Pitäisi katsoa tämä lähiaikoina uudestaan, loistoleffa, ja Penn ja Robbins saivat ansaitusti Oscarit, mutta loppu jäi hämäämään, kun Spoiler eikös se mennyt niin, että Linneyn hahmo ymmärsi Penniä, vaikka Penn tappoi syyttömän miehen (Robbinsin hahmon). Se oli mielestäni moraalitonta, että Linney ymmärsi Penniä, vaikka tämä oli tappanut syyttömän miehen (Robbinsin hahmon).
Niinhän siinä kävi. Lopulta Spoiler itse kosto nousi koston kohdetta tärkeämmäksi. Aiemmassa viestissä spoilerissa tuota vähän vatvoin.
Tuli nyt katsottua tämä muutaman vuoden tauon jälkeen, ja loppu tekee aika pahasti hallaa muuten todella hienoon elokuvaan (4½ tähteä). Mitähän lie miettinyt Clint ja/tai käsikirjoittajat, kun tuollaisen lopun ovat kehitelleet. Samppa: Spoiler Oletko varma, että Linneyn hahmo tiesi kohteen olleen väärä? Se ei meinaan käynyt aivan selväksi elokuvasta. Linneyhän piti saman puheen jo edellisiltana lapsillensa, kun Robbinsin vaimo oli jo soittanut hänelle. Robbinsin vaimo siis soitti Linneylle silloin kun Penn oli tappamassa Robbinsia, muttei kerrottu, kertoiko tämä Linneylle, että oikeat tappajat oli saatu kiinni, ja että Robbins on syytön. Oliko nuo oikeat syylliset vielä tiedossa edes tuolloin edes näillä poliiseilla? Vai kertoiko Robbinsin vaimo Linneylle vain siitä, että Penn oli mahdollisesti menossa kostamaan Robbinsille. Nuo Linneyn hahmon puheet ovat aivan typeriä, että isä on oikein kuningas, vaikka meni poliisien tietämättä ja tutkimusten ollessa kesken tappamaan viattoman miehen, jota luuli varmasti syylliseksi (johon oli iso osuutensa myös Robbinsin vaimon vakuuttelulla). Ja vielä järjettömämmiksi Linneyn puheet tekevät se, jos Linney vielä tiesi Robbinsin olevan syytön, eikä silti soittanut Pennille. Ja vielä sairaammaksi asian tekee, että Linney puhui lapsilleen ennen nukkumaanmenoa, että isä on kuningas, vaikka Linney tiesi jo tuolloin Pennin olevan tappamassa syytöntä miestä, JOS siis Linney tiesi jo tuolloin, että Robbins on syytön, ja silti puhuu lapsilleen, että isä on kuningas. Lisäksi tosiaan tuo paraatikohtaus oli typerä, Linney oli siinä iloisena, ja Pennkin oli siinä sen oloisena (ja jotenkin helpottuneena), että Linneyn vakuuttelut Pennin kuninkuudesta saivat Pennin sen oloiseksi, kuin ei se syyttömän tappaminen niin paha juttu olisikaan ollut. Ja lopusta vielä, että pidättikö se Bacon sen Pennin sitten vai päästi pälkähästä? Tarkoitatko, että Robbinsin vaimo olisi siinä lopussa tiiraillut Penniä ja Linneytä sillä silmällä, että hän kostaa, kun Penn tappoi Robbinsin? Vaikka Robbinsin vaimo vielä tavallaan itse yllytti Penniä tappamaan Robbinsin, kun Robbinsin vaimo oli melko varma Robbinsin syyllisyydestä.
Elokuva on viimeksi nähty tuolloin 2003, joten silloin kirjoitettuja kommentteja tarkempaan analyysiin lopusta ei nyt muistikuvien pohjalta pysty.
Sen enempää analysoimatta voin vain todeta, että loppu toimi hienosti. Jäätävää meininkiä, joka ainakin ensimmäisellä katselukerralla toi kylmät väreet selkäpiihin.:thumbsup:
Tulipas taas katsottua tämä hieno tarina ihmisistä. Resurssille: Spoiler Linneyn hahmolle oli lopulta ihan sama menikö syytön tai syyllinen, tärkeintä oli että hänen miehensä on ravintoketjun huipulla eli kuningas. Vakka kantensa valitsee eli tuon Pennin hahmon luonteenpiirteen takia oli siis vaimona. He ovat vahvoja , muut ovat heikkoja. Paraatissa hän katsoi tapetun vaimoa kuningattarena eli katse kertoi 'minun miehelläni on niin paljon valtaa että hän tappoi sinun miehesi'.
