Liikemies Ryan Bingham (George Clooney) rakastaa elämäänsä tien päällä, mutta joutuu taistelemaan työnsä puolesta yrityksen tiukentaessa matkabudjettiaan. Ryan määrätään viettämään enemmän aikaa kotona juuri kun hän on saavuttamaisillaan päämäärän, jonka eteen hän on tehnyt töitä vuosia: saada kokoon viisi miljoonaa lentoyhtiön kanta-asiakasmailia, ja juuri tavattuaan unelmiensa naisen joka on myös lentoyhtiön kanta-asiakas. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 29.01.2010 (USA:ssa 13.11.2009)
Loistava elokuva. Elokuva ottaa kantaa yhteiskunnallisesti tärkeään asiaan, mutta ei tee sitä mitenkään osoitellen, vaan huomiot tulevat esille luonnollisesti. Kylmän korporaatiokulttuurin ja pehmeämpien arvojen rinnastaminen toimi mainiosti, mutta elokuva ei kuitenkaan sorru helppoihin ratkaisuihin. Reitmanin ote on koko ajan nautittavan viihteellinen. George Clooneyn ja Vera Farmigan välillä kipinöi välillä sen verran voimakkaasti, että huh huh. *****
^ Komppaan ihan sata lasissa. Ihan saatanan pätevä leffa. Muutamaa supersankaripoikkeusta lukuunottamatta Up in the Air on paras näkemäni Hollywood-uutuus sitten Lost in Translationin. Tietyllä tavalla nämä kaksi leffaa ovat myös jonkinasteisia sukulaissieluja. Molemmissa leffoissa on emotionaalisesti eksyneitä hahmoja, jotka ovat saapuneet elämässään eräänlaiseen tienhaaraan. Up in the Air puhutteli allekirjoittanutta oikein toden teolla. Asiaa riitti sekä taloudellisen taantuman sosioekonomisista vaikutuksista että myöskin kommunikaatioympäristöjen rakennemuutoksesta(kasvokkaisuudesta sähköisiin viestimiin). Naseva huumori ja ajankohtaiset teemat paiskasivat kättä todella onnistuneesti. Balanssi oli täydellinen. J.K. Simmons varasti totaalisesti ainoan kohtauksensa. Clooney vetää jälleen sen saman hurmaavan rentturoolin, mutta tällä kertaa mies tuntuu olevan ihan aidosti läsnä. Suloinen taskuvenus Anna Kendrick muuntautuu uskottavasti virkaintoisesta uraohjuksesta haavoittuvaksi tytönhempukaksi. Ohjaaja Jason Reitman ansaitsisi mitalin. 5/5
Mukava pätkä, jonka katsoi mielellään. Voisin näyttää muutamallekin tutulleni jos olisi mitään toivoa siitä, että he oppisivat mitään vaikka se väännettäisiin rautalangasta. Tosin monille toisille elokuvan sanoma on varmaan aika itsestäänselvä, eli ei tästä kaikille opittavaa tai pohdittavaa riitä. Kaikki roolit täytetty pätevillä ihmisillä. 3.5/5
Hyvä elokuva. Alkuvaiheen dynaamisesta bisneselosta siirryttiin kuin napista painamalla lämminhenkisempään kerrontaan ja muutaman hetken surullisuus jopa yllätti. Näyttelijät olivat tosiaankin hyvässä vedossa, varsinkin Anna Kendrick oli kiva ilmestys. Elokuvassa esiintyneet tosielämän irtisanotut ankkuroivat tarinan vahvasti reaalimaailmaan.
Kuten edellä on jo moneen kertaan todettu, laatuelokuva tämä on. Genrestä en ole ihan varma, ja komediaa on liikaa draamaksi ja draamaa komediaksi... vaan mitäpä väliä sillä on kun kerran toimii. En keksi tästä oikeastaan mitään valittamista. Analysoidahan tätä voisi vaikka kuinka mutta parasta lienee että jokainen käy vaan itse katsomassa ja muodostaa oman mielipiteensä. Olisikohan tämä nyt ihan jopa 5/5? Riippuu varmasti siitä pitääkö noista näyttelijöistä... jos ei pidä niin 4/5? Sivuhuomiona muuten nykyisen taantuman vaikutuksista: ainakin siinä firmassa missä minä olen töissä se on lisännyt työtä ja uutta porukkaakin on palkattu, ketään ei ole potkittu pois jos ei ole pahasti möhlinyt.
Mainio leffa kertakaikkiaan! Jäi vaivaamaan että kuka se lentokapteeni oli? Tutun näköinen näyttelijä, mutta ei saa nimeä päähän.
Sam Elliothan se. Näytteli myös Reitmanin Thank You For Smokingissa Marlboro-miestä. Ja elokuva kyllä oli todella hyvä. Tuo Reitmanin tyyli toimii itselle oikein hyvin, ja Clooneyn ja Farmigan välillä ollut kemia oli käsinkosketeltavaa. Anna Kendricks nyt oli muuten vaan nätti, ja hoiti toki roolinsakin vallan mainiosti.
