Tomaateissa ja IMDB:ssä tämä on saanut kohtalaisen hyviä arvosteluita. Trailerin perusteella Alien on ollut inspiraation lähteenä vähän liikaakin, mutta jospa sitä omaakin ideaa löytyy. Ohjaajan läpimurtotyö on kuitenkin Cube.
Ylläyin melkolailla että leffa oli näinkin rankka rimanalitus. Tässähän olisi lähtökohtaisesti ollut aineksia vaikka ties mihin. Kaikista vähiten osasin odottaa lähes totaalista epäonnistumista käsikirjoittaja/ohjaaja Vincenzo Natalilta jota olen pitänyt tähän asti yhtenä aliarvostetuimmista tekijöistä omalla sarallaan. Leffaa mainostetaan scifi/trillerinä, mutta jollain ihmeen keinolla siitä oli saatu järjesteltyä tahatonta huumoria liputtava kalkkuna. En edes mene näyttelijäsuorituksiin. Mietin pari päivää että ymmärsinkö leffan oikein vai... toisaalta juoni ja kerronta oli niin yksinkertaisia että eiköhän se ollut siinä. Roskaelokuvien ystävänä täytyy pariskunnan toilailuille kuitenkin antaa hieman lisäpisteitä. 2/5
Ei huono, jos nyt ei ihan huippuleffakaan. Selvästi tekijöillä oli ollut vaikeuksia päättää onko tämä komedia vai ei, ja tuloksena on nyt sitten jonkinlaista kieli poskessa tehtyä vakavaa scifiä... Loppuratkaisu oli suorastaan synkkä ja kyyninen, alun ollessa selvää scifiparodiaa. Näyttelijöissä ei mielestäni ollut valittamista, vaikeaahan tuollaista tyylilajien sekasotkua on uskottavasti näytellä. Eihän tässä hirveästi mitään omaperäisiä ideoita ollut mutta geenimanipulaatio-aihetta on silti käsitelty elokuvissa melko vähän (uutisissa yms sitäkin enemmän) joten kyllä tälläkin tekeleellä on oikeus olla olemassa. 3/5
Leffa olisi voinut hyvin olla yksi jakso The Outer Limits/Masters of Horror Tv-sarjoissa. Odotukset olivat kohtalaisen korkealla leffaa kohtaan. Mutta kokonaisuus oli aika ala arvoinen. Omaperäisyydestä ei ollut tietoakaan. Hyvää olivat näyttelijät, jotka osasivat hommansa. Kaiken kaikkiaan leffa oli venytetty liian pitkäksi. Tapahtumista/juonesta ei olisi riittänyt tarinaa kuin korkeintaan tunniksi. 2/5
Kieltämättä elokuva tuntui vähän venytetyltä, ja siitä olisi helposti voinut saksia 15 minuuttia, ilman että kukaan huomaa mitään. Toisaalta oohjaaja olisi voinut tehdä sen ratkaisun, että olisikin oikesti käsitellyt aiheen esiinnostamia moraalisia ongelmia. Nyt leffa oli vähän vaisu, ja loppuratkaisu vielä heikensi kokonaisuutta. Siis mielestäni, moni on varmaan eri mieltä. Mutta joo, hukatut mahdollisuudet pudottavat arvosanaa. Olkoon siis 3/5, ja suositus scifi-hörhöille.
Splice on tieteiskauhuksi naamioitu psykologinen, suorastaan freudilainen perhedraama — faabeli, jossa käydään ikään kuin pikakelauksella läpi tyttären psykoseksuaalinen kehitys vauvasta teini-ikään: aluksi lapsi kiinnittyy psykologisesti äitiinsä, sitten ihastuu isäänsä ja kokee äidin kilpailijakseen (pojan oidipuskompleksia vastaava elektrakompleksi). Polleyn ja Brodyn roolityöt osuvat nappiin, ja erikoistehosteet ovat vaikuttavia. Kokonaisuus on suorastaan hyytävä. Splice edustaa tragediana samaa kuin Jeepers Creepers komediana: hirviökauhua, joka ammentaa ihmisyyden peruskysymyksistä. 4/5 Elokuvasta on blu-raylla kaksi erilaista versiota. Pohjoismaissa on julkaistu ns. saksalainen versio (107:34), englanninkielisellä alueella teatteriversio (103:47).