Runsaan viiden vuoden jälkeen Mystic River onnistuu edelleen olemaan raivostuttava elokuva. Se on ehdottomasti mestariteos ja yksi ohjaaja Eastwoodin parhaimmista, ellei paras, ja tarinan loppu on kaikkea muuta kuin tyypillisesti Hollywoodmainen. Toisaalta siinä missä monen muun elokuvan kohdalla tällainen loppu saisi aikaan korkeammat pisteet ja hymyn suupieliin, niin tämän elokuvan kohdalla jää yksinkertaisesti (itseäni lainaten) "v#ttuuntunut" olo. Toinen katselukerta mielestäni syvensi elokuvaa ja tarkensi sen teemaa mikä oli "Daven jättäminen jälkeen". Surullinen kohtalohan tällä hahmolla oli sillä kaikki hänen läheisensä tekivät hänelle saman mitä hänen kaverinsa nuorina -- jättivät hänet jälkeen. Elokuva piti otteessaan ja punoi kaikki ihmiskohtalot hienosti yhteen. Itse asiassa näin laadukasta, tiedostavaa ja syvällistä kerrontaa en ole nähnyt kuin ehkä jossain Kubrickin elokuvissa korkeintaan. Elokuvan loppu ja siihen johtava rivien välistä tunkeva ahdistava tunnelma ovat samalla kertaa elokuvan hyve ja pahe. Sean Penn ja Tim Robbins olivat rooleissaan mainioita. Alunperin Devineä piti esittää Michael Keaton, joka ehti jo harjoitella ja omaksua Bostonilaista ilmapiiriä, mutta joka ajatui lopulta riitoihin Eastwoodin kanssa. Vaikka Keaton onkin yksi suosikkinäyttelijöistäni, niin Kevin Bacon on omiaan tällaisissa tiivistunnelmaisissa elokuvissa. On muuten aika mielenkiintoista, että näitä sattuman aiheuttamia viime hetken roolivaihdoksia ilmenee, jotka osoittautuvat sitten todellisiksi onnenpotkuiksi -- vrt. LotR ja Viggo Mortensen, joka korvasi viime hetkellä alkuperäisen Aragornin näytteljän. Sanontahan menee, että "käsi joka kehtoa keinuttaa hallitsee maailmaa". Elokuvan kulku pyörikin kahden naisen varassa. Marcia Gay Harden oli ärsyttävä roolissaan, jonka hän toki näytteli hyvin mutta jonka käytös Spoiler sulki Daven kohtalon. Tuollainen tunnekuohu ja kykenemättömyys puhumaan asioista suoraan olivat ällöttäviä ominaiksuuksia hänessä -- varsinkin kun ottaa huomioon, että niiden perusteella Jimmy teloitti Daven. Häntäkin oksettavampi oli Laura Linney, jonka Spoiler vääristynyt moraalintaju ohjaili Jimmyä, joka oli jo ehtinyt tehdä parannuksen elämässään. Elokuvan ainoa kritiikinpaikka koskeekin juuri hänen hahmoaan sillä mielestäni Spoiler tuo lopun paljastus hänen luonteestaan tuli liian äkillisesti ja loi hänestä jonkinlaisen sarjakuvamaisen pahiksen. Tämän elokuvan yksi hienouksista kuitenkin oli se, että hahmot eivät ole liioiteltuja tai epäinhimillisiä, vaan tilanne voisi olla tosielämästä koko tunnekirjoineen -- Linneyn hahmo aiheutti särön tähän. Mystic Riverin eräs hienous on siinä, että se pistää ajattelemaan. Elokuvasta löytyy paljon teemoja kuten edellä mainittu "Daven jälkeen jättäminen" sekä vaikkapa tällainen "The Good, The Bad and the Ugly" (Sean, Jimmy ja Dave) vastakkainasettelu mikä ei liene sattumaa ottaen huomioon kuka istui ohjaajan pallilla. Toisaalta se päällimmäisin teema lienee se, että kukaan näistä kolmesta hahmoista ei ollut yksioikoisesti hyvä tai paha. Heidän tekojaan ohjailivat paitsi heidän motiivinsa niin myöskin heidän läheisensä. He olivat kuitenkin tyhjiä tauluja, joihin kirjoittivat paitsi heidän vaimonsa niin myös heidän esteensä ja ongelmansa elämässä. Loppujen lopuksi heidän kohtalonsa olivat lukitut -- samalla tavalla kuin Mystic Riverkin virtaa vääjäämättömästi yhteen suuntaan. 5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::naminami: Mystic River on silti minulle henkilökohtaisesti kaikkien aikojen ärsyttävin elokuva. :OI
