Kyllähän tämänkin elokuvan saamilla oscareilla nostettiin taas kotijoukkojen moraalia. Mites olis jos seuraavaksi seurattaisiin liittoutuneiden joukkojen vessanpöntön puhdistajien elämää kaukana valloitetussa ja alistetussa maassa jonne menivät öljyä varastamaan? Siihenkin tarinaan saataisiin varmasti ympättyä kivasti army-slangia ja tekniikkaa joka pitää kadunmiehen kiinnostuksen yllä. Ja tähtilippu liehuu taas.... Voisiko joku muuten selittää mikä se "hurt locker" on, onko se joku pomminpurkukaappi johon ne sankarit menevät purkamaan pommia ja josta voivat sitten tulla ulos eli siis tulevat kaapista =D Olikos tässä elokuvassa sellaista kuvausta jossa oli käytetty erittäin lyhyttä suljinaikaa + käsivarakuvausta ja kameran heiluttelua (Omaperäistä!)
Meinaa kipua/tuskaa, mitä ei voi paeta. Elokuvan tekijät oikeuteen haastanut ylivääpeli Jeffrey S. Sarver muuten väittää, että elokuvan käsikirjoitus perustuu häneen ja jopa elokuvan nimi on hänen keksimäänsä. Tästäkin elokuvasta valitettavasti tulee mieleen aiemmat Oscar-voittajat. Ensin, ennen kuin elokuva saavuttaa mitään palkintoja, porukka pitää ja arvostaa paljon. Sitten kun palkintoja, vaikkapa Oscar, tulee, jostain koloista kaivautuu ihmisiä joiden mielestä se ei ansaitse niitä missään nimessä. Mielenkiintoista, aina on.
Näinpä, se on luonnekysymys. Itse taisin nostaa tämän ketjun joskus viime vuoden puolella henkiin ja itseasiassa leffa oli jo tuolloin pyörinyt pari viikkoa teattereissa, eipä paljon täällä ollut kiinnostusta elokuvaa kohden. Taisi pari viestiä tulla ketjuun ennen ensimmäistä viestiä jossa puhuttiin mahdollisista palkinnoista. Itse olen tyytyväinen että katsoin elokuvan hyvissä ajoin kun siitä ei ollut puhetta juuri missään, tällöin voi lähteä puhtaalta pöydältä. Mielenkiintoinen yhtälö tavallaan sekin että elokuva meni parin viikon jälkeen pienessä Finnkino-teatterissa melkein tyhjälle salille, frendin kanssa lähettiin teatterista ja todettiin että olipas piristävä poikkeus, hyvä että tultiin katsomaan. Taisivat massat silloin kotona kämmenet hikisenä odottaa jo maailmaa mullistavaa 3D-elokuvaa. Nämä Oscar-tunnustukset ei suhtautumista elokuvaan muuta, ei paljoa olisi liikuttanut jos Avatar olisi palkittu parhaana elokuvana. Mutta ehkä hyvä näin, säilyy jokin uskottavuus akatemiaan. Väistämättä mieleen hiipii myös Golemin kommentti että oliko tässä myös kotijoukkojen moraalinnostatuksesta. Se salajuonista, kaikki nämä ovat sinänsä toissijaisia, elokuva itsessään on tärkein ja loppupeleissä on kyse makuasioista, tässä viimeisimmässä tapauksessa Oscar-akatemian. Iso
Olihan tuo melko kuivaa katsottavaa. Näämmä haluttu taas antaa Oscarit ns "laatu elokuvalle". Oisi voinnut kuvitella, että viime vuonna olisi ollut myös muita aika paljon mielenkiintosempia elokuvia tuohonkin kastiin. Taidan jättää ostamatta koko elokuvan. Ei tuollaista masennusta jaksa toiseen kertaan katsoa. **/*****
Sääli vain että The Hurt Lockeria oli pirun vaikea katsoa "hyvissä ajoin" (eli ennen palkintokauden alkua, arvostelumenestyshän The Hurt Locker oli jo ennen tätä) tässä maassa, jollei sitten sattunut asumaan Helsingissä tai harrasta warettelua. Kopioita Suomessa oli tasan yksi (tällä hetkellä niitä taitaa olla kaksi, leffan alkuperäinen ensi-ilta oli 27.11.09) ja esim. Turkuun elokuva saapui "ensi-iltaan" viime viikon perjantaina (jolloin sen kävinkin katsomassa, 3½ / 5), jolloin leffa oli jo ollut viikon verran saatavilla mm. vuokraamoista ja ulkomaisista nettikaupoista tietysti vielä jonkin verran pidempään. Sinällään tuo on tosiaan aika hauska ilmiö, että kun elokuva X voittaa parhaan elokuvan -pystin Oscareissa, niin aika nopeasti kyseisen elokuvan ketjuun alkaa tulla moitteita - The Hurt Lockerin tapauksessa näemmä myös henkilöiltä, jotka eivät ole elokuvaa nähneet. Mahtaako sitten kyse olla siitä, että BP-tunnustus innostaa suurempaa joukkoa katsomaan elokuvan, jolloin helposti myös niitä negatiivisia mielipiteitä ilmaantuu vai vain siitä, että BP-voittajaa on ihan kiva haukkua periaatteen vuoksi.
