoofer saattaisi vaivaan auttaa, basso kun ei se epäolennaisin elementti tällä puolella ole.

    Sivistynyttä, jopa filosofista ääntä siis tarjolla. Keskiäänialue on "superia".
     
    Viimeksi muokattu: 10.07.2010
  5. PasiJ

    PasiJ Guest Guest

    Liittynyt:
    25.04.2010
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    Täytyy vielä korjata sen verran että metallimusiikin heikompi kuuluvuus selittyi kenties eniten sillä, etten kääntänyt päätteen volumepotikoita tarpeeksi kaakkoon. Samoin sittenkin hieman etäämpi kuunteluetäisyys on paras, jotenkin mehevämpi, muttei kiinni seiniin. Ääni pääsee avautumaan huomattavasti paremmin näin toimiessa joka saralla.

    Oikeastaan on siis vaikea sanoa mitään kokeilemaani musiikkilajia heikosti suoriutuvaksi näillä kaiuttimilla.

    Akustointia on tulossa ensiheijastuksiin ja silmissä väikkyvät niin Tannoyn bassokaiutin TS-12 kuin uudeksi integroiduksi XTZ Class-A100D3 nykyisen pelkän voimavahvistimen sijaan. Eiköhän sitten, 2000 euron laitepanostuksilla, sitä jo keskivertohifistiksi taivu. :love:
     
  6. saurama

    saurama Uusi jäsen

    Liittynyt:
    16.05.2002
    Viestejä:
    616
    Saadut tykkäykset:
    10
    Bassoalue on tavallisessa kotelokaiuttimessa täysin ympärisäteilevä. On siis aivan sama, miten päin kaiutinta käännät, alapää kuuluu yhtä lujaa. Sen sijaan pienet siirrot elementin paikassa vaikuttavat kyllä huoneresonanssien muodostumiseen ja se voi muokata hieman bassopäätä. Sen sijaan koaksiaalielementin vaste on äärimmäisen harvoin hyvä suoraan eteenpäin, sen paras kuuntelukulma on suorasta akselista 10-20 astetta sivuun. Siksi ehdotin sitä reilua kääntöä sisäänpäin.

    Ja nimenomaan sisään- eikä ulospäin siksi, että tuolla tempulla saa minimoitua sivuseinistä tulevat ensimmäiset heijastukset. Tasaisesti suuntaavan (kuten hyvin tehdyt koaksiaalit yleensä ovat) kaiuttimen kanssa kannattaa käyttää tuota temppua, jos arvostaa läpikuultavaa ja tarkkaa stereokuvaa. Mikäli tykkää enempi ilmavasta ja avarasta niin sitten pitää kaiuttimet seinien suuntaisesti.