Blair Witch Project oli kerrassaan loistava pätkä kun sen aikoinaan näin, mielestäni se on yhä paras tämän lajityypin edustajista. Paranormal Activityä odotin siis aika suurin odotuksin, koska kaikki puhuivat sen olevan äärettömän pelottava. Eilen Paranormal Activityn nähneenä en voi käsittää mikä ihmisiä tässä elokuvassa pelottaa? Paranormal Activity kun luo kauhua säälittävillä äänitehosteilla, joista suurin osa on kuin jostain Royalty Free -äänilevyltä napattuja. Erityisesti näissä yökohtauksissa kauhutunne luotiin jokaisesssa kohdassa samalla tavalla; Aletaan ensin nostattamaan bassohuminaa, ja sitten tapahtuu jotain ja siinä se. Asiaa ei myöskään parantanut surkeat näyttelijät, ja heidän suuhun tungetut repliikit olivat välillä käsittämätöntä kuraa. Kuvaus oli tietenkin amatöörimäistä, enkä menisi edes vertaamaan tätä roskaa sellaisiin elokuviin kuin vaikka Blair Witch Project, Cloverfield ja Quarantine. Paranormal Activity ei minusta luonut mitään uutta, vaan käytti hyväkseen monia kauhuelokuvista tuttuja kliseitä. Jokainen ko. elokuvan nähnyt varmaan arvaa mistä kauhuelokuvasta esim. se ullakkokohtaus on kopioitu. (Kyseisen kohtauksen kohdalla olisin halunnut hakea paistinpannun ja hakata päätäni). Koska opiskelen parhaillaan elokuvan tekemistä, niin itseäni Paranormal Actityssä raivostutti myös käsittämättömän huono leikkaus. Esimerkiksi silloin kun päähenkilöt puhuvat, niin tulee selviä leikkauksia, jotka eivät teoriassa ole mahdollisia. Tuomio: Ei säikäyttänyt, yllättänyt, kiinnostanut, ei onnistunut. Täysi pannukakku, joka kuitenkin tuottaa rahaa vaikka se leivottiinkin väärillä jauhoilla. Arvosana: 1/5
No niin, muistetaan nyt että kyse on kuitenkin mielipideasioista Itse nimittäin vuokrasin tämän törkeään 6 euron hintaan, kun oletin sen olevan joka tapauksessa niin surkea ettei toista kertaa halua katsoa (olen vuoden sisään ostanut niin monta paskaa nykykauhua sinilevynä, että tällä kertaa tein poikkeuksen) ja tein tuon poikkeuksen juurikin väärän leffan kohdalla. Tämän voisin halutakin hyllyyni.
Tottakai kyse on mielipideasioista. Haluaisin kuitenkin ymmärtää, miksi tämä jollekin - ilmeisen monelle - kolahti, kun itselle meni täysin ohi. Kehuja on riittänyt. En itse pidä vaikkapa Alicia Keysistä, vaikka neidin levy miten oli maailman myydyin 2008 (?), mutta ymmärrän miksi joku toinen pitää. Lady Gaga on sietämätöntä, mutta ymmärrän miksi mokoma popjuusto myy. Sen sijaan en käsitä, miten kukaan voi pitää Epic Moviesta - ainakaan ensimmäsestä vartista, jota pidemmälle en kestänyt (taitaa olla ainoa leffa, mikä on koskaan jäänyt kesken dvd:llä). Paranormal Activityn osalta kärsin samasta vaivasta, en vaan hahmota, miksi ko. leffa on monelle niin elämys, kun itselle oli väritön, hajuton ja mauton. Vastauksiksi on tarjottu tunnelman luomista ja hienovaraista jännitystä - joksi ilmeisesti viitattu kaavamainen subbari tärisee + tapahtuu jotain pientä on tulkittava. Huokaus.
^ olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan vastata!! Minua pelottaisi, jos rapusta kuuluisi yöllä askelia vaikka asunnossa ei pitäisi olla ketään. Eikö sinua? Koska eläydyin leffaan, tunsin samankaltaisia fiiliksiä kuin mitä tuntisin jos omassa kämpässäni kuuluisi askelia. Toki en nyt samassa mittakaavassa, mutta sellaisia lantrattuja värinöitä.