Epäilenpä ainakin tuota nimen keksimistä: http://www.fishousepoems.org/archives/brian_turner/the_hurt_locker.shtml
Tämä oli minulle uusi tieto, anteeksi tietämättömyyteni. Tosiaan frendin kanssa käytiin Helsingin Tennarissa katsomassa tämä jo 2009 joulukuun alussa. Oletin että olisi tullut suuremmalla kopiomäärällä Taisin HS:n NYT-liitteestä lukea elokuvasta ja herätti mielenkiinnon, kiinnosti nähdä Kathryn Bigelow:n erilainen lähestymistapa sotaelokuvaan. Tässä artikkeli mikä sai minut liikkeelle, muttei monia muita. http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Pilvessä+sodasta/1135251036349 Iso
Jeps, muutenkin tuntuu että tässä on joku onnenonkija kalastelemassa rahaa menestyneen leffan siivellä.
En oikein ymmärrä kuinka tälläinen on voinut voittaa mitään. Tiedän heti 50 elokuvaa jotka on parempia kuin tämä viime vuodelta. Kieltämättä tunnelma olisi parempi jos olisi katsonut jo viidennen kerran nähtyä muumijaksoa kuin tätä pask..:sick: Tän jälkeen en anna kyllä mitään arvostusta jatkossa oscareleille kun päättäjät on mitä on. Täytyy olla kuitenkin iloinen että hyviä leffoja sentään tehdään edelleen vaikka niitä ei ymmärretä palkita.
Huvittavaa lukemista nämä voitonjälkeiset kommentit, mutta onhan se hyvä että kaikki saavat esittää mielipiteensä. Itselleni THL kolahti ensiminuuteilla jo R&A esityksessä ja sama fiilis toistui eilisiltana kun katsoin leffan uudestaan, voitonriemuinen virne kasvoillani Vastapainoksi kerrottakoon että jos District 9:n kaikki negat, dvd:t jne. tuhoutuisivat ikiajoiksi viettäisin viikon mittaisen henkilökohtaisen karnevaalin. Edes professori Nordström ei saisi sitä hymyä pois
Englanninkielisiä teatterielokuvia? Muuthan eivät oikein voi parhaan elokuvan palkintoa voittaa. Paas alkaa sitten luetella, niin katsotaan
On jonkin aikaa kun tämän näin(pari kertaa tullu katottua) ja kyllä tämä keskivertoa vahvempi elokuvakokemus oli. Oikeastaan erinomainen. Suht verkkainen eteneminen ja tapahtumat kaikessa traagisuudessa ja päähenkilön sisäiset kamppailut... Spoiler (huono olo, mut oikeesti ei voinut elää ilman adrenaliinia nostattavaa jännitystä joka meni jopa perheen edelle) ...toivat esille jonkinlaista realismia. Elokuva oli myös melko surumielinen, varsinkin loppukohtaus, joka oli tietyllä tavalla ymmärrettävä mutta toisaalta taas ei. Kuvauskin oli mielestäni oiken hyvä ja näyttelytyö mainiota. Hyvä leffa!
The Hurt Locker on ehjä, pohtiva ja otteessaan pitävä kokonaisuus. Pidin elokuvan kerrontatavasti, joka on dokumenttia muistuttava: tapahtumilla ei ollut selkeää rakennetta tai kaavaa. Eniten tämä tuli ilmi yksilöiden käytöksessä ja esimerkiksi ns. shell shock -reaktioissa sotilailla: kohtausessa ollut tunnetila ei välttämättä jatkunut seuraavaan kohtaukseen ja niinpä siitä muodostui vain yksittäinen hetki tietyssä tunnetilassa, ei muuta. Elokuva vältti myös olemasta kliseinen eikä kuvannut esimerkiksi irakilaisia terroristeinä. Elokuvassa oli koko ajan jokseenkin ahdistava tunnelma mikä tietenkin teki jo valmiiksi jännittävistä pomminpurkutilanteista entistä jännittävämpiä. Vaikka tämä elokuva on tähdätty mielestäni ennen kaikkea pohtivaksi teokseksi, niin pidin tavasta, jolla sitä mitä katsojan sitten pitäisi pohtia ei ollut tehty liian selkeäksi. The Hurt Locker on hieno dokumentaarinen kuvaus Irakista ja näyttelijäkaarti teki perusvarmaa työtä. Se ei kuitenkaan edusta lajityypillleen mitään erikoisen mullistavaa ja ajatuksia herättävää teosta. Mitä tulee Oscar-voittoon, niin ehdottomasti tämä elokuva sen ansaitsi ainakin enemmän kuin Avatar -- auttoi ohjaajan sukupuoli asiaa tai ei. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:
OT: Vaikea sanoa. Liian inhorealistinen minun makuuni. Liian vähän "mytologiaa" omiin odotuksiini nähden. Ymmärrättömyys siihen kohdistettuun ylistykseen tai siihen liitettyyn nerokkuuteen. Se ei vaan kolahda
Leffa kyllä aukesi ajatuksena, mutta en ymmärrä mikä tästä tekee nyt niin hienon. Leffan edetessä kuivuuskäyrä nousi. :sleep: Vähän samaa meininkiä (ei välttämättä juoneltaan, vaan katsojan kannalta) kuin leffassa 'jarhead'; leffa alkoi, meni ja loppui. Lopputekstien rullaillessa ajattelin vain, että "wtf?! tässäkö tämä oli?". Onhan leffoissa sitä omaa ajatusleikkiä, mutta.. noh, mielentilat vaikuttaa paljon leffan viihdyttävyyteen. Keskikastin alapuolella.