Oli kyllä mahtava Toistoksi menee mutta harvoin on kohdannut kahden näyttelijän kemiat tuohon malliin, todella hieno suoritus molemmilta. 6. elokuva paras Elokuva Oscar-ehdokkaista mitä olen nähnyt ja viides joka on selkeästi parempi kuin Avatar, ei voi edes verrata. Mielelläni soisin tälle sen suurimman mutta toki vaikka Hurt Locker mielummin kuin Pocahontas smurffit. 5/5 ei tarvinnut edes miettiä:naminami:
Käväisinpä tämän jo ihan ensi-iltaviikolla katsomassa lähinnä koska Vera Farmiga oli jo aiemmin suosikkeja. Hieno elokuvahan tämä on, vaikkakin ehkä hieman surumielinen. Sanomaksi voisi epäillä vaikkapa, että elämässä voit valita(joutua valitsemaan) monenlaisia ratkaisuja ja olla jopa onnellinen(tyytyväinen) nykytilanteessasi. Kuitenkin taitaa aina jäädä jotain puuttumaan? Tähtiä 4, toivottavasti tämä Oscareita kerää. Miinuksena se, ettei ehkä innostaisi katsoa leffaa enää uudelleen vaikka kyllähän tämä esim Hurt Lockeria parempi leffa on. Ja miinuksena myös, että: Spoiler Vera käytti body doublea.
Up in the Airin puolesta liputan minäkin, mutta periaatteessa mikä tahansa elokuva kelpaa voittajaksi, kunhan se vaan ei ole Avatar.
Kyllähän tämä ihan mukiinmenevä tarina oli, mutta ei mitään ihmeellistä ja maatamullistavaa eli uusintakatselulle ei ole tarpeeksi vetoa. 2,5/5
Diskokohtauksessa ääni- ja kuvamaailma oli jotenkin todella onnistunut. Läsnäolon tuntu oli todella vahva. Ihan kuin olisi itse ollut klubilla.
Näppärä, älykäs, hauska. Dialogi oli nasevaa ja monesti sai hykerrellä naurusta. Näyttelijöiden kemiat pelasivat todella hyvin yhteen, ja varsinkin Clooneyn ja Farmigan välillä oli hyvä seksuaalinen jännite (vaikka sitten vain näytelty.) Mahtava leffa.
Olipa hyvin sanottu. Katsoin itse tämän vasta vastikään, ja ei voi kuin myötäillä - erittäin monitasoinen, hyvä nykyelokuva. Lostari on myös yksi suosikkejani - tuleeko kellekään muita ehdotuksia vastaavista? Ehdottomasti hykerryttävin kohtaus oli, kun Anna Kendrickin hahmo puhkeaa hervottomaan pikkutytön itkuun hotellin aulassa Voin olla väärässä, mutta väittäisin, että silläkin kuvattiin sitä, että Natalien nuori hahmo oli kaikesta yli-professional -kulissistaan huolimatta vielä aika naiivi, ja, no, nuori. Ja tämä on myös yksi niitä harvoja elokuvia, mihin a) Clooneyn charmikettu-hahmo todella istuu, ja b) sitä kyseistä hahmoa/näyttelijää jaksaa jopa seurata. Pidin Jason Reitmania isänsä nimellä ratsastavana pellenä, mutta perun sanani! Pidin myös todella paljon leffan visuualisesta ilmeestä, jo alkuteksteistä alkaen.
Tämä oli hyvä leffa. Menee varmasti ostoslistalle. Clooneystä on muutenki muodostunu ihan "lemppareista". ****/*****
Hyvä leffa tosiaan. Pääparilla oli kemiat kohdillaan ja Anna Kendrickin hahmon edesottamuksia oli myös mukava seurata. Hykerryttävä tosiaan se itkukohtauskin. Hyvä tarina ja visuaalisestikin oli yritystä, niin eipä tässä pahemmin valittamista. ****
Eipä kyllä herätellyt juuri mitään tuntemuksia tämä. Hahmoista piti kaiketi välittää tai jotain, mutta eipä kyllä syntynyt oikein minkäänlaista myötäelämiseltä vaikuttavaa. Kendrickillä tosin oli kyllä ihan hyvääkin yritystä roolissaan, mutta siinäkö ne tämän elokuvan positiivisimmat häivähdykset sitten. No olihan tässä kyllä se melko hyvällä silmällä valittu vaihtopyllynen, joten siitä nyt lisäksi tuollainen puolikas pallukka. ½
Jostain syystä tämä leffa on lojunut hyllyssä iäisyyden, joten pitihän se vihdoinkin poistaa muoveista. Odotukset olivat aika korkealla, ja valitettavasti ei tämä nyt ihan Junon tasoa ollut. Ei se haittaa, kyseessä on kuitenkin hyvä ja sujuvasti etenevä leffa. Rooleihin oli valittu sopivat henkilöt, aihe oli ihan mielenkiintoinen ja... no joo. Ei elämää suurempi leffa, mutta ihan mielellään tämän katsoi. 3/5