Miksi et lue arvosteluita/mielipiteitä, katso trailereita niistä leffoista ennen ostamista? Minä en osta huonoja leffa ikinä bluraynä.:thumbsup:
kylläpä oli tuubaa. ei kyllä oikein tämä iskenyt vaikka esim. blair project taas toimi (uutuudenviehätystä silloin?) parasta leffassa oli akan hinkit :thumbsup:
Kyllä tämä toimii. Kyse on asenteesta. Jos etukäteen ottaa asenteen että hohhoijaa mitä tuubaa niin tuskimpa tätä jaksaa loppuun asti katsoa. Itse en mistään zombie splättereistä oikein välitä ja ne ovatkin lähinnä että hohhoijaa, vaikka niitä joskus tulee katsottuakin. Tämä taas oikeasti jänskätti Mutta jos olisin tiennyt elokuvasta enemmän ja asennoitunut että eihän siinä mitään tapahdu niin tuskin olisi fiilikset päässeet tunnelmaan mukaan ja arvosana olisi ollut ala-arvoinen.
Asenteesta riippumatta. Leffaa oli kehuttu. Odotin jotain, mikä raiskaa parinkin yön unet. Tunnelmallista kauhua the ringin ja the othersin hengessä, painostavaa tunnelmaa ja sitä ahdistusta, että edes niiden osien aikana, kun mitään ei tapahdu, pulssi ei laske. Olin valmis menettlmään yön unet, mietin, pitäisikö sittenkin katsoa valot päällä ja jälkihoitoon oli varattu kevyempi leffa, jos tarve vaatii. Paskat.
olen eri mieltä elokuvasta,minun mielestäni se on neljän tähden arvoinen ja onnistui jollain tapaa olemaan uskottavaa kauhua.eli normaali ihmiset, normaali reaktiot ja jotenkin uskottavuden rajoissa olleet tapahtumat, ei esim. mitään manaajan pään pyörimisiä, oksennuksia tms. överiä. juurikin nuo äkkinäiset oven avaukset, kovat äänet ym. ovat ahdistavia (vaikkakin perinteisiä tehokeinoja) ja itse katsoin jokaista "yökohtausta" suurella mielenkiinnolla kun ei tiennyt kuinka pahaksi tilanne menee. lisäksi jos vertaa vaikka joihinkin ihmissusi/murhaaja/zombie -vihuihin,niin nuo on vielä suht mahdollista voittaa ns. fyysisin keinoin,mutta nimenomaan tämän elokuvan kummittelu/riivaus oli astetta vaarallisempaa juuri siksi kun se oli näkymätöntä ja seurannut naista pitkän ajan (= ei vain riitä että "lähtee karkuun") milläpä tällaista vastaan puolustaudut,ja se teki elokuvasta pelottavan. uhan arvaamattomuus ja oma avuttomuus jonkun täysin tuntemattoman ahdistelijan edessä, johon ei mikään puolustuskeino näytä riittävän. mutta sen ymmärrän että on vaikea suhtautua näin hypetettyyn elokuvaan millään muulla asenteella kuin korkein odotuksin tai sitten toiseen ääripäähän: ihan paskaa kun kaikki tästä puhuu ja joka jutussa on kaikkien aikojen pelottavin jne. jne. aina voi spekuloida,että mitä mieltä olisit jos kukaan ei olisi tätä sinulle kehunut,et olisi kuullut elokuvasta vaan katsoisit sen ihan "puhtaalta pöydältä". hype voi vaikuttaa toisellakin tavalla ja sitten on näitäkin ihmisiä olemassa,joiden on pakko sanoa negatiivinen mielipide jostain asiasta, ihan vain sanomisen pakosta kun muut siitä niin sauhuavat kyllästymiseenkin asti... kyllä tässäkin ketjussa on elokuvan hyvyyttä perusteltu,mutta nämä on näitä kuuluisia mielipideasioita ja näistä voi ja pitääkin vääntää..
Missä kohtaa sanoin, että en lue arvosteluita tai mielipiteitä? Esimerkiksi The Orphania kehuttiin suunnilleen joka paikassa, mutta se oli minusta hirvittävää tuubaa. Onneksi olkoon jos teikäläisellä maku osuu sataprosenttisesti yksiin kriitikoiden kanssa, sehän on loistavaa ja helppoa. Myönnän, tämä vaikutti kohdallani positiivisesti. Niin päin, että kaiken hypetyksen jälkeen odotin pettyväni mutta yllätyinkin positiivisesti.