Jotenkin tämä on jäänyt tarkastamasta, vaikka tilaisuuksia on ollut. Canal mm. esitti muutamia vuosia sitten, mutta kertaakan ei tullut katsottua. Nyt tuli tilailtua Discshopilta nippu aleleffoja, Mystic River mukaanlukien. Ja olihan upea elokuva. Hienoimmat näyttelijäsuoritukset ehkä koskaan. Sean Penn vetää yhden mieleenpainuvimmista roolisuorituksista. Isän tuska, kun tytär löytyy, sattuu katsojaan ja itselläkin silmäkulma kostui. Vastaavia kohtauksia on leffamaailma täynnä, mutta samanlaista tunnetta en muista koskaan nähneeni. Oscarit menivät todella oikeisiin osoitteisiin, Tim Robbins elämältä potkuja päähän saaneena ressuna on niinikään uskomattomassa vedossa. Myös muut näyttelijät hoitavat hommansa vähintään kiitettävästi, heikkoja suorituksia ei vain kertakaikkiaan ole. Clintin vähäeleinen ohjaus toimii tässä mielestäni paremmin, kuin koskaan aiemmin, tai jälkeen. Kerrankin elokuva, josta ei ihan helposti löydä puutteita. Loppu oli toimiva itselläni, kaikkia säikeitä ei solmittu yhteen, mikä yleensä ärsyttää, mutta tällä kertaa elokuvan nimen mukaan pieni mystiikka oli sopiva lopetuspäätös. *****/*****
Minulle on hieman kummallista, miten voi antaa jollekin teokselle täydet pisteet, jos siitä kuitenkin löytää paljon huonoa kuten sinäkin tuossa. Toisaalta voisi ajatella, että olet pystynyt objektiivisuuteen kun ei noinkaan karut jälkitunteet vaikuta arvosanaa alentavasti. :thumbsup: Mutta aiemmin olit todennut leffasta jo seuraavasti: Tietty arviot voi muuttuakin ajan myötä... Itselleni tämän leffan arviossa laskee juurikin loppu Spoiler (vaikka se tietysti aika realistinen onkin, tässä vain se yksinkertaisuus ei ihan toiminut) arvosanaa, ainekset olisi olleet "täydelliseen" draamaan, nyt jäi jonnekin 4 pintaan. Ahdistava tunnelma sinänsä oli sitä parasta tässä.
Tuli katsottua tämä toistamiseen. Hyvähän se oli, hyvää tunnelmointia ja loistavaa näyttelyä. Kiehtova pätkä. Itseäni häiritsi toisella kertaa vielä enemmän loppu, mutta hieman eri syystä kuin mitä muutamassa viestissä tätä ennen valitetaan: Spoiler Kohtaus joka on Pennin ja Robbinsin viimeinen yhteinen kohtaus: Vaikka tilanne on tiukka, miten voi molemmilla olla aivot niin jäässä ettei sitä tapetun pedofiilin ruumista mennä katsomaan? Toki tuota voi perustella sillä että Robbinsin hahmo uskoi sinisilmäisesti jäävänsä henkiin jos tunnustaa. Tai sitten Robbinsin hahmo halusi kuolla. Tai Pennin hahmo oli päättänyt tappaa kävi miten tahansa. Silti tökki jotenkin kun pedofiilin ruumiin olemassaoloa ei noteerattu millään tapaa. * * * *
Itsekin tykästyin tähän aikoinaan kovin ja pariin otteeseen tuli katsottua erinomaisten näyttelijäsuoritusten ja hyvän draaman vuoksi. Loppu jätti täälläkin sellaisen olon aikoinaan, että en tarkoituksella ole halunut leffaa vähän aikaan nähdä. Todella ärsyttävä ja mielestäni vielä jotenkin teennäisesti rakennettu. Lisäksi ratkaisua selitetään katsojalle rautalangasta, jotta se olisi helpommin hyväksytävissä. Taisi vielä Amerikan lippukin liehua taustalla. Tämän takia elokuva ei aivan klassikkoasemaan yllä listallani.