Ei kyllä vakuuttanut minuakaan tämä teos missään nimessä. En kuitenkaan halua olla yleisesti ottaen "Oscar-kriittinen", vaan pidin kyllä Slummien Miljonääristä erittäin paljon ja mielestäni se teos oli ehdottomasti ko. vuoden parhaita elokuvia kaikin puolin. The Hurt Locker taas... koko ajan odotti, että elokuvassa tapahtuisi "se jokin" mutta ei sitä missään vaiheessa tullut. Muutama kohtaus mielestäni pahasti epäonnistuneita, etenkin se aavikolla makailu sai kädet syyhyämään kelausnappia. Juoni ei ollut muutenkaan kummoinen, ja olisi tästä aiheesta saanut kyllä onnistuneemmankin tuotoksen. Odotuksiin nähden ehdottomasti yksi tämän vuoden kovimpia pettymyksiä: olin lukenut eri puolilta paljon kehuja maasta taivaisiin, mutta niihin hähden hirveä putoaminen pilvistä. Ei kaikissa sota-aiheissa elokuvissa tarvitse olla koko ajan räjähdyksiä ja ramboilua kuten esimerkiksi Generation Kill -sarjassa, mikä oli noin 10x onnistuneempi kokonaisuus esimerkiksi tähän verrattuna. Ei voi kyllä suositella.
Olihan toi kerronta 10x nopeampaa kuin esim Generation Kill -sarjassa, jota yllä jo kommentoin, eikä kyse ollut räjähdysten määrästä vaan epäonnistuneesta kerronnasta & juonesta. Kyllä tarinaa voi kertoa vaikka kuinka hitaasti, jos se tehdään oikein.
Tuli katsottua leffa sunnuntaina kun epähuomiossa tulin ostaneeksi sen Verkkokauppa.comin myymälästä heräteostoksena 'kun halvalla sain'. Leffa on minulle ollut jonkinlainen tietämättömyyden linnake tähän asti ja kannesta bongatut sanat kotona herättivät, että jaa, kuusi oscaria, tässä on 90% mahdollisuudet epäonnistumiseen ja 10% onnistumiseen. Mönkään meni molemmat, sain laskettua tieteellisen tarkasti, että tuo leffa epäonnistui vain näyttelijöiden, että kerronnan osalta, joten siihen jäi vielä 'ihan jännä' kuvaustekniikka/kuvakulmat ja eihän tuo tarinana ollut kovin pöllömpi, kyllähän sotaleffoja aina jaksaa katsoa. Vaikka pidänkin monesti pidemmistä leffoista, enkä omaa adhd:ta, niin olihan tuo silti noihin näyttelijälahjoihin tehty liian pitkäksi, ei minusta ainakaan heidän karisma, tai lähinnä sen totaalinen puuttuminen kantanut pitkälle. Mielestäni tuon tason äijät tekevät yleensä niitä 1h20min -leffoja joissa on kaikki pielessä alusta asti ja niin se olisi tässäkin pitänyt olla. Kyllähän tuo varmaan jossain vaiheessa tulee katsottua uudestaan, mutta kyllä tuo suht kuraa oli ja ehkä osoitus siitä, että miten oscaritkin ovat ns. ostettavissa olevaa kauraa. Jos tuossa olisi kerrottu jostain muista kuin jenkeistä Irakissa, niin vastaanotto olisi ollut todella vaisua uudella mantereella. 2½/5 ps. tuossa mainittiin Generation Kill, ja vaikka se on sarja, eikä näitä pitäisi suoraan verratana, niin kyllä GK vei tätä kuin litran mittaa. pss. eniten kyllä naurattaa nämä 'odottelin ens'alkuun, että tämä voittaa jotain ja inhoajat tulevat koloistaan' -nössöt, joiden mielestä elokuvasta ei voi sanoa rehellistä mielipidettään, oli tämä jotain voittanut tahi ei. Luulisin, että meille suurimmalle osalle tuo voittamattomuus tai voittaminen ei ole mikään este tai suositus katsoa elokuvaa, toki se voi tuoda ennakko-odotuksia puoleen tai toiseen niin kuin se teki itsellänikin, mutta ei se arviooni vaikuttanut millään muotoa, että voittiko vaiko ei. Onhan välillä hyviäkin leffoja palkittu kansainvälisesti, esim. Mafiaveljet, mutta tällä kertaa niin ei käynyt, siis minun mielestäni.