No miltä tuntuisi, kun menet klo. 01:13 kuselle yöllä ja kauniimpi osapuoli seisoo sängyn vieressä..mitä vi#%&a se taas murjottaa....ei siinä mitään takaisin pehkuihin vaan...zzZZzz....iltaleffan aikana kiskaistu mäyris sen kun kusettaa ja taas 4:32 on aika herätä hotelli helpotukseen ja akka seisoo samoilla sijoilla lasittunut katse naamallaan. Eikö tuntuisi missään vai onko tuo normaalia teidän perheessä Kyse on eläytymisestä ja empaattisesta samaistumisesta roolihahmojen tilanteeseen.
Vaikea samaistua kun (tässäkään) elokuvassa ei väki käyttäytynyt yhtään normaalisti. Ei siten että elokuva olisi välttämättä pelottanut vaikka kuinka rationaalisesti olisi pariskunta toiminut. Pelko on eri asia kuin säpsäytykset ja juuri nuo kovat äänet, pöö-säikyttelyt sun muut ovat vaan halpoja keinoja saada reaktioita. Pitää Manaajaa sitten miten överinä tahansa, niin siinä sentään on ahdistava tunnelma ja oikeaa pelkoa. Paranormal Activity:n pelottelut ovat sama kuin joku tulisi taaksesi ja huutaisi kovaan ääneen kerta toisensa jälkeen. Tietty ekalla kerralla säpsähtää, sitten alkaa vaan ärsyttää.
Jotta voisi eläytyä tai tuntea empatiaa roolihahmoja kohtaan, a) niihin pitäisi uskoa, b) niistä pitäisi välittää, c) uhan pitäisi olla aidon tuntuinen.
Tahdotko nyt siis sanoa, että esim. The Descentin ja Grudgen örvelöt ovat uskottavampia ja aidompia kuin PA:n tapahtumat?
"Niihin pitäisi uskoa", viittasin pääosan esittäjiin. Ja joo, sano mitä sanot, mutta muun muassa The Descentissä ja The Grudgessa olin huomattavan paljon enemmän kiinnostunut päähenkilöiden kohtalosta ja myöskin ns. kurat lahkeessa pariinkin otteeseen (molemmat elokuvateatterissa). Ala nyt sitten vääntää siihen suuntaan, mihin tässä on jo viitattu, että toiset ei vaan tajua, jos ei ruutu ole täynnä irtosuolia ja zombeja. :sleep: Aloin itseasiassa pohtimaan miksi melkoisen pitkälti yhtä vähäeleisesti etenevä The Others toimi niin paljon paremmin (ainakin silloin, kun tuon teatterissa katsoin sekä useita kertoja dvd:llä) - ei ollut siitä tylyimmästä päästä, mutta todellakin toimi. Pitänee ihan vertailun vuoksi katsoa tuo uusiksi ja miettiä, missä se ratkaiseva ero piilee.
Kuvitteletko että joku oikeasti voi sinulle tyhjentävästi seliittää sen miksi tämä elokuva toimi joillekkin?
Kuten sanoin, yleensä, vaikka en itse pidä jostain elokuvasta, ymmärrän miksi joku muu pitää - tai tässä tapauksessa monikin. Näin ei tässä tapauksessa ole. Mutta jätän omasta puolestani tämän tähän, jos se vastaus olisi löytymässä, se epäilemättä olisi jo löytynyt. Nyt tämä vaan kiertää kehää.
Älä nyt vielä luovuta, the thruth is out there! Kyllä sinä tarpeeksi kauan vänkäämällä saat täydellisen ymmärryksen kaikkeen
Kyllähän tämä tylsähkön puolelle kallistui. Varsinkin päiväkohtaukset oli turhan puoleisia eikä näyttelijätkään kauheasti loistanu. Eikä tuo yöllinen aktiviteettikaan mitään suuria väristyksiä aiheuttanu. Muijan parin tunnin seisomissessiot olivat sitä jänskintä osastoa. Lopussa sentään vähän hätkähti. **½